TINTTI 13-vuotta, still going strong...

Tänään mummokoira täyttää jo 13-v, aika sissi tuo on ollut. Nykyään se on umpikuuro, oksentelee päivittäin, ei ihan aina muista käydä ulkovessassa... Pienenä murtunut reisiluunpää on kiertänyt vasemman lonkkamaljan ihan sököksi jo 7-vuotta sitten. Löytyy pahaa nivelrikkoa, outoja tärinäkohtauksia, jotka johtuvat kuvien perusteella jonkinlaisesta sumentumasta (?) aivoissa. Lisäksi reppanalla ollut krooninen järjenvähyys riesana ihan pienestä pitäen. Silti (tai juurikin siitä järjenvähyyden johtuen?) se on säälittävän hyväntuulinen. Nukkuu koko päivän mutta sen pari tuntia hereillä ollessaan se on jaloissa, tärisee ja tuijottelee ja heiluttaa häntäänsä tauotta. Vielä se jaksaa yrittää kissajahtiin, kerjää herkkuja ja tuntee omat rakkaat ihmiset.
Hiekkahoitoonhan tuo jo pitäisi laittaa, järjellä jos ajattelee. On jo itkut itketty, heti kun on enemmän huonoja kun hyviä hetkiä, niin mummokoira lähtee.

Tänään kuitenkin vielä juhlitaan!! On tuo leppoisat eläkepäivänsä ansainnut, mokoma.

hiiriä, myyriä ja muita petoja

Tinttihän on aina ollut rasittavan tehokas etsiessään pikkujyrsijöitä ym. elukoita. Vanhemmiten ei enää ole niin jaksanut pihaa kaivaa kraatereille, hyvä niin. Nyt on sitten Rissanen herännyt! Naama savessa toteuttaa terrierikutsumustaan ja näyttää niin tärkeältä (vaikkei oikeesti mitään löydäkkään). Kämppiksestään poiketen uskoo kuitenkin puhetta/ huutoa, malttaa kiellettäessä keskeyttää maansiirtourakkansa.

KSSK:n koulutushallilla säilytettiin talvi Valkealan orpokoirien lahjoituksena tulleita ruokasäkkejä. Hiiri- ja rottapopulaatio sitten piti hallilla raksubileitä pitkin talvea, tuholaiskanta on varsin hyvinsyönyt ja vahva, yöks. Tintti on oman osuutensa tuholaistorjunnasta hallilla hoitanut(tuskin siitä ikinä niin seniiliä tulee, ettei se kunnon rotantapolle lämpenisi), moni siimahäntä on jo toiseksi jäänyt. Huvikseen (eli tyhmyyksissäni) yllytin sitten Rissastakin treenien jälkeen, että etsi hiiri, tappa, tappa... Juu en suosittele terrierin omistajalle moista, nyt ei hallilla pysty pieni koira keskittymään muuhun kuin hiirijahtiin. Kohteliaasti suorittaa esteen pari, syö nakit, kiittää ja lähtee OIKEISIIN töihin.

Varsin hyviä tuloksia Pessan tyttäret taas tehneet neiti Rissasen kanssa:

Riihimäki (Sanna)14.4. tulos 0, sij. 4./40
Helsinki (Jenni)17.4. tulos 0, sij. 2.!!!/33
Helsinki (Jenni)17.4. tulos 0, sij.4./43

Pari hylkyäkin/ kehnompaa rataa on tainnut tulla, mutta niitähän myö ei lasketa ;)

Isoa harmistusta aiheuttaa Rissan kisakontaktit, varsinkin Aa. Mokoma jää alastulon puoleen väliin jumittamaan, iloisesti häntä heiluu ja aika kuluu... kädellä pitää "vetää" alas. Treeneissä (nami maassa "pinnan" päällä ja nopea vapautus lelulla) ollaan saatu nopeutta ja piski ripeästi alas asti jo kivasti, mutta kisoissa... Murrr! >Jos jollakulla olisi vinkkejä, miten saisi kisoissa itsenäisyyttä koiralle niin ottaa yhteyttä!! Vaikka on nopea ja lähettyvä koira, ei ole kolmosissa yhtään varaa jumittaa kontaktiesteillä kisoissa, sekuntipeliä se on!

Huhtikuun alussa oli parsoneiden agilitykoulutuspäivä Kirkkonummella. Kouluttajana oli Jaakko Suoknuutti. Aika haastava harjoitus kuulemma oli ollut, juoksemaan oli joutunut tosissaan. Hyviä vinkkejä tuli paljon.