Wednesday, February 21, 2007

Rissanen KSSK:n vuoden 2006 paras agilitykoira

Eilen oli KSSK:n vuosikokous, Rissa sai ava-pystin lisäksi vuoden agilitykoira-tittelin. Sitä ei siis saa vuoteen muuksi kutsua. Eteen etuliite "Hänen korkeutensa" ( 34 senttiä, siis se hänen korkeutensa). Vetäydyn agilitytoimikunnasta, vuoroon astuu "the next generation". Johtokuntaan jään kärkylle varasijalla. Aika kun on kortilla niin jostain on pakko tinkiä.

Tänään päivätreeneissä radan tynkää ala Nissinen. Harkattiin tiukkoja käännöksiä hypyn jälkeen. Aina vaan herkemmin reagoi suullisiin käskyihin (Rissa). Nyt jo pitää olla tarkkana ajoituksen kanssa. Hyvä, että vihdoin vuoden agilitykoira on alkanut ottaa kuuloaistia mukaan radalle ;)

Saturday, February 17, 2007

treeniä

Eilen päivätreenit hallilla. Otimme "edestä-kääntöä-ala-Pessa", avokulmaa längellä ja ilman (ei koira hiffaa...) ja kontakteja. Soitin paniikkipuhelun Kokkosen Tuijalle, kun Rissa alkanut TAAS junnaamaan liian ylös kontakteilla jos ei targetti näkyvillä. Sain vinkiksi ottaa avustaja vetämään namilla/lelulla alas. Toimi Aalla älyhyvin, nopeutta tuli heti. Treenikaveri Maria ja espves Likka menivät edestä-käännöt erityisen hienosti. Syyksi selvisi, ettei mamma jaksa tänään stressata. Nii-in, jotkut timantit hioituu paineessa ja toiset ei... ;).

illalla vielä ohikulkumatkalla parit kontaktit hallilla, pitäis malttaa nyt aina ottaa se avustaja, ei mennyt nopeasti alas ilman targettia. Malttia, malttia...

Nyt aion treenata koira kainalossa sohvalla köllöttelyä viiinlasin kanssa, suosittelen nollaavaksi harjoitteeksi kaikille teille koirahörhöille!!

Tuesday, February 13, 2007

Pakkanen


Pakkaset jatkuu ja hermot menee. Tinttimummokoiranen köpötteli äsken jäykkiksenä ulko-ovesta kaksi metriä (eli terassille) ilta-asioille. Onneksi ulos kuitenkin tällä kertaa. Rissalla kylmä vaivaa, vuorotellen kinkkaa joka kinttua. Puhumattakaan meistä ihmisasukeista. Perheen miespopulaatio on häijyn flunssan kourissa. Itselläni taitaa olla sama tauti tulossa.


Talvikisaaminen on kyllä kökköä. Miten sitä onkaan tullut niin mukavuuden haluiseksi, tympii kylmät maneesit. Taukoa olisin pitänyt muutenkin, ei sen puoleen. Seuraava startti on Kotkassa (3 rataa!) ja omat Kouvolan kisat. SM-treeneihin en pääse tälläkään viikolla, antavat varmaan kohta meille potkut :(




Monday, February 05, 2007

Tavoitteet vuodelle 2007

Tavoitteeni on löytää jonkinlainen tasapaino ajankäyttöön. Perhe ja vaativa työ yrittäjänä vievätkin enemmän voimia, mitä kuvittelin. Agility-fanaatikon on ollut tinkiä treenien määrästä. Siksi tuleekin itsenäiset treenit suunniteltua etukäteen huolellisemmin. Ja harvoin kun SM-ryhmän treeneihin pääsen niin sielläkin lupaan ottaa treenit tosissani (mutten totisena, vielä...). Keväälle on suunnitelmissa useampi koulutus Suomen agilityhuipulta (mm. Kokkonen, Janita, Suomalainen).
Kisaamisessa tavoitteiksi nimeän hermojen hallinnan ja oman liikkuvuuden parantamisen. Koira on Suomen nopeimpia, ohjaaja ei. Enää ei kelpaa paniikkiräpiköidyt räkänollat, kisoissa mennään kaikki tei ei mitään-asenteella. Ja kai sen kehtaa julkisesti tunnustaa, päätavoite on menestyä arvokisoissa!!!
Tokotavoitteita ei oikein ole. Rissanen on enemmän ätsiliti-koira, puhumattakaan mammasta...
Lihaskuntotreeni tms hikeä pintaan pukkaava liikuntaharjoite viikko-ohjelmaan, koiralenkkien lisäksi. Massaa pois, niin on kepeämpi itseään liikutella ;). Jerryn oppien mukaan lämppäritreeniä.

Tavoitteena myös säilyttää agilityssa Rissan huippumotivaatio, on se hieno elukka!!
Kotkan möllikisoihin 14.1 varustauduin kontakteille targeteilla. Osallistuin kahdelle radalle, aa ja puomi mentiin monta kertaa. Nopeasti alas asti, hyvin stoppasi ja jäi, ohijuoksussakin.Videolla kuulee, miten kehut tulee ihen myöhässä ja vapautus on liian epämääräinen, kaiken kaikkiaan olin tosi tyytyväinen.
Viikon verran hehkuin ja hihkuin, että saattaapi kisatilanteessakin onnata kontaktit. Ei olis pitänyt. Möllikisoissa 20.1. ekalla radalla meni hyvin itsenäisesti alas asti targetille, jännityksissäni tosin vapautin koiran tosi epämäääräisesti kontakteilta. Tokalla radalla sitten ajattelin jo koittaa ilman palkkaa alastuloilla. Ihan katasstrofi. Puomilla jäi nypyttämään just ja just kontaktialueen yläreunaan. Aalla ekalla yrityksellä läpijuoksu ilman stoppausta(!!!), tokalla jäi nylpyttämään. Itku meinasi tulla. Ei ole kovalla treenillä ja kisatauolla merkitystä, olen varmaankin tehnyt jotain ihan päin honkia.
Kummasti omaan alakuloon tuli perspektiiviä, kun treenikaverin shelttiläinen loukkasi kinttunsa pahasti samoissa möllikisoissa. Oikeasti ei ole mitään merkitystä millään kontakteilla tai keppikulmilla, jos oma rakas harrastuskaveri loukkaa itsensä. Tsemppiä Hämylle!!!