Motivaatio hukassa..?

Pari kertaa kävin ennen räkätaudin alkamista Marian hallilla. Nyt kaikki niistetään ja köhitään Tukkijoentiellä.

En vaan saanut treeneissä tsempattua itteäni, ihme sähläystä ja ponnettomuutta. Ärsytti taas oma saamattomuus, tällä kertaa ei kiukkukaan auttanut radalla ;). Taas tuli koiralle tiuskittua, vaikka oma motivaation puutehan se ne radat pilasi. Tuntuu ihan turhalta edes mennä sinne hallille (saati ilmoittautua kisoihin!) kun vain roiskii. Ja nyt kun ois huippu treenausmahkut ihan naapurissa! Pitää ottaa itteään niskasta kiinni ja asenne kohdalleen kun taas alkaa tauti hellittämään.

Maisa-parson ja pessansanna on enää yhtä nollaa vaille kolmosissa, pääsiäisenä tuli useampikin sijoitusnolla!! Kumpa sais Rissalle opetettua yhtä nopean aan ja miten hyvin Maisa lähtee liikkeeseen mukaan, tosi pienet tiet...

Rukalla hiihtolomalla

Viime viikonloppuna oltiin juu Rukalla. Aurinko paistoi joka päivä, huippukeli. Ihan meidän mökin vierestä lähti parin kilsan koiralatu järven jäällä. Ekaa kertaa ikinä nautin hiitämisestä! Rissanen ei niinkään, parin kierroksen jälkeen jolkotteli perässä piestyn näköisenä. Kuiteskii vedin pertsaa elikkäs perinteistä pää vinossa niin että pakaroissa soi ;) Laskettelurinteeseen en tietenkään uskaltautunut ja afterskiikään ei houkutellut. Kai sitä on tullut vanhaksi.

Pulkkamäkeä, laavutulia, hyvää ruokaa, juomaa ja lepoa. Tulikin tarpeeseen...

Kotka 29.3.09

Vasta nyt pystyy siitä ees kirjoittamaan parin punaviinilasillisen rohkaisemana...

Rissanen 3xhyl.
Päivän teemana päätin oikeasti keskittyä iloisiin paineettomiin kontakteihin. Niitä olen nyt kasvihuoneella treenannut ja on tuntunut oikealta, varmalta ja hyvältä. Kisoissa ekalle radalle lähtiessä olo oli rento ja itsevarma. Puomilla juoksi iloinen ja paineeton koira, joka upeasti loikkasi puolesta välistä (!!) alastuloa ja jatkoi matkaansa iloisesti ja paineettomasti. Olin ihan järkyttynyt! Ei paljon ollut huumoria enää kun käskytin räksyttäjän uudestaa puomille. Kiroiltiin sitten molemmat ja osuihan se kontaktille kun oli pakko. Niin, olikin jo virhe pohjalla, kun Rissa tuli kepeiltä kesken. Mahtoi käydä niin kuumana, ettei sietänyt ennakointia?

Toka rata; Aa oli nopea, no kai se oli, kun ei tullut alas asti ja vapautti itsensä just ja just kontaktilla. Keinulta taas loikki omineen. Motivaatio ja itseluottamus nollassa, en ohjannut ja karkasi väärälle hypylle. Kepit taas perseestä. Ohjaus sieltä myös.

Kolmas rata oli niiiin nolo. Lähdössä suora: pari hyppyä , aa, muuri, sitten OLISI pitänyt nykästä välistä ja jatkaa matkaa. En saanut koiraa reagoimaan mitättömään ennakointiin aan jälkeen, koira paukkaa muurilta hakien sen takana olevia esteitä, ei tule heti kutsusta luokse ja kun tulee niin tulee kovaa. Rääkyessäni jähmetyksissäni oma linjani on kutsuhyppynä muurin takana. Ja tietty koira tekee työtä käskettyä, hyl. Oma keskittyminen ja tsemppi oli ihan hukassa. Harmitti oma jumittava ohjaaminen, tulin kesken pois seitsemännen väärb esteen jälkeen. Hävetti, turhautti ja harmitti.

Radat oli ihan suoritettavia ja olis sopinut meille ok (Seppo Savikko). Tuntui, ettei Rissa reagoinut mun ohjaukseen yhtään, kävi TOSI kuumana radalla (vai enkö sitten vaan tehnyt suunnitellusti taaskaan?) Harmi, kun ei tullut videolle. Tai no, oikeestaan hyvä, ettei tullut ;) Pitäis siitä toipuakseen juoda toi koko pullo ;)

Nyt tarvin oman rakkaan (ja raa´an) treeniryhmän apua. Ruoskikaa minusta tehoja siskot ja johan nyt on kumma!