28.3.2010 Kotka

Ruonalan kuplahallissa oli taas huippu olosuhteet: lämmintä ja pohja piti ja oli joustava. Kaikki kolme rataa oli Lummerannan jouhevia ratoja. Eka agirat oli oikein hyvä, mentiin tosi pienillä teillä takaaleikkauksilla ja fiilis oli hyvä VAIKKA eräs ei osunutkaan puomin kontaktille... En oikein tiedä miksi jättäydyin jälkeen, en ainakaan katonut koiraa kun ei ole mielikuvaa moisesta. Toiseksi nopein aika vitskalla.

Hyvin sain nollattua pään siitä kontaktivirheestä seuraavalle agiradalle. Perusohjauksella ilman turhia hienosteluja nolla ja oltiin kolmansia. Oli kiva mennä, joskin ajatus harhaili hyvin oudosti kesken suorituksen(!?). Mietin mm. Viianmarjon balance-juttua, muffinssireseptiä ja omaa polvitukea ja ties mitä kaikkea asiaankuulumatonta ehti reilussa kolmessakymmenessä sekuntissa miettiä, outo juttu!

Hyppikselle päätin viedä vaan täysiä pertsalla. Rata vaati paikoin napakkaa haltuunottoa ja kuplahalli raikasi tässänäin ja tännepäin... Ohjaus jäi yhtä haltuunottoa vajaaksi: Rissa haki keppejä mun mielestä itsestään selvän putken sijaan, siitä kielto, kaarratusta ja räksytystä, mutta sain pelastettua. Maltoin vielä loppuun asti ohjata, hyvä mie ;).

Maisa sai kans yhden nollan, ettei tarvinut Sannan kävellä kotiin ;)

Täppää

Täppää-treeniä pariin otteeseen tällä viikolla. Torstaina Pessan tyttöjen kanssa, paljon onnistumisia, jäi hyvä mieli ;). Tänään lumen alta kavetulla kontaktihärvelillä yritin aloitella, ihan sitä samaa töksöttelyä jos ei ollut targettia...? En nyt jaksa stressata. Huomenna Kotkaan ja siellä otetaan nopeat ja hallitut kontaktit!

Viikolla pari kertaa reilun puolen tunnin hölkkä. Polvi kestää nipin napin, ei se ihan kunnossa vielä ole. Vauhti aina vaan mummot-ohi-vauhtia, mutta kai sitä ehtii vauhtia kirraamaan vielä, antakaa nyt armoa! Nyt tuntuu vielä aika epärealistiselta se keväinen naisten kymppi.

Varsinkaan kun ei ehdi lenkkipolulle, kun pitää kytätä vauvauutisia... Tuo Mollyhan on Rissan täyssisko ja Manna muuten vaan ihana, juuri kuusi parsonvauvaa itsestään ulos puristi. Mielenkiintoinen yhdistelmä ja taattua Miselin-laatua!

Liha liikkeelle!

Tarkoittaa, että jälleen maanantain kunniaksi viikonlopun mässäilyn uuvuttamana olen aloittanut uuden, terveellisemmän elämän. Veikkaan, että motivoisi laitella näytille omia treenejä ja kaverit vois sitten vinoilla, jos niitä ei tule näytille?

Tänään 1h vesijuoksua ja vähän hulluja ninjoja. Tän päivän agitreenejä ei voitane pitää fyysisenä harjoitteena. Hiki tuli ainoastaan auringon lämmittättämästä kasvihuoneesta... Otin vain parit haltuun otot ja puomia täppää-treenillä Sarin avustuksella. Ilman avustajaa ei kande kontakteja tässä jamassa harkatakkaan, ihan liikaa tukeutuu Rissa minuun. Sunnuntaina on Kotkassa 3 rataa, tsemppitreenit aloitettu ;)

Ärsyttää olla plösö ja kömpelö kun sielu on siro ja sievä.

20.3.2010 KSSK

Omat kisat kasvihuoneella. Sanna oli töissä ja mun piti aliuksi viedä Maisaparsonia, mutta eihän mulla jalat liiku tarpeeksi tiuhaan joten äänestimme Iidan sen ohjaajaksi. Meillä olikin Iidan kanssa The Ultimate Challenge: Parson vs. Parson. Miten niin ollaan kilpailuhenkisiä?

Eka rata oli hyppis, rataprofiili oli virtaava. Mulla oli hyvä lataus ja nollavoitto irtosi. Mikään huippurata se ei ollut, parissakin kohtaa Rissa valui käännöksissä kun jäin niin pahasti jälkeen suorilla. Omaa asenteeseen olen tyytyväinen, jalkatyöskentelyyn en. Iidalle ja Maisalle hieno hylky, ajassa oltais oltu helisemässä, kääk!

Toka rata oli edellisen kaltainen, juosta sai ja kovaa. Maisa ja Iida olivat paukuttaneet just ennen meidän starttia ihan hullun nopean nollan ja sitä lähdin tappamaan, asenne sen mukainen ;). Kepeillä takaaleikkaus ja tyhmä hihkasin kehun, jonka Rissa taisi ottaa vapautuksena(?), tuli puolesta välistä keppejä pois ja yksi rima tuli alas, taisin vedättää liikaa. Vein loppuun asti tosissani, puomilla sitten hiukka painostin kun keinu oli tultu liian iloisella pompulla... Hyvä fiilis tästäkin radasta!

Maisalle tuli eka nollavoitto kolmosissa!! The Ultimate Challenge päättyi tasapeliin 1-1!(Iida voitti Sopan kanssa tän radan medeissäkin, mutta mun ultimatechallenge-sääntökirjan mukaan siitä ei pidetä tai minen ala)

Eräs pieni mustavalkoinen mitattiin mediksi! Meni tosin kiertoon, mutta olis kyllä niin siistiä jos Railipien jäis mediksi <3

Treeniä

13.3.10 KSSK:n rataharkka. Treeninä Mujusen Lappeenrannan kolmosten agirata edelliseltä viikonlopulta. En oikein välittänyt rataprofiilista, näkyikö se asenteessa=ohjauksessa? Jälkikäteen taas harmittelin omaa lehmäilyä. Jos haluaa tulosta kisoissa, pitää tehdä tulosta treeneissä.

Maanataina Oreniuksella Vantalla. Lehmäily vaivasi taas aluksi, unohdin jopa radan! Ei kyl täs vaiheessa sais olla aina treenien aluksi näin huono tsemppi.
Taas osasi Juha kaivaa kunnon tsempin ja ihan kelpo rataa alkoi tulemaan. Kun tosissani vein ihan perusohjauksella niin tulihan se nolla sieltä ennen noutajaa;).Nykyään Rissa kääntyy paljon paremmin ja mie turhaan teen vielä voimakkaat ennakoinntit, jotka taas on pois tehokkaasta liikkumisesta ja se taas saa minut olemaan aina vaan myöhässä. Vaikeaa!

Videoita tulossa, kunhan puhelin palautuu huollosta.

Lauantaina KSSK:n omat kisat. Itsevarma ja hyvä olo, kiva päästä pitkästä aikaa kisaamaan!

Terapian tarpeessa

Tarkennus: KOIRA oli terapiassa.
Fysioterapeutti Mirkka Purholla kävin Rissaa näyttämässä maanataina. Rissan ravi oli pakkasten aikana lyhentynyt ja välipompun kautta vaihtoi liian aikaisin laukalle. Mirkka on kyllä valtavan taitava. Pientä jumia oli keskiselässä ja oikeassa reidessä. Ei mitään vakavampaa ja yhdellä käsittelyllä tuli koira kuntoon. Jatkossa käytän koiraa sillä parin kuukauden välein, ihan vaan ylläpitävää huoltoa.

Elämä on joskus niin mustavalkoista...

Viime aikoina on tosi moni terrieriharrastaja ja moni muukin tuttu laittanut itelleen bordercollien. "Helppoohan se on kun on BC"-vitsiä ollaan väännetty jo vuodet (aina se vaan se jaksaa naurattaa, varsinkin evoluutio-tiimin ohjaajia? Naurattaako Jenni ja Sari,naurattaako..?). Pakko se on munkin vaan myöntää, nyt kun on moisiin paremmin joutunut tutustumaan, että onhan ne aika menopelejä! Veikkaan teidän blogin lukijoiden tietävän mustavalkoisten edut agilityssa ilman ylistysluetteloa. Mulle oli yllätys, miten kivoja koiria ne on, tarkoittaen ihan arkieloa. Ja en ole sellaista itelleni laittamassa, pidättäydyn näissä itteäni tyhmemmissä terriereissä. Vaikka toisaalta kyllä polttelis...

Pientä treenivideon tynkää viime viikolta. Sain viedä evoluutio-tiimin pienempää mustavalkoista kun sen omistajat on grillaamassa itteään jossain liian kuumassa.
Mie ja Ralli (on se ihana pieni, aina niin tosissaan menossa!)



Jenni ja Tete, menoa kun katsoo niin ei mölleiksi uskoisi! Noi kontaktit, aaaah...



Mie ja Rissa