...ja pointtihan oli?

Edellisen kitrjoituksen pointti siis on oma ihmettelyni. On helppoa opettaa koira tavoille ja säilyttää tupakuri, mutta KOULUTTAMINEN, se se on vaikeaa! Olen nyt yrittänyt perehtyä saalisvietin hyödyntämiseen koulutuksessa, operanttiin ja ties mihin, ymmärrän niinku teoria tasolla naksutukset sun muut. Käytäntö on niin vaikeeta! Koulutustilanteessa en reagoi oikea-aikaisesti, palkka myöhässä, vaadin liikaa liian aikaisin, olen epälooginen. Pahinta on, että turhaudun itse ihan liian helposti. Täten asetan tavoitteeksi itselleni positiivisen treeniasenteen!

Koiranpidosta

Olen perheessämme ainoa koiraihminen, joten koirilla on aika tiukka tupakuri. Ne asuu yöt ja meidän poissaollessa kodinhoitohuoneessa ja sinne ne passitetaan jos meno yltyy liian villiksi. Yhdestä käskystä pitää tulla luo tai poistua ja koira väistää aina ihmistä. Ei saa räksyttää, kerjätä, vinkua, tulla sohvalle, makuuhuoneisiin, yleensäkkään olla häiriöksi.

Itsekkin olen jo niin tottunut, etten osaisi koirien kanssa toisin elää. Koirien tietäessään paikkansa, ne ovat tasapainoisia ja niiden kanssa on miellyttävä elää ja liikkua.

Ryyni on ollut/on Rissaan verrattuna aika haastava pentu. Se ääntelisi mielellään, varsinkin kiihtyessään. Hyvin rasittavaa ja hyvin vaikea kitkeä pois. Nyt hyvällä mallilla, turha ulina jäänyt kokonaan pois ja räksytyksen saa käskystä loppumaan. Ryyni jahtaa kaikkea liikkuvaa perhosista juokseviin lapsiin. Toisaalta kiva kun on niin selkeän saalisviettinen, arkeen kyllä asettaa haasteita... Ryyni on tavattoman utelias ja tunkee itseään joka paikkaan ja haluaisi moikata kaikki koirat ja ihmiset, kun elämä on niin ihanaa ;)Hyvä koira se on ja siitä vielä tulee ihan huippu, vaatii vaan pirusti töitä ja tulppaamista!

Ryyniä rokotuksiin viedessä punnitsin meidät kaikki. Ryyni 17 viikkoa, 3.1kg, Rissa 7v, 7.3kg ja Umppa 36v, 67.4kg! Voi tsiisus! Ajattelin, että jos nolona laitan julkisesti kilomääräni tiskiin niin josko alkaisin tekemään asialle jotain. Muutenkin olo on niin turpea ja kömpelö, että (jälleen) alkaa kuntokuuri.

Karsinnoissa koko viikonlopun kun seurasi huippujen liikkeitä radalla, niin itsellänin iski treenikipinä. Koko kesä onkin mennyt laiskotellessa ja ainoat juoksuaskeleet SM-kisoissa ja karsinnoissa. Ai niin, juoksin mie kerran jäätelöauton perässä, mutta sitä ei lasketa ;). Ollaan aloiteltu taas hölkkäilyä, tuskaa! Sellaisia puolen tunin hölskytyksiä olisi tarkoitus jatkaa vähintään kolmisen kertaa viikossa.

Nyt olen Rissan kanssa tehnyt muutamat napakat rataharkat, vahvistanut haltuunottoja. Kepit on taas ihan persiistä, ei hae itsenäisesti ja tulee kesken pois, jos ottaa sivuetäisyyttä. Valmiilla palkalla treenattu nyt niitä.

Pentulaisen kanssa pientä paikallaan oloa, putkea, vauvarengasta. Kahdella kepillä ollaan pari kertaa otettu pujottelun alkeita. Ryyni on hyvin innokas ja tomera. Pitää vaan malttaa tehdä ihan vähän vaan...

Kuinka voi jäätyä helteessä?

Olipa hauska karsintaviikonloppu Turussa! Majoitus oli hulppeasti Turun keskustassa melkein Aurajoen rannalla, matkakumppanit kannustavia ja ilma kuumaakin kuumempi. Lauantai-iltana joen rannassa kuppilalaivassa tuopin ääressä tuntui kuin olisi ollut etelässä!

Mulla ja Risalla oli tulostaso verrattavissa treenaamiseen ja kisakondikseen eli surkea. Ekaan rataan olen tyytyväinen. Profiililtaan virtava rata oli kiva mennä, pää kunnossa. Radalta yksi kosketus, turhaan varmistelin. Kaarrokset veeenyyyiii, kuitenkin ihanneaikaan päästiin. Ei pisteitä sunnuntaille.
Toka rata oli tekninen ja mietin ohjausvalintojani vielä karsinassa. Jotenkin oli kamalan vaikea keskittyä ja sitten tapahtuikin tuo otsikon jäätyminen. Ihan hullu homma. Otin alun varmanpäälle pyörittäen ja sitten vaan jäädyin. En tehnytkään suunnittelemaani valssia ja päässä jyskytti, että "nyt mie mokasin, nyt mie mokasin" enkä enää ohjannut ollenkaan. Tämän vuoden karsinnat päättyivät tähän osaltani.

Harmittaa niiden puolesta, jotka olivat tehneet kamalasti töitä, sijoittaneet korkeat panokset ja eivät joukkueeseen päässeet. Ensi vuonna uudelleen!

Upeat koirakot joukkueeseen päsivät. Hyvä Suomi!

Valmiina lähtöön!

Mirkan taitavat näpit löysivät pari pahaa jumia Rissan keskiselästä, sai ne auki ja vielä kunnolla hierottua lihakset auki. Rissanen on nyt ihan kunnossa, tämä viikko ollaan kuntoutettu toinen toistamme uiden ja jolkotellen. Pian starttaamme kohti Turkua(KSSK:n Dream Team: Sumi, Rissa ja Soolo)!

Treenaaminen on jäänyt liian vähälle ja se nakertaa itseluottamusta. Mulla on tavoitteena selviytyä sunnuntaille kisaamaan. Salainen tavoite on päästä osallistumaan jokaiselle radalle ja tehdä ne tavattoman hyvin ;)

Kutkuttavan jännittävä (aikuisten) viikonloppu tiedossa...

Ihana kesä!

Mökillä ollaan laiskoteltu, ihanaa! Lapsi on oppinut uimaan(!). Ryyni on oppinut metsästämään jyrsijöitä (ja valitettavasti myös linnunpoikasia, sori WWF). On pentu oppinut myös olemaan ihan hiljaa boksissa, tekemään tarpeensa useimmiten ulos ja pientä tottelevaistreeniä kans. Mie olen oppinut, että jos vaan syö grilliherkkuja ja makaa laiturilla niin täti pulskistuu. Huoh.

Ihanaan kesän viettoon pientä varjoa heittää huoli Rissan voinnista. Se ei ole oma itsensä. Välillä näyttää, että se ihan vähän ontuisi etupäätä, sitten tulee taas takapomppua. Koko selkä tuntuu oudon joustamattomalta. Rissa seuraa minua koko ajan levottomana ja on alakuloinen. Tuskin johtuu helteestä, päinvastoin, se oikein hakeutuu aina kuumimpaan paikkaan aurinkoon. Huomenna Mirkalle aika. Jos ei syy siellä selviä niin lekurille tuo on vietävä. Tyhmää stressata etukäteen, onko se vaan joku pikkujumi vai jotain vakavampaa (spondyloosi, kuten Molly-siskolla?).
Ja ens viikonloppuna on jo MM-karsinnat :(

Pentutreeniä

Ryynin kanssa haluaisin välttää turhat tekniikkaongelmat ja alusta asti ottaa tarkemmin. Varovasti olen aloittanut sylkkäreistä, kivasti kääntyy pieni. Tänään alotin täppää-treenin, hyvin Ryyni hiffasi, mitä haluan. Aluksi siis Ryynin pitää tassulla täpätä muovilätkää. Naksun sijaan käytin pelkkää jess-kehua. N. kymmenellä satunnaisella osumalla (eli lätkä maassa, mulla nami nyrkissä ja vaan venasin koska tassu osuu lätkälle) alkoi itse tarjoamaan jo tassulla täppäämistä (sitä ennen nokkimista ja tuhahtelua ja miljoonaa muuta...). Yritän saada siitä ylikylänkivaa, että sinkoaa sille lätkälle tulisella tunteella. Kun tämä toimii missä vaan on tarkoituksena siirtää tulinen täppäys maassa olevan laudan päähän. Ja tehän tiedätte miten tämä laulu jatkuu!

Mökillä ollaan otettu Marjon ohjein tunnistuskapula- ja noutokapula-treeniä pienimuotoisesti (vaikkei tästä taidakkaan toko-koira tulla...). Paikallaan olo treeni on hyvällä mallilla, kymmenisen sekkaa jaksaa jo.

Ryyni hengailee mökillä kuin kotonaan ja on ajoittain rasittavan osallistuva ihan jokaisen koiran ja ihmisen mielestä. Välillä tuntuu, että mökillä olis kymmenen ryyniä, niin tiuhaan kuuluu pitkin tonttia niin monen ihmisen suusta:"Ryyni pois! Ryyni irti! RYYYNI EII!" Useimmiten se on kyllä ihan kiltti ja ottaa relana laiturilla aurinko niinkuin kunnon parsontytön kuuluukin ;)

Mariannen opissa

Karjalaisen Marianne saapui meitä toivottomia valmentamaan Kouvolaan. Tykkäsin älyttömästi! Marianne on kärsivällinen, tarkka ja perusteellinen. Mulla on ohjauksessa ihan likaa löysyyttä "kuhan nyt suunnilleen menee oikeeseen suuntaan". Esim. sylkkärissä en vaadi koiraa ollenkaan käteen vaan mun sylkkäri on = pienestä vinkistä koira omavalintaisesti sinkoutuu minne sattuu. Sama jaakotuksessa ja poikkarissa, en vaadi koiralta napakasti ja kaikki leviää ja valuu... Eli tekniikkaa, tekniikkaa. Myös sain hyviä vinkkejä radan lukemiseen. Ei niitä nollia vaan tule jos menee riskillä ilman vaadittavaa suoritusvarmuutta ohjaten "vähän niiku sinne päin"! Iso kiitos Marianne!

Rissa sai pyllykärpäskohtauksen kesken valmennuksen ja treeni loppus siihen. Ihme juttu. Viimeeksi Tuorlassa Dammin koulutuksessa monta vuotta sitten neuroosi on vaikuttanut agilitymotivaatioon. Muutenkaan ei ole Rissa oikein oma itsensä, häntä alhaalla murjottaa. Jonottaa ulos, muttei haluaisi sittenkään lenkille. Jumittaa niin, että pitää laittaa hihnaan ja kiskoa liikkeelle. Outoa, tulee ihan Tintti-vainaa mieleen, se teki ihan samaa jumitusta... Onneksi on Purholle aika jo ens viikolle, jos onkin joku fyysinen eikä psyykkinen jumi.