Ei mikään voittajaolo

Alueellisen valmennuksen teemana oli parhaat ohjausvalinnat, linjaukset ja rytmitys. Ei hyvää  päivää... Ryynihän ei juurikaan mun apukoulurytmityksista piittaa, varsinkaa
n jos on putki ym. edessä.Tätä treenattava. Tosin en ihan niellyt täysstoppia radalla mun fysiikalla liikkeelle lähtö kestää  ja jään ihan liikaa.

Kotkan iltakisoissa fiilis kohdallaan. Molemmat radat saviojan mukavia paukutusratoja. Ekana agilityrata, ryyni livahti aalle kun omasta mielestäni tein tilaa kepeille, oli kyl ohjaus auki nyt kun ajattelee. Hyppis olikin sit mun perusmokien potpuri, valssit karseita,koira lähti lähetyksissä jalkojen mukaan, niistot vajaita.Tulos jotain 15.

Tänään oli KSSK kisat, ilmoitin rissan ja rynin kaikkiin startteihin. Tuloksena 6 (kuusi) hylkyä. En nyt jaksa väkisin miettiä, mitä hyvää mahtoi radoissa hienojen terrierityttöjen lisäksi olla. Ei niin yhtään mitään hyvää, ei asenteessa, liikkumisessa, ohjauksessa, ratasuunittelussa... Jalat tuntui raskailta ja en saanut vaan tarvittavaa vauhtia irtoamaan. Ainakin suurin osa hylyistä tuli just siitä kun olin kuin täi tervassa.

Katsotaan nyt piirinmestaruudet ens viikonloppuna ja pari jo maksettua starttia ja sitten keskityn oman liikkuvuuden vahvistamiseen ja treeniin. Selkä on jo aika hyvä mut oudosti tuntuu ettei vaan kulje. Ja jos ei kulje niin on aika turha nopealla koiralla hylkyjä hakea.  Ei ole voittajaolo ei.

Jalka nousee jo ;)

Jaahas, taas on päässyt blogi unohtumaan, sori! Selän kuntouttaminen on hyvällä mallilla, jalka nousee jo! Jäykkähän mie vieläkin olen, mut taitaa tää meiän personal trainerin treenisuunnitelma nyt toimia. Peruskestävyyttä sauvakävelyllä ja vesijuoksulla. (Piilo)lihaksiin voimaa punttitreenillä ja kinesiksellä. Ja venyttelyt OIKEESTI päivittäin.
Esteille olen ehtinyt kolmasti sitten viime päivityksen. Pikaisesti lähtö-harkkaa ja kontaktien härkkiminen Marian kentällä. KSSK:n möllikisoissa pitkästä aikaa oli oikea tsemppi, hienoa menoa Ryyniltä! Tulos hyl kun härkin aalla, ei malta ei ;) mut oli kiva mennä pitkästä aikaa. Oma liikkuminen on vielä köpöttelyä, en uskalla vielä repiä yhtään. Ratiksissa testasin taas keppien avokulmaa, ekalla ei vaan onnistu! Muutenkaan ei ollut mitlään hyvän-mielen-treenit: keinua sai paikata avustajan kanssa (jäi kökkimään puoleen väliin!!), pöytä ei onnistunut radalla kuin kerran, putkijarrutuksesta tulikin pois putkesta takaisin päin (?).

Oma kömpelyys hermostuttaa ehkä eniten. Painopiste onkin nyt muualla kuin esteillä tapahtuvassa treenissä. Tavoitteena olis saada liikkuvuutta lisää, voimaa ja nopeutta. Katotaan miten motivaatio säilyy syksyn sateissa ja arjen kiireessä.

 Laitoin just ilmot Kotkan iltakisoihin (Ryynäri), Kouvolaan ja Haminaan (molemmat). Lauantaina on alueellinen valmennus Kouvolassa ja jos aamusta alkais, niin ehtisin kerrankin mukaan, jei! Olen oikeasti kiitollinen jos ei mene nilkka/selkä/pää ennen näitä koitoksia ja et koirat on ja pysyis kunnossa. Tahtotilan luulis tällä Kanki-Kokolla nyt olevan kohdillaan!