Huutomerki otsikossa siksi, koska ohjattu viikkotreeni on mulle harvinaista luksusta! Nissisen Sari oli laittanut haastavan pläjäyksen, jossa sai tosissaan juosta ja olla tarkkana. Miehän treenaan Sarin kanssa viikoittain, mut nyt oli jotenkin virallisempi valmentajaote, tykkäsin ;)!
Rytmitykset ei ollu ihan kohdillaan, varmistelin alussa likaa ja hätiköin niistossa. Aalta valui, soosotin ja komensin maahan, sen jälkeen puhtaat stopit. Lopuksi nollalla koko rata vaikka hapottikin, ihan kilpailunomainen suoritus.
Iltapainotteinen ja epäsäännöllinen työ ei anna mahiksia vakitreeniin ryhmässä. Toisaalta hyvin on pienellä porukalla aina päästy tekemään treeniä, milloin aamulla, milloin lounastauolla tai kympin jälkeen yöllä...
On se agility vaan hieno harrastus! Oon tutustunut niin ihaniin ihmisiin ja kokenut suuria tunteita (suuntaan ja toiseen). Ennalta-arvaamattomuus, yhteistyö, vauhti, riskillä meno. Parhaimmillaan maailman parasta huumaa, pahimmillaan sisukset ympäri kääntävää epätoivoa ja kaikkea siltä väliltä.
Mulla on aina hurjaa tasapainottelua perheen, haastavan työn ja harrastukseen käytetyn ajan kanssa. Polte kisaamaan on kova. Nurkan takana vaanii syyllisyys siitä, että kisaaminen on perheajasta pois. Tasapainotellaan nyt, pari kisaa kuussa on riitettävä addiktille. Ja täähän on vaan harrastus...?
LAU:n maaliskisat ja mulla tavoitteena onnistuneet pysäytykset kontakteilla. Tyytyväinen olen, niin on musta ittestäni kiinni onnistuminen. Ekalta radalta tippui rima, nopein aika ja fiilis hyvä.
Toka rata ja mie olin kehno, en saanut rytmistä kiinni ja tein tyhmiä ratkaisuja, hyl.
Vika rata nollalla kolmansia, vaikka loppusuoralla koira komensi mua eikä päinvastoin. Paras fiilis tuli, kun WAO-sisko Heli ja Kiho saivat tuplanollan!
Kotkassa Ekalta radalta Ryyni päätti varastaa. Saatoin olla liian rento(?) ja leikkisä, mut silti. Eli hommat seis ja koira pois. Tokalta radalta ei ole leuhkimista, Ryyni ei tullut valssiin vaan sinkoili putkiin kertaa monta. Vikalla radalla oli ihan eri latinki. Se oli hieno rata ja voitettiin! Kontaktit stopeilla, tosin tuli puomin vinoon kun en mennyt ohi. Hieno pieni!
Nollaprosentti parissa viimekisassa ollut aika kehno. Treeniä treeniä esteillä mut varsinkin oman mielen ja vireen hallintaa.
Esteillä pariin otteeseen. Papunhannan kanssa vahvistin haltuunottoja ja keinua ja ihastelin Muusa-pentua. Muusa on ihana! Eilen parsontreenit, itsenäistä puomia avustajan kanssa. Kuvia päivästä laittelen piakkoin Punaiset saappaat!
