yhtä juhlaa...

Eilen oli Tintin 12-vuotissynttärit. Mummokoiranen juhli jo edellisenä päivänä. Oli karkureissullaan löytänyt tiensä kaltaistensa pariin, eläkeläismummojen kevätkarkeloihin invamajalle ja siellä suostunut osallistumaan eväsmakkaroiden syömiseen. Onneksi oli kaulapannassa numero, soittivat invamajalta, että täällä ois tällanen pieni, valkonen koira. Että sellainen kolmen tunnin synttäriretki Tintillä.

Piipahdettiin Järvenpäässä Vilanderin koulutuksessa. Saldona halu antaa Rissa jollekkin taitavammalle kisakaveriksi ja komiat mustelmat kintuissa. Kömpelöä pökkelöliikkumista, koira ei ollut hanskassa ollenkaan. Juoksulinjat törmäsivät pahasti useammin kuin kerran (ruhjeilla ollaan molemmat), on se agility hemmetin vaikeaa! Maria ja Retu-corgi taas loistivat, kontaktit onnistuivat 100% ja riman tiputuksiin löytyi useampiakin syitä (liian napakka haltuunotto liian aikaisin ja liian pitkä häntä ;)) Muuten kyllä mukava reissu mukavassa seurassa, Marian Likka-espves pääsi parturiin ja näyttää aivan ihanalta pikkupiskiltä.

virallinen toko

Sunnuntaina Kouvolassa saimme kakkostuloksen, pisteitä 154. Paikallanmakuu meni nollille, Rissa aikansa makaili ja lähti haahuilemaan ja nuuskimaan. Muuten meni ihan yllättävän hyvin, pari kymppiäkin tuli. Itseäni jänskätti, nämä oli elämäni ekat viralliset tokot. Pitääkin paikallaanmakuuta treenata, molempien ja sohvalla...

Aamulla oltiin lenkillä Paaskoskenmajan maastossa. Pitkästä aikaa otin Tintin mukaan, se viipotti pitkin pusikoita, pulahti joessa, vähän kylmissään oli (luntakin alkoi satamaan!). Nyt mummokoiranen on kuivattu ja paketoitu vällyjen alle muumioksi.


Saa lunta tullakkin> peittää mukavasti ... pihaa pitäisi alkaa kuopsuttamaan eikä oikein intoa löydy

Tintti-mummo

Tintiltä on kuulo heikentynyt entisestään, aika turha sitä on huhuilla, vaikka kuuliskin niin ei vaan viitti mummo totella ;)

Mummokoirasen kanssa muutenkin taidetaan viettää nyt viimeistä kevättä. Ruoka ei oikein pysy sisällä, laihtunut ihan honteloksi. Tärinä-tolkku-pois-kohtauksia on viikottain ja nivelrikko pistää ontumaan. Sitkeä pirulainen se on, välillä painattaa hulluna pitkin metsiä, suuri valkoinen metsästäjä. Ihan vielä en raaski siitä luopua, hyviä päiviä on (vielä) enemmän kuin huonoja. Henkisesti olen jo valmistautunut...

Tänään saimme ykköstuloksen KSSK:n möllitokossa ja oltiin neljänsiä! Muistaakseni pisteitä tuli jotain 164 (?), laitan tänne jos vaan löydän sen lappusen. Oon tosi tyytyväinen tulokseen (no okei, tuomarina kovin lempeä Anssi ;)), ainoastaan hyppy meni nollille, kun en tiennyt sanoa erikseen "seiso"-käskyä. No, mielummin nollat möllikisoissa, olenpa viisaampi ensi sunnuntaina virallisissa. Yllättävän hyvin Rissa totteli, ei ennakoinut pahasti. Hieno pieni koira se on, mokoma.

Grillauskausi alkoi meillä tänään, sisäfilettä kermakonjakkikastikkeessa mangofetasalaatin kera. Täydellä mahalla en sitten jaksanutkaan aloittaa pihan kevätkunnostusta, kannustin kyllä Jokista ihan täpöllä (eikä tämä selkäkään ihan kunnossa vielä ole). Jouluvalot sentään tuli riivittyä alas;)

Lenkille!

Nyt jo on selkä sen verran parempi, että uskaltauduin ulkoilemaan. Jenni oli tässä naapuristossa pumien dogsitterinä, ja ihan mukava kimppalenkki olikin, Rissa juoksutti pumiaisia kuten kuuluukin. Kaupanpäälliseksi sain Jenniltä hyviä TOKOvinkkejä, noutoa pitäis alkaa hiomaan.

Nyt voi hyvällä omalla tunnolla löhötä sohvalla viinilasin (ihan vaan lääkkeeksi...) kanssa, kun on pikkupiskinen väsy.

Narttu?

En tiedä johtuuko rissan muuttunut käytös siitä, että on tylsää vai onko tämä aikuistumista (Rissanen on kaksi ja puoli-vuotias), rasittavaa se kuitenkin on. Ekalla käskyllä ei tule enää sisälle, häntä kaarella tepikoi naapurin lapsia moikkaamaan, kun mie tilapäis-invana rääyn tulemaan luokse, haahuilee ja haistelee eikä ota kontaktia... Isoin muutos on, ettei rissa enää alistu automaattisesti Tintille. Onneksi T on jo sen verran seniili, ettei jaksa rissaa nistiä.

Muutenkin aiemmin kaikille tasaisen nöyrä ja leikkisä on muuttunut murraavaksi (ei onneks sentään murhaavaksi ;)). Lauantaina meillä kyläili pieni espanjanvesikoiranpentu Likka, mainio pakkaus. Rissalla oli kova työ vahtia ja murrata, että MINUN pallo, MINUN keittiö, MINUN... Siis ihan normaalia aikuisen koiran käytöstä, (T on aina ollut tollanen), uutta vaan tuolta naperolta.

Rissanen alkaa olla vähän rasittava...
Olen nyt potenut selkääni ja piskit ovat olleet minimillä: pissille pihalle ja rapsuttelua. Rissanen tuijottelee ja huokailee, pompottelee yksin pallolla ja tuijottelee ja huokailee lisää. Lisäksi pienen koiran mielestä suuri elämän epäkohta on ruoka-annosten pienentyminen (Rissalla kajettuu läskiksi heti jos ei saa normaalia liikuntaa päivittäin, mulla muuten sama juttu ;)). Se huokailuttaa myös, meitä molempia.

Nyt on aikaa tänne kirjoitella, mulla venähti selkä pahasti töissä, pitäisi malttaa ottaa iisisti pari viikkoa. Agility pitää nyt unohtaa, seuraava agistartti varmaan vasta omissa kisoissa toukokuun alussa, jos selkä on kunnossa.. Polttelis kovasti osallistua vihdoin virallisiin TOKOihin, jos nyt toipilasaikana malttais sitä treenata.

Molemmat koirat nauttivat kevätauringosta, potslojjoovat terassilla kuonot vastakkain.