WAO 2014

WAO oli kokemuksena ihan huippu! Meillä oli maailman paras kannustusjoukko ja oli kyllä oikeesti suuren urheilujuhlan tuntua! Ja ne ruuat, aah... Kisapaikka oli meren rannalla, hiekkarannalla kelpasi lämpätä. Mulla äityi se flunssa pahaksi, nosti kuumeen torstaista lauantaille. Kaikenlaisia troppeja kokeilin, ei vaan taittunut tauti, ainoastaan Umppa. Ratasuoritukset oli sen mukaisia, happi ei vaan riittäny tai ainakin tykkään vedota siihen. Perjantaina 2 kieltovitosta. Lauantaina (muistaakseni) hyl, muurivitska muuten kivalta radalta ja yks ihmeellinen radanunohdusrata jota valitettavasti ei voi laittaa flunssan piikkiin. Tuloksissa oli jotain häikkää (mun tulos 38 oli kai joku laittanut tuloksiin 30 tai jotain?, no onhan se melkein sama) ja ehdittiin juhlia Ryyniä sen radan voittajana. Kävin piipittämässä toimistossa, että virhe on teillä, ei olla voitu mennä noin kovaa, mutta vasta yöllä olivat korjanneet. Valevoittajat ei pääse oikeaan finaaliin, mutta bonus speedstakes voitettiin ilman vilppiä. Se oli kyllä meiltä

hyvä rata, ei kovin montaa koiraan mistään kokoluokasta ajassa ryynärille lucky loosers-kisassa pärjännyt.
Suomalaiset jyräsivät, upeita ratoja! Oli kutkuttavaa katsella, se on niin pienestä aina kiinni. Neon pärjäsi medihypyillä loistavasti, koko ajan palkinnoilla, Veikko ja bond voittivat ainakin yhdet radat, Niinu teki miljoona nollaa, ja Gaia loisti ja puuma ja pikkuLux jajaja...
Isot kansainväliset kisat on hieno kokea edes kerran, ja Italian kevät... Parasta reissussa oli kuitenkin rakkaat ystävät!!
Maanantai ja tiistai oltiin Venetsiassa. Ryyni on täydellinen reissukoira. Se ei stressannut mistää. nukkui kahvilan pöydän alla, se pysyi hallinnassa pululauman keskellä ja osoitti todellista turnauskestävyyttä.

Italiaan!

Huomenna on lähtö WAO:n kisoihin Lignanoon, Italiaan! Mielialaa yrittää pilata kamala flunssa sekä hurjan pitkä todo-lista, jota ei vaan jaksa suorittaa kipeänä. Suunnilleen jos saan kamat kasaan ja hommat delegoitua niin hyvä. Niin hienoa päästä reissuun ja porukkahan on ihan hulvaton ;)!

Blogin hiljaiselon aikana olemme kisanneet, saldona 3 nollavoittoa, yks kakkostila, muutamat tahalliset (kontaktit) hylyt ja parit tahattomat hylyt (hups, lipsahti ;)). Videoita ei taas blogger suostu lataamaan, joten teiän pitää vaan luottaa sanaani: Ryyni kulkee kovaa! Mulla ohjauksessa ajoittain hätäilyä ja huolimattomuutta, ei näillä vauhdeilla ole vara tehdä" vähän sinne päin"...

Treenannut olen vähän. Muutamaan otteeseen vahvistanut tekniikoita ja kontakteja. Se vähä mitä ollaan tehty on tehty ajatuksella.

Unkarilainen Zsofi Biro kävi Kouvolassa. Meillä on niin eri tavalla
koulutetut ja reagoivat koirat, ettei ihan kaikki ohjauskuviot vaan tomineet meillä. Aina oppii kuitenkin uutta.

Nyt alan pakkaamaan. Ja etsin passin. Italiassa paistaa aurinko!

Hopea, häpeä, hypeä

Ojangossa lauantaina hauska päivä parsonharrastajien ja muutaman normaali-ihmisen seurassa. Ekalta radalta räpellysnolla. Olin ihan väärissä  paikoissa vääriin aikoihin, alun suoran putken takaaleikkauksen vein liian lähelle estettä ja kepeille tein leikkauksen jota en ollut suunnitellut ja meinas tulla kielto. KOvaa Ryyni meni, kaiken ton mun sekoilun jälkeen jäätiin voittajasta 9 sadasosaa ;).  Hyppis oli kiva, siinä rytmitys ihan hukassa ja koira katosi suoraan putkeen= hyl. Vika rata oli se häpeä osio. En ymmärrä miten onnistuin sössimään kolmen hypyn ja kahden suunnitellun valssihässäkän niin totaalisesti! Mie peruutin ja peruutin ja vielä väärään suuntaan.  Mut kontaktit hienot!
 Hypeä oli sunnuntaina, kun pidimme Helin kanssa valmennuksia Homeetan puolella. Ihania länderikakaroita! 5  hyvin erilaista parsonia, lupaavia junnuja!
Olin möllikisoissa tuomarina, ei oo ihan mun mukavuusalueella se, onneks ei tullut keppivirheitä... Tosi makeita ratoja ja mukavan rento tunnelma. Kiitos ihanille avusta!

Ohjattu viikkotreeni!

Huutomerki otsikossa siksi, koska ohjattu viikkotreeni on mulle harvinaista luksusta! Nissisen Sari oli laittanut haastavan pläjäyksen, jossa sai tosissaan juosta ja olla tarkkana. Miehän treenaan Sarin kanssa viikoittain, mut nyt oli jotenkin virallisempi valmentajaote, tykkäsin ;)!

Rytmitykset ei ollu ihan kohdillaan, varmistelin alussa likaa ja hätiköin niistossa. Aalta valui, soosotin ja komensin maahan, sen jälkeen puhtaat stopit. Lopuksi nollalla koko rata vaikka hapottikin, ihan kilpailunomainen suoritus.

Iltapainotteinen ja epäsäännöllinen työ ei anna mahiksia vakitreeniin ryhmässä. Toisaalta hyvin on pienellä porukalla aina päästy tekemään treeniä, milloin aamulla, milloin lounastauolla tai kympin jälkeen yöllä...  

Harrastus

On se agility vaan hieno harrastus! Oon tutustunut niin ihaniin ihmisiin ja kokenut suuria tunteita (suuntaan ja toiseen). Ennalta-arvaamattomuus, yhteistyö, vauhti, riskillä meno. Parhaimmillaan maailman parasta huumaa, pahimmillaan sisukset ympäri kääntävää epätoivoa ja kaikkea siltä väliltä.

Mulla on aina hurjaa tasapainottelua perheen, haastavan työn ja harrastukseen käytetyn ajan kanssa. Polte kisaamaan on kova. Nurkan takana vaanii syyllisyys siitä, että kisaaminen on perheajasta pois. Tasapainotellaan nyt, pari kisaa kuussa on riitettävä addiktille. Ja täähän on vaan harrastus...?

LAU:n maaliskisat ja mulla tavoitteena onnistuneet pysäytykset kontakteilla. Tyytyväinen olen, niin on musta ittestäni kiinni onnistuminen. Ekalta radalta tippui rima, nopein aika ja fiilis hyvä.

Toka rata ja mie olin kehno, en saanut rytmistä kiinni ja tein tyhmiä ratkaisuja, hyl.

Vika rata nollalla kolmansia, vaikka loppusuoralla koira komensi mua eikä päinvastoin. Paras fiilis tuli, kun WAO-sisko Heli ja Kiho saivat tuplanollan!

Kotkassa Ekalta radalta Ryyni päätti varastaa. Saatoin olla liian rento(?) ja leikkisä, mut silti. Eli hommat seis ja koira pois. Tokalta radalta ei ole leuhkimista, Ryyni ei tullut valssiin vaan sinkoili putkiin kertaa monta. Vikalla radalla oli ihan eri latinki. Se oli hieno rata ja voitettiin! Kontaktit stopeilla, tosin tuli puomin vinoon kun en mennyt ohi. Hieno pieni!

Nollaprosentti  parissa viimekisassa ollut aika kehno. Treeniä treeniä esteillä mut varsinkin oman mielen ja vireen hallintaa.
Esteillä pariin otteeseen. Papunhannan kanssa vahvistin haltuunottoja ja keinua ja ihastelin Muusa-pentua. Muusa on ihana! Eilen parsontreenit, itsenäistä puomia avustajan kanssa. Kuvia päivästä laittelen piakkoin Punaiset saappaat!

En saanut tänään

sähköpostia.

Umppari

Rannikon treenissä olin ekaa kertaa, sain peruutuspaikan lennosta. Mulla oli ennakko-odotuksena turhia kikkailuja hienoilla nimillä... joten yllätyinkin positiivisesti. Timo kehoitti lähtemään liikkeelle aikaisemmin tilanteissa (nevöhööd), Ryyniä ei tarvi saattaa niin pitkälle vaan opittava hyödyntämään irtoamista. Esteväli 4-5 oli rataantutustumisessa ihan kammotus, siihen sain hyvät ohjeet ja kertaakaan ei livahtanut ptkeen! Eli mukaan neloselta "vekin kaltaisella" jalat vahvasti vitoselle. Sama oli keinun jälkeinen tilanne, ettei seuraavalta hypyltä lipsahda puomille. Ei tarttenu niin vihasesti huutaa tai pyöristää linjaa vain melkeinpä päin vastoin, tiukkuutta ja liikettä. Poispäinkäännökset on meillä ollu aina suht hyvät jotenkin ihan itsestään, joudunhan niitä kisoissa käyttämään kun en vaan ehdi välillä muuta. No ei ollu nyt hyvät poikkarit vaan kamalat, esteväli 6-7 ja 12-13. Koiralla ei useimmiten ollut hajuakaan mitä siltä halusin ja rytmitys ihan hukassa. Oli hyvä päästä pitkästä aikaa ohjattuun treeniin ja kontaktit oli hyvät pysäytykset (aa tuntui hitaalta?).

Omineni kävin pariin otteeseen tekemässä poikkareita ja sylkkäreitä ja lopulta kaikki ohjaukset oli niiden somia sekasikiöitä. Nimeksi ohjauskuviolle umppari? Huudetaan, huidotaan umpimähkään, laitetaan silmät kiinni ja toivotaan parasta. Ehdoton holy KAU-klassikko tämäkin.
Sarin kanssa pientä kontaktitreeniä kuumentaen. Jouduin lisäksi valssisulkeisiin tavoitteena saada mahd. napakka oma liike ja koira tulemaan tiukasti. Ääh...
Sunnuntaina tyttöjen kanssa treenit, joissa tavoitteena mulla iloinen tsemppifiilis no matter what, kontrolli vauhdissa ja aan stopin vahvistusta ohijuoksuissa. Voihan putkijarru sentään! Ryyni lennätti taas putkista ellen tehnyt suunnilleen puolivalssia ennen sitä, ei tullut muutenkaan  haltuunottoihin toivomallani tavalla. Ja hermostua ei saanut vaan piti lirkuttaa ;). Vauhti oli kyllä kohdallaan ihan koko treenin!

Ilmoitin Ryynin Lappeenrantaan ja Kotkaan kontaktitreeneihin ;). Eiköhän kuukauden kisaamattomuus ole jo riittävä tuomio mulle mun ahneudesta :D. Ai niin, ja kyl mie hain sinne EO:iin kuitenkin, jos tulis vaik peruutuksia.

plan A & plan B

Aikani mietittyäni tän vuoden kisatavoitteitani, kisa-aata ja konsultoituani lukuisia kärsivällsiiä ihmisiä, päädyin palaamaan alkuperäiseen suunnitelmaan (Plan A for A ;)). Palaan siis peruspikkukisoissa pysäytyksiin, haen sillä kontrollia takaisin. Kontrollin toimiessa halutessani voin vapauttaa aiemminkin, ainakin nyt  arvokisoissa. Nythän se kontrolli varsinkin aalla on ollut rajallinen ;) ja en voi luottaa, koska elukka itsensä vapauttaa miten mielii... Tilanne kärjistyi ihan mun omaa ahneuttani; vuoden lopulla himoitsin niitä voittonollia eo-rankingia varten ja vedätin aika lailla. Ja sama meno jatkui kun en vaan voinut/halunnut kisoissa himmata. Nyt kun olen tehnyt tietoisen päätöksen, käynyt vahvistamassa käytäntöä esteillä ja mielikuvaa kaverin hypnoosipajalla ;)  fiilis on tosi hyvä. Siksi uskaltauduin jo tositoimiin ja olen testannut ITSEÄNI möllikisoissa Kotkassa: niin oli nopeat ja nätit 2on2offit! Kisaamiseen tulee pieni  tauko ja yritän ehtiä treenaamaan. Juoksu-aan opettaminen tulee varmaankin ajankohtaiseksi jossain vaiheessa Ryynin uraa, nyt ei anna aikataulu myöten.

Ja se plan B on tässä, varsin kelpo australialainen. Seuraavan kontaktikriisin kohdatessa turvaudun tähän.

Just furious

Eilen Ojangossa oli Nybergillä kivat radat. Mulla oli ollut kiva päivä perheen kanssa Flamingossa. Paikalla oli kivoja ihmisiä, joista tykkään ihan oikeesti. Mie en vaan ollut kiva.

Ekalla radalla olin ihan hukassa ja rynnin esteeltä toiselle ilman rytmiä. Mun piti pysäyttää puomi, enpä tiiä, ainaskii ennen vapautuskäskyä etujalat oli jo matkalla..? Sain räpellettyä tyhmän kiellon ihan lopussa. Olo ei ollut kiva missään vaiheessa.

Tokalla radalla päätin OIKEASTI vaatia pysäytykset aalla ja puomilla. Rima alas ennen aata ja sit päätin kunnolla seisottaa ja kehua kontaktit. Ryyni lennätti aalta sikakorkealta räksyttäen. Käskin maahan, ei totellut, otin kainaloon ja pois. Ei kiva ei.

Fast and furious

Kaikenlaista koirahörhöilyä ollaan taas ehditty. 19.1. Ojangossa oli hieno päivä! Kunhan ennätän niin voin selata hardcore-harrastajille ratamme livestreamista. Kiva oli saada matkaseuraa Hannasta ja Papusta ;).

 Hyppiksellä kepeille avokulmaan ampui jo kaukaa. Hunnille ei pärjätty, niillä oli kyllä upea rata.
Toisella radalla oli hurmos meillä molemmilla, voitettiin supermiinuksella ;). Kiitos Kollasille videosta. http://www.youtube.com/watch?v=Hz5QD3sg1SY


Siimeksellä kans mukava rata, nollia tuli vähän. Rima tippui ihan lopussa kun seisoin koiran linjalla (taas). Ryyni oli radalla vaisun oloinen, jouduin ennen starttia muistuttamaan käytöstavoista, Ryyni tulistui kanssakilpailijalleen lämppäalueella ja meinasi irrottaa kaverilta ylimääräiset karvat.

1.2. jälleen ojangossa, Herralalla oli kivat radat. Ekalla radalla tapahtui kamalia: aalta tuli kontaktivirhe! Yhtään en koiraa kattonut ja rynnin vaan menemään. Oli meidän eka ja vika kontaktivirhe! Olihan nämä ongelmat tiedossa, kun siirryin aalla pysäytyksistä pois kesällä, nyt vaan tarkkuutta mun ajoitukseen. Ja puomi on kisoissa ollut nopeilla vapautuksilla, ei ryynin kaltainen kääpiö muuten mitaleille pääsis :(. Päätin nyt vaatia enempi kontrollia ITSELTÄNI, niin tuo koirakin tokenee ;). Treeneissähän en saa Ryyniä pois kontaktilta edes millään hämyillä, pitänee raahautua möllikisoihin, että saan itteeni kisavireen.

Hyppiksellä ihan ok menoa, renkaalla olin niin myöhässä, liike liikaa eteen ja sain kelata siimaa kun koira ei tajunnut mun antiohjausta vaan lennätti. Hävittiin Xanonille alle sekka, kovaa ne meni ;).

Vikalla radalla aa oli kriteerien mukainen. Mie tein ennen keppejä niin karseen holy KAU-valssin, ettei tosikaan: ei ennakointeja, paikka oli väärä, suunta oli väärä... Sain törkättyä takaakiertoon vaikka piti vaan hypätä. Puomilla jäin tarkoituksella taa, näistä kun Ryyster on tupannut lipsumaan. Kuumana kävi pieni ja sain annettua palautteen kisatilanteessa (koira toruen maahan ja kainaloon).

Treenattu on. Niinun luona Tiian ja Sarin kanssa. Mulla SAATTAA olla epäloogisuutta ohjauksissa, sama liike tarkoittaa eri asioita ja koiran pitäis osata mua tulkita. Mulla pöhköjä ohjausvalintoja, mutta ajoittain tsemppi kohdallaan,
Omineni olen vahvistanut ohjaavaan käteen napakampaa reagoimista, paljon palkkaa kädestä. Lähinnä käyty leikkimässä, muutamia toistoja.
Sarin kanssa työstetty Romppaista, on se mainio! En vaan vieläkään ymmärrä paimenen sielunmaisemaa, outoja ovat.

Eilen omassa porukassa pikamöllärit, niin hauskaa! Kiho pysyi lähdössä, Valma oli ihana pomppukone, Jack meni kovaa, Ryyni teki 2on2offit vaikka vedätin, Kädi meni iloisen ohjaajansa kanssa iloisesti ;), Vinkillä tehtiin vauhtia puomille ja mulle mustelmia kun kopittelin sitä ja ei-parson, mutta vahvasti parsonsieluinen sheltti Emppu oli ihanan vauhdikas ja kuriton ;). Isoja paimenia en ehtinyt jäädä ihastelemaan, mutta pointtina siis hehkuttaa hienoja koiria ja mukavia ihmisiä!! Paremmalla ajalla lisää näitä!

Söi saippuaa ja halkes

Tiistaina Niinulla. Sain tolkkua valssiin, ainakin teoriassa. Unohdan turhat niiaukset ja ponnistuspaikan merkkaukset, keskityn omaan liikkeeseen (suunta, rytmitys). Sain hyviä neuvoja, useimmille teistä taas ihan perushuttua, mut mie näköjään tarvin muistutuksia aika-ajoin:
-ole rohkeampi
-katso, missä koira on!!
-liike mukaan aiemmin aloituksissa (tästä Nissinen aina saarnaa mulle ;)) ts. älä könötä lähdöissä liian pitkään
-liiku radan suuntaisesti
-älä jää könöttämään lähetyksissäkään liiaksi, liike, liike...

Otsikon teksti on puoliksi totta: Ryyni söi tänään saippuaa. Oltiin päivällä mökillä jäällä luistelemassa koko perhe ja lämmiteltiin saunamökissä. Saunassa Ryyni lipoi antaumuksella jäistä palasaippuaa, tästä sen älyä ei taaskaan kehuttu. On se pöljä. Rissa ei se ole ihan kunnossa, veti jäällä kunnon spurtteja ja on nyt varsin äreä, annoin sille särkylääkettä.

Huomenna Ojankoon Hannan ja Papun kanssa, niin kivaa! Lupaan yrittää muistaa noi Niinun neuvot..!

4.1.14 Kotka

Vuoden ekat pikkukisat Kotkassa ja oli hyvä tsemppi, nollavoitto tulla pätkähti! Rata oli Mikkilän kivaa käsialaa,  koira sai edetä loogisesti. Tokalla radalla lähtö meni kilpalaulannaksi, mie voitin.  Kolmannella esteellä mun valssi väärään suuntaan ja rima alas. Puomilta tuli läpi joten kainalokyydilä pois.

Hyvin ryyni tuli ohjauksiin ja miekin uskalsin liikkua.