Harrastus

On se agility vaan hieno harrastus! Oon tutustunut niin ihaniin ihmisiin ja kokenut suuria tunteita (suuntaan ja toiseen). Ennalta-arvaamattomuus, yhteistyö, vauhti, riskillä meno. Parhaimmillaan maailman parasta huumaa, pahimmillaan sisukset ympäri kääntävää epätoivoa ja kaikkea siltä väliltä.

Mulla on aina hurjaa tasapainottelua perheen, haastavan työn ja harrastukseen käytetyn ajan kanssa. Polte kisaamaan on kova. Nurkan takana vaanii syyllisyys siitä, että kisaaminen on perheajasta pois. Tasapainotellaan nyt, pari kisaa kuussa on riitettävä addiktille. Ja täähän on vaan harrastus...?

LAU:n maaliskisat ja mulla tavoitteena onnistuneet pysäytykset kontakteilla. Tyytyväinen olen, niin on musta ittestäni kiinni onnistuminen. Ekalta radalta tippui rima, nopein aika ja fiilis hyvä.

Toka rata ja mie olin kehno, en saanut rytmistä kiinni ja tein tyhmiä ratkaisuja, hyl.

Vika rata nollalla kolmansia, vaikka loppusuoralla koira komensi mua eikä päinvastoin. Paras fiilis tuli, kun WAO-sisko Heli ja Kiho saivat tuplanollan!

Kotkassa Ekalta radalta Ryyni päätti varastaa. Saatoin olla liian rento(?) ja leikkisä, mut silti. Eli hommat seis ja koira pois. Tokalta radalta ei ole leuhkimista, Ryyni ei tullut valssiin vaan sinkoili putkiin kertaa monta. Vikalla radalla oli ihan eri latinki. Se oli hieno rata ja voitettiin! Kontaktit stopeilla, tosin tuli puomin vinoon kun en mennyt ohi. Hieno pieni!

Nollaprosentti  parissa viimekisassa ollut aika kehno. Treeniä treeniä esteillä mut varsinkin oman mielen ja vireen hallintaa.
Esteillä pariin otteeseen. Papunhannan kanssa vahvistin haltuunottoja ja keinua ja ihastelin Muusa-pentua. Muusa on ihana! Eilen parsontreenit, itsenäistä puomia avustajan kanssa. Kuvia päivästä laittelen piakkoin Punaiset saappaat!