Joulua!

Siteeraan meiän viisivuotiasta:"Paras joulu ikinä!"
Oli kyllä ihana joulu. Tauotonta herkuttelua rakkaiden seurassa. Kiirettömyyttä.

Ja agilitya! Aaton aattona Sarin kanssa valmiiksi rakennettu Topteam-rata (se Juhan treeni agi.fi-lehdessä s.14, valkoiset numerot numeroon 20 asti). Väännettiin varsinkin tilannetta ennen ja jälkeen pussin, ei ihan ollut kakun pala. Vihdoin ja viimein kun sain radan nollalla läpi niin oli kyllä hyvä fiilis, vaikka jo pahasti hapottikin!
Joulupäivänä Sarin ja Jennin kanssa aksaa ja suklaakakkua ;). Päänvaivaa kahdesta perättäisestä putkesta... Onkin näköjään unohtunut putkijarrutuksen treenaus. Suhinalla jo voimakas viesti ennakoinneissa: yritin sillä saada tiukkaa käännöstä putkesta niin tuli jopa pari kieltoa. Siis aika ihme noinkin putkihullulla elukalla! Takaakiero-päällejuoksu x 3 toimi ihan superhienosti! Ja se radan ainoa valssi valui ja tai oli koiran optimaalisella linjalla ja tai oli myöhässä... Kolmen askeleen radan suuntainen valssi olis siis treenilistalla aina vaan.

Tavoitteet 2012

Tähän aikaan vuodesta on aika tarkastella toteutuneita tavoitteita ja asettaa uusia seuraavalle vuodelle.
Ajan käytön suhteen on aina tasapainottelua. Itse olen pähkäillyt, että olen paljon parempi äiti, vaimo, työntekijä ja opiskelija, kun saan ajoittain sopivan annoksen agilitya!!

Olen yrittänyt treenata omaa liikkuvuutta: Iidan sirkuskoulussa olen käynyt aina kun olen töiltäni ennättänyt, lisäksi lenkkeilyä, jumppaa, uutuutena spinning;). Tässä iässä alkaa liikunnan lisäys tuntua ainoastaa erilaisina kolotuksina: milloin prakaa polvi, milloin jumittaa alaselkää. Periksi ei anneta, lyllerrys jatkuu!
Henkinen valmennus on tähän asti ollut oikeilla raiteilla. Mun täytyy nyt tiedostaa, että silläkin sektorilla harjoitteet täytyy mätsätä tavoitteisiin!

Rissan kanssa on jo jäähdytelty. Arvokisat jäi väliin, ei kyllä oltu enää treenattukaan arvokisat tavoitteena, oikeestaan ei olla juurikaan edes treenattu. Rissa on hyvässä kunnossa ja kisoissa sijoitusnollia on tullut ihan kivasti. Vuoden kohokohta Rissan kanssa Lappeenrannan piirinmestaruuskisojen ekan radan nollavoitto, joka oli se odotettu kolmaskymmes nollavoitto kolmosissa! Sitä juhlittiin runsaalla alkoholilla narttujen yöjuoksuissa ;) Kiitos rakkaat!
Tavoite Rissan kanssa vuodelle 2012 on nauttia yhdessä tekemisestä, oli se sitten kisaamista tai sohvalla pötköttelyä. Yhtä nollaa vaille on tulokset arvokisoja varten plakkarissa. Kisaan parit kisat Rissankin kanssa sitten kun Ryyni on kolmosissa, siihen asti keskityn pääasiassa tohon kakaraan. Katsotaan kesällä, mikä on Rissan kunto ja sen mukaan arvokisoihin..? Niin ja poika saa halutessaan mennä sen kanssa jatkossakin möllikisoissa!

Ryyni on yllättänyt positiivisesti! Kisaamiseen on jo nyt tullut rutiinia ja tasa-paino vauhdin ja tarkkuuden kanssa toistaiseksi on ollut ok. Kahdeksalla startilla kakkosiin, se oli kyllä mulle iloinen yllätys! Tavoitteet 2012 Ryynin kanssa ovat selvät. Kimppatreenejä edes pari kertaa kuussa. Valmennuksia Oreniuksella ja Satulinnassa. Esteosaamista ja tekniikan hiomista omineen. Kisataan kohtuudella nyt talvella, pyritään nostamaan nolla%. Maltetaan panostaa kisatilanteissa tarkkuuteen, koko ajan tiedostaen miksi tehdään mitä tehdään, niin treeneissä kuin kisoissakin. Näillä eväillä pitäis olla kolmosissa keväällä ja sit vaan katsotaan mihin meiän paukut riittää!

We're getting Faster, Harder, Ryyster!

Oreniuksen valmennuksessa: Mun niistoihin tuli viimein tolkkua. Niissä ollut mulla ajoituksessa ongelmaa, nyt toimii hienosti. Ryyni on alkanut jo vähän lukemaan rataa, joskin on herkkä ohjaukselle (ja sen puutteelle?). Liikkeelle lähtöjä mun treenattava ja kestävyyttä myös. Ryysterin paikallaan istumiset lähdöissä oli loppua kohden ihan kamalaa vääntöä. Kiitos Passonessille videoinnista! Oli kyl taas niin huipputreeniä! Mulla on taas vahva usko meidän tekemiseen. ja siitä kömpelö aasinsilta bloggauksen otsikkoon ;)

Monelle on musiikki tärkeä osa kisalatinkia. Mulle se nyt on ollut aina ihan sama mitä humppaa autoradiosta tulee ja en ole kokenut tarvetta nostattaa tai tasata fiilistä kisoissa musiikilla. Mun piti omaan koulutukseeni liittyvänä tehtävänä miettiä musiikkia mielialojen luojana, valita tsemppiräyhää, kutumusiikkia jne. Ja vaikka toi skuutteri ei ole vieläkään kolahtanut tälle vanhalle runotytölle, niin nostaattaahan tän sanoma!!


"FasterHarderScooter"
Yeah, request
I want everybody as close to the stage as possible!
Get that speed!
We're going back to the heavyweight jam!

Let's go out for a walk to the other side
Get the sound, join the crew and you feel alright
No more fiction - go back to reality
It's the message so listen and you will see
No illusion - the spirit is what you feel
Get the volume tonight you can make it real
I explain once again we won't let you down
We can't stop going on that's what I pronounce

Faster, harder, Scooter - we're getting
Faster, harder, Scooter - we're getting
Faster, harder, Scooter - we're getting
Faster, harder, Scooter
Yeah!

Alright crew, enjoy this track! Yes! Aah!

Treeniä ja epikset

Nonnii, taas on treenattu. Varsinkin keppien avokulmaa: yksittäisenä esteenä onnistumiset on 90% tosi haastavistakin kulmista. Varsinkin lähettämällä, Ryyster alkanut ottamaan häiriötä mun(sulavasta)liikkeestä. Muovilänki aina ekalla, kun kulma vaikeutuu. Muttamutta... Kun ottaa eteen esteitä niin koira kuumenee ja ei vaan malta hakea oikeaa väliä, lujahtaa vaan mistä nopeiten pääsee. Viime viikolla Helin treeneissä oli ihan ulalla keppien avokulman aloituksesta, olis tarvinnut ihan hullun työnnön (mihin en tietenkään ehtiny). Niin meni hermot. Huoh, kepit oli olevinaan jo niin hyvällä mallilla. Nyt vaan vaadin tarkkuutta korkeassa vietissä. Ryyni tekee kyllä kurinalaiseti töitä kuumanakin, kunhan sen saa ymmärtämään mitä vaaditaan.

MAreenan epiksissä sama avokulmaprobleema taas. No, pahin probleema lienee mun superkömö ohjaus. Sama rata kahdella hyvin eri tyylisellä ja eri tasoisella parsonilla ja onnistuin tekemään molempien kanssa presiis samat ohjausvirheet täsmälleen sanoissa paikoissa. Huimaa tarkkuutta! En edes halua tän tarkemmin analysoida, mitä se kertoo mun agilitytulevaisuudestani... Virallien selitys tänään on, etten vaan saa omaa asennetta oikeaksi treeneissä tai epiksissä. Seuraavaksi kai tarvin henkistä valmennusta päästäkseni treenimoodiin..?

Oli kyl oikeasti hauskat epikset! Pikkuparson Marta suoriutui debyyttistartista juuri kuten pikkuparsonin kuuluukin. Se on niin ihanan pieni, hullu ja tosissaan! Ihan kuin omistajansakkin ;)

Sunnuntaina Orenius tulee KSSK:n puolelle valmentamaan, mahtia!

Ens vuodelle suunnittelin tammikuulle pari Hyvinkään keikkaa (14.1. ja 22.1.).
Kakkosten ratoja olen vähän käynyt kurkkimassa, suurin osa aika teknisiä. Uskon, että nopeus riittää. Esteosaamisen vahvistamista, ohjaustekniikkaa ja asenne kohdalleen. Mantra kaikille teille lienee tuttu: Hyvällä sykkeellä omaa suoritusta tekemään!