pikkujoulua ja parsontreeniä

Lauantaina oli KSSK:n pikkujoulut. Ruoka ja seura oli mainiota ja pukin polvelle pääsi istumaan. Ei ihan auenneet saksalainen ja flippi johtuen punaviinistä, fakmii-buutseista sekä opastajankin mahdollisesta päihtymistilasta. Aamuyöhön jaksoin tälläisellä amatöörikunnolla.

Aamusta Iiron ja Jennin kanssa Purinalle parsonvalmennukseen. Ihan kamalan vaikea oli väsyneenä keskittyä, ihan apukouluohjaamista... Kauhukseni Rissa ei osaakkaan oikeasti avokulmakeppejä! Riitti hyppy houkutusesteenä siinä vieressä, ei puhettakaan, että Rissa olisi hakenut kepit. Samu lohdutti, että haastavampaa treeniä vaan. Takaaleikkausta suositteli Samu meille, jos (ja kun) vaarana myöhästynyt valssi. Takaaleikkaus kun tomii meillä.

Katilla oli haastavan oloinen rata, paljon takaa hyppyjä ja välistävetoja. Olin kai jo vähän toipuneempi, ajoittain tuntui jo ihan agility-ohjaajajlta olo. Rissa meni ajoittain ihan huippuhienosti, kontaktit 100% hyvät ja vauhti+korvat kohdallaan. Ohjaajan kunto kuitenkaan ei ollut ihan A1, joten suosiolla lopetin tahkoamisen, vaikkei nappi ratasuoritusta tullutkaan.
Kiitos Jennille Iiron hoidosta ja se suklaakakku oli namjamaiskis!

Kaverukset...

...päikkäreillä :)

Mennyt agilityvuosi ja tavoitteet vuodelle 2008

Meillä ei kisat tänä vuonna sujuneet ihan odotusten mukaisesti. Pahimpina ongelmina olivat keväällä JÄLLEEN alkaneet kontaktiongelmat, kontakteja sitten tahkottiin koko kesä ja syksy. Totaalinen kisatauko osui kiivaimpaan kisa-aikaan (mm. agirotu, sm-karsinnat). Ohjaajan pää ei taaskaan kestänyt arvokisoissa, tyhmiä huolimattomuusvirheitä, väärän pään putket osoittautuivat kohtalokkaiksi ;).

Hyvinä asioina ovat olleet kontaktien saaminen suht kuosiin, treenaaminen ässäm-ryhmässä ja pääseminen parsoneiden tehotreeniryhmään. Rissan vauhti ei ole osoittanut hidastumisen merkkejä vaikka korvat ovatkin löytyneet. Olen päässyt osallistumaan moniin hyviin valmennuksiin ja oppinut paljon uutta. Kilpaileminen tuntuu taas mielekkäältä.

Tavoitteet ensi vuodelle ovat samat kuin aiemminkin; kehittyä kokonaisvaltaisesti ohjaajana, henkinen valmennus, koiran (ja oman ::)) fyysisen kunnon ylläpitäminen ja agilitysta nauttiminen ;D.

Avokulmakeppejä

Avokulmakeppejä ollaan treenattu sitkeästi. Yhdessä vaiheessa jo arvelutti, teenkö sittenkään oikein, mutta päätin jatkaa ihan omin neuvoin. Arvelutti, koska jos yhtään yritin kauempaa lähettää siten, että itse jäin paikalleen, ei ollut riittävä onnistumisvarmuus, toinen väli kutsui liian helposti.

Sitä sitten tuumimaan (ihan ite!). Kutsuessani Rissan kauempaa seisoen itse n. kahden metrin päässä paikallaan toka kepin jäädessä näkyviin ahterin takaa, koira meni aina ihan oikein kepeille. Jos tein saman lisäten omaa etäisyyttäni kepeille, rissa hidasteli ja useimmiten meni väärästä. Tovi meni pähkäillessä.

Tänään sitten hallilla tein samaa vauhdin kanssa, eli lähetinkin Rissan itseni ohi liikkeestä, en paikallaan olosta kuten useimmiten yksin treenatessani. Pyöritin kovalla tempolla eri kulmista, palkkasin suunnilleen joka kolmannesta, otin viitisentoista kertaa, vain kerran meni väärin! Itekkin olin ihan äimänä, kyllä se piru vie alkaa hahkottamaan ne avokulmatkin! Maltoin jättää treenit lyhyeen vaikka mieli olis tehnyt heti jäädä höyläämään ;) Oltiin molemmat ihan täpinöissämme, jäi parempi mieli kuin viime keskiviikon ässämtreeneistä. Silloin väsyneenä ja kireenä taas äksyilin Rissalle omia virheitäni. Ihme, että se suostuu mun kanssa yleensä mitään tekemään.

Tietynlaiset hullut

Tietynlaiset hullut saavat vierotusoireita, jos eivät pääse viikottain:

-ajamaan paria sataa kilsaa suuntaansa pimeässä ja huonossa kelissä
-viettämään koko vapaapäivää kylmässä maneesissa/ kylmässä hallissa/ ihan vaan kylmässä
-istumaan kiikkerällä telttajakkaralla palelluksissa seuraten satojen yhtä hullujen menoa
-syömään jäisiä, eilisiä sämpylöitä
-viettämään puolta päivää joko lämmittäen tai jäähdyttäen koiraeläintä, pelkästään sen reilun puolen minuutin suorituksen takia

Eilen illalla sain treenikavereilta tuloksia ja kisaraportteja. Vaikka heillä oli ollut pitkä päivä, vaikka ihan kaikilla ei ollut ihan kaikki radalla onnistunutkaan, silti, mukana olisin halunnut olla.
Nooh, Ahvenanmaalla sitten tammikuussa saan taas viikonlopun aikana agility-yliannostuksen, sillä pärjää taas pitkään.

Lunta!

Vaikka lumentulosta on omakotitaloasujalle ja autoilijalle harmia, niin on tuo valkoinen maisema aika ihana. Tänä aamuna oli tullut lunta jo ihan kunnolla, armeliaasti peitti kehnohkolla syyshuollolla olleen pihan lehtikasoineen.

Olen huvikseen opettanut Rissalle iltaruualla kauko-ohjausta, maahan-istu-maahan. Toimii kuudesta metristä hienosti (koska tietää ruokakupin odottavan...).

tynkätreenit

Nissisen kanssa päivällä meinattiin Marian kentällä vetää oikein kunnon treenit. Kenttä olikin kovin liukas, joten keskityttiin parin esteen hinkkaamiseen jäättömällä kentän puolikkaalla. Keppien avokulmaharkka on tavallaan jumissa. Rissa hiffaa ainoastaan silloin, mitä siltä haluan, jos seison metrin puolentoista etäisyydellä kepeistä. Nyt jo olisin uskonut pystyväni etenemään kauemmas, mutta ei vaan onnaa. Pitää varmaan malttaa ja odottaa parsontreenejä joulukuun puolivälissä kysyäkseni lisäneuvoja Samulta.

Puomia otin nopealla vapautuksella, namipalkka kädestä n. joka 4. kerta. Nopeat on-offit, hyvähyvä! Vain kerran neitikoiranen vapautti itsensä kehusta, toistoja n.15 eli ei hullumpaa, varsinkin kun oli ne pikavapautukset käytössä.

Esteen takaa kierrätystä eri etäisyyksistä. Mulle alkaa hahmottumaan, mihin kannattaa ottaa kiintopiste ja juoksulinja. Kun saan Rissan ymmärtämään ajoissa mitä siltä odotan, niin sehän tekee työtä käskettyä. Ideana pitää linjat tiukkana kierrättäessäkin, aika namusti kääntyi!! Taas huomasin aiemmin käyttäneeni ihan turhaan lähes pelkästään voimakasta suullista käskytystä keskittymättä niin siihen näyttämiseen...

Treeniauko teki terää, ohjaajalla ja koiralla oli asenne kohdallaan.

Nyt Iippolainen puoltoista v. istuu kuin tatti potalla kun tulee pikkukakkonen. Aika söpöä, samalla kuopsuttaa paljaalla varpaalla vieressä könöttävää koiraa. Ihmeellisen sopuisaa menoa ollut heillä tänään, välillä aika kovakouraisesti Iiro leipoo Rissaa. Iirolta jos kysyy, mitä koira sanoo, niin vastaus on GGGRRRRrrrrr!

Hiljaiseloa

Ei olla ehditty/jaksettu treenata pariin viikkoon. Parsontehotreenit ja parit ässäm-ryhmän treenit on jäänyt työkiireiden takia. Itsekseni en ole jaksanut edes hallilla käydä. Ollaan ulkoiltu ja otettu iisisti, flunssakin hillitsee menohaluja. Tällä viikolla on kyllä jo pakko päästä jotain tekemään, avokulmakeppitreeni on pahasti kesken ja ennakoiviin saatava kaukaakin ohjattaessa tehoja. Ja armaita kontakteja alan paukuttamaan pikapalkalla taas vaihteeksi...

Tiia ja kelpienmokoma Kitkapa ne nousivat viikonloppuna maksikolmosiin! Oikeasti melkein tuli tippa silmään, niin kovin ylpeä olen kummitytöstä!

KSSK:n omat kisat 3.11.07

Olin aamupäivän kisoissa kuuluttajana, kiva oli seurata lupaavien ykkösten ja kakkosten ratoja. Markku Vuorinen oli suunnitellut kolmosille harvinaisen virtaavan ja loogisen radan, ihan kuin tehty irtoavalle Rissalle. Lämpät meni ok, fiiliksenkin sain kohotettua. Päätin keskittyä ennakoiviin käskyihin ja kontaktit onoffiin, enkä miettinyt niin sitä voittamista ;).

Toka rima tuli alas, kun ajauduin ihmeellisesti koiran hyppylinjalle, ennakointi oli ok mutta painostin liikaa. Ennakoinnit (muuten siis...) onnistui huipusti, tosi pientä tietä koira teki, hyvähyvä! Aan kontakti suht nopeasti on-offiin, kehuin huolella, koska jo vitonen alla. Siitä vapautin huolimattomasti ja koira valitsi puomin putken sijaan. Ekan alastulon ite sähläsin, otin uudelleen koko puomin, ihan kelpo on-offi ja sitä suoraan maaliin. Pänni se riman tiputus, tyhmä tyhmä apukouluvirhe!!

Maneesikisat on aika syvältä, näillä näkymin seuraava startti Affenanmaalla tammikuussa. Riihimäellä olis kyllä 3 starttia minikolmosille peräkkäin joulukuun alussa...

Ennakoivat käskyt...

..hypyllä suunnan vaihtuessa alkavat vihdoin avautumaan. Aiemmin mulla ollut liian voimakas vastakkainen rokkikäsi ja äkäisesti sanottu "risris" vaikka koira olis ihan vieressä. Se sai koiran epäröimään hyppyä (rima alas) ja sillä ei halua kääntyä tiukasti sitä hullusti rääkyvää akkaa kohti (eli siis meiksiä). Lisäksi kun lähellä annoin kaikki tehot ennakointiin, niin mitäs sitten KUN olen oikeasti kiosissa takana? Olis pitäny olla megafooni... Nyt olen harjoitellut uusiksi Samun oppien mukaan, ohjaava käsi vaihtuu ennen koiran ponnistusta, koiran vireestä riippuen pieni ärräys jo riittää huomion saamiseen jos itse lähellä. Vieläkin olen usein myöhässä, mutta selvä muutos parempaan.

Muutenkin olen herkistänyt taas Rissaa mun käskytyksille, paljon palkkaa haltuunotoista. Varmaan taas lähettämisen kustannuksella, on tämä vaikea laji!

Lisäksi olen harjoitellut (taas) uusiksi avokulmakeppejä. Avustajan käyttö, länget ei ole laisinkaan auttaneet lähetettäessä koira avokulmaan. Kisoissa olen (ihmeekseni) ehtinyt kädellä viemään, mutta liian epävarmaa on se. Ajattelin, ettei ne VOI enää huonommiksi muuttua ;)

Nyt olen treenannut jalka liki toista keppiä, kuitenkin siten, että koira näkee 2 ekaa keppiä, ettei se opi kiertämään mun jalkaa. Olen ottanut koko puolikaaren suunnilleen kolmella toistolla, ensi viikolla uskaltadun jo vähän kauemnmas kepeistä. jos ei onnaa, niin palaan taaksepäin sitten.

Pitää alkaa valmistautumaan Halloween juhliin, olen prinsessa (siis pukeudun prinsessaksi, ei hätää, ei ole harhoja) ja Iiro on kurpitsa ;)
Huomenna on Kouvolan kisat, pitäisköhän laittaa samat naamiaisvermeet sinne, pääsis oikeiden agilityprinsessojen joukkoon ;)

treeniä ja parsonvalmennusta

Teenattu ollaan paljon rakkaan sekalaisen SM-ryhmän kanssa J&J-koulutuksen innoittamina. Marian kentällä ollaan vedetty oikein huolella, aiheina mm. pakkovalssi, sylikääntö, välistävedot. Kontakteilla olen lopettanut joka-kerta-palkkaamisen, ihme kyllä, tuntuu jopa nopeutuneen! Palkkaan kontakteilla nyt suunnilleen joka viides kerta tai jos on tosi nopea. Iippomies ollut mukana treeneissä häiriköimässä, ihanan kärsivällisesti olette ässämmäläiset auttaneet, kiitosta taas.

Palkkaamiseen olen yrittänyt kiinnittää huomiota. Vaimeahkoa narupallotaistelua olemme jo kentälläkin saaneet aikaiseksi! On se Rissa kyllä antiterrieri tuon kehnon taistelutahtonsa kanssa. Toistoja kestää hienosti ja saalisvietti on kohdallaan, nyt on narupallon lisäksi palkkana ollut vinkuhiiri/pallo.

Pääsin parsoneiden tehotreeniryhmään. Eilen oli Purinalla treenit, koutsina Samu Mäntyniemi. Sain hyviä vinkkejä ennakointiin käännöksissä (löysät pois!) ja treeniohjeet avokulmakepeille. Motivoitunut ja mukava parsonporukka, tarkoituksena olisi kerran kuussa tehotreenata ;)

Nyt oikein syyhyttää päästä treenaamaan kun tietää mitä treenata!

Syyhyttäisi jo kisatakkin, pitkästä aikaa. Seuraava startti on omat KSSK:n maneesikisat 3.11. En oikein välitä talven maneesikisoista, siksi en ole muualle ilmoittanutkaan. En suostu stressaamaan puuttuvista SM-nollista vaikka alkuperäisenä tavoitteena oli saada kaikki kasaan tämän vuoden puolella. Helposti ne 3 viimeistä aginollaa sieltä kuitenkin tulee, hyvällä sykkeellä!

Virallisesti AGILITYVALIO

Postista tuli kennelliiton vahvistus, Miselin Makepeace on virallisestikkin sitten AVA. Keitin oikein valiokaffet ja Rissa sai ekstranakin. Noloa, vuosi sitten se jo valioitui mutten saanut aikaiseksi laittaa papruja eteenpäin.

Onpa tullut pitkä päivityskatkos. Koiraharrastusrintamalla on ehtinyt tapahtua taas paljon.
Kävin Lappeenrannassa seuranmestaruuskisoissa tuomaroimassa. Ei juu ole tuomarointimun kuppi teetä, tosi vaikeaa. Toivottavasti kukaan ei joutunut "oikeusmurhan" kohteeksi, parhaani yritin ;)

Parsonmestaruuskisoissa Ojangossa nopeaa nättiä rataa kunnes ohjaajan pingviinijuoksun takia koira ajautui väärälle hypylle. Parsoneille on suunnitteilla tehotreeniryhmä, jonka hakukoe meni meillä ihan hyvin. Lisäksi otettiin jo tekniikkatreeniäkin Samu (Mäntyniemen?) johdolla. Tekniikka alkaa ola Rissalla kohdallaan, vielä kun ohjaaja osaisi...

Ja sitten se tärkein: viime viikonloppuna Janita ja Jaakko kävivät Kouvolassa vetämässä loistavan kahden päivän koulutuksen! Siitä lisää piakkoin :)

Porvoo 16.9.07

Agilityrata oli Saviojalle epätyypillinen ansaputkihässäkkä. Heti alussa tuli kielto aalla(!), huitasin vain sinne suuntaan, yleensä kun Rissa liiankin tehokkaasti hakee kontaktiesteet. No, sitten keskityin ansaputkeen, joka melko äänekkäällä puolivalssilla onnistui hienosti, tuli hyvä mieli. Puomin tuli alas asti, ei kuitenkaan pysähtynyt vaan räksytyksen kera karkasi, joten huokaisten nostin rimpuilevan koiran takaisin puomille. Moisesta loukkaantuneena Rissanen hiissasi itseään liioitellun h-i-t-a-a-s-t-i on-offiin josta kehujen kanssa pois radalta.

Hyppis oli helppo, mutkissa tuli turhaa kaarrosta kun joku ei taaskaan muistanut niitä ennakoivia käskyjä käyttää. Ihan kelpo suoritus kuitenkin, saatiin hopeaa, parson Esme voitti. Kyllä oli Arin ohjaus kohdallaan, liikkuminen sujuvaa ja vähäeleistä. Aikamoinen ero mun repivään ja rääkyvään ohjaustyyliin...

Muoks, lisätään vielä Porvoon uutisia: Ylpeä kummitäti on kummitytöstään ja hänen pikkumustasta Kutkalaisesta! Maksikakkosissa nollavoitto ja yhtä vaille kolmosissa!!

Taas ollaan treenattu

Keskiviikon ässäm-treeneissä Jenni ystävällisesti jakoi Janitalta saamaansa tuoretta agilitytietoutta. Miksi on niin tylsä harjoitella tekniikkajuttuja ilman esteitä? Syli/poipäinkääntö ym., ihan hakusessa, kun ei ole viittinyt treenata.



Eilen rataharkoissa oli aluksi vaikea saada kunnon tsemppi, onnistuihan se lopulta ja kontaktit oli nopeat ja varmat. Huomenna hyvällä mielellä porvoon kisoihin.

Pallotreeniä

Rissa jaksaa pelata pallolla

ja Iiro myös jaksaa pelata pallolla.

Rissa kaikkensa antaneena.

räkänokkaroiskis

Miten voikin olla pää niiiin täynnä räkää? Koko perhe sairastettiin viime viikonloppu, no tarkoitus olikin viettää aikaa yhdessä ;) (harvinaista herkkua, kummallakaan ei töitä eikä mulla mitään koiramenoa). Iippo käyttää naamaansa tehokkaana liisterileimasimena, kaikki huonekalut/ihmiset räkäroiskeboordi-kuvioituja alta metrin korkeudelta. Hän on jo paljon pirteämpi kun me isommat ihmiset.

Rissalle on pidetty niistämisen lomassa kurileiriä. Rasittavan röyhkeä pikkuparson meillä onkin nykyään, nappaa leivän Iirolta, väkisin puskee itseään keittiöön, kun me syömme, ei usko mitään ekalla käskyllä, makaa keskellä lattiaa eikä väistä... Kurileiri on vähän auttanut. Jokiin on ihmeekseni paljon tarkempi ja johdonmukaisempi kuin mie, tai sitten sitä ärsyttää Rissan käytös enemmän...?

Olen katsonut Janitan ohjausvideota. Omaatuntoa pistelee, kun on taas liian vähän tekniikkaa treenannut. Huomenna raahaudun jo treeneihin, luvassa tekniikkaa, tekniikkaa ja kunnon palkkaamista!

2.9.07 Kouvola, 2 x nollavoitto!!

Ihan kamala keli, satoi ja tuuli. Aamulla houkutti jäädä kotiin Jokisten viereen pötköttämään peiton alle, harmitti lähteä.

Kati Walan agilityrata oli mukavan oloinen. Keinulla melkein virhe, mulla takaaleikkaus myöhässä ja tei ihme jarrutusta Rissan takana. Aalla ei jäänyt on-offiin, aika alas tuli kuitenkin. Pää ei kestänyt ottaa kontaktia uudestaan... Aa ei harmita (enää), tuloksena meillä NOLLAVOITTO!

Hyppis oli aika haastava Rissan kaltaiselle putkihullulle, alkupyörityksessä koko ajan piti koira olla näpeissä käskyn alla. Muistin ennakoivatkin käskyt tällä kertaa. Loppurata oli mukavaa lentoa. Mullakin käskyt ajoissa ja pää kesti, NOLLAVOITTO tältäkin radalta!!

Tälläisestä tuplanollasta en osannut edes uneksia. (No okei, myönnetään, just tällaisesta tuplanollasta OLEN salaa uneksinut ;)) Superhuippu fiilis, kiitos mukana elämisestä ja onnitteluista!

Rissanen on huippuhieno!!

1.9.07 AST Vantaa

Tuintui umpihullun ihmisen hommalta pakata taas autoa aamulla klo 5.30. Hyvin mahduttiin: mie, Iiro vankkureineen, Rissa, Touho mastiffipumiainen, Sari ja Rilla.

Eka rata... Taisi olla vähän aamujumitusta, tyhmä hylky Rissalle, kun haltuunotto myöhässä. Touholle pari rimaa alas (!?) ja sitten tympääntymishylky. Toinen rata oli ihan äly vaikea mulle, takaakierrätystä ja kaikkea epäloogisuutta (Vuorinen). Rissalla tein taistelu-räkä-nollan, luulin itse että olis tullut useampikin kielto, sellaista vääntöä oli. Sijoituttiin PRONSSILLE! Tuholla pari kieltoa, en vaan osaa tarpeeksi saattaa. Molemmilla kaikki tämän päivän kontaktin nopeat on-offit ja pysyivät hienosti lähdössä!!!

Hyppikselle lähdin hyvällä latauksella, yritin liikaa olla miettimättä tuplanollaa ;) Rissalla hienoa rataa, ihan lopussa tuli pois putksesta samaa tietä kun sinne menikin! Vedin kai liikaa tai jotai, ihme juttu, jatkoin matkaa häkeltyneenä eli hyl. Touholle kanki-nolla apukouluohjauksella, olisi pumi ansainnut paremman ohjaajan tänään...

Sarille ja rillalle hylyt agiradoilta ja nolla hyppikseltä.
Aurinko muisti paistaa koko päivän. Kiitos avusta Sari ja Remonsanna toivoo Iiro ;)

Järvenpää 26.8.07

Jennin kanssa laiskotti joten päätimme jättää Rissan ekan startin pois, sai nukkua pari ylimääräistä tuntia ;)
Agilityradalla Rissa varasti! Sitä sen paikallaan pysymistä on taas pitänyt niin itsestään selvyytena, etten ole sitä liiemmin vahvistanut, opinpa taas... En ollut oikeassa kohdassa avokulmakepeillä, ihme steppausta minulta ja tokasta välistä kepeille. No, päätin sitten keskittyä napakoihin haltuunottoihin (toimi liiankin hyvin... siitä tahallinen hylky) ja kontakteihin. Aa ja keinu mentiin molemmat kahteen otteeseen, hallitut joskin hitaanlaiset on-offit, hyvä Rissa!

Hyppyrata oli alun sarjahyppyhässäkän jälkeen selkeää etenemistä, senkun vaan laski Rissan menemään. Ja kovaa se menikin= SUPERNOLLAVOITTO!! Rissa oli ihan superisti kuulolla ja omakin liikkuminen tuntui helpolta.

Jennille Tuhon kanssa ekalta radalta 0 ja hyppikselle lähtivät tuplanolla hakemaan. Kielto hyppikseltä joten tuplanollapaineet siirtyivät minun harteille: ohjaan pumiherraa ensi lauantaina Vantaalla kaikki 3 starttia. Mielikuvaharjoitteita jo tehty ja kisavideoita opiskeltu!

Rissanen luonnetestissä!!

Ihan yllättäen pääsimme luonnetestiin Kuusankoskelle peruutuspaikalle puolen tunnin varoituajalla! Ihan mielenkiintoinen kokemus, ei tullut mitään suuria yllätyksiä. Pöytäkirjassa toimintakyky oli merkattu yllättävän matalaksi ja vastaavasti itse veikkasin Rissalle taistelutahdon ja kovuuden testaamisessa huonompaa tulosta.

Toimintakyky
-1, pieni

Terävyys
+1, pieni, ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua

Puolustushalu
+1, pieni

Taisteluhalu
+2, kohtuullinen

Hermorakenne
+1, hieman rauhaton

Temperamentti
+2, kohtuullisen vilkas

Kovuus
+1, hieman pehmeä

Luoksepäästävyys
+3, hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin

Laukaisuvarma +++

Loppupisteet +125


Vielä kun saisi emännän luonteen virallisesti testattua, mahtais mennä miinukselle!

Jenny Dammin koulutus Piikkiössä

Jenny oli kouluttajana perusteellinen, kärsivällinen ja kannustava. Uutta opittiin/vanhaa muistutettiin:

-kaikille, kaikkiin tilanteisiin valssi edessä ei ole aina viisain vaihtoehto suunnan muutoksissa
-takaaleikkauksiin (napakka/lähettävä), erilaiset ennakoivat "vihjeet" ennen hyppyä
-muutenkin selkeyttä käsiohjaukseen, onko käsi in=lähellä vartaloa, koira kiinni vai out=käsiohjaus ylhällä, koira kauas
-ohjajan juoksulinja "koiran linjalle" huomioon otossa

Jenny varmaan pyörtyisi, jos sais nähdä tämän varsin viisaan tiivistelmäni koulutuksesta... Vähän oli aluksi vaikea luopua puolivalssista ts. askel taaksepäin naama koiraan päin koiran haltuun otossa, varsinkin kun sitä olen niin paljon harjoitellut. Jennyn opeilla mennään just toiseen suuntaan (niinkuin ennen vanhaan...), olkapäitä kiertäen, antaen juoksulinjalla, käsi+suullisella käskyllä vihje haltuun otosta etukäteen. Muutenkin olkapäillä annetaan koiralle vihjeet ja suunta. Oma treeniryhmäni on niin kiihkojaakkolainen, ettei se ehkä olisi varsinkaan takaaleikkauksia sulattanut mukisematta, mutta onneksi ne on meidän vahvuus!

Kääk, onpa sekava sepustus, ostin 2 Jennyn DVD-tä, pitää varmaan katsoa ne ja jatkaa sitten ;)

Rissa sai perskärpäskohtauksen kesken koulutuksen, ikinä ei ole vaiva agilitya vielä haitannut. Rissa oli jo toisessa treenissä ihme vaisu ja haluton. Vikassa treenissä ei kuunnellut yhtään, häntä koipien välissä lähti sitten pyllykärpäsiä pakoon, ei meinannut antaa ottaa itseään kiinni! Että otti päähän. Tuntuu vanhemmiten vain pahenevan, onko kellään ideoita, mikä auttaisi?

Aurinkoinen päivä, hauska kesälomaretki ja agilitya yllin kyllin. On milenkiintoista käydä hyvinkin erilaisissa koulutuksissa, ja katsoa, mikä sopii itselleen ja koiralle. Ei minusta taida kuitenkaan ainakaan ihan vielä kiihkojennyläistä tulla, niin "ysäriltä" se olkapäiden kääntö tuntui. Tinttiä ohjasin/ yritin ohjata suht samalla tyylillä, se oli silloin ysärillä ihan must.... Aion kuitenkin opetelle tuonkin ohjaustyylin perusteet, ihan varmasti niistäkin on paljon hyötyä.

Pulipuli oli mukana hengittämässä agilityilmaa. On se aika epeli, reipas ja peloton.

tehokkaat pikatreenit

Tänään alkoi kesäloma! Iippomiehen kanssa käytiin puistossa leikkimässä (kehtaako laittaa ihmislapsesta, että käyttää puistossa sosiaalistamassa sitä? ei varmaankaan ;)) ja hallilla pikatreeneissä. Otin nopealla tempolla Aa-hyppy-keinu-hyppy-aa jne, nopea ja ruhtinaallinen lihapullapalkkaus, Rissa oli ihan täpinöissään, räksyttikin! Aalle satunnaisesti alastulolle "saarentuijat" l. nami kädestä kontaktille, että koiralla suunta enemmin alaspäinkuin eteenpäin, toimi äly hyvin. Lopetettiin "kesken", kun oli kaikkein kivointa, että jäi hyvä vire. Ja koska Iiro söi loput lihapullat.

Huomenna mökille ja illalla Mielakan kylätoimikunnan agilitynäytökseen illalla. Keskiviikkona pitää piipahtaa töissä päivällä, illalla lähdetään Seppäskän kanssa Jenny Dammin koulutukseen Turkuun ja torstaina takaisin!! Tuskin maltan odottaa...

Lomaterveiset, lomaterveiset...

pyllykärpäsiä...

Tämä pienen parsonin kärpäsneuroosi on niin niin rasittava! Elämä suistuu raiteiltaan, jos sisälle on eksynyt mikä tahansa lentävä pörriäinen. Piskin pitää loikkia ja jahdata sitä öttiäistä, rampata läähättäen edestakaisin, ei voi koira nukkua kun se kärpänen on muka just hännän alla pörisemässä. Rissa tärisee vaan ja tuijottaa takapäätään. Ei auta muu kuin koko perheen voimin osallistua kärpäsjahtiin, että saadaan rauha taloon.

Rissan Hippi-iskällä on kuulemma sama vaiva.
Onneksi kohta alkaa syksy ja öttiäiset eivät häiritse. Pyllykärpänen on perseestä!

12.8.07 Piirinmestaruuskisat Lappeenratnta

Ei voi olla kovin pettynyt, vaikkei meille piirinmestraruutta tullutkaan. Koira oli kuulolla, meni täysiä ja jaksoi kolme starttia kovassa kelissä hienosti. Oma kisatsemppi ja keskittyminen oli kohdallaan.

Ekalle radalle sain kunnon tappofiiliksen! Radan alku oli aika haastava, meni hienosti, kontaktit onnistui (en ottanut alas asti, silti kontrollissa). Lopussa väärän pään putki TAAS koitui kohtaloksi. Otin sylikääntöön ja jotenkin vapautin liian aikaisin, koska Rissa hakikin sen pään minne oli ensin menossa. Oli sellainen latinki päällä ja pettymys sen mukainen, että rääkäisin sen rumimman sanan ja ihan täysiä. Ei kovin kypsää eikä urheilijamaista, tiedetään, ja pahoillani olen. Koposeltakin pyysin anteeksi ;). Upea rata siihen asti kuitenkin.

Hyppyradalle lähdin kaikki-tai-ei-mitään-asenteella. Taas oma vire ihan huippu, ja napakka VOITTONOLLA sieltä irtosikin! Lopussa olin koiran edellä vastaan ottamassa putkelta, tuli paniikki jos se ei haekkaan pituutta, ihme säätöä, siinä ja siinä etten itse kaatanut vikaa hyppyä, Rissa pelasti tilanteen jälleen vaikka vähän mie hölmöilinkin...

JOUKKUEPIIRINMESTARUUS HOPEAA!!
Joukkuerata oli meille sopiva, kuten yleensäkkin Kokkosen radat on. Kontaktit, nooh, joukkueradalla on tehtävä "uhrauksia" >puomi meni suht nopeasti on-offiin, mutta aalta en raaskinut junnauttaa alas, vaan lähdettiin kun koko koira alastulokontaktilla. Suunnanvaihdoissa löysäilyä ja pari ylimääräistä kiemuraa, ihan huolimattomuutta, GRRrr! Silti meillä minien toka nopein aika! Kaikki joukkueemme koirakot ( Maarit+Sumi, Sissi+Sari yksilö PM3!!, Pate+Eve)tekivät hienot nollat ja joukkueemme sai piirinmestaruus hopeaa!

Kssk:n treenikaverit tekivät upeita ratoja! Varsinkin Iida ja shelttiläiset olivat tulessa!

Lappeenranta 11.8.07

Agilityradalta tahallinen hylky... Grrr... Rissa tuli alas asti on-offiin mutta varasti ennen vapautuskäskyä, joten otin keinun uudelleen. Ihme kyllä maltoin, nopea nolla pohjalla...

Hyppyradalla aika syheröä, samoja hyppyjä eri suunnista. Mulla kelpo lataus, helle ei koiraa painanut ja nollalla voitettiin!!! Tosi tiukka oli ihanneaika, meillä vain -2.28 ja tokaksi tullut käävillis Remo, rakkain kilpakumppanimme sai elämänsä ekat yliaika-sadasosat!

Maksi kakkosissa Jarelle sijoitusnolla hyppäriltä ;)

Kuuma oli ja Iippomies mukana, kiitos vain Jennille kaitsemisavusta! Uimassakin ehdittiin käydä Iiron ja Rissan kanssa, ihme lämmintä oli vesi. Huomenna taas helteiselle Huhtiniemen kentälle piirinmestaruuskisoihin. Vähän kontaktit jännittää, en arvokisoissa aio ottaa on-offiin jos nolla alla.

Äsken myöhäinen illallinen, juurikin agilityurheilijalle sopiva: kunnon pihvi, grillattuja perunalohkoja, rankankermakastiketta ja pari kolme lasia viiniä. Jälkkäriksi jätskiä ja mansikoita. Syötiin terassilla, ihanan lempeä elokuun yö <3

Kotkan iltakisat 7.8.07

Kaikki kontaktit onnnistuneesti on-offiin!!! Tämän tyytyväisempi en voisi olla, hyvät kontaktit olivat kisojen ainoa tavoite. Hitaanlaisesti tulee vieläkin ja piskitsi on kuin viritetty vieteri, ihme hyvin mulla kesti pää ja maltoin ottaa alas asti.
Ohjaus muuten taas ihan kökkö-sektorilta... Kielto puomilta kun seisoin itse esteen edessä. Olikin helppoa sitten seisottaa ja kehua kontakteilla. Hylky tuli, kun keinulta Rissa tuli sivusta, ja otin sen uudelleen vaikkei ollut kielto alla. Keinua treenattava nyt ihan oikeesti. Rata oli mulle aikas haastava, valssia valssin perään, silti koiran kaarrokset oli napakoita.

Nyt on hyvä mieli pitkästä aikaa. Töitä totisesti on kontaktien kanssa tehty ja tehdään jatkossakin. Tärkeintä on ihan oikeesti tehdä itselleen selväksi, mitä tekee kontakteilla ja mitä tekeee jos ne ei onnistu. Toistot koiran kanssa eivät läheskään niin tärkeitä kuin toistot oman pään sisällä. Järjen vanki vaikenee :)

rataharkat

Meillä on KSSK:ssa avoimet rataharkat kilpailijoille perjantaisin. Harvoin tulee käytyä, lähinnä joskus testaamassa ratakontakteja ja palkkaamassa pahoissa paikoissa. Aika kun ei rataharkoissa riitä oikeaan treenaamiseen: jos radalla tulee tenkkapoo, ei ole mahkuja kokeilla, mikä toimisi. Nyt oli rataharkoissa se mm-karsintarata, jossa oli huima hylkyprosentti, yli 70%, oisko ollut se lauantainen agilityrata. Sain ihan hyvän tsempin, yritin ihan tosissani. Ei auttanut ei. Renkaalta kepeille vienti oli paha, vaikka oli tullut videolta katottua useammankin kerran kuinka se olis pitänyt tehdä ;). Sitä kulmaa treenattava sekä kepeillä alotuksessa takaaleikkausta. Muuten ihan kelpo menoa silloin kun muisti ohjata...
Nyt viikonloppu treenitaukoa. Tiistaina Kotkan iltakisat, missä tulette näkemään kauniit on-offit!

Iippo näkyy juuri pesevän Rissaa autonpesuharjalla, pitää mennä hätiin ennenkuin keksii miten saa vahapurkin auki...

Lahden möllikisat: 4/5 onnistuneet on-offit

Eilen lähdimme Rissasen, Sarpan ja Rillan kanssa Lahteen möllikisoihin ihan vaan testaamaan kontakteja kisanomaisessa tilanteessa. Eka rata ja minua jännitti, mikä oli ideakin, siis se, että sai kisanomaisen fiiliksen. Siis miten VOI unohtaa tehdä Aalla sen, mitä on suunnitellut, miksi suusta tulee ihan mitä sattuu?? Unohdin katsoa koiraan(!), Rissa tuli aika alas ja lähti omia aikojaan. Nostin takaisin ja kehuin. Ekalta puomilta vapautin itse kehulla, enkä "tule"-käskyllä. Videon katsomisen ja ruoskinnan jälkeen toiselle radalle, hyvä tsemppi, loput kontaktit tuli aika h-i-t-a-a-s-t-i-alas asti ja jäi kun jäikin odottamaan häntä heiluen. On-offit kuitenkin!

Oli hauska reissu, melkein 7 tuntia matkoineen ja pakollisella mäkkäritankkauksella. On tuo kisaaminen aika hienoa, tauon jälkeen mölliäisetkin kelpaa ;) Ihan perusohjauspaketti on vaikea pitää kasassa, jos liikaa keskittyy kontakteihin. Keskittyminen, oman kupolin kunnossa pitäminen kisoissa: osa-alue, joka selkeästi vaatii työstämistä ja paljon

P.S. Huomatkaa kuvassa Rissan uusi kesätukka. Kiitos Eve nyppimisavusta!

Taisteluarpia osa1

Rissaan tuli pieni reikä, sellainen pikkumustan kulmahampaan kokoinen ;). Ja tulehtuihan se pieni reikä, ihan väkisin. Mitätön vaiva, mutta taukoa treenaamisesta pidettiin vähän. Tinttivainaan nuoruuteen kuului osalleni valitettavan usein haavanhoitoa. Tapaturma-altis ja helposti hammasta antava ja ottava, usein sai karvoja ajella kettuterrierin kupeesta. Mutta tämä oli nyt Rissan ihan eka taisteluarpi. Liekö Tintin jättämää johtajuustyhjiötä vai itsetuntoa vahvistavan koulutuksen ansiota, en tiedä, mutta ihme kukkoileva pieni valkoinen meillä nykyään on. Ei pysy poissa keittiöstä, ei tottele ekalla käskyllä, varastaa Iirolta leivän kädestä, jäykistelee muille koirille... Kai tuo on päättänyt ryhtyä oikeaksi terrieriksi viimein ;)

Riittävästi toistoja?!

Rissa on alkanut tarjoamaan nopeaa alas-asti-tuloa kontaktiesteillä! Vielä tulee välillä, n. 1/20, läpijuoksu tai jäkitys, mutten ole ollenkaan paineistanut, en vaan palkkaa ja iloisesti uudelleen. Tällä hetkellä minua ärsyttää se satunnainenkin jäkitys ihan rutosti, jos koira sen huomaisi, se nyt ei ainakaan poistaisi ongelmaa... Voi kun harmittaa kaikki se epäloogisuus ja epäreiluus, jota tuo pieni partanaama on minulta osakseen saanut!

Tällä treenimäärällä ihme olisi jos ei minkäänlaista edistystä tulisi. Keinua ollaan otettu vähemmin, tulee kyllä senkin nopeammin, mutta on-off välillä hakusessa, sitä treenattav nyt enemmän. Ollaan käyty kontaktitreeneissä kentällä/hallilla 3-4xvko, pihalla vähintään 5x10 joka päivä. Rissa on tosi herkkä, se haistaa heti jos mulla ei ole asenne kohdallaan. On tämä ollut aikamoinen urakka, siis saada ITSELLEEN oikea positiivinen, kannustava vire, joka treenikerta. Jos olisi ollut sama treenimotivaatio tokossa ja sen pahuksen noudon opetuksessa, olis toi varmaan jo tokovalio ;)

MM-karsinnat 07

Mulla oli koko viikonloppu töitä, mutta pääsin pikaisesti katsomaan sopivasti juuri maksien finaaliradan. Ja onneksi menin. Ihan maailmanhuippuagilitya!! Jaakko taisi voittaa koko potin, sellaista huokailua oli meidän porukassa ;)

Oli hyvin hyvin opettavaista seurata huippujen ohjausta. On se tolla tasolla menestys pienestä kiinni. Ihan pakko kehittää omaa ohjaamista, liikkumista ja rytmitystä, jos ikinä meinataan pärjätä kyläkisoja kummemmissa! Ja pää ei mulla kestäisi, nytkin olin melkein ruikulilla vaikka olin vain katsomossa... Nyt ei harmita sitäkään vähää, kun en Rissaa ilmoittanut. Keskitytään ensi vuoteen. Sen verran tuli siinä katsoessa kutina, että päätin ilmoittaa Rissan Kotkan iltakisoihin (ekat nopeampien ja varmojen kontaktien kisat!!!).

KSSK:lla oli tänä vuonna enemmän kilpailijoita karsinnoissa kuin ikinä (Viivi, Touho, Hulda, Rilla, Soolo, Roki, Sumi). Mineissä ruletti Maarit ja Sumi sunnuntaille asti. Ihan kelpo yliaikanollia tekivät medeissä Allan ja roksu ja makseissa Suvi ja Viivi.

kehuminen...

Ihan peruskoulutus on aikoinaan ollut heikonlaista ja ei-niin-johdonmukaista, Rissa on oppinut ottamaan kehun vapautuksena. Esim. kepeillä jos oikein kehuu ja kannustaa, niin todennäköisesti lopettaa pujottelun ja sujahtaa seuraavalle esteelle. Nyt kontaktitreeneissä n. 1/15 Rissa "vapauttaa" itsensä kehusta alastulolla. En ole asiasta kierroksia nostanut, en vain palkkaa. Muutenkin on oikeesti ollut vaikeaa oikea-aikainen ja Rissalle sopiva kehu kehittää kontaktilla. Nyt yritän HETI kun etutassu(t) osuu maahan kiekaista yhdenkahden tavun kehun ja vapautus nopeasti tuu-käskyllä. Eilen illalla mieheni kommentoi ikkunasta, että kuulostan kiekuessani vielä tavallistakin hullummalta ja jo naapurisovun vuoksi kehoitti palaamaan sisätiloihin.
Suusta tulee kisatilanteessa radalla muutenkin ihan mitä sattuu... Rissa ei ole ollenkaan ääniohjautuva, ei hae esteitä nimeltä (paitsi kepit välillä), ainoastaan vartalonäytöllä. Olenkin jättänyt turhina pois melkein kaikki estekäskyt, erilliset ainoastaa kepeillä ja kontakteilla. Pystyn paremmin keskittymään ohjaamiseen ja etenemis/haltuunottokäskyihin.

Äsken lelupalkalla kymmenisen onnistunutta toistoa kontaktilla. Koira olis jatkanut vielä intopiukeena, olen ylpeä itsestäni, kun maltoin lopettaa ajoissa!

hot very hot

Tänään pikaiset helletreenit ennen töihin säntäämistä. Kuumuus ei juurikaan vie pois vauhtia, siis koiran vauhtia..
Kepeillä kestää ohijuoksun ja valssin. Persjättöä en ollutkaan aikoihin treenannut ja sen huomasi, tuli kesken kepeiltä.
Otin pitkästä aikaa kontakteja rataharkassa. Namitargetilla ja kädestä nakkipalkalla vahvistaen, hyvin toimi. Koira oli kontakteilla iloinen ja rennon oloinen joten nyt mullakin on iloinen ja rento olo (tai sitten mulla on auringonpistos).

Treenaamassa oli pari viikonlopun karsintoihin osallistuvaa seurakaveria. Myö pidetään täällä peukkuja KSSK:n kovalle iskuryhmälle!!! Pikkasen kirveltää, ettei me Rissan kanssa tänä vuonna olla mukana. Viime vuonna mentiin ne yhteensä 8 estettä, olis ollut kiva koittaa, olisko nyt päästy yhtään pidemmälle. No, ensi vuonna sitten entistä ehompana ;)

Pulipuli

Tässä Marian Pulipuli, 7vko. Ei tule pentukuume, ei... Pippurinen, lupaavanoloinen kaveri, tästä herrasta kuullaan vielä!

koiratonna

Niin. Lintsasin töistä tunnin ja kaahotin kotiin koiraa hakemaan treenikentälle niin kas, mies olikin vienyt lapsen ja koiran mökille. En oikeesti muista koska viimeeksi olen ollut ihan yksin kotona, outoa. Nyt kun on tyhjä talo pitää varmaan alkaa siivoamaan, mielummin oisin mennyt koirakentälle vesisateeseen ;)

Illalla pitää vielä kipaista työmaalla, samalla käyn kurkkaamaan ystäväni pulin pentua, joka on kuulemma "pieni, musta ja #¤%£+¤:n pahaääninen", tuskin maltan odottaa...

Tänään pihatreeneissä 5 (!) nopeaa (!) on-offia peräkkäin! Miten voikin tulla aikuinen ihminen moisesta niin iloiseksi :)

Eilen kentällä kontakteja ja keppejä. Pakko oli elvistellä, olen opettanut itsenäisempiä keppejä Rissalle. Nyt onnistuu jo, että kutsun keppien loppupäästä Rissan suoittamaan ja kävelen ite vastaan ja ohi, äh, onpa vaikea selittää, pitää laittaa video. Ohijuoksut ja takaaleikkaukset onnistuivat kepeillä priimasti, ei häiriinny rytmi enää, hienosti malttoi pujotella loppuun asti. Koskahan noita uskaltaisi kisoissa kokeilla? On se hieno pieni elukka <3

kontaktiestetreeniä

Viime viikolla kävimme Karpan ja Sarpan kanssa Kokkosen Tuijan kontaktikoulussa. Mulle tuli uskoa, että oikeaan suuntaan ollaan menossa. Katsoimme kontaktivirheet kisavideoilta ja sitten treenimäinen suoritus puomilla ja aalla. Tuija huomioi, etten pidä kisoissa kättä tukena ja käskytystä syytä toistaa alastulolla. Lisäksi saimme kaikki sapiskaa, koska käskytys ja palkkaus ei ollut oikein ajoitettua ollenkaan. Treeneissä juoksimme ohi kaikki i-h-a-n liian kauas ja sehän ei kisatilanteessa tietenkään ole aina mahdollista. Mutta pohjatyö on ollut ihan kohtuullista, nyt jatketaan, lisänä käsi ja katsekontakti koiraan (taas näitä itsestäänselvyyksiä, joita Tuija päivittelee, että pitäis itse tajuta, jaiks...)

Tuijan mielestä mun ei tarttis vaatia kisoissa Rissa on-offiin (ei ole kai ikinä kisoissa sitä tehnyt...), vaan voin itse viisaampana osapuolena päättää, koska vapautuskäsky tulee. Lisäksi mietittiin erillistä vapautuskäskyä, tuleeko liikaa muistettavaa vai voisko vapauttaa kehulla? No, nyt mennään treeneissä näin, tarvittaessa voi näitä miettiä.

Sain sen miniesteen pihalle, se on ihan huippu ja sitä ollaan rumputettu, yllättävän rankkaa minun keskittyä huolellisesti. Olen ottanut kymmenisen toistoa samaan syssyyn useita kertoja päivässä. Nyt Rissa hakee itse hyvin on-offin pihassa, kentällä jostain syystä ei, outoa. Kentällä jää jäkittämään, tarvii useita lisäkäskyjä. Eilen laitettiin namitargettia maahan, en millään vaan haluaisi siihen palata, mutta pitää muistaa ajatella, mitä Rissa tarvii, ei pelkästään sitä mitä minä haluan ;) Eilen kentällä videoitiin Rissan, Pikin ja Rillan puomia ja aata, aika kamala katsottavaa... Ihan mahdotonta näköjään mun tehdä useita onnistuneita toistoja, aina joku osa-alue jumitti:
-kun muistin tukikäden ja katseen, en muistanut HETI kehua maakosketuksesta
-kun muistin käskyttää alasalas, en muistanut katsoa koiraa vaan sitä namitargettia
-vapautin kerran kehulla
-jnejne

Ja ihan oikeesti, ei sitä edes siinä treenatessa huomannut. No okei, kriittinen raati huomasi mutta mie en uskonut :)

Tämä onkin haastavampaa ja mielenkiintoisempaa, mitä oletin. Motivaatio on kohdallaan.

Pärnu 30.6.07

Lomailimme ja juhlimme äitini kuusikymppisiä Pärnussa nelisen päivää. Ihan hauska reissu ottaen huomioon, että satoi pari päivää, samassa kolmen makuuhuoneen asunnossa oli 8 aikuista (joista kaikki eivät ole keskenään edes puheväleissä ;)), 3 lasta (joista se pienin on täystuho ja ajoittain kova ääninen) ja pieni valkoinen koira.

Mielenterveyteni kannalta oli loistoratkaisu osallistua agility-kilpailuun, joka oli Pärnun ison koiranäyttelyn yhteydessä, siellä meni mukavasti koko lauantai. Nurmipohja oli tosi hyvä, esteet ihan Suomen tasoa (paitsi keinu, joka ei meinannut keinahtaa, rissa ihmetteli sitä suuresti). Tuomarina ymmärtääkseni liettualainen herra, nimi meni ohi. Radat olivat aika virtaavia (ei tarttenut valssailla ;)), suosivat selkeästi hyvin irtoavia koiria, vain 1 "ansapaikka" molemmissa. Järjestelyt muuten, noh, laji on heille uudehko, tosi jähmeästi sujui ilmoittautuminen ja tuloslaskenta, maassa maan tavalla. Mulla oli siskon muksut mukana kepona ja ketynä, emme malttaneet enää toiseksi tunniksi jäämään odottamaan kilpailukirjaa, mukava shelttiohjaaja Kirkkonummelta lupasi sen mulle lähettää ;).

Agilityrata oli nopea, napakka ja hieno, tulos 15. Niin, hieno rata, jos EI olisi tullut kontaktivirhettä joka hemmetin kontaktiesteeltä, ei ollut edes yritystä osua kontaktille, melkeen kiroilutti. Tulee oikeaan kohtaan kisatauko!

Hyppiksellä ei ollut ihan samaa napakkuutta kuin ekalla, kelpo rata kuitenkin, pari ylimääräistä kaarrosta (mm. yksi putkeen karkaamisyritys ja viime hetken rääkäisypelastus), pingottiin suorilla ajasta kiinni ja voitettiin! Jotenkin oudosti laskivat yhteistulokset molemmilta radoilta ja palkintojenjaossa olin sit kakkonen (?).

Hyvin kesti selkä juoksemisen. Kiinnitin huomiota erityisen paljon venyttelyyn, lämmittelyyn ja jäähdyttelyyn, aikaa vievää puuhaa kun noi tekee tosi huolella! Asiaan pitää kiinittää huomiota enemmän jatkossakin. Kesti selkä tuliaisten kantamisenkin ;)

Pieni täystuho on kuumeessa, nukkuu vaan iskän sylissä, ihan surkea pikku-ukko. Kummi veikkasi vaivaksi jetleggiä :D

Lisää kuvia ;)

Rissanen löytyi ikuistettuna Irene Vinhan toimesta, hienoja kuvia!

Ilmeestä voisi melkein luulla Rissan tykkäävän lajista...

Treenisuunnnitelma/hyvin pitkä terapeuttinen vuodatus

Olen siis pysähtynyt miettimään oikein huolella, miksi vanha ongelma, kontakteilta kisoissa loikkiminen, on palannut.
Perusopetus ihan alussa oli liian hätäinen, kuitenkin, vaikka silloin luulin edenneeni johdonmukaisesti. Pöhkönä olen vaihtanut treenityyliä jokaisesta vinkistä, en ole palkannut oikein. Hidastelut johtuneet paineistamisesta, Rissa on oikeesti herkkis ;)

Alkukeväästä aloin ottamaan treeneissä läpijuoksuja saadakseni kaivattua vauhtia ja iloisuutta alastulolle. Fakta on, että niillä hitailla nykytys-kontakteilla saatettiin tuurilla pärjätä näissä pienissä paikalliskisoissa, jos paremmilla oli huono päivä ;). Ihan kuumimpaan kärkeen ei olisi ollut mitään asiaa, (no ei ole kontaktivirheilläkään, voisi joku mälsä tyyppi nyt lällättää...), sinne kuumimpaan kärkeen Rissa kuuluisi ja sinne minä haluan ;).

Samalla, kun treeneissä palkkasin parit läpijuoksut, lopetin kisoissa kontakteilla koiran "auttamisen", en oikein itsekkään ymmärrä miksi.

Ja siitähän koko soppa taas alkoi. Olin äsken varaamassa aikaa ties kenelle koutsille, Kokkosen Tuijaa jo konsultoinkin, puhelimessa oli jo Oreniuksen numero (sen isomman), piipaa-autonkin tilasin, tosin selkäkramppini takia mutta kuitenkin. Sitten istahdin alas ja epäluonteenomaisesti aloin ajattelemaan., ihan ite ja rauhassa. Vuosien varrella olen saanut tosi hyviä, hyviä, huonoja ja tosi huonoja neuvoja kontakteille. Nyt vaan muistelemaan niitä tosi hyviä ja hyviä. Olen liian ärhäkkäästi koklaillut kontakteilla sitä sun tätä, miettimättä, käykö se Rissalle ja käykö se mulle. En ole malttanut pitää kunnollista kisataukoa (!) opettaessani uutta tai yrittäessäni vahvistaa vanhaa. Olen etsinyt pikakorjauskikkoja.

Täten esittelen teitille TREENISUUNNITELMANI:

MISSIO: Ettei enää ikinä tulisi virallisissa kisoissa kontaktivirhettä, että saisin opetettua nopeat, stressittömät ja varmat suoritukset, ettei ikinä enää tarttis palata tähän syvään harmituksen tilaan mokomien kontaktien takia.

-(Pärnun jälkeen) kilpailutaukoa AINAKIN piirinmestiksiin elokuun puoliväliin, henkisesti olen asennoitunut odottamaan, kunnes olemme valmiit. Tavoitteena vuoden 08 ässämmät. Kuumin kärki ;)

-Palkkaus: Olen alkanut kuumentamaan Rissaa taas namirasialle, Ute Schneiderin ohjeilla. Mistä lie muistikätköstä sen keksinkin. Ideana siis, että koiran osatessa on-off-asento ja kohta, laitetaan palkka metrien päähän kontaktista. Koira vapautetaan lelulle/namirasialle katseesta tai kuten nyt Rissalla, siitä, että se tulee kovaa alas asti. Marian kanssa tehtiin sitä paljon Likalla ihan alussa ja toimi superisti. Tänään oli pari oikeinoikein hyvää ja nopeaa alastuloa, jatketaan tällä. Vinkupallo on ollut myös pop, sillä otin samalla tavalla viitisen toistoa aalla. Namipurkkia tuntuu enemmän himoitsevan. Palkkaukseen muutenkin huomiota, tänään kentällä hihkuin itseni hikeen (jo koukkuselkä suortuu...).

-Toistot. Tavallinen koira oppii toistoilla, voishan niitä Rissallakin kokeilla ;)
Tilasin sellaisen minikontaktiestehäkkyrän. Laitan sen Jokisen riemuksi keskelle pihaa ja alan paukuttamaan. Realistisesti ehtisin ottamaan sellaisen kolmisenkymmentä toistoa HYVÄLLÄ palkkauksella päivässä, ideaali ois kymmenen sarjoissa (?), pitää katsoa sitten. Treenikentällä otan aina vähintään 5 toistoa putkeen. Radalla (jos on ideaa mennä muutenkaan rataa palkkaamatta??) aina palkkaan kontaktiesteillä.

-Ruokinta (tähän puuttuminen oli kans Seppäskän idea). Rissa saa tällä hetkellä ainoastaan 1 1/2dl (llaadukkaita) kuivanappuloita illalla. Ei hyvä. Kamppailen itseni kanssa alanko puolibarffaajaksi vai mitä. Suunnitelmissa siirtää osa ruokamäärästä palkkaukseen, silloin ainakin keksittävä jotain muuta kuin nappuloita. Lihaa meitin rinsessalle?

-Asenne, motivaatio. Miten paljon haluan menestystä Rissan kanssa? Paljon. Eli töitäkin pitää olla valmis tekemään paljon. Hyvällä sykkeellä, tästä se lähtee!!

SM-kuvia

Löytyi netistä kuvia karsintaradalta. Kuvaaja Pirkka Liukkonen. Pituus-hyppykuva paljastaa kuinka hemmetin kaukaa Rissa oikein ponnistaa...

Iloista Jussia!

Itselläni ei niinkään iloinen Jussi tiedossa: eilen nostin Iiroa huonossa asennossa ja jo aiemmin ärtynyt lannenikamasydeemi sanoi totaalisesti poks. Lanssilla mäelle ja piikkiä kankkuun, puhuin itseni kotiin toipumaan. Sängystä en pääse ilman apua, mutta vessassa pystyy käymään jo sisulla pisulla ;).

Onneksi on sukua ja ystäviä Iippo-paksukaista kaitsemaan ja naapurin mukavat tytöt hoitaa Rissan lenkitykset. Katsotaan, miten lähtee toipumaan. Huominen saareen lähtö taitaa peruuntua, hö. Sain kyllä semmoiset mömmöt, että. Kipua eivät vie kokonaan, mutta pää on sekaisin kait siksi, että on kivaa vaikka on kipeä.

Rissasen ja Umpan AGILITY-kisat

ovat Pärnun reissun jälkeen tauolla toistaiseksi (olemme lähdössä 28.6.-1.7. lomalle Pärnuun ja kisaamaankin tietty siinä samalla ;)).

Peruin Agirodun, parit suunnitellut heinäkuun kisat ja MM-karsinnat. Mietin vielä elokuun puolen välin piirinmestaruuksia, tuskin ollaan vielä silloinkaan kisakunnossa. Pakko oli tehdä tälläinen radikaali (ja kipeäkin) päätös. Ei voida jatkaa kisaamista tällaisilla kontakteilla, ei sitten millään.

Nyt pysähdytään taas miettimään mitä ja miten treenataan ja sitten alkaa valmistautuminen vuoden 2008 SM-kisoihin!

SM 2007

Mukava reissu mukavien ihmisten seurassa. Pää kesti yllättävän hyvin, ihan oikeesti!

Tuloksia... ihan kamalaa. Kontaktiongelma on tosissaan pahentunut. Perjantain iltakisoissa puomin alastulo ja vika rima tippui, tuuletin maalissa kun edes aa onnistui hienosti. Toisella radalla päivän toka nopein aika, ei paljon lohduta, aalta vitonen. Melkein itketti, seuraavana päivänä SM-kisat, onpa mukava harrastus.

Joukkueradalta meille kymppi, puomilta hyppäsi kaukaa (!!) ja huolimattomuuskielto. Sumi sai nollan, Joselle pari sekkaa yliaikaa ja Patelle harvinainen hylky. KSSK:n minijoukkueen tulos siis aika kehno johtuen noista meidän virheistä, taas melkein itketti. Nollattiin Seppäskän kanssa siiderin äärellä, illalla isolla porukalla syömään ja analysoimaan päivän ratoja, hauska ilta ;)

Yksilökisat sunnuntaina. Olin ihan hyvässä kuosissa henkisesti, fyysiseti romu: ärhäkkä flunssa vei äänen ja juoksusta tehoja. Nukuin pari tuntia teltassa, vähän jumitti. Ennen rataa jännitti, mutta olin yllättävän toimintakykyinen. Meillä ihan hyvä hyppyrata, syli/poipäinkäännöt toimi tosi hyvin, pari turhaa kaarrosta, muuten pysyi hallinnassa. Väärän pään putki vei jatkomahdollisuudet. En osaa edes harmitella, ei ollut vielä meidän aika.

Tulostaso KSSK:laisilla kehnohko. Yksilökisassa ainoastaan Suvi ja Lapinkoira Viivi saivat tuloksen, muistakseni sijoitus oli 26.

paniikkitreenit

Tänään KAHDET paniikkitreenit, ounou. Onneksi sain iloisia kontakteja ja haltuunottoja kunnon palkalla. Eilinen seesteisyys on vaihtunut tuttuun panikoimiseen. Pää ei kestä ;)

Suklaata, silittelyä ja sylittelyä

SM-kisat on viikonloppuna Tampereella. Koska oikeastaan mitään ei ole enää tehtävissä, olen päättänyt ottaa rennosti. Katotaan maltanko olla ottamatta viime hetken paniikkitreenejä... Olen katsonut (niitä harvoja) onnistumisia videolta ja mielikuvissa tehnyt monta huippuhyvää ässäm-rataa!

Tänään työreissulla Hesassa joutui ostamaan Stokkan herkusta hemmottelusuklaata, liittyen arvatenkin tähän rennosti ottamiseen... Mopo lähti käsistä vai oisko uusi sananlasku "mopo lähti käsistä kuin Jare-pumiainen startissa". Löytyi aivan ihanoita BELGIALAISIA konvehteja, Lindtin creme brulee-suklaata, irtomyynnistä tarttui mansikka-chilisuklaata ja valkosuklaa-mangopalleroita ja enempää en kehtaa tähän laittaakkaan. (Tiialle huomiseksi luvassa kalorikooma!)
Minun on pakko sit viikonloppuna pärjätä kun on palkinnut ittensä niinku etukäteen ;)

Olis pitänyt lähteä illalla Kotkaan möllikisoihin tai ainakin kentälle. Pitäis imuroida, kitkeä, istuttaa parit amppelikukat. Ollaan vaan oltu sohvalla, sykkylinpykkylis poika ja koira, maailman parasta tässä hektisessä hetkisessä.

Omat kisat 10.6.

Mentiin sata lasissa! Tosin ohjaaminen unohtui pariin otteeseeen ja tuli tarve kokeilla ihmeellisiä juttuja "toimiskohan tää kisoissa"-tyyliin. Saldona 2 hylkyä. Varsinkin hyppiksellä oli lataus ja fiilis kohdallaan. Revitin liikaa, Rissa ei hakenutkaan hyppyä kuten oletin, tuli ohi, en korjannut vaan painettiin menemään. Loppu meni ihan kamalan hullusti huitoen, itseänikin nauratti =)

ässäm-ryhmän treenit

Keskiviikkona otettiin pätkä Jaakon koulutuksesta. En saanut tsemppifiilistä, tuttua löysäilyä taas joten suosiolla tulin pois radalta tahkoamasta. Tuumaustauon jälkeen pienellä kellotuspaineella sainkin ihan kelpo radanpätkän juostua. Olisi pitänyt vielä herkemmin palkita, miten sitä aina yrittää vaan tahkota... Ei saisi olla näin vaikeaa muistaa palkita usein ja ruhtinaallisesti, huono minä. Iiro oli mukana häiriköimässä, joten ei oltu muiden riesana ihan loppuun asti ,vaan mentiin kaikki kolme uimaan, se oli mukavata se ;).

Sunnuntaina omat kisat, 2 starttia. Aion mennä sata lasissa. Ehdittävä treenata ennen niitä vielä aata, tässätyksiä vauhdissa sekä sitä pirun pakkovalssia.

Ensi viikolla ässämmät, kääk ja iik!

Jaakko

JIG!
Rissanen on ollut pariin otteeseen Pessan tyttöjen kanssa Jaakon koulutuksessa, mulle tämä oli eka kerta. Aikas kamalaa, oma liikkuminen väärässä rytmissä ja oleminen väärässä paikassa, mulla yritti olla väärä rintamasuunta ja väärä käsi... Tämähän EI ole kenellekkään meidät radalla nähneelle uutinen. Jaakkopa se osasi kertoa, miten voisi tilannetta yrittää korjata:
-tekniikkaa varmemmaksi aina vaan > aina kirittävä etumatkaa
-kontaktit itsenäisemmiksi > etumatkaa
-kun juostaan, niin juostaan täysiä
-vaikka juostaan täysiä, on muistettava ohjata ;)

Tämä oli se tärkein: Jos meinaa pärjätä huipulla, ei koiraa saa jarrutella vain siksi, ettei OHJAAJA ehdi tilanteisiin, vaan on mietittävä, miten ohjaaja EHTII tilanteisiin.
Koulutus oli älyttömän hyvä, nyt vasta aukesi se pari viikkoa sitten ollut Janitan koulutus paremmin. (miten niin hidas sytytys?)
Pakkovalssin idean ymmärsin seurattuani puolen tusinaa muuta radalla (myö oltiin ekoja).

Okei Iitsu ja muut KSSK:n JIG-fanclubilaiset, miten sitä jäsenyyttä oikein anotaan...?

tässätys vol.6

Perjantaina pikaiset päivätreenit Nisuminnan ja Rillansarin kanssa. Nyt alkaa avautumaan, missä vaiheessa Rissa tarvii käskyn esim. haltuun otossa. Niin, nyt vasta, eikä vieläkään varmasti paineen alla. Mutta tästä on hyvä jatkaa (joo joo, iloisesti).

Otimme ihan perustässätystä randomilla, nakki / vinkukongi palkkausta, alkaa jo herkemmin karvanaama kääntymään! Sylikääntöä vauhdissa > suora putki, 3 hyppyä pitkillä väleillä ja kolmannen jälkeen putki uuna "vääräpää" suoraan linjassa. Yllätyin, miten kivasti tuli näppiin, se ajoitus on vaan niin niin tarkka. Aikas haastavaa juosta täysiä, kääntyä sivuttain ja ehtiä käskyttää oikein ajoissa... Ennakkoivana käskynä kakkoshypyn jälkeen "rissa", sitten ennen kun koira ilmassa kolmannalla hypyllä tässätystä ja rokkikättä niin avot. Kuinkahan monta hylkyä olen saanut just tollasessa tilanteessa? Nisuminna mietti haltuunottokäskyt uusiksi, kannustin ottamaan tässätyksen takaisen pelkän koiran nimen tilalle, toimi kun väärä raha. On sen Jaren reaktionopeus aivan omaa luokkaansa. Ja ääntely....

Tänään oli Tiian ylppärit, hauskat juhlat. Lähdimme ajoissa, silloin vielä Iiro oli ainoa jonka puheesta ei saanut selvää, joka pissasi housuun ja kompastui omiin jalkoihinsa ;)

Huomenna Jaakon koulutus, kuinkakohan kamalasti se meitä juoksuttaa?

KEPO

Iiro on ihan kelpo kepo. 1v ja äsken ihan oikeesti KOMENSI Rissaa väistämään! Huvittava tilanne, Rissa katto minua, että onks tota pätkää polkumopon kyydissä muka uskottava. Ja minä siihen että uskottava on, ihmislajia kun hän kuitenkin seitsemänkymmenenseitsemän sentin mittaisena edustaa. Meillä ei lapsi saa kiusata koiraa eikä koira lasta. Nyt alkaa Iiron hellyydenosoitukset olemaan turhan rajuja. Rissa tietää paikkansa, älyää poistua tilanteesta, vain pari kertaa on jäänyt murisemaan. Omassa punkassa se saa olla kepon lähentelyiltä rauhassa. Toistaiseksi mennyt yllättävän hyvin heidän yhteiselo.
Tänä aamuna unilämpöisenä köllöttelivät poika ja koira kylkikyljessä. Iiro tarjosi kohteliaasti tuttiaan, Rissa yhtä kohteliaasti siitä kieltäytyi. Jatkoivat yhteistuumin köllöttelyä. Onko tämä niitä onnen pieniä pipanoita?

Ja nyt kun on koittanut uusi iloisempi agilityaikakausi, niin totisesti sanon teille:
TOIMII!

Treeneissä munaa ja vääntöä. Koira uudelleen herkistyksessä tässätykselle, tavoitteena ekasta tässästä pään kääntö, loppu koira seuraa kyllä sitä päätä ;). Kehumista hengästymiseen asti(kyllästymiseen asti kirjoittaisi se entinen ikävä agilityumppa).

En enää manaa: ei se toimi. Mietin miksei toimi, miten saan sen toimimaan. Jos ei silti toimi niin uusia ideoita. Ei saa jäädä tuleen makaamaan.

Eilen ässäm-treeneissä ja sen jälkeen kolmosten treeneissä pätkä (umppalaisittain mukaellen, koska en ikinä opi rakentamaan rataa autenttisesti, lisäselitykseksi vielä, ettei nykyään ole kuin 1/2 kenttää ja vain 1/2 esteistä käytössä) Janitan treenistä. Sylikääntöä vai etuheittoa, samapa tuo kun toimii. Palkkaukseen erityishuomio, iloisesti hiphei.

Asenne kohdallaan!

Olen kiinnittänyt agility-harrastuksessani liikaa huomiota vääriin asioihin. Piti pysähtyä miettimään, mikä mättää. Treeneissä ei intoa eikä älyä, kisoissa ei OIKEAA latausta. Mietin jo, miksi ylipäätään satsaan tähän näin paljon aikaa ja energiaa, mikä on vinksallaan. Mulla on ollut jumaleisson ASENNEONGELMA! Attitude kohdalleen ja hitto vie, kaikki on sen jälkeen helpompaa. Kontaktit, treenaaminen yleensä, se MIKSI treenaa. Onhan se olevinaan tärkeetä, välistä-vedot ja lähetykset, ässämnollat, onoffit, treeniblogi ,oikeanlaiset pohjat treenikengissä joo, mutta kestävän kehityksen kannalta tärkeäksi jää ainoastaan:
tuo hieno pieni koira ja ILO tehdä yhdessä!

muistelua...

Naapurin tytöt ulkoiluttivat Tinttiä ihan loppuun asti, laittoivat äsken mulle tämän torstaina ottamansa kuvan Tintistä.

Salaa on olo helpottunut kun Tintti on pois. Ei tarvi jännittää, onko lattialla eritettä jostain päin mummokoiraa. Eikä tarvi potea huonoa omaa tuntoa hammaskivestä, nivelrikkolääkityksen unohtamisesta tai siitä, että kerta kaikkiaan meni hermot Tintin könötykseen monta kertaa päivässä. Minkäs mummokoira dementialleen mahtoi.

Ollaan muisteltu Tintin seikkailuja, ja niitä riittää. Legendaarisia hulluhyppyjä parvekkeilta ja yläkerran ikkunoista. Metsästysreissulla Tintti luuli olevansa joka paikassa ja aina. Saaliksi mm. hienon-naisen-turkistakin helma Kouvolan keskustassa vuonna 94, päästäisiä, myyriä, hiiriä, rottia (ällöä, hännät pyöri vielä kuin ropelit terrierin puristaessa kropasta), yksi lemmikkikani, yhden lemmikkimarsun murhayritys vuonna 95, pulun poikanen sekä siilejä ja sammakoita. Kerran se sukelsi mökillä katiskan merkkiä kunnes lähti taju. Virottuaan jatkoi talkoita.

Vuosien varrella oli ihan liian monta koiratappelua. Tintti ei ikinä jäänyt kakkoseksi, ei ainakaan omasta mielestään. Koirakavereita ei liikaa ollut, mutta niitä vähiä se rakasti intohimoisesti. Ihmisille Tintti oli alun kommunikointivaikeuksien jälkeen aina nöyrän ystävällinen sylikoira, sen sai laittaa vaikka solmuun. Agility-radalla Tintin suoritus ei jättänyt ketään kylmäksi. Vauhtia oli enemmän kuin taitoa. Aina täysillä ja jos/kun ohjaaja ei mennyt riittävän lujaa kannusti Tintti nappaamalla ohjaajan ahterista kunnon otteella. Ikinä se ei osunut kisoissa puomin kontaktilla, mutta kovaa sa meni, mokoma.

Tintti oli reissukoira. Häntä vispaten se oli mukana festareilla, mökkibileissä, kisareissuilla, usein mukana mulla töissä. Kun reissasin ulkomailla, asui Tintti vanhemmillani. Sillä sitä lellitiin, vuodessa paino melkein kaksinkertaistui. Äiskän käpylehmä.

Tintti oli ensimmäinen ikioma koirani. Dr Jekyll ja Mr Hyde, itsepäinen, tulinen, väsymätön metsästäjä ja äiskän oma täplämahakainaloinen. Tintti oli kaikessa joko tai, mikään ei ollut harmaata aluetta. Nuorena ihan umpihullu ja viimeiseen asti oma yksinkertainen itsensä, meille kuitenkin hyvin rakas.

Möllikisat

Eilen kipaisin omissa möllikisoissa oikein mukavalta tuntuneen hylyn. Palkkasin aalla saarentuija-tyyliin, ollaan nyt treenettu sitä koko viikko. Nopea aa, ihan olen tyytyväinen. Muistin ohjata melkein koko ajan, se pieni herpaantuminen irrotti koiran käsistä ja vikaputkeen. Hyvä fiilis kuitenkin ja sehän se on oikeesti tärkeintä!

Janitan opissa Pieksämäellä

Olin niin pyörällä päästäni Janitan treenien jälkeen, että vasta nyt oikeestaan pystyn jaottelemaan selkeämmin oppimaani.
Tosiasioita: koira ei ole teknisesti niin taitava kuin minä luulen > ainakaan en ole palkinnut sitä tarpeeksi esim. käteen tulo, kierrätys, kepit (JA NE KONTAKTIT!!). Eli paluu perusassioihin. Palkkaukseen huomiota, ei paineistusta. Tarkkuutta, keskittymistä, ajatuksella tehtyjä harjoituksia. Koiralta pois vastuu estevalinnoista. Liike valsseissa seuraavalle esteelle päin, liike ei saa katketa, uskalletta mennä lähemmäs estettä radalla. (Siis näitä on mulle toitotettu sm-ryhmän toimesta jo vuosia, ettei ihan uutuusjuttuja kuitenkaan...).

Olin ihan ihmeissäni eli entistä enemmän jumissa, kun harkka sisälsi mulle ihan uppo-outoja termejä: sylikääntö, tvisti, pakkovalssi... Noita ollaan yritetty harkata (eri nimellä ;)) Rissan kanssa jo aiemminkin, mutta kerta pari ilman sen ihmeempää ideaa. Just tuota idean puutetta taisi se Janitakin ohjauksessani ihmetellä...

Kontakteista: syvä huokaus. Janita, tuo agilitykansan Obivankenobi, sen älysi kysyä: mitä kannattaa tehdä, jos koira AINA treeneissä toimii hienosti, mutta EI IKINÄ kisoissa kuten treeneissä? Kisoja vartenhan treenataan, ei treenien. Rissa jää jumittamaan ylös Aalla > katsoo ohjaajaa, ponnistaa suoraan eteenpäin puolesta välistä. Koira on ihan liian paineistettu, on kuin vieteri, tästä halutaan pois. Siihen Janita suositteli kokeilemaan saarentuijan-tekniikkaa. Treeneissä heitetään selvällä käsiliikkeellä nami kontaktille, koira jahtaa namia ALASPÄIN, ja saa tulla omia , NOPEASTI, RENNOSTI, ilman onoffeja. Kisoissa sama liike, ilman namia tietenkin.Vähän tuntui hullulle, kaiken tämän pysäyttelyn jälkeen. Mutta tottahan se on, jossain vaiheessa on tapahtunut virhe (koulutus, palkkaus, paineistus?) ja kisoissa ei tule toivottua suoritusta. Puomilla ja keinulla jatkan kuten aiemminkin.

No, tästä ei ole suunta kuin ylöspäin. Uusi mottomme on "TAIDOLLA, EI TUURILLA!".

Tintti 27.4.93-24.5.07

Oli jo aika lähteä, nyt kuono kohti tähteä.

Sinne jäivät vanhat kaverukset Tintti ja Junnu yhdessä eläinlääkärin pöydälle. Hyvä, pitkä elo molemmilla takana, koiran virkaa toimittivat viimeiseen asti.

Santalahti iltakisat 18.5

Hylky tokalla hypyllä. Hävettää ja harmittaa, niin tyhmä moka. Yritin lähteä takaperin liikkumaan kutsuessani koiraa startissa (kun yleensä en saa itseäni liikkeelle ja koira päin/"syliin"), joo, vaikeeta tais olla ne pari askelta takaperin, liikahdin liian aikaisin sivulle, ohi hypyltä ja hyppäsi sen takaisin päin. Alkeiskurssimoka. Yritin räpeltää eteenpäin, mutta motivaatiovaje näkyi kamalassa ohjaamisessa jotein poistuimme hyvissä ajoin radalta. Olisi ollut hyvä koklata kontakteja mutta tämä viisaampi ratkaisu tällä kertaa...

Touho-pumiaiselle sentään Jennin kanssa nolla, sij 4. ;)

Huomenna Pieksämäelle parsonyhdistyksen järkkäämään Janita-koulutukseen ja sukulaisia tapaamaan.

Treenejä

Treenattu on. Yksittäisiä esteitä: Aata, keppejä, keinua. Perusvalsseja olen yrittänyt tehdä vauhdissa. Ässäm-ryhmän treeneihin olen ennättänyt pariin otteeseen. Bemari-leiriltä ratoja, ihan mielenkiintoisia, ollaan kellotettu ja menty veren maku suussa ;). Itselläni ollut motivaatio-ongelmaa, en ole ottanut ratoja tosissani, löysäilyä. Rataharkoissa viime viikolla sitten päätin revittää, tulikin samoja juttuja Rissalla kuin kisoissakin, jäi kontakteilla ylös kökkimään ja loikalla alas... No, onneksi niihin pääsi treenitilanteessa puuttumaan.

Kevään kunniaksi ollaan otettu vähän (liian vähän) tokoa. Ihan ulalla, seuraaminenkin muka koiralta unohtunut.

Tintille vihdoin keksitty hyötykäyttöä: Iirolle passeli kävelytuki! K9-babyrollaattori de luxe vuosimallia 93 ;)

Likka

Ystäväni espanjanvesikoira Likka jäi torstaina auton alle, kuoli välittömästi. Likka oli lupaava harrastuskoira, koulutettu homeen haistaja, ennen kaikkea rakastettu perheenjäsen.

Jaksamista Likan perheelle, muistellaan niitä hyviä, aurinkoisia hetkiä...

Bukarest

En muistanutkaan kertoa, että piipahdimme pari viikkoa sitten Romaniassa työmatkalla. Mukava reissu kaiken kaikkiaan. Ja koska koira-aiheisessa blogissa ollaan, laitan koira-aiheisen turistikuvan ;). Kuvassa on "kurkon kesämökiltä", Braslovin Linnasta pronssipatsas kuninkaan (jonka nimeä en tietenkään muista) uskollisesta koirasta. Kuulemma koira valvoi isäntänsä unta, tuijotti kuninkaan makuuhuoneen ikkunaan. Meilläkin koirat tuijottaa. Pitäiskö niille tehdä komiat patsaat?

Pinkin sävy blogissa alkoi tökkimään, joten nyt tällainen asiallisemman oloinen versio.

Eilen kävimme Nisuminnan ja Jare-pumiaisen kansssa parin tunnin lenkillä Värälässä, Korialla. Ihan loistavat maastot, hiekkateitä ja mettäpolkuja, missä pääsi rattaidenkin kanssa ihan ok. Nämä oma maastot Lautarossa on jo niin koluttu, että on kiva päästä uusiin maisemiin. Jare on alkanut ehkä snadisti rauhoittumaan, ei ihan päättömästi poika enää kohkaa. Rissakin sietää Jarea paremmin kun se ei ole ihan koko ajan kimpussa. Pitääkin ottaa nyt tavoitteeksi vähintään kerta viikkoon tehdä tollainen kunnon pitkä lenkki koirakavereiden kanssa. On vähän jäänyt moinen harraste.

0-voitto Lahdessa 5.5.07

FLOW!! Rissanen meni tosi kovaa, oli hyvin kuulolla, minäkin sain itseni liikkeelle, käskyt (melkein) ajoissa. Kontaktit, niitä ei voi kauheasti kehua. Päätin, että nyt mennään täysillä. Käskytin kontakteilla normaalisti, mutten vaatinut alas asti vaan vapautin kun oli "riittävän" alhaalla. Aa oli nopea! Yritän askarrella videon juutuuppiin näytille, ilmottelen sit täällä ;)

Päivän toinen rata ei sitten tulekkaan ikinä päätymään kenenkään nähtäväksi, ei edes varoittavaksi esimerkiksi. Kepeille vienti ei onnannut, kiellon jälkeen roiskittiin riskillä ja hylky tuli tietty. Nyt älysin tulla heti pois sekoilemasta.

Vähintään yhtä paljon kuin oma onnistuminen, lämmitti mieltäni kummi-hybridi Tiian ja kelpie Kitkan upea nollavoitto maksi ykkösissä! Hieno rata, ihan huippu kontaktit!!!
Mitens se menikään: "Kokot tulessa!"

täpö-treenit

Keskiviikkona treenattiin (luovasti mukaellen, koska olen niin surkea ratamestari;)) sitä viime viikonloppusita Suomalaisen rataa. Mentiin kahdessa pätkässä, puolet ja puolet. Tavoitteena oli saada omat juoksulinjat taloudellisiksi, koiralta kaarrokset pois. Sovittiin, että vedetään ihan täpöllä, kyllä nyt puolikkaan radan pystyy menemään niin kovaa kun pääsee. Ja sitten täpöllä toinen pätkä. Ja sitten koko rata. Niin kauan, että tuntuu hyvältä ;)! Puuskutuksen ja voivottelun lomasta alkoi kuulua "sadisti, maitohapoilla, hullu akka ton kellon kanssa" , joten oikein onnistuneet treenit.

Torstaina päivätreeneissä olikin sitten pakara jumissa joka toisella. En saanut itseäni innostumaan, joten otin lähinnä aata, ilman paineistusta ja nopealla vapautuksella, että sais vauhtia.

Jari Suomalaisen koulutus 28.4.07

Parsoneiden rotuyhdistyksellä on ihan loisto agilitytoimikunta, joka jaksaa järkätä huippukoulutuksia. Eilen köröttelimme Kirkkonummelle Jari Suomalaisen oppiin. Ihan loppuun asti en voinut olla, mutta paljon tuli uutta mietintämyssyyn. Kiitos Kety-Tiialle kepo-Iiron kaitsemisesta, videolla kuuluvat pikku-kepon kommentoinnit ;)


Jari sai kaltaiseni anti-valssaajan ymmärtämään, miksi ne mun valssit on niin kömöjä. Esim. puolen vaihto valssilla kahdella hypyllä: olen yrittänyt peruuttamalla (joka on liian vaikeaa mulle!) tehdä tilaa koiralle hypätä. Liikkuessani perä menosuuntaan, olen jo valmiiksi myöhässä ja on vaikeaa hahmottaa milloin taas koiran tahdissa kiihdytetään eteenpäin. Koiralle riittää tilaksi tulla siivekkeen takaa just koiran mittainen rako. Mutkat jää pois, ohjaajan liike ei tyssää ja aikaa säästyy. Samalla helpompi suunnitella seuraavat juoksulinjat, kun on selvillä missä valssattava.(moni nyt nyökyttelee, että nii-in, kaikkihan ton nyt tietää...)

Takaaleikkauksillemme saimme (vaimeahkon) hyväksynnän. Jos valssin mentäessä on selkeästi koiraa jäljessä, on viisaampaa miettiä muita keinoja. Oikealla rytmityksellä kuulemma miekin olisin ajoissa, mutta kukas sen rytmityksen opettaisi ;).
Jari sanoi, että koiralla on enemmän intoa kun älyä, vaatii ohjaajalta tarkkuutta ja varmuutta. Silloin menee ohjaus nappiin, (ja treeneissä toistot riittää...) kun ohjaaaminen tuntuu hyvältä!!

Tintti 14v

Sen verran taisi juhlapäivä mummokoiraa piristää, että osoitti elon merkkejä sekä vanhaa kunnon tappajaterrieri-mentaliteetiaan jäykistelemällä ja ärräämällä Tiian Kitkalle. Juhlakalu pääsi viettämään jatkoja yksiöönsä. Kitkakutkis oli tilanteessa viisaasti ihan hissukseen (ja säilyi onneksi ehjänä kelpo).

Tintti asuu ihan vakkariin kodinhoitohuoneessa. Lirivahinkoja tulee silloin tällöin, ja Tintti on TOSI äreä, jos sen kesken unia herättää (pieni tai iso ihminen), saman tien tulee sormille. Parempi näin molemmille, ansaitsee mummokoira rauhallisen unipaikan ja lapsella säilyy raajat sekä (söpö) naama. Pieni ihminen Iiro tekee kävelyharjoituksia nojaten Tinttiin, yrittää samalle kupille raksuja syömään, puristaa puikulakuonosta, näissä tilanteissa koira ole moksiskaan.

En viitsi edes laittaa tähän, että tämä on varmaan Tintin viimeinen kevät, niin montaa viimeistä kevättä on jo itketty ;). Jos anopin Junnu-sheltti (myös 14v) menee oikein huonoon kuntoon, niin ajattelin laittaa Tintin sitten samalla, samaan kuoppaan.

Ulkokausi

Ihanaa, kun on päästy ulos treenaamaan!! Vaikka on älyhyvä se hallimme keinonurmipohja, niin silti en ole oikeastaan ottanut juurikaan muuta kun pientä tekniikkaharkkaa, kontakteja, keppejä ym. Niin pienessä tilassa koira on ,okei,hyvin hanskassa, antaa pikkisen valheellisen kuvan hallittavuudesta. Isommassa tilassa lähteekin sitten lapasesta.

Ulkona keskiviikon ässäm-treeneissä oli pätkä Järvenpään radasta. Kohta, jossa oli useammalle meikäläisistä tullut hylky (ite en kisoihin päässyt). koira piti saada puomille putken pään ollessa ihan siinä vieressä. Meillä onnas ekalla, lähinnä kun olemme puomia tahkonneet... Onnistui kyllä (tarkoituksella!) myöhemmin putkeenkin, kunhan suostuin Iidan ohjeilla valssaamaan noin seittemän puomille livahtamisen jälkeen... Lisäksi otimme kontakteja, ässäm-ryhmän väsymättömän tarkaavainen raati paheksui minua kovin: jostain kumman syystä vapautin Rissan hyvä-sanalla, siis kehusta annoin poistua... Enkä edes itse sitä huomannut!! Sain kotiläksyksi vahvistaa mielikuvilla koko prosedyyriä: kiipee, kiipee, alas, (kisoissa lisäksi "RISSA" ;) jos koiralla aikomus leiskauttaa), hyvä, tule. Ei luulis olevan niin vaikeeta mutta kun mokoma on.

Purina 8.4.07

Meillä ekalla radalla niiiin tyhmiä virheitä, että selkääni sietäisin saada. Ihan alussa oikeesti helppo hyppyhässäkkä, rataantutustumisessa arvoin eri vaihtoehtoja. Aa houkutti (muka) liikaa, piti saada hypyiltä putkeen aan vierestä. Varoin kai liikaa aata, enkä ottanut liikkeellä koiraa mukaan, vaan tönötin huitoen = kielto kolmannella esteellä. Mulla on aiemminkin ollut tällaisia epäonnistuneita tönötys-jähmetys-lähtöjä, joista seurannut kielto, luulis jo tyhmemmänkin oppineen, että LIIKE on se mihin Rissa lähtee mukaan. Harmitti oma tyhmä virhe siinä mittakaavassa, etten ollut kovin tarkka kepeille viennissä, kielto ja huolimattomasta paikkauksesta laskin hyppäämään muurin=hyl. Loppurata oli ihan nättiä menoa, jalat liikkui ohjaajallakin, puomi onnistui priimasti ;).

Tokan radan nolla oli pitkästä aikaa ei-räkänolla, vaan ihan kelpo ohjaamista ajoittain. Radalla oli hyvä fiilis. Puomi oli ihan huippu, Rissa meni nopeasti ja oikeaan kohtaan!! Aalla kökittiin TAAS tuhottoman kauan, sinne tais sekunnit hävitä, ei mitään jakoa kärkeen... Oltiin n. kuudenkymmenen starttaajan joukossa yhdensiätoista.
Pitäiskö Aalla alkaa palkkaamaan treeneissä taas HETI kun tassut osuu maahan? Vapauttaa namirasialle tai vinkuhiirelle? Vai pitäiskö hankkia elämä...? No, eikun treenaamaan

Kevättä kohti

Kevät on oudon aikaisessa. Äsken kylläkin jäätävä tuuli muistutti iltalenkillä, että on vasta huhtikuun alku. Tänään pikatreeneissä Nissisen kanssa onnistuimme avaamaan meitä molempia vaivaavaa ongelmaa: Treeneissä koirat ottavat AINA kontaktit kuuliaisesti pysähtyen onoffiin, odottavat patsaana ohijuoksut, ja saavat tietty onnistuneesta tempusta palkan (molemmat Rissanen ja Rilla useimmiten nakkipalkkaus kädestä, puomin päähän emme ole enää palkkaa aina vieneet). Mutta kisoissa sitten... ei tietoakaan pysähtymisestä, jos vahingossa stoppaavat niin liian ylös ja AINA varkain pois. Nykyradoilla olisi pakko koiran itsenäisesti suorittaa kontaktit (ja mielellään onoffiin koska perhana sitä tässä on pari vuotta tahkottu!).

Haastavana treeneissä on: vaikka vähän härnäisikin, niin karkaamisia ei tule, että niitä pääsisi korjaamaan kunnolla. Nyt keksimme kuumentaa koirat huolella namipurkkiin (reikiä salaattirasiaan ja lihapullia sisään). Pari kertaa usutimme paljaaltaan namipurkille, annoimme temmeltää purkin kanssa, välillä kantta raolleen ja lihapullaa poskeen. Sitten avustaja puomilla heilutteli purkkia pari metriä alatulolta koiran suorittaessa sitä. Ekoilla kerroilla molemmat koirat teki juuri sellaiset kaameat kisakaahaukset kontakteilla!!! Ei kummallakaan koiralla ollut yritystäkään pysähtymisestä, vaikka oikein tarkasti tehtiin itse ihan normikäskytykset. Onnistuimme antamaan oikea-aikaisesti palautetta, ja onnistuneet toistot (avustaja heiluttamassa namipurkkia) eli pienen paineen alla. Että osaakin tulla hyvä mieli kun oivaltaa jotain ;)!!

Sunnuntaina Purinalla 2 kisaa, onkin isot kisat tiedossa. Mielikuvaharkkoja olen tehnyt (koska oikeisiin ei ole kunnolla ehtinyt). Ollaan ässäm-ryhmän kanssa suunnitelleet viimein ulkopuolista henkistä valmentajaa, ajattelin suggetioterapeuttia (työ kautta tutustunut ja itselleni sopivaksi todennut ;)). Nyt miettimään "pää ei kestä"-tiimillemme uutta nimeä!!

Kouvola 25.3.07

Löytyi flow! Rentoa, silti napakkaa ohjaamista. Siimeksen rata oli virtaava. En edes yrittänyt valsseihin, takaaleikkaukset priimasti. Puomin kontakti 100% hieno, aalle ei pysähtynyt, aika alas tuli kuitenkin. Ihan lopussa Rissa lähti käsistä, huolimattomuusvirhe, putkelta olis pitänyt ottaa haltuun. Mulla jalat liikkui muttei ääntä irronnut lain ennenkuin oli jo liian myöhäistä. Hyvä fiilis kuitenkin, hylystä huolimatta ;)
Touho-pumiaisen kanssa kisasin pitkästä aikaa. Tilauksessa oli nolla, räkänollakin Jennille kelpaisi. Räkänolla sieltä sit irtosi ja sijoituttiin pronssille! Touhoa on kiva viedä, hän kun ei juuri improvisoi, tekee sen minkä pyytää. Haastavaa on se, ettei herra oikein irtoa, pitää saattaa. Aika täpärällä oli kiellot monta kertaa, mun mokia kaikki. Mutta: nolla on nolla on nolla, räkä-sellainenkin...

Vielä tuosta "väärän esteen varomisesta" kisatilanteessa: Jo rataantutustumisessa pitäisi enemmän keskittyä miettimään miten koiran saisi sujuvasti suorittamaan rataa (ja vielä sen tuomarin päättämässä järjestyksessä ;)). Ansapaikat on hyvä hoksata, muttei niihin saisi liikaa tuhlata energiaa. Varsinkin nykyään, kun koira on paremmin kuulolla, pitäisi vaan keskittyä viemään sitä jouhevasti. Liian helposti kisoissa minun ohjauksesta tulee nykivää ja jarruttelen ihan ihme paikoissa, sitten jään vielä enemmän jälkeen, revin, rääyn ja yritän jarrutella entisestään. Sitten tulee hylky ja paha mieli. Rissanen ansaitsee parempaa, tavoitteet Kouvolan kotikisoihin siis: Rohkeutta ja vauhtia lisää. Löydettävä FLOW ja ohjaamisen ilo :D

Kotkan kolme starttia...

...päättyivät kolmeen hylkyyn... Vasta lauatai-iltana pystyin parin viinilasin jälkeen videoinnin analysoimaan. Ei se ihan niin kamalalta näyttänyt kun miltä se tuntui. Riittävän kamalaa katsottavaa kuitenkin. Ja julkisesti olen kailottanut päätavoitteeksi arvokisat, ounou!

Ennen ekaa rataa oli (omasta mielestä) ihan kelpo lataus. Radalla kuitenkin taas ihme löysäilyä ja huitomista. Puomin ja Aan kontaktit meni juosten. Aan otin uudeleen kun oli jo hylky alla (koska just löysäilin väärässä kohtaa, todella tyhmä, ennakoitavissa ollut moka). Hyvää oli ainoastaan kepeille vienti ja osan rataa onnistuin ihan juoksemaankin.

Toka rata, alkoi olemaan ohjaajalla uskon puute omiin kykyihinsä. Väärä aika ja paikka saada massiivinen alemmuuskompleksikohtaus ;). Haastava kepeille vienti kostautui, keskityin varomaan VÄÄRÄÄ väärää estettä ja koira karkasi putkeen. Hyvää tällä radalla oli onnistunut puomin alastulo (aikalailla painostin verbaalisesti...) ja kahdesti onnistuimme välttämään lähimmän elikkäs väärän putken pään houkutuksen.

Vikan radan ohjasi Koskelaisen Iida. Hylky tuli, Rissa karkasi käsistä puomin kontaktilta ja se oli sitten siinä. Hyvin vauhdikasta menoa muuten, harmi, että kamerasta ehti akku loppua.

Skimba-Rissanen

Olosuhteiden pakosta osallistui Rissanen työmatkalle Kuopioon, Tahkolle. Ihan hauska reissu työreissuksi. Selvisimme koko tusina rinteestä ilman raajan murtumia, ainoastaa yksi aivotäräys ja pari ruhjevammaa. Tarkennan, itse en ollut suksilla rinteessä, ei ole mun laji. Huoltohommisssa kului aika rattoisasti. Ennätin jäälle hiihtämään pertsaa elikkäs perinteistä, hieno oli keli. Rissakin pääsi mukaan, pitää aloittaa peruskunto kausi jo.

Rokkikättä

24.2. oli jälleen Kokkonen meitä kouluttamassa. Rokkikäsi-systeemi alkaa aukeemaan jo tällaisella hitaammallekkin. Kaarrokset saa kuriin.
Koska Rissanen lähettyy kaukaa ja varmasti, niin olen sitä (varsinkin) putkeen sinkauttanut ja jäänyt odottelemaan "oikeaan" kohtaan radalla. Nyt Kokkonen messusi, että VIE JA HAE, VIE JA HAE! Lähettäminen on perusteltua ainoastaan jos se oikeasti nopeuttaa kokonaisaikaa. Todellisuudessahan näin ei usein ole, oma liike kun tyssää täysin "odotellessa", niin on vaikeaa rojauttaa tämä massa taas täpöllä liikkeelle. Ohjaus on nykivää, rytmi ei löydy. Perhana, taas se oli oikeassa!

Seuraava startti on ensi viikolla Kotkassa 3 starttia. Nyt jo käy kutina!

Rissanen KSSK:n vuoden 2006 paras agilitykoira

Eilen oli KSSK:n vuosikokous, Rissa sai ava-pystin lisäksi vuoden agilitykoira-tittelin. Sitä ei siis saa vuoteen muuksi kutsua. Eteen etuliite "Hänen korkeutensa" ( 34 senttiä, siis se hänen korkeutensa). Vetäydyn agilitytoimikunnasta, vuoroon astuu "the next generation". Johtokuntaan jään kärkylle varasijalla. Aika kun on kortilla niin jostain on pakko tinkiä.

Tänään päivätreeneissä radan tynkää ala Nissinen. Harkattiin tiukkoja käännöksiä hypyn jälkeen. Aina vaan herkemmin reagoi suullisiin käskyihin (Rissa). Nyt jo pitää olla tarkkana ajoituksen kanssa. Hyvä, että vihdoin vuoden agilitykoira on alkanut ottaa kuuloaistia mukaan radalle ;)

treeniä

Eilen päivätreenit hallilla. Otimme "edestä-kääntöä-ala-Pessa", avokulmaa längellä ja ilman (ei koira hiffaa...) ja kontakteja. Soitin paniikkipuhelun Kokkosen Tuijalle, kun Rissa alkanut TAAS junnaamaan liian ylös kontakteilla jos ei targetti näkyvillä. Sain vinkiksi ottaa avustaja vetämään namilla/lelulla alas. Toimi Aalla älyhyvin, nopeutta tuli heti. Treenikaveri Maria ja espves Likka menivät edestä-käännöt erityisen hienosti. Syyksi selvisi, ettei mamma jaksa tänään stressata. Nii-in, jotkut timantit hioituu paineessa ja toiset ei... ;).

illalla vielä ohikulkumatkalla parit kontaktit hallilla, pitäis malttaa nyt aina ottaa se avustaja, ei mennyt nopeasti alas ilman targettia. Malttia, malttia...

Nyt aion treenata koira kainalossa sohvalla köllöttelyä viiinlasin kanssa, suosittelen nollaavaksi harjoitteeksi kaikille teille koirahörhöille!!

Pakkanen

Pakkaset jatkuu ja hermot menee. Tinttimummokoiranen köpötteli äsken jäykkiksenä ulko-ovesta kaksi metriä (eli terassille) ilta-asioille. Onneksi ulos kuitenkin tällä kertaa. Rissalla kylmä vaivaa, vuorotellen kinkkaa joka kinttua. Puhumattakaan meistä ihmisasukeista. Perheen miespopulaatio on häijyn flunssan kourissa. Itselläni taitaa olla sama tauti tulossa.

Talvikisaaminen on kyllä kökköä. Miten sitä onkaan tullut niin mukavuuden haluiseksi, tympii kylmät maneesit. Taukoa olisin pitänyt muutenkin, ei sen puoleen. Seuraava startti on Kotkassa (3 rataa!) ja omat Kouvolan kisat. SM-treeneihin en pääse tälläkään viikolla, antavat varmaan kohta meille potkut :(

Tavoitteet vuodelle 2007

Tavoitteeni on löytää jonkinlainen tasapaino ajankäyttöön. Perhe ja vaativa työ yrittäjänä vievätkin enemmän voimia, mitä kuvittelin. Agility-fanaatikon on ollut tinkiä treenien määrästä. Siksi tuleekin itsenäiset treenit suunniteltua etukäteen huolellisemmin. Ja harvoin kun SM-ryhmän treeneihin pääsen niin sielläkin lupaan ottaa treenit tosissani (mutten totisena, vielä...). Keväälle on suunnitelmissa useampi koulutus Suomen agilityhuipulta (mm. Kokkonen, Janita, Suomalainen).
Kisaamisessa tavoitteiksi nimeän hermojen hallinnan ja oman liikkuvuuden parantamisen. Koira on Suomen nopeimpia, ohjaaja ei. Enää ei kelpaa paniikkiräpiköidyt räkänollat, kisoissa mennään kaikki tei ei mitään-asenteella. Ja kai sen kehtaa julkisesti tunnustaa, päätavoite on menestyä arvokisoissa!!!
Tokotavoitteita ei oikein ole. Rissanen on enemmän ätsiliti-koira, puhumattakaan mammasta...
Lihaskuntotreeni tms hikeä pintaan pukkaava liikuntaharjoite viikko-ohjelmaan, koiralenkkien lisäksi. Massaa pois, niin on kepeämpi itseään liikutella ;). Jerryn oppien mukaan lämppäritreeniä.

Tavoitteena myös säilyttää agilityssa Rissan huippumotivaatio, on se hieno elukka!!

Kotkan möllikisoihin 14.1 varustauduin kontakteille targeteilla. Osallistuin kahdelle radalle, aa ja puomi mentiin monta kertaa. Nopeasti alas asti, hyvin stoppasi ja jäi, ohijuoksussakin.Videolla kuulee, miten kehut tulee ihen myöhässä ja vapautus on liian epämääräinen, kaiken kaikkiaan olin tosi tyytyväinen.
Viikon verran hehkuin ja hihkuin, että saattaapi kisatilanteessakin onnata kontaktit. Ei olis pitänyt. Möllikisoissa 20.1. ekalla radalla meni hyvin itsenäisesti alas asti targetille, jännityksissäni tosin vapautin koiran tosi epämäääräisesti kontakteilta. Tokalla radalla sitten ajattelin jo koittaa ilman palkkaa alastuloilla. Ihan katasstrofi. Puomilla jäi nypyttämään just ja just kontaktialueen yläreunaan. Aalla ekalla yrityksellä läpijuoksu ilman stoppausta(!!!), tokalla jäi nylpyttämään. Itku meinasi tulla. Ei ole kovalla treenillä ja kisatauolla merkitystä, olen varmaankin tehnyt jotain ihan päin honkia.
Kummasti omaan alakuloon tuli perspektiiviä, kun treenikaverin shelttiläinen loukkasi kinttunsa pahasti samoissa möllikisoissa. Oikeasti ei ole mitään merkitystä millään kontakteilla tai keppikulmilla, jos oma rakas harrastuskaveri loukkaa itsensä. Tsemppiä Hämylle!!!

Kokkosen kolutuksessa

Piipahdimme Anun ja porves Göstan kanssa Mikkelissä Kokkosen Tuijan opeissa. "Rokkikäsi" (tässätys/haltuunotossa käsi/kädet heiluu, niinkuin olis marakassit, hih, aika vaikea sselittää). no kuitenkin toimii Rissalla älyttömän hyvin, suunnanvaihdot napakoiksi. Muistutti Tuija taas ihan perusjutuista: Vie ja hae koira, lähetä ainoastaan silloin jos siitä on oikeasti ajallisesti hyötyä. Valsseihin jo ennen hyppyä ennakoiva käsky, jotta saadaan kaarrokset pois. KEHU KOIRAA!! Osa olikin jo päässyt unohtumaan...

Meille on KSSK:n halliin asennettu uusi hieno keinonurmimatto!! Se on tosi hyvä, nyt pystyy hallia hyödyntämään muutenkin kuin kontaktien opettamiseen ;). Ollaaan nyt käyty pari kertaa viikossa, hyvä pito. Aalle olen vihdoin saanut nopeutta!! Alastulolla maassa targetti ja heti kun etujalat maassa niin kiekasten kehu, vapautus lelulle (ja sit neljännen kerran jälkeen kun se lelu ei ole enää ykköjuttu niin nakille;)). Ajattelin uskaltautua Kotkan möllikisoihin sunnuntaina testaamaan, miten toimii kisatilanteessa. Siis namitargetin kanssa. jänskättää, kyl mie oon hullu!