Saturday, May 31, 2008

Ilostusta tähän alakuloon ;)


Kattokaa ny ton elukan ilmettä! Nauraakse?
(kuva: Fanni Häkkinen)

Unohdetaan ne yksilö-ässämmät...

Tähän asti tapahtunutta: Reilu kuukausi sitten kolme agi-nollaa puuttui SM-kriteereistä. Hollolasta 3x hyl, ihan ok ratoja kaikki, pieni herpaantuminen väärässä kohtaa ja väärä rata... Silloin pisti harmitukseksi, ajattelin jo luovuttaa, oikeesti oli kurja olo. Kotimatkalla soitin itsesäälin vallassa treenikavereille "mie en ala, mie annan ton ohjattavaksi jollekkin vähemmän surkeelle..." ja saattoi niitä kirosanojakin olla, kiitos henkisestä tuesta ;). Vuorokauden vatvomisen jälkeen terrieri-vereni kuohahti, periksi ei perkele anneta ja ilmosin vielä 2 rataa Santalahdessa, Espoon, Lappeenrannan ja stadikeimssin.

Santalahdessa perjantailta hylky, enees muista missä ja miksi. Sunnuntaina varsin jouhevaa rataa, ihan lopussa tuomariharjoittelijalta kyseenalainen kiellon näyttö putken "ohituksesta" ja tulokseksi vitonen (ja ihan oikeesti, mie en yleensä ikinä kyseenalaista tuomarin tekemiä päätöksiä, nyt olin kyllä himpusti eri mieltä).

Espoossa ekalta radalta mulla huolimaton mukaanotto kulmassa ja koira meni eri suuntaan kun allekirjoittanut: hyl. Toka rata oli ok, pari käännöstä meni pitkähköksi joten en pysäyttänyt kontakteille, kun oli tiukka ihanne aika. Jotenkin rämmittiin maaliin ja nollavoitto yllätyksekseni sieltä tuli! Ja tietty se 1/3 aginolla, vielä pientä toivoa?

Sunnuntaina Lappeenrannassa huippurataa kunnes jotenkin olinkin koiran edellä enkä linjannut riittävästi pituudelle, Rissa meni esteestä ohi, hammasta purren jatkoin iloisesti maaliin. Miten tyhmä ohjausvirhe minulta, TAAS!!! Ja melkein kamalampaa kuin hylky: Rissanen ei pysähtynyt eikä tullut alas asti kontakteilla! Riittikö muka se yksi vedätysrata Espoossa pilaamaan kaiken työn kontakteilla, help!

Eli vielä tänä aamuna oli tilanne tämä: 2 agirataa jäljellä ja 2 aginollaa pakko saada. Stadigamesissa ihan hyvät lämpät, lataus ehkä meni yli/aliyrittämisen puolelle. Oli miten oli, apukouluohjausta ja jalat kuin lyijyä, suoralla pussin jälkeen koira edellä pyörimässä suuntaa kysyen ja annoin sitten väärät koordinaatit. Hieno pieni valkoinen kyllä nsaitsisi laadukkaampaa kartanlukijaa... No, turha ruikuttaa. En ole ehtinyt treenaamaan riittävän monipuolisesti. Perhe, vaativa työ ja se perhanan koulukin vievät liikaa aikaa harrastamiselta ;) Tällä kaudella ei mun treenaamisessa ole ollut oikeanlaista suunnitelmallisuutta. Olen treenannut liian yksipuolisesti jotain tiettyä juttua (hinkkaamalla) ja kokonaisuus on kärsinyt (niin, silloin harvoin kun olen trenaamaan ehtinyt...). Nöyränä on nyt pakko todeta, että suohon meni tämän vuoden tavoitteet, mutta kyllä täältä vielä noustaan...!!

Sunday, May 04, 2008

Kouvola 4.5.08

Ekalta radalta nolo persjättö-kielto, koira jäi selän taakse, ohjaajalla asenne sen jälkeen taas ihan perseestä. Tulin pois sähläämästä. Toka rata jo ihan agilitya, olin myöhässä hyppyhässäkässä ja koira karkasi käsistä, siinä sitä pyöritin koiraa hypyn ympäri ärräpäitä nieleskellen= kielto, lisäksi tuli tokavika rima alas. Kontaktit olisvat voineet olla nopeammat, kehuin rauhassa. Vika rata hyppis, eikä ollut paineita(mulla noita hyppisnollia riittää ;)). Asenne oli riittävän tuju ja nollavoitto tuli! Hyvää teki mun romuttuneelle agility-itsetunnolle saada onnituminen pitkästä aikaa, meinasi jo alkaa huumori loppumaan...

Vielä puuttuu kolme agi-nollaa SM-kisapaikasta. Ens lauantaina Hollola, sitten Santalahti.

Anopin Eetu


Pian tulee vuosi, kun anopin Junnu-sheltti lähti samaa matkaa Tintin kanssa. Anopilla iski pieni koirakuume, shelttiä ei löytynyt vaan välimallinjätkä, islanninlammaskoira Eetu. Lauantaina koiraherra saapui, ihan kivanoloinen aikuinen peruskoira. Vähän maalainen,mutta ihan symppis kaveri mökille ja mummipuuhasteluun.

Kuulumisia

Taas hurja päivitysväli, se kuvannee mun agilitytuntoja. Kouvolan edelliset kisat maaliskuussa, tulokset hyl ja vitonen muistaakseni. Kaikki virheet kepeiltä. Se jurppi, siis se keppiongelma. Treeneissäkin alkoi Rissa tulemaan ties mistä välistä pois, ei hakenut helpostakaan kulmasta. Turhautti ja hermostutti ja senhän tietää miten Rissa otti siitä itseensä ja kepeillä junnasi pineistettuna entisestään. Asennekatsaus ohjaajalla, iloinen, paineeton nakkitreeni sai tilanteen lähemmäs normaalia. Ihme homma, kepit on olleet meillä bravuuri; on kestänyt ties minkä häiriön, itsenäisesti on tikannut nopeasti loppuun asti vuosikausia ja sitten yhenäkin taas piti aloittaa melkein alusta. Sitä se on elukoiden kanssa.

Ässäm-ryhmän treeneihin en ole ennättänyt taaskaan. Töitä ja opiskeluhommia on ollut riitävästi. Pariin otteeseen olen Marian kentälle päässyt (just niitä kepkepkeppejä ottamaan lähinnä). Pakko on ollut päivittää tavoitteita agilityssa. En pyty käyttämään niin paljon aikaa treenaamiseen kuin huipulle pääseminen edellyttäisi. Muutenkaan en ole niin urheilijamainen, kun Rissan ohjaajan kuuluisi olla. Keskityn tuohon henkiseen valmistautumiseen, oman kunnon kohottamiseen ja mukavaan ulkoiluun Iipon ja Rissan kanssa. Hinku treenaamaan on kova, on se meidän porukka niin hulvaton sakki :D!