Teenpä miekin yhteenvedon vuodesta 2013.
Saimme talon valmiiksi ja muutimme huhtikuussa. Talo on vielä monesta paikkaa kesken, mutta tuntuu kodilta.
Poika on reipas ja ihana, aloitti koulun.
Mies on sama vanha.
Ystäviä ja sukua, tukiverkosto kunnossa :)!
Työ on ollut monipuolista, haastavaa ja mielenkiintoista.
Opinnot sujuvat aikataulussa ja varsinkin hypnoosiseminaareista olen oppinut paljon.
Ja sitten agilityvuosi 2013
Kilpailtu on aika paljon, 80 starttia, lukemattomien hylkyjen seasta löytyy 30 nollatulosta, joista 18 voittoa, 8 hopeaa, 3 pronssia ja 1 ynnämuuta nolla. Tuloksista löytyy 7 tuplanollaa ja elämäni ensimmäinen triplanolla. Nollaprosentti on 37,5% (sen saman vanhan miehen päässälaskun mukaan), eli aika karsea. Hylkyjen joukossa on ns tahallisia hylkyjä arviolta tusina (eräs karannut lähdöstä, puomilta, kepeiltä...). Mutta siinähän sitä tavoitetta ens vuodelle, nolla% nousuun!
Kilpaileminen on ollut tosi mielekästä ja koukuttavaa. Arvokisoissa emme pärjänneet, mutta kyl myö viel ehditään!
Treenattu on pitkin vuotta, välillä kiroillen, välillä nauraen. Isot kiitokset tehokkaasta treeniseurasta Nissisen Sarille, Pessan tytöille, Marialle, Helille ja Tiialle. Ihania olette!
Tavoitteeksi ensi vuodelle asetan hyvän kisavireen säilymisen. Treeneihin toivon itselleni parempaa latausta ja enemmän yritystä. Mentaali- ja fysiikkatreeni jatkuu ja fysiikkapuolelle on jo lajin huippu PT katsottu ;). Tavoitteena on pärjätä isoissa kisoissa ja nauttia kaikesta matkan varrella.
Tuesday, December 31, 2013
Emmie ois sinne tyhmään unkariin halunnukkaa lähtee
Ei lisäpisteitä VAU:n kisoista. Viitasen radat ei ole olleet mun top10-suosikkilistalla, en oo älynnyt ansapaikkoja ja rytmi useimmiten hukassa. Nyt oli haastavat keppikulmat putkiansoilla joka radalla. Ryyni uskoi ihmeen hienosti joka kerta, keppitreeni tuottaa tulosta! Ekalla radalla mulla jäi haltuunotto päälle, kielto ja sit harmissani roiskin hylyn. Seuraavalla radalla en sit ohjannut koko ajan, Ryyni meni puomin ohi kun vaan juoksin... Vikalla radalla oli mahoton tsemppi, vedin keppien avokulman riskillä ja muutenkin annoin vaan mennä. Puomilla Ryyni tais kompastua (?) ja heitti ylösmenolla kyljen kautta kuperkeikkaa, ihmeen kaupalla pysyi esteellä mut aikaa tuhlaantui. Loppurata meni ihmetellessä, en tehnyt suunnittelemaani pakkovalssia ja lisää aikaa paloi. Keinu oli hidas myös. Meillä oli siis nolla nopeimmalla ajalla ihan viimeisimpiin koiriin asti. Lopulta Riina teki nollan puolisen sekkaa nopeammin kuin me ja jäätiin kakkosiksi. Kyllä korpesi, siis se nollavoitto ja puuttuvat 2 pistettä oli niin lähellä!
Nyt olen vaan kiitollinen, että koiralle ei käynyt mitään ja että viimein saatiin nolla Viitasen radalta ;).
(Mut oisin mie oikeesti halunnu sinne Unkariin tositosi paljon).
Nyt olen vaan kiitollinen, että koiralle ei käynyt mitään ja että viimein saatiin nolla Viitasen radalta ;).
(Mut oisin mie oikeesti halunnu sinne Unkariin tositosi paljon).
Friday, December 27, 2013
Päivän opetus
Se on kuulkaas hyvä päivä sellainen, kun ihminen kokee ahaa-elämyksen ja suostuu oppimaan jotain uutta. Tämän päivän opetus tuli Viianmarjolta meidän euron popup-möllikisoissa. Aluksi en oikein osannut olla kiitollinen suorasta palautteesta, kun hiki, adrenaliini ja kiukku puski pintaan. Opetus oli lyhykäisyydessään se, että pitää olla reilu koiralle ja ohjata loppuun asti ja tosissaan helpoissakin paikoissa. Ja että jos natsina vaatii koiralta huippuosaamista radalla, niin ei saa itse olla veltto p***a. Tämä palaute osui oikeaan osoitteeseen ja vedin vikan radan raivolla ja tarkasti ja vaikka aiemmat rykäisyt tuntui jo häijysti jaloissa niin viimeiseen asti paukutettiin: voittonolla!
Thursday, December 26, 2013
Ihana Joulu!
Vaikken tunnustaudukkaan minkään sortin jouluihmiseksi, on kyllä pakko hehkuttaa tätä joulua: ei stressiä, ei kiirettä, ihania herkkuja ja rakkaita ihmisiä. Seitsemänvuotias ihmistaimi osasi ottaa joulusta ilon irti, tollaisessa hetkessä elämisessä olisi mulla oppimista :).
Mulla on ollut työn täyteinen loppuvuosi ja aina en ole ehtinyt treenaamaan suunnitelmien mukaan. Vahvistettavaa on niin paljon. Nyt ollaan treenattu ihan rataakin eri teemoilla, Ryyni kulkee hyvin ja satunnaisista vireongelmista ollaan menty eteenpäin. Listalla mm.: ohjauksessa ne persjätöt ja valssit, haltuunotot ja kuljetukset. Aata on väännetty uusiksi, mietitty oikeaa vapautusajoitusta: treeneissä välillä vaadin 2on2off ja välillä juoksutan, treeneissä malttaa ihan ok kuunnella ja kisoissa en pysäytä enää (ellei virhettä alla). Puomia oon vahvistanu lätkällä (!) tai sit avustaja on palkannut, ohijuoksuja ja sivuetäisyyttä. Samaa settiä kepeillä, avokulma aina vain hasardi... Onnistuminen kuitenkin jo 80% eli suunta on oikea?
Tämä on ollut hieno agilityvuosi Ryynin kanssa! Kisaamiseen on tullut rutiinia ja alan ehkä ymmärtämään tuon pienen pöljän mielen liikkeitä. Ryynin kanssa kisatessa mikään ei ole ikinä satavarmaa ja onnistumisprosentti ei päätä huimaa. Mutta se fiilis, kun mennään ihan veitsen terällä ja kaikki meneekin nappiin... Oon ihan koukussa siihen flow-fiilikseen! Joskus on loistavan hylyn jälkeen ihan fiiliksissä ja välillä ei nollavoittokaan lämmitä, jos on itse kämmännyt jonkun kohdan. Ehkä yks tärkeimmistä jutuista on ollut oman mielen hallinta, aina en ole kisatilanteessa siinä onnistunut, mut useimmiten. Ja on omaan liikkumiseen tullut parannusta myös, siinä onkin ollut eniten huomauttamista ;). Kyykkytreenit jatkuu!
Mulla on ollut työn täyteinen loppuvuosi ja aina en ole ehtinyt treenaamaan suunnitelmien mukaan. Vahvistettavaa on niin paljon. Nyt ollaan treenattu ihan rataakin eri teemoilla, Ryyni kulkee hyvin ja satunnaisista vireongelmista ollaan menty eteenpäin. Listalla mm.: ohjauksessa ne persjätöt ja valssit, haltuunotot ja kuljetukset. Aata on väännetty uusiksi, mietitty oikeaa vapautusajoitusta: treeneissä välillä vaadin 2on2off ja välillä juoksutan, treeneissä malttaa ihan ok kuunnella ja kisoissa en pysäytä enää (ellei virhettä alla). Puomia oon vahvistanu lätkällä (!) tai sit avustaja on palkannut, ohijuoksuja ja sivuetäisyyttä. Samaa settiä kepeillä, avokulma aina vain hasardi... Onnistuminen kuitenkin jo 80% eli suunta on oikea?
Tämä on ollut hieno agilityvuosi Ryynin kanssa! Kisaamiseen on tullut rutiinia ja alan ehkä ymmärtämään tuon pienen pöljän mielen liikkeitä. Ryynin kanssa kisatessa mikään ei ole ikinä satavarmaa ja onnistumisprosentti ei päätä huimaa. Mutta se fiilis, kun mennään ihan veitsen terällä ja kaikki meneekin nappiin... Oon ihan koukussa siihen flow-fiilikseen! Joskus on loistavan hylyn jälkeen ihan fiiliksissä ja välillä ei nollavoittokaan lämmitä, jos on itse kämmännyt jonkun kohdan. Ehkä yks tärkeimmistä jutuista on ollut oman mielen hallinta, aina en ole kisatilanteessa siinä onnistunut, mut useimmiten. Ja on omaan liikkumiseen tullut parannusta myös, siinä onkin ollut eniten huomauttamista ;). Kyykkytreenit jatkuu!
Monday, December 16, 2013
Dream big
Taas ollaan ehditty tekemään vaikka mitä!
Waon karsinnat pikkuryyni voitti ja päästään alle 32 senttisten joukkueesen Italiaan toukokuussa! Upeinta on tässäkin ystävät: niin ihana porukka lähdössä kannustamaan että ihan itkettää! Samalla sakilla ja muutamalla normaali-ihmisellä lisättynä juhlimme valioituneita meidän firman koiria; onnea vielä Kitka, Ralli ja Kiho!
Mitäs muuta ollaan tehty kun palkkatöitä? No tusinan verran hylkyjä, pari supermiinusnollavoittoa,hopeaa, pronssia... Päätin kuitenkin ottaa loppukirin eo-rankingpisteet mielessä vielä loppuvuodesta. Mun matikkapää on tunnetusti kehno, mut voisko joku viisaampi avittaa mua ymmärtämään miten ne pisteet oikein lasketaan? Vai eikö ne ole vaan päivittyneet lopputuloksiin vai mitä? Kisaaminen tuntuu nyt niin hienolta, että pisteitä tai ei, pakko on päästä vielä tahkoamaan tän vuoden puolella Vaun kisat:). Ryyni on kyllä yllättänyt positiivisesti, laitan tarkempaa koostetta vielä tän vuoden puolella
Tavoitteet korkealla joten minusta toi otsikko on melkein yhtä osuva kuin erään mun iisakkia fanittavan asiakkaan mulle tekemä kortti, jossa luki: Dream pig. No näin joulun alla menee tuokin :D
Waon karsinnat pikkuryyni voitti ja päästään alle 32 senttisten joukkueesen Italiaan toukokuussa! Upeinta on tässäkin ystävät: niin ihana porukka lähdössä kannustamaan että ihan itkettää! Samalla sakilla ja muutamalla normaali-ihmisellä lisättynä juhlimme valioituneita meidän firman koiria; onnea vielä Kitka, Ralli ja Kiho!
Mitäs muuta ollaan tehty kun palkkatöitä? No tusinan verran hylkyjä, pari supermiinusnollavoittoa,hopeaa, pronssia... Päätin kuitenkin ottaa loppukirin eo-rankingpisteet mielessä vielä loppuvuodesta. Mun matikkapää on tunnetusti kehno, mut voisko joku viisaampi avittaa mua ymmärtämään miten ne pisteet oikein lasketaan? Vai eikö ne ole vaan päivittyneet lopputuloksiin vai mitä? Kisaaminen tuntuu nyt niin hienolta, että pisteitä tai ei, pakko on päästä vielä tahkoamaan tän vuoden puolella Vaun kisat:). Ryyni on kyllä yllättänyt positiivisesti, laitan tarkempaa koostetta vielä tän vuoden puolella
Tavoitteet korkealla joten minusta toi otsikko on melkein yhtä osuva kuin erään mun iisakkia fanittavan asiakkaan mulle tekemä kortti, jossa luki: Dream pig. No näin joulun alla menee tuokin :D
Wednesday, October 30, 2013
Lahjattomat treenaa
...eli myö sit todellakin treenataan! Olen jättänyt ratatreeniä vähemmälle ja aloittanut tekniikoiden hiomisen sekä yksittäisten esteiden vahvistamisen tavoitteena itsenäisyys, varmuus ja nopeus.
Muutamana viimeisenä treenikertana on vahvistettu kepit, puomi, keinu, hyppysuora, umpikulmaputki ja pöytä. Näissä on avustaja palkannut, että olen voinut keskittyä olennaiseen. Kepit on nyt kyl makeet, kestää häiriöt kunhan mie en tömistele. Tömistelyä se ei vaan kestä, vaan ottaa sanktiona ja lopettaa tekemisen. Norsun askel siis kielletty multa. Tänään Ryyni vinttas keppejä apinan raivolla pikku-Ronjan härkkiessä vieressä. On se ihana!
Meinas pukata tuskan hikeä, kun Ryyni ihan perus slalomhypyissä alkoi yhtäkkiä tarjoamaan välistävetoja ja takaakiertoa logiikalla, joka ei meille auennut. Siis onhan niitä harjoiteltu ehkä enempi, kun (äly)kääpiö niihin ei meinannut taipua, mut silti..? Yhtään jos hermostuin, niin vahvistui se sinne tänne luikkiminen. Palkattiin paljon, et tuli ohjaukseen. Siis ihan PERUSohjaukseen! Mun pitää pitää turpa kiinni, edetä tehokkaasti ja näyttää kädellä, sit onnistui. Mut voitte arvata, että turvan kiinni pitäminen ja tehokas liikkuminen ym. ei mulla oo itsestäänselvyys ollenkaan... Vaikeeta, aina kun saa yhden asian pelittämään niin toinen hajoaa. Ryyni muutenkin ottaa itteensä herkemmin kuin aiemmin, mulla on nyt treeneissä kiroilukielto!!
Sunnuntaina Maijun valmennus, 9.11. Hyvinkäälle ja sitten (ehkä) Ojanko ja (vielä isompi ehkä)
WAO:n karsinnat. Hih, kaikenlaista hullutusta sitä ihminen keksiikin! Olis kyllä niin siistiä päästä sinne pikkuminien kisoihin!
Muutamana viimeisenä treenikertana on vahvistettu kepit, puomi, keinu, hyppysuora, umpikulmaputki ja pöytä. Näissä on avustaja palkannut, että olen voinut keskittyä olennaiseen. Kepit on nyt kyl makeet, kestää häiriöt kunhan mie en tömistele. Tömistelyä se ei vaan kestä, vaan ottaa sanktiona ja lopettaa tekemisen. Norsun askel siis kielletty multa. Tänään Ryyni vinttas keppejä apinan raivolla pikku-Ronjan härkkiessä vieressä. On se ihana!
Meinas pukata tuskan hikeä, kun Ryyni ihan perus slalomhypyissä alkoi yhtäkkiä tarjoamaan välistävetoja ja takaakiertoa logiikalla, joka ei meille auennut. Siis onhan niitä harjoiteltu ehkä enempi, kun (äly)kääpiö niihin ei meinannut taipua, mut silti..? Yhtään jos hermostuin, niin vahvistui se sinne tänne luikkiminen. Palkattiin paljon, et tuli ohjaukseen. Siis ihan PERUSohjaukseen! Mun pitää pitää turpa kiinni, edetä tehokkaasti ja näyttää kädellä, sit onnistui. Mut voitte arvata, että turvan kiinni pitäminen ja tehokas liikkuminen ym. ei mulla oo itsestäänselvyys ollenkaan... Vaikeeta, aina kun saa yhden asian pelittämään niin toinen hajoaa. Ryyni muutenkin ottaa itteensä herkemmin kuin aiemmin, mulla on nyt treeneissä kiroilukielto!!
Sunnuntaina Maijun valmennus, 9.11. Hyvinkäälle ja sitten (ehkä) Ojanko ja (vielä isompi ehkä)
WAO:n karsinnat. Hih, kaikenlaista hullutusta sitä ihminen keksiikin! Olis kyllä niin siistiä päästä sinne pikkuminien kisoihin!
Thursday, October 24, 2013
Keskittymisestä
Olin pitkään kisajännittäjä. Kilpailuissa suoritukset ja fiilarit vaihtelivat surkeasta suhtkoht siedettävään. Harvoin koin supernautittavia fiiliksiä, vaikka satunnaisesti menestystäkin Rissasen kanssa tuli. Mitä isommat kisat, sitä enemmän puntti tutisi.
Olen nyt muutaman vuoden keskittynyt keskittymiseen :) tarkoittaen henkistä valmistautumista erilaisin menetelmin. Mulla on käytössä mielikuva- ja hengitysharjoituksia, koherenssin vahvistamista, tietoista läsnäoloa, Vaikka selvää kehitystä on tapahtunut, vieläkään en saa itseäni automaattisesti kisamoodiin, joudun työstämään ajatuksia aikalailla löytääkseni oikean vireen ja tsempin.
Viime viikonloppuna en jaksanut/viittiny viritellä pääkoppaani kisafiilikseen yhtään. Seliseli, rankka viikko töissä, vikat treenit menneet päin pyllyä, kotona jäi tilanne päälle lähtiessäni... Ekalla radalla olin veltto, ajatukset harhailivat vielä kun jätin koiran lähtöön: "aika jännä, miten toi Henri muistuttaakin ihan yhtä yläasteen hissan sijaista, sitä joka alkoi itkemään kertoessaan veljessodasta ja niisti kangasnenäliinaan. Kangasnenäliinaan, yök, mieti, sit sitä vaa laittaa sen räkäliinan taskuun vai? ". Siis oikeesti mielessä kaikkea muuta kun tämä hetki, koira ja rata! Yllätys ei liene se, että suoritus sen mukainen: Ryyni tuli kai liian voimakkaasta haltuunotosta nelosen ohi (en tiiä kun en kattonu sitä koiraa), sit kesken kisaradan mie katon tuomaria, et mitä kävi, ai kielto, okei, ja siinä tuomaria tuijottaessa Ryyni livahti putkeen. Siis tä? Loppurata luokatonta räpellystä, tai no oli siellä yksi onnistunut persjättökuvio.
Tokalla radalla vieläkin ihme nahjus olo, en saanut ravisteltua edellistä epäonnistumista pois. Ryyni ratkaisi tilanteen karkaamalla lähdössä joten koira kainaloon ja pois.
Läpsin itseäni hereille ja keräilin itteäni keskittymään vikaan rataan. Tsemppi alkoi olla edes sinne päin, tehtiin hienoa rataa lähes loppuun, kunnes Ryyni lipsahti väärälle hypylle. Jatkoin roiskien, kamalaa kateltavaa.
Agility on herkkä laji. Välillä voittaa ja välillä on niin surkea, että ihan hävettää. Oli tosi opettavainen kisareissu. Nyt tiiän, että mun on vaan jaksettava paimentaa sitä harhailevaa mieltä kohti olennaista tai jättää menemättä kisoihin.
Luomalalla oli ihan kivat radat. Vaulla on ihan kiva se uusi halli, pohja on pitävä. Ja Ryyni pysyi sen vikan radan startin ihan hissukseen ;)
Olen nyt muutaman vuoden keskittynyt keskittymiseen :) tarkoittaen henkistä valmistautumista erilaisin menetelmin. Mulla on käytössä mielikuva- ja hengitysharjoituksia, koherenssin vahvistamista, tietoista läsnäoloa, Vaikka selvää kehitystä on tapahtunut, vieläkään en saa itseäni automaattisesti kisamoodiin, joudun työstämään ajatuksia aikalailla löytääkseni oikean vireen ja tsempin.
Viime viikonloppuna en jaksanut/viittiny viritellä pääkoppaani kisafiilikseen yhtään. Seliseli, rankka viikko töissä, vikat treenit menneet päin pyllyä, kotona jäi tilanne päälle lähtiessäni... Ekalla radalla olin veltto, ajatukset harhailivat vielä kun jätin koiran lähtöön: "aika jännä, miten toi Henri muistuttaakin ihan yhtä yläasteen hissan sijaista, sitä joka alkoi itkemään kertoessaan veljessodasta ja niisti kangasnenäliinaan. Kangasnenäliinaan, yök, mieti, sit sitä vaa laittaa sen räkäliinan taskuun vai? ". Siis oikeesti mielessä kaikkea muuta kun tämä hetki, koira ja rata! Yllätys ei liene se, että suoritus sen mukainen: Ryyni tuli kai liian voimakkaasta haltuunotosta nelosen ohi (en tiiä kun en kattonu sitä koiraa), sit kesken kisaradan mie katon tuomaria, et mitä kävi, ai kielto, okei, ja siinä tuomaria tuijottaessa Ryyni livahti putkeen. Siis tä? Loppurata luokatonta räpellystä, tai no oli siellä yksi onnistunut persjättökuvio.
Tokalla radalla vieläkin ihme nahjus olo, en saanut ravisteltua edellistä epäonnistumista pois. Ryyni ratkaisi tilanteen karkaamalla lähdössä joten koira kainaloon ja pois.
Läpsin itseäni hereille ja keräilin itteäni keskittymään vikaan rataan. Tsemppi alkoi olla edes sinne päin, tehtiin hienoa rataa lähes loppuun, kunnes Ryyni lipsahti väärälle hypylle. Jatkoin roiskien, kamalaa kateltavaa.
Agility on herkkä laji. Välillä voittaa ja välillä on niin surkea, että ihan hävettää. Oli tosi opettavainen kisareissu. Nyt tiiän, että mun on vaan jaksettava paimentaa sitä harhailevaa mieltä kohti olennaista tai jättää menemättä kisoihin.
Luomalalla oli ihan kivat radat. Vaulla on ihan kiva se uusi halli, pohja on pitävä. Ja Ryyni pysyi sen vikan radan startin ihan hissukseen ;)
Sunday, October 13, 2013
Like a champ!
Ryyni sai lauantaina vikan sertin agilityradalta, joten saanko esitellä:
Miselin Moon Sparkle FI-AVA, FI H-AVA!
Kiitos onnitteluista! Kiitos treenikamuille ja kasvattajalle! KIITOS RYYNI!!
Ryyni oli upeassa vireessä, eka rata oli Nybergin helppo hyppis. Mentiin täysii, putkijarru ennen keppejä toimi. Voitettiin, etenemä oli 5,11!!
Seuraavana Allanin agirata, mulla oli hyvä fiilis. Tein rataantutustumisessa (ja sen jälkeen ;)) riskiratkaisuja, joista osa oli mun mukavuusalueen ulkopuolella (mm. puomin juoksuohitus + valssi, keppien jälkeen takaakierto + persjättö). Kaikki onnistui ja fiilis oli huikea!
Aalta Ryynäri on alkanut vapauttamaan itse itsensä kun en ole kisoissa enää aikoihin vaatinut pysähdystä (takapää lyö yli ruman näköisesti). Puomin täppäsi silti hienosti molemmilla radoilla. Niin, tokalta radalta ei muuta hyvää sanottavaa ookkaan, kun upea keinu (uskalsin tehdä persjätön kisatilanteessa!) ja puomin taas täppäs, vaikka oli aika aggressiivinen ohijuoksu. Eka rima alas ja muuttuikin kisarata kontaktitreeniksi ;).
Miselin Moon Sparkle FI-AVA, FI H-AVA!
Kiitos onnitteluista! Kiitos treenikamuille ja kasvattajalle! KIITOS RYYNI!!
Ryyni oli upeassa vireessä, eka rata oli Nybergin helppo hyppis. Mentiin täysii, putkijarru ennen keppejä toimi. Voitettiin, etenemä oli 5,11!!
Thursday, October 10, 2013
Treeniä mukavuusalueen ulkopuolella
Ratatreenissä Helin kanssa maanantaina mentiin kyl oikeesti rutkasti ohi mukavuusalueen: ansaesteiden ohituksia, vippausta, persjättöä, pitkiä estevälejä, pöytä... Aika monta kertaa sai vääntää, että löytyi meille toimivimmat vaihtoehdot. Jotenkin vaisun oloine oli ryyni, tai no, oliko se vaisu vai vaan epätavanomaisen kiltti? Hienosti tulee ohjaukseen jos mulla ajoissa ennakoinnit.
Keskiviikkona mun aikataulu taas mätti. Sari oli kärsivällinen ja piti mulle tosi tarpeelliset keppisulkeiset pikaisesti. Avokulmaan meni joka kerta oikein, kesti takaaleikkauksen ja sivuirtoamisen. Muistuttelin vippausta ja putkijarrua.
Kouvolan kisat lauantaina, niin kiva päästä taas radalle!
Wednesday, October 02, 2013
How bad do you want it?
Tuo otsikon teksti on jo pitkään resonoinut mun päässä. Se on julisteessa salin rappusissa ja aina se pistää silmään (sieluun) kun raahaan treenin runtelemaa ruhoani portaita ylös. Tämä EI ole mikään fitnesböönajumppatäti-päivitys vaan enemmänkin nelikymppisen peruslaiskan läskiperseen avoin tilitys ;)
En ole mikään luontainen liikkuja, vaikka eläväinen olenkin. Innostun nopeasti, mut motivaatio on aina lopahtanut. Nyt olen aika säännölliseti 2-3x vko käynyt pumppitrimmissä ja heilunut kahvakuulan kanssa lenkkien lisäksi ja se on jo tosi iso satsaus multa. En ole hikiliikunnasta koskaan saanut mitään kiksejä tai endorfiiryöppyä ym. Niitä odotellessa treenin aikana vaan tsemppaan ja yritän pysyä hengissä ja treenin jälkeen mua lähinnä kolottaa milloin mistäkin, väsyttää ja nälättää.
Reilu vuosi sitten Järjenvangin kanssa hankittiin personal trainer. Sakun Sanna oli ehkä turhankin lempeä meille ja meillä oli aina ihan mahtavat selitykset, jos/kun treeniaikataulusta ja/tai ruokavaliosta oli lipsuttu ;). Kuitenkin intensiivisempi valvottu treenipätkä laittoi alulle jotain tärkeää.
Mulle kirkastui tavoite. Realistinen ja kovalla työllä saavutettavissa oleva päämäärä: haluan olla jatkossa(kin) fyysisesti toimintakykyinen ja tehokas. Selittelyt sikseen, pystyn kehittämään lihaksiani, reaktionopeutta, koordinaatiota.
Vaikka vieläkään en ole tavoitekondista lähelläkään, painoa on liikaa ja olen lintsannut intervallitreeneistä, niin väitän, että viimein liikkumiseen ON tullut tehoa. Tai ainaskin se tuntuu siltä :)!
Henkinen treeni sujuu helpommin. Kisoissa on sopivassa suhteessa latinkia, tsemppiä, nöyryyttä ja uhmaa. Apinoita kiipeilee ajoittain olkapäälle, mutta olen ne onnistunut sieltä ajoissa ravistamaan.
Kun tavoite on selkeä ja on valmis tekemään töitä tavoitteen saavuttamiseksi, pitää vaan kysyä itseltään: "how bad do you want it?"
Ja näin rankan päivityksen päälle maistuu Kievin kana ja pottumuusi, jälkkäriksi itse tehty lakritsijätski (näyttää ällöltä mut maistuu hopeatoffeelta!) . Koska earjessakin pitää olla nautintoja...
En ole mikään luontainen liikkuja, vaikka eläväinen olenkin. Innostun nopeasti, mut motivaatio on aina lopahtanut. Nyt olen aika säännölliseti 2-3x vko käynyt pumppitrimmissä ja heilunut kahvakuulan kanssa lenkkien lisäksi ja se on jo tosi iso satsaus multa. En ole hikiliikunnasta koskaan saanut mitään kiksejä tai endorfiiryöppyä ym. Niitä odotellessa treenin aikana vaan tsemppaan ja yritän pysyä hengissä ja treenin jälkeen mua lähinnä kolottaa milloin mistäkin, väsyttää ja nälättää.
Reilu vuosi sitten Järjenvangin kanssa hankittiin personal trainer. Sakun Sanna oli ehkä turhankin lempeä meille ja meillä oli aina ihan mahtavat selitykset, jos/kun treeniaikataulusta ja/tai ruokavaliosta oli lipsuttu ;). Kuitenkin intensiivisempi valvottu treenipätkä laittoi alulle jotain tärkeää.
Mulle kirkastui tavoite. Realistinen ja kovalla työllä saavutettavissa oleva päämäärä: haluan olla jatkossa(kin) fyysisesti toimintakykyinen ja tehokas. Selittelyt sikseen, pystyn kehittämään lihaksiani, reaktionopeutta, koordinaatiota.
Vaikka vieläkään en ole tavoitekondista lähelläkään, painoa on liikaa ja olen lintsannut intervallitreeneistä, niin väitän, että viimein liikkumiseen ON tullut tehoa. Tai ainaskin se tuntuu siltä :)!
Henkinen treeni sujuu helpommin. Kisoissa on sopivassa suhteessa latinkia, tsemppiä, nöyryyttä ja uhmaa. Apinoita kiipeilee ajoittain olkapäälle, mutta olen ne onnistunut sieltä ajoissa ravistamaan.
Kun tavoite on selkeä ja on valmis tekemään töitä tavoitteen saavuttamiseksi, pitää vaan kysyä itseltään: "how bad do you want it?"
Ja näin rankan päivityksen päälle maistuu Kievin kana ja pottumuusi, jälkkäriksi itse tehty lakritsijätski (näyttää ällöltä mut maistuu hopeatoffeelta!) . Koska earjessakin pitää olla nautintoja...
Sunday, September 29, 2013
29.9.13 HSKH
Ojangossa tänään Mirkan ja Taimin kanssa kiva päivä! Herralan radat rullaavia niinkuin aina. Eka rata oli ok, tultiin toiseksi. Neon voitti huikealla radalla, hävittiin jotain neljä sekkaa. Tokalla radalla aan jälkeen kielto, en tajuu mitä kävi, jotain huidoin kai. Kepeillä meni 2x tokaan väliin..? Hyppis oli hieno, lopussa mulla taas aukes valssi ja en ollut napakka, Ryyni hyppäs yhen ylimääräisen hypyn. Lähdöissä Ryyni räksyttää tuhmana, mutta pysyy. En puutu tohon komentamiseen niin kauan kun toimii lähdöt näin hyvin. On se aika kamala eiku ihana!
Perjantaina oltiin kattomassa Kahjojen Ninjojen alaosaston kanssa Sami Hedbergiä Lahdessa ja käytiin syömässä Mamma Mariassa. Varsin hauska ilta ja mukavaa tehdä välillä jotain ei-koira-juttujakin Kahjojen Ninjojen kanssa!
Thursday, September 26, 2013
Erittäin hyvä!
Ryyni sai näyttelystä eehoon! Ryynin ja Rissasen kasvattaja Jaana on ihan pro! Niin vaan kylmiltään sai ryynin esiintymään (ryyniksi) tosi hienosti. Tuomari oli antelias, kaikki tais saada vähintään eh:n, no, sitähän ominaisuutta tuomarissa me haettiin...
Ryyni voi ottaa vikan agisertin vastaan parin viikon päästä, hyppysertit on kasassa.
Sunnuntaina Ojankoon, hurjat osallistujamäärät mineissä, 60 koiraa! Jännää!
Ryyni voi ottaa vikan agisertin vastaan parin viikon päästä, hyppysertit on kasassa.
Sunnuntaina Ojankoon, hurjat osallistujamäärät mineissä, 60 koiraa! Jännää!
Thursday, September 19, 2013
Niinonnätti!
Olen trimmannut ja puunannut Ryyniä näyttelykuntoon. Turkkiin kokonaisuudessaan olen aika tyytyväinen, ei näy kaljuja kohtia eikä pilkkuja, eikä mistään tursota liikaa. Jätin vähän roopeankkoja, ettei kynäkaula paljastu ja leukaan haivenia tavoitteena luoda illuusio alaleuasta... Suun pielessä värjäytyneitä karvoja, mut jätin ne, koska muuten pää näyttäis liian pieneltä kroppaan nähden (mulla hei sama juttu ;)). Kyllä toi näyttää ihan parsonilta mun silmään. Näyttelytreeneissä kävin toteamassa, että seisominen ihan mahdotonta, mut liikkuu hyvin. Kyllä pitäis se H irrota sunnuntaina Hyvinkäällä!
Toivottavasti tämä on Ryynin eka ja vika näyttely, menee hyvää agilitykisa-aikaa hukkaan ;)! Seuraava startti kuun lopulla Ojangossa, sitten KSSK ja Villähde. Ryyni on nyt neljäntenä eo-ranking-listalla ja vuoden loppuun kerätään pisteitä. Jännää!
Eilen Helin kanssa treenattiin haltuunottoja. Se on mulla joko tai: joko jalat tai kädet+ääni. Liikkeessä haltuunotto ihan kamalan vaikeaa. Ryyni hakee esteitä taas liian voimakkaasti eikä tule tiukoissa paikoissa ohjaukseen. Tämä oli jo hyvällä mallilla alku kesästä, tietääpä taas mitä treenata.
Omat fysiikkatreenit rullaa suunnitellusti. Voimaa on tehty ja pitkiä kävelylenkkejä.
Toivottavasti tämä on Ryynin eka ja vika näyttely, menee hyvää agilitykisa-aikaa hukkaan ;)! Seuraava startti kuun lopulla Ojangossa, sitten KSSK ja Villähde. Ryyni on nyt neljäntenä eo-ranking-listalla ja vuoden loppuun kerätään pisteitä. Jännää!
Eilen Helin kanssa treenattiin haltuunottoja. Se on mulla joko tai: joko jalat tai kädet+ääni. Liikkeessä haltuunotto ihan kamalan vaikeaa. Ryyni hakee esteitä taas liian voimakkaasti eikä tule tiukoissa paikoissa ohjaukseen. Tämä oli jo hyvällä mallilla alku kesästä, tietääpä taas mitä treenata.
Omat fysiikkatreenit rullaa suunnitellusti. Voimaa on tehty ja pitkiä kävelylenkkejä.
Saturday, September 14, 2013
Heinola 8.9.13
Suunnitelma piti, Heinolassa otettiin riskejä ja mentiin täysii! Ekalta radalta nollavoitto, tokalla radalla lentokeinu (hyl) ja hyppikseltä taas voitto! Riskiosio: ekan radan persjättö puomin alastulolla (ei mun mukavuusalueella), hyppiksellä kaukokepit, muutenkin mietin joka radalle nopeimmat, en varmimmat vaihtoehdot. Mulla kunto kesti eilisillan juhlimisesta huolimatta ;) ja Ryyni on vaan niin ihana! Hieno päivä!
Saturday, September 07, 2013
TRIPLA!!!
Viime sunnuntaina sain Purinalla elämäni ensimmäisen triplanollan virallisissa kisoissa! Eka rata oli hieno, voitettiin vaik puomilla pysäytin. Tuli himpusti loppusuoralla kiirus, meinas tulla kielto ihan vikalla esteellä kun Ryyni joutui kysymään. Pihalla oli Siimeksen virtaava hyppis. Puolessa välissä persjättö myöhästyi ja muuttui takaaleikkaukseksi... loppu radasta meni säätäen, nauratti vaan ja taistelin maaliin. Oltiin tokia, nolotti ja nauratti sijoittua tollasella ohjauksella. Vika rata oli Herralan huippukiva juoksurata. Mulla painoi jo jaloissa ja rytmitys ei ollut paras mahdollinen, oltiin kolmansia. Ryyni on kyl kiva kisakaveri!
Viime viikkoon sain mahtumaan vaikka ja mitä. Maanantaina oli Zeljkon valmennus Homeetalla. Persjättöä ja valssia kun sellaisia kerta tilasin ;), sori Jenni. Treenilistalle koiralle kuria noudattaa annettu tehtävä, vaik ohjaaja liikkuis. Ja omaa liikkuvuutta pitää lisätä, no, sehän on ollut tiedossa kyllä.
Keskiviikkona Helin hämärävuoro Tiian kanssa. Pyöritys on Ryynillä nopeampi kuin niisto, persjätöissä pitää muistaa katse ja napakkuus. Ja ennakointeihin ennen hyppyä tolkkua; jos ei ansaesteitä niin voi vähän antaa lennättääkin, on nopeampi ja mie ehdin sijoittua viisaammin jatkoa ajatellen.
Sunnuntaina ennen kisoja ennätin Korhosen Maijun valmennukseen. Vippaus alkoi onnaamaan, kun Maiju väänsi rautalangasta: haltuunotto vastakkaisella kädellä, vastakäsi ei saa jäädä liian kauaksi aikaa, katse koiran reittiä pitkin, joustoa polviin ja ohjaava käsi riittävän alas. Tykkäsin taas kovasti!
Tällä viikolla tehtiin Helin kanssa sunnuntain Siimeksen hyppistä. Samat kohdat vaikeita kuin kisatilanteessakin, nyt ei vaan naurattanut. Eilen Sarin kanssa leikitettiin pentua ja pikkasen esteillä: ryyni ei tullut haltuunottoihin mielellään... Ihme homma, miten voi olla niin päivästä kiinni toi. Välillä on kuulolla ja välillä vaan lennättää ja huutaa. Ai niin, mainitsemisen arvoista: avokulmakepeillä eilen 5/5 onnistumista! Jeij!
Huomenna on Heinolassa kisat, tavoitteena ottaa riskejä ja mennä täysii. Nyt naapureiden kanssa istumaan iltaa ja herkuttelemaan!
Viime viikkoon sain mahtumaan vaikka ja mitä. Maanantaina oli Zeljkon valmennus Homeetalla. Persjättöä ja valssia kun sellaisia kerta tilasin ;), sori Jenni. Treenilistalle koiralle kuria noudattaa annettu tehtävä, vaik ohjaaja liikkuis. Ja omaa liikkuvuutta pitää lisätä, no, sehän on ollut tiedossa kyllä.
Keskiviikkona Helin hämärävuoro Tiian kanssa. Pyöritys on Ryynillä nopeampi kuin niisto, persjätöissä pitää muistaa katse ja napakkuus. Ja ennakointeihin ennen hyppyä tolkkua; jos ei ansaesteitä niin voi vähän antaa lennättääkin, on nopeampi ja mie ehdin sijoittua viisaammin jatkoa ajatellen.
Sunnuntaina ennen kisoja ennätin Korhosen Maijun valmennukseen. Vippaus alkoi onnaamaan, kun Maiju väänsi rautalangasta: haltuunotto vastakkaisella kädellä, vastakäsi ei saa jäädä liian kauaksi aikaa, katse koiran reittiä pitkin, joustoa polviin ja ohjaava käsi riittävän alas. Tykkäsin taas kovasti!
Tällä viikolla tehtiin Helin kanssa sunnuntain Siimeksen hyppistä. Samat kohdat vaikeita kuin kisatilanteessakin, nyt ei vaan naurattanut. Eilen Sarin kanssa leikitettiin pentua ja pikkasen esteillä: ryyni ei tullut haltuunottoihin mielellään... Ihme homma, miten voi olla niin päivästä kiinni toi. Välillä on kuulolla ja välillä vaan lennättää ja huutaa. Ai niin, mainitsemisen arvoista: avokulmakepeillä eilen 5/5 onnistumista! Jeij!
Huomenna on Heinolassa kisat, tavoitteena ottaa riskejä ja mennä täysii. Nyt naapureiden kanssa istumaan iltaa ja herkuttelemaan!
Sunday, August 25, 2013
Tänään on hyvä päivä
Tänään olin pojan ja koirien kanssa Repovedellä viiden tunnin luontoretkellä. Aurinko paistoi ja eväitä oli riittävästi. Riipusillan ylitys, mato-ongintaa, kalliokiipeilyä, moottorivenekyytiä ja varsin reipas ja tarkkaavainen ekaluokkalainen luonto-oppaana! Nähtiin kyy ja heti perään hysteerinen Umppa ;). Mahtava paikka tuo Repovesi!!
Piirinmestaruuskisat meni miten meni. Agilityradalta molemmilla koirilla vitoset. Ryynin kanssa niin tyhmä kielto, oma vauhti töppäsi ja käsi (ja ääni) nousi ja koira ihmettelee, et mikäs ohjaus tää sit on, haltuunotto vai? Ja hyppis... Soo soo, nyt oli kyllä Salonen himpun turhan haastavan radan tehnyt. Hirveän montaa nopeaa nollaa ei nähty, Miina veti kyllä jäätävän hienon voittonollan, rispektit sille ;)! Rissan kanssa taistelin nollalla kepeille asti, sitten lähti vanha mopo käsistä. Ryynille hylky jo lähdössä: varasti ja palautin. Olis pitänyt jättää kisat siihen mut pakko oli mennä rykimään tusinan verran hylkyjä yhdelle radalle. Kiroilutti.
Joukkueradalla Ryynille tyhmä keppivirhe, joukkueemme oli lopulta hopealla. Ei lämmittänyt se, omat turhat mokat harmitti. Lataus ja keskittyminenkin oli jotenkin lepsua koko päivän. Työn alle korvien välin työstö siis.
Ens viikonloppuna sunnuntaina Maijun valmennus ja vielä arvon jos Purinalle ilmoittautuis...
Fysiikkapuolella olen terhistäytynyt. Pumppitrimmi pari kertaa viikossa, hölkkäilyä Järjenvangin kanssa Korialla Kymijoen rantamaisemissa, kahvakuulaa.
Aika usein saan huokaista, että tänään on hyvä päivä. Elämä on.
Joukkueradalla Ryynille tyhmä keppivirhe, joukkueemme oli lopulta hopealla. Ei lämmittänyt se, omat turhat mokat harmitti. Lataus ja keskittyminenkin oli jotenkin lepsua koko päivän. Työn alle korvien välin työstö siis.
Ens viikonloppuna sunnuntaina Maijun valmennus ja vielä arvon jos Purinalle ilmoittautuis...
Fysiikkapuolella olen terhistäytynyt. Pumppitrimmi pari kertaa viikossa, hölkkäilyä Järjenvangin kanssa Korialla Kymijoen rantamaisemissa, kahvakuulaa.
Aika usein saan huokaista, että tänään on hyvä päivä. Elämä on.
Saturday, August 10, 2013
Kotka 7.8.13 Ryynistä hyppyvalio!
Porvoossa rullaa!
Wednesday, July 31, 2013
Kesä!
Nonnii, taas on päivitykset jääny. Kun on kesä. KESÄ!
Karsintoihin en lähteny, eikä kaduta. Nolla% jäi liian kauas tavoitteesta ja vikana ilmopäivänä mul oli RTL-päivä. Tytöt tietää mistä mie puhun! Ja kun katto ratojen profiileja niin huhhuh, tiukkaa olis tehny onnistuminen.
Meil oli hieno kotikatsomo, herkkuja ja parasta seuraa. Onnea hienoille joukkueille! Meidän Miina oli ihan loppuun asti mukana kärkikahinoissa, upeeta! Ens vuodelle oon jo laitettu tavoitteet meillekkin... Ainakin lupaan kätellä kakkosta ja kolmosta ;)!
8.7. oli Purinalla iltakisat. 2xhyl. Paljon hyvääkin oli radoissa, eräs vaan meni putkeen molemmilla radoilla väärässä kohdassa. Sisäradalla Siimeksen putkiansa aan alla kosahti. Rimoja kolahteli, pohja pehmeä. Pihalla Savikolla meille haastava rata, keinulta lipsahti putkeen, muuten hieno rata. Oltiin Sanna ja Sarin kanssa liikenteessä, mukava reissu siis.
Haminassa hullussa helteessä ekalta radalta Viitasen haastavalta radalta vitska, yks rima tippu kun jäin lopussa tyhmästi ja vedätin. Aika oli ihan kaikkien koko luokkien tuloksen tehneiden nopein, Pysäytyskontakteilla!!! Oih, tyytyväinen olen Ryynin menohaluihin ;).
Seuraavalla radalla menohaluja liikaakin ja puomi kolmantena esteenä ja pysäytyskontakti ihan nevöhööd. Kainaloon piski ja pois. Hyppärillä en ollut alussa tarkkana ja putkeen meni eikä kepeille. Helle koitteli vain ohjaajaa, ryyni ei hyydy. Videota luvassa ASAP.
Ja treeniosio kymenlaakson kauniil murteel:
Kontaktei, Sarin kans karvalelul. Ei tuu treeneis läpi, ei sit millää.
Persjättöi, tarviin apuu, mun oma liike on iha kömöö. Mie oon persjalkain ja irtolihain, ei tuu mitää..
Vahvistettu ennakointei, valssei, rumii nekii.
Nii, ja lähtöi, eri tavoin kuumentaen. Tarttis möllikisoi nytte.
Ratatreenii, surutta ollaa nyysitty Helilt jääneit treenei, Siimeksen putkihässäkkärata, karsinnoist se viimein.
Ja loppusuoran itsenäist etenemist.
Ja sitä, ettei sinne putkii saa mennä iha miten ite mielii.
Lihaskuntoo uuel kuulal. Sit myö ollaa syöty ja juotu ja uitu ja käyty porukal mettälenkeil. Nautittu kesästä!!
Sunnuntaina Porvoo, keskiviikkona Kotka ja sit onkin jo omat piirinmestaruuskisat! Ihanaa!
Karsintoihin en lähteny, eikä kaduta. Nolla% jäi liian kauas tavoitteesta ja vikana ilmopäivänä mul oli RTL-päivä. Tytöt tietää mistä mie puhun! Ja kun katto ratojen profiileja niin huhhuh, tiukkaa olis tehny onnistuminen.
Meil oli hieno kotikatsomo, herkkuja ja parasta seuraa. Onnea hienoille joukkueille! Meidän Miina oli ihan loppuun asti mukana kärkikahinoissa, upeeta! Ens vuodelle oon jo laitettu tavoitteet meillekkin... Ainakin lupaan kätellä kakkosta ja kolmosta ;)!
8.7. oli Purinalla iltakisat. 2xhyl. Paljon hyvääkin oli radoissa, eräs vaan meni putkeen molemmilla radoilla väärässä kohdassa. Sisäradalla Siimeksen putkiansa aan alla kosahti. Rimoja kolahteli, pohja pehmeä. Pihalla Savikolla meille haastava rata, keinulta lipsahti putkeen, muuten hieno rata. Oltiin Sanna ja Sarin kanssa liikenteessä, mukava reissu siis.
Haminassa hullussa helteessä ekalta radalta Viitasen haastavalta radalta vitska, yks rima tippu kun jäin lopussa tyhmästi ja vedätin. Aika oli ihan kaikkien koko luokkien tuloksen tehneiden nopein, Pysäytyskontakteilla!!! Oih, tyytyväinen olen Ryynin menohaluihin ;).
Seuraavalla radalla menohaluja liikaakin ja puomi kolmantena esteenä ja pysäytyskontakti ihan nevöhööd. Kainaloon piski ja pois. Hyppärillä en ollut alussa tarkkana ja putkeen meni eikä kepeille. Helle koitteli vain ohjaajaa, ryyni ei hyydy. Videota luvassa ASAP.
Ja treeniosio kymenlaakson kauniil murteel:
Kontaktei, Sarin kans karvalelul. Ei tuu treeneis läpi, ei sit millää.
Persjättöi, tarviin apuu, mun oma liike on iha kömöö. Mie oon persjalkain ja irtolihain, ei tuu mitää..
Vahvistettu ennakointei, valssei, rumii nekii.
Nii, ja lähtöi, eri tavoin kuumentaen. Tarttis möllikisoi nytte.
Ratatreenii, surutta ollaa nyysitty Helilt jääneit treenei, Siimeksen putkihässäkkärata, karsinnoist se viimein.
Ja loppusuoran itsenäist etenemist.
Ja sitä, ettei sinne putkii saa mennä iha miten ite mielii.
Lihaskuntoo uuel kuulal. Sit myö ollaa syöty ja juotu ja uitu ja käyty porukal mettälenkeil. Nautittu kesästä!!
Sunnuntaina Porvoo, keskiviikkona Kotka ja sit onkin jo omat piirinmestaruuskisat! Ihanaa!
Saturday, July 06, 2013
Kauniina kesäiltana Porvoossa...
Monday, July 01, 2013
Treeniä ja onnistunut persjättö
Tai no monta onnistunutta persjättöä! Olen niitä varovaisesti lisännyt treenilistalle, onnistuessaan kun on usein nopein vaihtoehto. Tänään Sarin kanssa väännettiin ainaskii kolme ok persjättöä radalla. Oli kyl voittajaolo! Muutenkin oli hyvä treeni, Ralli ja Ryni on kyl niin toistensa kaltaisia ohjattavuudessa, et se on jo vähän hassua. Tai no Ryyni menee putkiin silloin kun ei pitäiskää ja Ralli ei tee IKINÄ virheitä kepeillä, mut on niis pienissä ja pippurisissa paljon samaa.
Viime keskiviikkona meinasin uhata hellettä ja lähteä Purinalle testaamaan kontaktit. Onneksi töissä venähti ja muistin meidän omat möllikisat! Iida oli tehnyt kivan radan. Ekalla radalla nyin puomilla, valui, ärähdin ja koira kainaloon. Toka rata olikin jo korvat kuulolla. Tärkeitä muistutuksia nämä.
Joko mun valokuvamuisti tai erehtymätön suuntavaisto on pettäny tai sit joku on varastanu mun kahvakuulan! Jätin sen lähimetsään tarkotuksena koiralenkin yhteydessä käydä riuhtomassa katseilta suojassa. Nyt on kuula kadoksissa (ja jumissa) ja siks pitää vaan makoilla ja mussuttaa herkkuja. Selityksiä, selityksiä...
Keskiviikkona Porvoon iltakisoihin. Nyt pähkäilen karsintojen kanssa. Ei ole treenit edenneet millään osa-alueella ja ajatuskin osallistumista tökkii. Mikä mua vaivaa!??
Viime keskiviikkona meinasin uhata hellettä ja lähteä Purinalle testaamaan kontaktit. Onneksi töissä venähti ja muistin meidän omat möllikisat! Iida oli tehnyt kivan radan. Ekalla radalla nyin puomilla, valui, ärähdin ja koira kainaloon. Toka rata olikin jo korvat kuulolla. Tärkeitä muistutuksia nämä.
Joko mun valokuvamuisti tai erehtymätön suuntavaisto on pettäny tai sit joku on varastanu mun kahvakuulan! Jätin sen lähimetsään tarkotuksena koiralenkin yhteydessä käydä riuhtomassa katseilta suojassa. Nyt on kuula kadoksissa (ja jumissa) ja siks pitää vaan makoilla ja mussuttaa herkkuja. Selityksiä, selityksiä...
Keskiviikkona Porvoon iltakisoihin. Nyt pähkäilen karsintojen kanssa. Ei ole treenit edenneet millään osa-alueella ja ajatuskin osallistumista tökkii. Mikä mua vaivaa!??
Tuesday, June 18, 2013
SM 2013
Nyt oon ehtiny henkästä ja en mie ookkaan lopettamassa agilityn harrastamista, vaikka sunnuntaina itsesäälin vallassa saatoin niin uhota ;). Hieno laji tää on kumminkin! Ja upeeta oli katsoa taas Suomen huippujen menoa, on meillä sinne vielä piiitkä matka!
Sunnuntaina oli hieno fiilis päästä isoihin kisoihin! Kutkutti ja vähän jännäs (rataprofiili ei ollut meille paras mahdollinen), mutta ennen kaikkea oli hirvee hinku päästä radalle! Ryyni karkasi lähdössä! Sain säkällä pelastettua alun, kepeillä olin ihan hullussa paikassa ja töpeksin ihan ite takaaleikkauksen rynnimällä. Ryyni ei sit osannutkaan keppejä (!!!) ja räksytti ja komensi. Kun viimein t-u-s-k-a-l-l-i-s-e-n pitkältä tuntuneen ajan ja toistojen jälkeen sain kepit oikein, poistuin sivusta radalta. Harmitti ja kirvelsi niin niin paljon, koko vuoden tärkein startti ja tällästä sekoilua! Ryynin kanssa noin törkeitä karkaamisia ei ole ollut tosi pitkään aikaan ja ne kepit...
Perjantain vesiliirtoa:
Miina ja Pia veti hienot radat, SM 5.! Ja Sari Rallin kanssa kans hienoa menoa!
Sunnuntaina oli hieno fiilis päästä isoihin kisoihin! Kutkutti ja vähän jännäs (rataprofiili ei ollut meille paras mahdollinen), mutta ennen kaikkea oli hirvee hinku päästä radalle! Ryyni karkasi lähdössä! Sain säkällä pelastettua alun, kepeillä olin ihan hullussa paikassa ja töpeksin ihan ite takaaleikkauksen rynnimällä. Ryyni ei sit osannutkaan keppejä (!!!) ja räksytti ja komensi. Kun viimein t-u-s-k-a-l-l-i-s-e-n pitkältä tuntuneen ajan ja toistojen jälkeen sain kepit oikein, poistuin sivusta radalta. Harmitti ja kirvelsi niin niin paljon, koko vuoden tärkein startti ja tällästä sekoilua! Ryynin kanssa noin törkeitä karkaamisia ei ole ollut tosi pitkään aikaan ja ne kepit...
Perjantain vesiliirtoa:
Ryynin joukkueradan nolla, hieno valssi ilan koiraa ennen keppejä, uusi jäniskevennys!
SM 13 hyppis
Miina ja Pia veti hienot radat, SM 5.! Ja Sari Rallin kanssa kans hienoa menoa!
Saturday, June 15, 2013
SM 2013 tapahtunut tähän mennessä...
Muut nukkuu lataavaa unta yksilökisoja varten niin ajattelin laittaa kuulumisia. Perjantaina oli meiän radan aikana kunnon myrsky, satoi kaatamalla ja tuuli. Lentokeinulla vitska, Ryyni yritti kyl jarruttaa mut oli vesiliirto ;), neljänneks nopein aika. Miinalle hyl. Hyppiksen rataantutumisesta myöstyin ja eihän siinä menossa oikein ollur rytmiä, mulla ei juurikaan muistikuva tästä(onneksi). Piia lällätteli mun myöhästymisestä ja sit itekkii myöhästyi omastaan, hyvä kouvola. Upeesti Piia taisteli kuitenkin nollan! Sari ja Ralli sai kaks oikein mallikasta nollaa!,!
Lauantain joukkueradalla Ryynille nolla ja pitkään keikuttiin kakkosina. Demija Anniina nolla, Taimille femma puomilta ja finaalissa jännättiin Miinaa, valitettavati hyl. KSSK oli minien kymmenesMkseissa Ralli perinteinen hylky kolmanneks vikalla esteellä, Saölsalle hyl, Eldalle kikeltovitonen. Aika haastava oli toi maksienn rata. a. Illalla uintia, saunomista, urheilijalle sopivaa iltapalaa ja sotasuunnitelmaa sunnuntaille.Hyvällä sykkeellä omaa suoritusta tekemään:,!voi tsiisus mitäkirjotusvirheitä ja en oo ees kännissä, en saa täl tabletil korjattua jo kirjoitettua tekstiä tänään. Neljän tunnin päästä rataantutustuminen, me ollaan varmasti ajoissa,,!Kiitos kamut tsempityksestä, myö mennään täysii!
Lauantain joukkueradalla Ryynille nolla ja pitkään keikuttiin kakkosina. Demija Anniina nolla, Taimille femma puomilta ja finaalissa jännättiin Miinaa, valitettavati hyl. KSSK oli minien kymmenesMkseissa Ralli perinteinen hylky kolmanneks vikalla esteellä, Saölsalle hyl, Eldalle kikeltovitonen. Aika haastava oli toi maksienn rata. a. Illalla uintia, saunomista, urheilijalle sopivaa iltapalaa ja sotasuunnitelmaa sunnuntaille.Hyvällä sykkeellä omaa suoritusta tekemään:,!voi tsiisus mitäkirjotusvirheitä ja en oo ees kännissä, en saa täl tabletil korjattua jo kirjoitettua tekstiä tänään. Neljän tunnin päästä rataantutustuminen, me ollaan varmasti ajoissa,,!Kiitos kamut tsempityksestä, myö mennään täysii!
Wednesday, June 12, 2013
2 päivää 8 tuntia 4 minuuttia ja 46 sekuntia
Mie oon ihan liekeissä! Kesän odotetuin reissu lähestyy! Lähdetään pojan, Sarin ja Alisan kanssa jo hyvissä ajoin perjantaina. Olen innoissani ja jännittää silleen mukavasti ;)!
Viime vuosina on ollut koira varikolla just arvokisojen alla. Voi sitä v#####ksen määrää! Nyt on koira(t) huollettu ja kunnossa. Olen kiitollinen, että mulle on osunut 2 hienoa agilityparsonia. Mieletöntä, et Rissasen jälkeen mulla on viel Ryyni kisakaverina, on se ihan super niin hyvässä kuin pahassa!
Rissan ollessa parhaimmillaan vuosia sitten arvokisat saivat mut jännityksestä henkiseseen umpisolmuun jo kuukausia aiemmin. En osannut käsitellä jännittämistä oikein ja se vaikutti suorituskykyä heikentävästi aina isoissa kisoissa. Väitän, etten ole juurikaan kehittynyt niistä ajoista ohjaajana (älkää naurako siellä, Ninjat!), ainoastaan kilpailijana.
Nähdään Kirkkonummella! Kiitollisena, nöyränä, varmana, iloisena. Tää on niin hieno laji!!
Ja koska (koira)elämässä on niin paljon muutakin ihanaa agilityn lisäksi, vähän mökkitunnelmia viime viikolta:
Viime vuosina on ollut koira varikolla just arvokisojen alla. Voi sitä v#####ksen määrää! Nyt on koira(t) huollettu ja kunnossa. Olen kiitollinen, että mulle on osunut 2 hienoa agilityparsonia. Mieletöntä, et Rissasen jälkeen mulla on viel Ryyni kisakaverina, on se ihan super niin hyvässä kuin pahassa!
Rissan ollessa parhaimmillaan vuosia sitten arvokisat saivat mut jännityksestä henkiseseen umpisolmuun jo kuukausia aiemmin. En osannut käsitellä jännittämistä oikein ja se vaikutti suorituskykyä heikentävästi aina isoissa kisoissa. Väitän, etten ole juurikaan kehittynyt niistä ajoista ohjaajana (älkää naurako siellä, Ninjat!), ainoastaan kilpailijana.
Nähdään Kirkkonummella! Kiitollisena, nöyränä, varmana, iloisena. Tää on niin hieno laji!!
Ja koska (koira)elämässä on niin paljon muutakin ihanaa agilityn lisäksi, vähän mökkitunnelmia viime viikolta:
Agilitypläjäys
Treenattu on. Orenius kävi Kouvolassa. Ryyni oli hieno, mie olin surkea. Tuttua, niin tuttua... Mulla oli ajoituksen ja liikkeelle lähtöjen kanssa ongelmia (kuten aina). Pakkovalssi kusi, putkijarru kusi, mun asenne se vasta kusikin... Nooh, taas tietää mitä treenata.
Kahjojen Ninjojen vaihtelevilla kokoonpanoilla treenattu just tota Juhan rataa, putki-kontakti-erottelua, okseria ja kuumentaen kontakteja. Itsekseni oon käynyt pari kertaa tekemässä tekniikkaa: ennakointeja, niistoja ja miettiny keinoa parantaa mun kamalia saksalaisia. Taas se oma liike ja ajoitus. Kyl mie joskus opin. Onnistumisia ollut paljon, kepit, keinu, välistä vedot himpun paremmat.
Kisoissa on ollut samassa suhteessa häpeää ja hypeä ;)! Ojangossa 25.5. Salonen oli tehnyt vauhtipätkät ja mie olin ihan kuutamolla. Niin tyhmiä ohjausvalintoja ja kankeaa menoa, että oikeesti hävetti = 2x hyl. Vikalta radalta kankinolla ilman revittelyä, oltiin jaetulla hopealla Samin ja Even kanssa. Videot laitan juutuuppiin kun ne löydän(kehtaan).
Porvoossa iltakisoissa Allanille ihan mentävät radat. Ekalla radalla puuttui napakkuus, koira pyöri ennen esteitä kysyen, kontaktit ihan huiskien, väärän pään putki ja hyl. Tokalla radalla päätin ryhdistäytyä ja vaatia pysähtymään (ja nyt jatkuu häpeä-osio!). Ei pysähtyny puomilla. Hengittelin ja otin puomin uudestaa, valui senkin. Olin jotenkin häkeltynyt, ei näin!
Asenne kuntoon ja vakaa päätös olla tosissaan ja vaatia Ryyniltä sen minkä se osaa. Nyt sit sitä hypeä!!! Kotikisoissa 5.6. kaikki kontaktit molemmilla radoilla hienot 2on2offit. Ryyni voitti ekan radan, Nybergillä oli loogiset radat, tykkäsin ja tykkäsi koirakin painella menemään. Tokalla radalla tais olla stoppien kanssakin nopein aika, eka rima tuli alas. Rissakin pääsi esteille kun on varakoira joukkueessa. Ihan on pöljä vanha! Intoa ja lennokkuutta... Tässä Ryynin voittomenoa ;)
Eilen Lappeenrannassa Elina Hannikaisella virtaavat radat. Voitettiin Ryynin kanssa agirata! Hieno pieni! Aika oli hyvä, varsinkin pysäytyskontakteilla. Lopussa tuli taas pientä jumitusta mulla, mut oli kyl tosi kiva mennä Ryynin kanssa :)
Hyppis näytti superhelpolta, mutta ei sieltä hirveesti nollia irronnut. Mulla oli jo puhti poissa, luulin ehtiväni, en ehtinyt. Turhauduin kiellosta ja tulin pois. Olis pitäny koota ittensä ja mennä loppuun asti, ens kerralla sitte. Mun olo oli yhtä kaoottinen kuin toi videointi ;)!
Fysiikkapuolella oon ollu laiska ja tukkonen. Intervalleja oon vetäny, mutten riittävästi. Grillikausi on avattu ja tää tyttöhän jaksaa syödä! Näillä mennään. Massa voittaa laadun vai miten se meni..?
Kahjojen Ninjojen vaihtelevilla kokoonpanoilla treenattu just tota Juhan rataa, putki-kontakti-erottelua, okseria ja kuumentaen kontakteja. Itsekseni oon käynyt pari kertaa tekemässä tekniikkaa: ennakointeja, niistoja ja miettiny keinoa parantaa mun kamalia saksalaisia. Taas se oma liike ja ajoitus. Kyl mie joskus opin. Onnistumisia ollut paljon, kepit, keinu, välistä vedot himpun paremmat.
Kisoissa on ollut samassa suhteessa häpeää ja hypeä ;)! Ojangossa 25.5. Salonen oli tehnyt vauhtipätkät ja mie olin ihan kuutamolla. Niin tyhmiä ohjausvalintoja ja kankeaa menoa, että oikeesti hävetti = 2x hyl. Vikalta radalta kankinolla ilman revittelyä, oltiin jaetulla hopealla Samin ja Even kanssa. Videot laitan juutuuppiin kun ne löydän(kehtaan).
Porvoossa iltakisoissa Allanille ihan mentävät radat. Ekalla radalla puuttui napakkuus, koira pyöri ennen esteitä kysyen, kontaktit ihan huiskien, väärän pään putki ja hyl. Tokalla radalla päätin ryhdistäytyä ja vaatia pysähtymään (ja nyt jatkuu häpeä-osio!). Ei pysähtyny puomilla. Hengittelin ja otin puomin uudestaa, valui senkin. Olin jotenkin häkeltynyt, ei näin!
Asenne kuntoon ja vakaa päätös olla tosissaan ja vaatia Ryyniltä sen minkä se osaa. Nyt sit sitä hypeä!!! Kotikisoissa 5.6. kaikki kontaktit molemmilla radoilla hienot 2on2offit. Ryyni voitti ekan radan, Nybergillä oli loogiset radat, tykkäsin ja tykkäsi koirakin painella menemään. Tokalla radalla tais olla stoppien kanssakin nopein aika, eka rima tuli alas. Rissakin pääsi esteille kun on varakoira joukkueessa. Ihan on pöljä vanha! Intoa ja lennokkuutta... Tässä Ryynin voittomenoa ;)
Eilen Lappeenrannassa Elina Hannikaisella virtaavat radat. Voitettiin Ryynin kanssa agirata! Hieno pieni! Aika oli hyvä, varsinkin pysäytyskontakteilla. Lopussa tuli taas pientä jumitusta mulla, mut oli kyl tosi kiva mennä Ryynin kanssa :)
Hyppis näytti superhelpolta, mutta ei sieltä hirveesti nollia irronnut. Mulla oli jo puhti poissa, luulin ehtiväni, en ehtinyt. Turhauduin kiellosta ja tulin pois. Olis pitäny koota ittensä ja mennä loppuun asti, ens kerralla sitte. Mun olo oli yhtä kaoottinen kuin toi videointi ;)!
Sunday, May 19, 2013
Shine bright like a diamond
Ryyni on hieno pieni timantti! P-Haun iltakisojen tavoite kontaktien osalta onnistui 100%, kesti vikalla radalla jopa kehun puomin 2on2offissa (mikä on ennen kuulumatonta). Ohjaus muuten diipadaapaa, molemmilla radoilla: tyhmät vitoset hyppyjen kielloista.
Kotkassa tänään oli tosi hyvä fiilis! Ekalta radalta nolla ja tultiin tokaksi. Rata oli multa kyl kamalaa räpellystä, kepeille viennissä oli ohjaaja aika pihalla...Taistelin tuloksen, vaikka ihan helppoa ei ollut.
Toka rata oli Saviojan hyppis, niistoja ja takaakiertopäällejuoksuja yllin kyllin ;). Lähdössä neuvottelua Ryynin kanssa paikallaan pysymisestä, räksytti ja pomppi. Voittonolla, vaikka esteiden 8-9 vienti oli multa todella tyhmä valinta.
Vikalla radalla Ryyni oli lähdössä vielä hullumpi... niin noloa kun piski ei usko! Radalla jalat ei vaan vieneet riittävästi ja olis pitäny olla napakampi> hyl. Aalta valui, uusittiin se priimasuorituksella ja poistuttiin takavasemmalle.
Wednesday, May 15, 2013
Ryynäri treenaa
Tänään juhlittu 7-vuotiasta ihmislasta! Kouluun on tutustuttu ja ekat hampaat irronneet. Äitin pieni on jo iso, miten se aika menee näin nopeasti!
Koirat mukana lapsivilinässä ongelmitta, kuten aina. Tasan kolme vuotta sitten oli Ryyni just synttäribileiden aikoihin kotiutunut ja mahtui Legon Herofactory-rasiaan. Suuren suuri se ei ole vieläkään, mut on se jo oikea agilitykoira! Olen sen (agility)ominaisuuksiin kyllä tosi tyytyväinen. Se on hullun saalisviettinen, ahne, se kestää toistoja (ja mun epäloogisuuksia ja hermostumisia). Koko ajan haetaan sitä tasapainoa hallittavuuden ja hulluuden välillä, tässä lajissa kun ei tuu koskaan valmiiksi!
Treenattu on ja fiilis on hyvä. Kiirettä on piisannut, lepattavaa mieltä olen tyynnyttänyt Mindfullnes-harjoitteilla. Tuskin opitusta on haittaa kisoissakaan ;).
Keppisulkeiset. Avokulmaa vastakäden törkkäsyllä, toimii. Avokulmaa lähettämällä, jaahas... en siis lähetä jos vaan ehdin törkkäsemään. Umpikulmaa takaaleikkauksella ja ilman. Sivuetäisyyttä, ohijuoksua, perussettiä.
Helletreenit Mareenalla Sarin kanssa. Olin ihan löysä ja kuumuuden nujertama. Koira ei ollut kumpaakaan, joten onnistumiset näissä treeneissä kortilla. Sain kuiteskii vahvistettua irtoamista sivuhypylle ja pimeän pään putkea. Keinun suoritustavasta oltiin Ryynin kanssa eri mieltä.
Toissa päivänä iltalenkki vei hallille (muun Suomen katsoessa jääkiekkoa..?). Irtoamista ja kontakteja, kaikki tuntui onnistuvan. Keinu namivahvistuksella nyt ihan super!
Tänään aamulla pikaisesti ennakointeja (palkkaa kädestä paljon) ja erottelua. Erottelu ei oo satavarma, onnistuminen liikaa kiinni mun linjauksesta, Ryyni kun ei itse ajattele.
Tiukkoja persjättöjä ei kestä kepeillä eikä puomilla !! Ihme homma, vähänhän oon niitä persjättöjä tehny muutenkaan, mut silti. Vahvistettu 2on2off ja kepeillä pysymistä häiriössä (tiukkoja nykäsyjä, lelun heittelyä, kuumenettu avustajalla). Saattaa joutua nyt ennen arvokisoja parit hylyt kisoissa ottamaan, liikkeen mukaan lähtee kisatilanteessa ihan liian helposti.
Persjätöt treenilistalle!
Huomenna Hanna ja Papun kanssa P-Haun iltakisoihin eiku siis kontaktitreeneihin. Ryyni pysähtyy puomilla, saa tulla katsomaan ;)
Koirat mukana lapsivilinässä ongelmitta, kuten aina. Tasan kolme vuotta sitten oli Ryyni just synttäribileiden aikoihin kotiutunut ja mahtui Legon Herofactory-rasiaan. Suuren suuri se ei ole vieläkään, mut on se jo oikea agilitykoira! Olen sen (agility)ominaisuuksiin kyllä tosi tyytyväinen. Se on hullun saalisviettinen, ahne, se kestää toistoja (ja mun epäloogisuuksia ja hermostumisia). Koko ajan haetaan sitä tasapainoa hallittavuuden ja hulluuden välillä, tässä lajissa kun ei tuu koskaan valmiiksi!
Treenattu on ja fiilis on hyvä. Kiirettä on piisannut, lepattavaa mieltä olen tyynnyttänyt Mindfullnes-harjoitteilla. Tuskin opitusta on haittaa kisoissakaan ;).
Keppisulkeiset. Avokulmaa vastakäden törkkäsyllä, toimii. Avokulmaa lähettämällä, jaahas... en siis lähetä jos vaan ehdin törkkäsemään. Umpikulmaa takaaleikkauksella ja ilman. Sivuetäisyyttä, ohijuoksua, perussettiä.
Helletreenit Mareenalla Sarin kanssa. Olin ihan löysä ja kuumuuden nujertama. Koira ei ollut kumpaakaan, joten onnistumiset näissä treeneissä kortilla. Sain kuiteskii vahvistettua irtoamista sivuhypylle ja pimeän pään putkea. Keinun suoritustavasta oltiin Ryynin kanssa eri mieltä.
Toissa päivänä iltalenkki vei hallille (muun Suomen katsoessa jääkiekkoa..?). Irtoamista ja kontakteja, kaikki tuntui onnistuvan. Keinu namivahvistuksella nyt ihan super!
Tänään aamulla pikaisesti ennakointeja (palkkaa kädestä paljon) ja erottelua. Erottelu ei oo satavarma, onnistuminen liikaa kiinni mun linjauksesta, Ryyni kun ei itse ajattele.
Tiukkoja persjättöjä ei kestä kepeillä eikä puomilla !! Ihme homma, vähänhän oon niitä persjättöjä tehny muutenkaan, mut silti. Vahvistettu 2on2off ja kepeillä pysymistä häiriössä (tiukkoja nykäsyjä, lelun heittelyä, kuumenettu avustajalla). Saattaa joutua nyt ennen arvokisoja parit hylyt kisoissa ottamaan, liikkeen mukaan lähtee kisatilanteessa ihan liian helposti.
Persjätöt treenilistalle!
Huomenna Hanna ja Papun kanssa P-Haun iltakisoihin eiku siis kontaktitreeneihin. Ryyni pysähtyy puomilla, saa tulla katsomaan ;)
Sunday, May 05, 2013
Täällä taas!
Ei taida montaa lukijaa blogissamme olla, varsinkin kun päivitystahti on ollut näin kehnoa...
Nyt pikakelauksella kuulumisia:
Ryynillä kaikki arvokisanollat kasassa! Ojangossa reilu kuukausi sitten Allanin radalta räpellysnolla si.3, koira oli hukassa ja nauratti. Kouvolan omissa kisoissa Ryynille nollavoitto ja Rissanen pääsi radalle: nollavoitto mummokoirallekin! Kotkassa saimme pari viikkoa sitten sen himoitun tuplan sioituksilla 1. ja 2. Tänään kirsikkana kakun päällä Ryynille nollavoitto Agikotkien kisoista! Muutenkaan ihan hulluja sinkoiluhylkyjä ei oo tullut enää niin usein, pieniä mun tekemiä huolimattomuusvirheitä (ohituskieltoja, rimoja ym).
Ryynin kanssa on vaan ihana kisata! Se on niin tosissaan ja käy kuumana. Nyt alkaa balanssi hallinnan ja ylikuumenemisen kanssa olemaan kohdallaan. Ryyni pysyy (useimmiten ;)) lähdöt ja kontaktit toimii. Ne alkoi valumaan, kun en ollut tarkkana, soosoo Umppa. Itsestään selvyytenä ei voi mitään pitää Ryynin kanssa, on oltava ihan 100% hereillä ja tehtävä töitä. Nollaprosentti ei vielä ole vakuuttava kesän arvokisoja ajatellen, tästä on hyvä petrata.
Nyt ollaan treenattu säännöllisemmin. Listalla ollut putkikontaktierottelua (ei toimikkaan niin hyvin kuin luulin). Estehakuisuutta aina vaan, sivuhypyt ja tyhjään hyppäämistä. Hermot meinas mennä, kun suulisilla käskyillä ei edelleenkään hae esteitä (siis oikeita esteitä...). En jaksa nyt stressata, vois pahoissa paikoissa helpottaa ohjaamista, mut kuka sanoo, et agilityn tarvis muka olla helppoa!!? Lisäksi vahvistettu itsenäisyyttä kontakteilla ja kepeillä, putkijarrua, merkkausta.
Orenius kävi Kouvolassa valmentamassa, tietää taas mitä treenata... Turnajaiskestävyyttä ei mulla ole, hapotti jalat lopussa.
Omat fysiikkatreenit on ollu pari kertaa viikossa pumppitrimmi, sauvakävelyä, satunnaisesti sulista tai uintia. Varovasti olen aloitellut intervallivetoja, ihan kamalaa! Tarvin siihen kaverin, yksin jätän kesken heti kun mennään mukavuusalueen ulkopuolelle.
Kisoissa oma liikkuminen on tuntunut tehokkaalta. Lahjomaton videotallenne kertonee totuuden, että tömistelen, köpötän, junnaan valssit paikoillaan ympäri, huidon käsillä yli hartialinjan jnejne. Vanhat maneerit (varsinkin noi kädet, ja se, etten muista Ryynin lähtevän jalkojen mukaan!) vaivaa aina vaan kisatilanteessa. Kai mie joskus opin?
Lisäilin vanhoja vidoita koneelta juutuuppiin ja laitan uusia kunhan löydän kameran siirtokaapelin. Vielä on osa tavaroista muuton jäljiltä paikallistamatta...
Tilin nimi parsonrissanen.
Nyt pikakelauksella kuulumisia:
Ryynillä kaikki arvokisanollat kasassa! Ojangossa reilu kuukausi sitten Allanin radalta räpellysnolla si.3, koira oli hukassa ja nauratti. Kouvolan omissa kisoissa Ryynille nollavoitto ja Rissanen pääsi radalle: nollavoitto mummokoirallekin! Kotkassa saimme pari viikkoa sitten sen himoitun tuplan sioituksilla 1. ja 2. Tänään kirsikkana kakun päällä Ryynille nollavoitto Agikotkien kisoista! Muutenkaan ihan hulluja sinkoiluhylkyjä ei oo tullut enää niin usein, pieniä mun tekemiä huolimattomuusvirheitä (ohituskieltoja, rimoja ym).
Ryynin kanssa on vaan ihana kisata! Se on niin tosissaan ja käy kuumana. Nyt alkaa balanssi hallinnan ja ylikuumenemisen kanssa olemaan kohdallaan. Ryyni pysyy (useimmiten ;)) lähdöt ja kontaktit toimii. Ne alkoi valumaan, kun en ollut tarkkana, soosoo Umppa. Itsestään selvyytenä ei voi mitään pitää Ryynin kanssa, on oltava ihan 100% hereillä ja tehtävä töitä. Nollaprosentti ei vielä ole vakuuttava kesän arvokisoja ajatellen, tästä on hyvä petrata.
Nyt ollaan treenattu säännöllisemmin. Listalla ollut putkikontaktierottelua (ei toimikkaan niin hyvin kuin luulin). Estehakuisuutta aina vaan, sivuhypyt ja tyhjään hyppäämistä. Hermot meinas mennä, kun suulisilla käskyillä ei edelleenkään hae esteitä (siis oikeita esteitä...). En jaksa nyt stressata, vois pahoissa paikoissa helpottaa ohjaamista, mut kuka sanoo, et agilityn tarvis muka olla helppoa!!? Lisäksi vahvistettu itsenäisyyttä kontakteilla ja kepeillä, putkijarrua, merkkausta.
Orenius kävi Kouvolassa valmentamassa, tietää taas mitä treenata... Turnajaiskestävyyttä ei mulla ole, hapotti jalat lopussa.
Omat fysiikkatreenit on ollu pari kertaa viikossa pumppitrimmi, sauvakävelyä, satunnaisesti sulista tai uintia. Varovasti olen aloitellut intervallivetoja, ihan kamalaa! Tarvin siihen kaverin, yksin jätän kesken heti kun mennään mukavuusalueen ulkopuolelle.
Kisoissa oma liikkuminen on tuntunut tehokkaalta. Lahjomaton videotallenne kertonee totuuden, että tömistelen, köpötän, junnaan valssit paikoillaan ympäri, huidon käsillä yli hartialinjan jnejne. Vanhat maneerit (varsinkin noi kädet, ja se, etten muista Ryynin lähtevän jalkojen mukaan!) vaivaa aina vaan kisatilanteessa. Kai mie joskus opin?
Lisäilin vanhoja vidoita koneelta juutuuppiin ja laitan uusia kunhan löydän kameran siirtokaapelin. Vielä on osa tavaroista muuton jäljiltä paikallistamatta...
Tuesday, March 12, 2013
Home sweet home
Helmikuu sujahti vauhdilla ja nyt jo maaliskuu melkein puolessa. Arki on ollut hurjan hektistä, mutta en valita, elämä on mallillaan. Talo on vihdoin valmis, 10 kk kestänyt evakko ohi ja eräs eskari on innoissaan uuden naapuriston leikkikavereista.
Pariin kertaan olen livahtanut Helin treeneihin. Huomiota on kiinnitetty rytmitykseen ja sijoittumiseen. Heli pakotti kokeilemaan persjättöjä, alkaa aukeemaan, miten saan ryynin ohjaavaan käteen paremmin. On tullut niin tarpeeseen nää ohjatut treenit.
Alku kuusta oli KAT:in kisat Ojangossa. Eka rata oli niin hieno! Voitettiin Ryynin kanssa, oikea FLOW-rata! Tältä radalta mummokoira Rissanen hyl jo tokan esteen jälkeen, oli vähän intopiukeena hän ;). Tokalta radalta Ryynille riman tiputusten ja muurin räjäytyksen jälkeen hyl. Toka rima alas kun ihmisnuolessa hätäilin, niin mun moka taas. Tältä radalta Rissan kanssa ynnä-muuta-nolla. On se hassu! Mennä viuhtoi omiaan ja oli kovin tohkeissaan.
Kotkasta tulin lauantaina KOTIIN kolmen hylyn kanssa. Eka rata oli napakkaa menoa putki-kontakti- erotteluun asti. Liikaa haltuun, vapautus myöhässä, samaa huttua kuin aiemminkin. Hyppiksellä olin ihan hukassa alusta asti, virhe tuli ihme kumma vasta kepeillä. Kun vihdoin sain piskin oikeille raiteille niin poistuin katsomoon suorinta reittiä. Vikalle radalle ei lataus ollut kohdallaan, oli kylmä ja oma liikkuminen, varsinkin liikkeelle lähdöt kömpelöitä. Hylky nolon helpossa kohdassa, kun ei vaan jalat vieneet. Kiva oli nähdä tuttuja! Hienoja parsonpienokaisia (Jack, ihanaValma ja Flyn kaunis tytär) ja Kiholla upea voitto hyppikseltä!
On tullut taas syotyä mitä sattuu jafysiikkatreenit ovat tyystin jääneet kaikessa kiireessä ja uudelleen aloittaminen tuntuu nihkeältä. Huomenna pumppitrimmiin Järjenvangin kanssa, jeij!
Pariin kertaan olen livahtanut Helin treeneihin. Huomiota on kiinnitetty rytmitykseen ja sijoittumiseen. Heli pakotti kokeilemaan persjättöjä, alkaa aukeemaan, miten saan ryynin ohjaavaan käteen paremmin. On tullut niin tarpeeseen nää ohjatut treenit.
Alku kuusta oli KAT:in kisat Ojangossa. Eka rata oli niin hieno! Voitettiin Ryynin kanssa, oikea FLOW-rata! Tältä radalta mummokoira Rissanen hyl jo tokan esteen jälkeen, oli vähän intopiukeena hän ;). Tokalta radalta Ryynille riman tiputusten ja muurin räjäytyksen jälkeen hyl. Toka rima alas kun ihmisnuolessa hätäilin, niin mun moka taas. Tältä radalta Rissan kanssa ynnä-muuta-nolla. On se hassu! Mennä viuhtoi omiaan ja oli kovin tohkeissaan.
Kotkasta tulin lauantaina KOTIIN kolmen hylyn kanssa. Eka rata oli napakkaa menoa putki-kontakti- erotteluun asti. Liikaa haltuun, vapautus myöhässä, samaa huttua kuin aiemminkin. Hyppiksellä olin ihan hukassa alusta asti, virhe tuli ihme kumma vasta kepeillä. Kun vihdoin sain piskin oikeille raiteille niin poistuin katsomoon suorinta reittiä. Vikalle radalle ei lataus ollut kohdallaan, oli kylmä ja oma liikkuminen, varsinkin liikkeelle lähdöt kömpelöitä. Hylky nolon helpossa kohdassa, kun ei vaan jalat vieneet. Kiva oli nähdä tuttuja! Hienoja parsonpienokaisia (Jack, ihanaValma ja Flyn kaunis tytär) ja Kiholla upea voitto hyppikseltä!
On tullut taas syotyä mitä sattuu jafysiikkatreenit ovat tyystin jääneet kaikessa kiireessä ja uudelleen aloittaminen tuntuu nihkeältä. Huomenna pumppitrimmiin Järjenvangin kanssa, jeij!
Wednesday, January 30, 2013
Hoppua!
Taas on vähän jäänyt blogin päivitys. Kaikenlaista mukavaa hoppua ollut: perhe-elämää, opiskelua, töitä, raksaa, treeniä...
30.12.12 käytiin Hannan ja Papun kanssa Ojangossa vuoden vikoissa kisoissa. Eka rata Saviojan hyppis. Lähtöön jäämistä taas ryynin kanssa sai vääntää tosissaan. Radalta nolla, katoin kyl ettei mennyt täysiä. Radalta juostessamme Heli huuteli perään, et Ryyni ontuu. Maallikkoraati veikkasi heti jumia lavoissa. Otin loput startit sitten vain varsin tehokkaina lähtötreeneinä. Papulle upeasti tuplanolla! Me pidettiin kunnon lepotauko, ontuminen loppui jo tiistaina. Ryyni pääsi Purhon Mirkalle, lapa siellä juurikin jumitti, nyt elukka kunnossa.
Toissa viikonlopuna kävimme Sannan kanssa katsomassa Sannalle uutta parsonpentua, maailman söpöon Jack! Samalla kisattiin Saviojan radoilla. Ekalla radalla selvittiin alun dementiaputkihässäkästä hienosti ja matka tyssäs kepeille. Ryyni lopetti kolme kertaa pujottelun kesken, koira kainaloon ja poistuttiin nileskelemään kiukkua.
Toka rata oli kiva ja nollalla oltiin tokia. Voiton vei hieno parson Fly. Mulle tuli lopussa
30.12.12 käytiin Hannan ja Papun kanssa Ojangossa vuoden vikoissa kisoissa. Eka rata Saviojan hyppis. Lähtöön jäämistä taas ryynin kanssa sai vääntää tosissaan. Radalta nolla, katoin kyl ettei mennyt täysiä. Radalta juostessamme Heli huuteli perään, et Ryyni ontuu. Maallikkoraati veikkasi heti jumia lavoissa. Otin loput startit sitten vain varsin tehokkaina lähtötreeneinä. Papulle upeasti tuplanolla! Me pidettiin kunnon lepotauko, ontuminen loppui jo tiistaina. Ryyni pääsi Purhon Mirkalle, lapa siellä juurikin jumitti, nyt elukka kunnossa.
Toissa viikonlopuna kävimme Sannan kanssa katsomassa Sannalle uutta parsonpentua, maailman söpöon Jack! Samalla kisattiin Saviojan radoilla. Ekalla radalla selvittiin alun dementiaputkihässäkästä hienosti ja matka tyssäs kepeille. Ryyni lopetti kolme kertaa pujottelun kesken, koira kainaloon ja poistuttiin nileskelemään kiukkua.
Toka rata oli kiva ja nollalla oltiin tokia. Voiton vei hieno parson Fly. Mulle tuli lopussa
Subscribe to:
Posts (Atom)