Onpa pitkä päivitysväli. Koulujuttuja saa kirjottaa kyllästymiseen asti niin ei tänne ole viittinyt enää naputella ;)
Rissa on nyt ihan huippukondiksessa, pitkät lenkit ja huolto toimii nyt ok. Olin piiitkästä aikaa Rissan kanssa valmennuksessa. Iidalla oli ihan toteutettavissa oleva rata. Kivoja kohtia, päällejuoksu toimii Rissan kanssa hienosti. Kontaktit alkaa kusemaan jos ei vahvista vaan ottaa ahneuksissaan liikaa sivusuunnassa vapautuksia, mun pitäis tää jo muistaa. Oli niin nautintoa mennä Rissan kanssa pitkästä aikaa! On se vaan kiva peli, olin jo valmiiksi ihan eri tunnetilassa (positiivista nostetta) verrattuna erääseen pienempään (Ryynin kanssa kirraa kaikki ihan liikaa)... No, tässä on mulle työmaata sit kun taas alan Ryynin kanssa treenaamaan, itseasiassa päätin, etten ala edes tahkoamaan ennenkuin menttaalipuolella olen tehnyt töitä:
-Ryyni EI ole pieni Rissa
-ei saa vaatia sellaista, mitä ei ole tarpeeksi hyvin opetettu
-En saa itse turhautua
-pitää miettiä, miksi yleensäkkin turhaudun niin herkästi/voimakkaasti/pitkäkestoisesti Ryynin kanssa
-JOHDONMUKAISUUTTA!
-POSITIIVISUUTTA!
Ja nämä teeesit pätee myös arkena, 24/7. Ryyni on rasittava rajojen kokeilija, se pitää vaan hyväksyä ja miettiä toimivat keinot. Mun äkäset reaktiot (joita saattaa päivän mittaan riittää...) eivät ainakaan kasvata luottamusta. Ryynille on tullut nyt pärinöitä muiden koirien kanssa ja ohitustilanteessa siihen ei ole enää luottamista. Uutuutena on nyt liikkuvien objekteiden perään säntäily, ihan ihme rajojen kokeilua koko ajan. JOHDONMUKAISUUTTA!POSITIIVISUUTTA!