Saturday, September 22, 2012

Tasapaino

Tasapaino, ylipaino, paino oikeilla asioilla...
 Ehkä ekaa kertaa ikinä tai ainakaan aikuisena on elämä aika hyvin tasapainossa. No okei, töitä on ehkä liiankin kanssa, mutta se on oikeesti mielekästä ja saan itse päättää koska teen ne työt ;). Eskarityypin kanssa ehtii touhuamaan ja raksallakin on rouva käynyt, ei nyt hanskahommissa, mut kuiteskii. Kotiasiat on kunnossa, vaikkei sitä omaa kotia olekkaan (ehkä tän vuoden puolella kuitenkin..?). Mie nukun (paremmin kun aiemmin), mie syön (liikaa, mut parempaa laatua kun aiemmin) ja mie treenaan (enemmän kuin ikinä!). Opiskelukin on ihan huippukivaa. Siteeraan Järjenvankia: "Elämä on ihanaa!".

Nyt on jo hinkua agilityareenoille! Olen treenannut suunnitelman mukaan lajitreeniä 3x viikossa. Treenilistalla Ryynin kanssa on ollut:
-avokulmaa kepeillä, valoa tunnelin päässä, viimeiset treenit virheettä!
-keinun oikeaa paikkaa jos sivuetäisyyttä tai jään taakse
-ennakointeja, paljon palkkaa näistä
-haltuunotot ylipäätään ja kuljetukset
-valssi, niisto, ym. tekniikka: oma rytmitys ja ajoitus

Oikea treeniasenne on alkanut löytymään ja olen alkanut rakentamaan taas henkistäkin puolta kisakuntoon. Lähden kisaamaan ainoana tavoitteena FLOW! Pakko myöntää, on ollut kolmosiin nousun jälkeen apina olkapäällä. Apinan nimi oli Liika Tuloshakuisuus. Hus, ruma apina, pois hus!

Jennin kanssa kellotettiin alueellisen valmennuksen kolmen hypyn sarja, kepit ja puomi. Ei ees huijattu eikä lintsattu, ajat oli Ryynillä yllättävän hyvät siitä huolimatta ;).

Oon nyt tehnyt lihaskuntotreeniä 3-4 x viikossa ja lenkit päälle (kävellen, vähän mummohölkkää). Uutuutena olen aloittanut intervallit. Ekalla kerralla ylämäkijuoksussa otettiin tältä emännältä luulot pois; syke treenissä käväs lukemissa 220, ihan kamala olo... Ilman personal trainer-Sannaa oisin lopettanut heti kun sattuu/oksettaa/pyörryttää. Ihan alussahan tässä kunnonkohotusprojektissa vielä ollaan, mut olo on jo jotenkin.. ööö... tasapainoisempi :).

Huomenna alueellinen valmennus, jeij!





Sunday, September 02, 2012

Hinkua odotellessa...

Piirinmestaruuskisat meni samoilla surkeilla hylky-tuloksilla. Lataus oli olevinaan kohdallaan, omat taidot ei. Jumitin väärissä kohdissa, en ollut hereillä, liikkeessä ei tehoja. Sama virsi koko kesän. Nyt on pakko pitää kisatauko ja miettiä kisaamisen mielekkyyttä.

 Aika ei ole riittänyt agilityn treenaamiseen ja se näkyy. Harmittaa, nämä alkaa olla Rissan viimeisiä kisoja. Mummo täytti jo 10v 29.8.12! Meillä on Ryynin kanssa nyt  aikaa pitää taukojakin. Nyt odotan, että tulee hinku. Se hullu palo, että on pakko päästä treenaamaan ja kisaamaan. Että  laittaa kellon herättämään puol kuudelta, että ehtii hallille ennen töitä. Että unissaankin näkee huippusuorituksia, ne upeat kontaktit ja onnistuneen valssin. Että uskoo itseensä ja koiraan. Se hinku on ollut koko kesän haudattuna kaiken kiireen (ja tärkeämmän?) alle. Ei nykykolmosissa pärjää, jos treeniin ei satsaa ajatusta, aikaa, vaivaa, hikeä ja rahaa. Ja mie haluan pärjätä!

Nyt on parit huippuhyvät agilitytreenit alla. Lauantaina treeni sisälsi kuljetusta ja yhden varsin hyvän valssin (ja viiden askeleen haasteen, jonka jokainen muuten läpäisi!). Jotain, mistä nähdä mukavia unia! Kiitos Sari ja Jenni perseelle potkimisesta!

Oman kunnon kohotukseen on ollut hinkua enemmän. Asenne ratkaisee: Cooperin testin tulos oli joko huono tai sit se oli 50 metriä vaille hyvä. Sannalla se oli selkeä hyvä ;).
Kahvakuulaa ja pumppia, koko perheen pyöräretkiä.

Rissa oli pari päivää Aikku-tädin hyvässä hoidossa, kiitti <3 p="p">Ryyni on nypitty, näyttää ihan keitetyltä nyljetyltä rotalta. Alisalle kiitos tästä ;)!
Olin KSSK:n möllikisojen tuomarina torstaina. Oli ihan kivaa, vaikka sääntöjä jouduinkin varmistamaan yleisöltä :).
Ajateltiin porukalla järjestää eri teemoilla möllikisoja tahi kisan omaisia haastekilvoitteluja: kisaamista kun voi parhaiten treenata kisaamalla.