Motivaatiosta

Rissa on aina kyllääntynyt kentällä leikkiin ja leluihin tosi nopeasti treeneissä. Palkkaaminen on ollut aika haastavaa. Perusahneelle koiralle nakki on ihan jees, mutta ei mikään varsinainen "intopiukeenajeejeee". Palloleikit kotona saa koiran just tohon tilaan. Nyt olen systemaattisesti leikittänyt eri paikoissa ja yhtäkkiä vinkupallo on kuuminta hottia kentälläkin! Hiphei, ihan eri motivaatio koiralla tehdä.

Olen jo ottanut kokonaista kontaktiestettä pelkän alastulo-treenin jälkeen. Nopeista täppäyksistä heti palkaksi vinkupallo. Ihan hyvältä näyttää, pidetään peukkuja... Pelkona nyt, että ottaa loikkaa täppäykseen, kun vauhti kasvaa. Tänään otin pari kymmentä toistoa, ihan siistejä. Ekat pari ehkä liian lennokkaita, en palkannut.

Ennakointeja ja pyörityksiä vinkupallolla. Tai siis koiralla.

Mulla treenimotivatio on vaihdellut. Harmittaa, etten työkiireiden takia ehdi kimppatreeneihin niin usein kuin haluaisin. Porukka on niin kiva ja tulokset puhukoot treenien laadusta (tai no, vain yksi maailmanmestari ;)). En ole vielä mihinkään kissan vieläkään ilmottautunut, polttelis lähteä Tallinnaan kisaamaan 3.10.

Juoksukoulu-motivaatio on ihmeekseni jatkunut. Tänään lyllersin puolitoista kierrosta läskien lenkkiä! Polvi juimii, saanut kuuma-kylmä-hoitoa. Viikonloppuna ois tarkotus koittaa Marjon kanssa 5km. Se vastaa haasteena meille tavallisen ihmisen maratoonia!

Ja Iidaa pitää juhlistaa jotenkii! Voi olla, ettei mulle kerrota suunnitelmaa tällä kertaa, kuitenkin laulaisin sen heti vahingossa... Tänään vielä herkistytti, meiän Iida telkkarissa!

MM 2009, kotistudio hengessä mukana!

Medeille joukkueKULTAA!!! Upeita ratoja! Sormi kipeänä oon painanut päivitysnappulaa, onneksi Jennin kauttakin on pysynyt kartalla.

Iida ja Soppamies lähdössä huomenna finaaliin sijalta 23. Jännittää ja kutkuttaa, tsemppiä!

Juoksukoulu

Mie hölkkäsin tänään (mummovauhtia, mutta kuitenkin) 20 minuuttia yhtäjaksoisesti! Aina vaan tuntuu kamalalta, kylkeä pistää ja polvi vihoittelee läskin hölskytyksessä. Odottelen sitä euforian tunnetta, misä monet puhuvat kokevansa kunnon treeneissä. Ei ole ei euforiasta tietoakaan, mutta periksi ei anneta!

Iida Itävaltaan-möllikisat

http://vainiosisaret.kuvat.fi/kuvat/koirat/2009_09_13+Iida+It%E4valtaan+epikset/

Linkissä Marjon ottamia kuvia, ihania! Osanottajia olis saanut olla enemmänkin. Fiilis, osallistujat ja sääkin olivat aurinkoiset. Ja Kouvolan Sanomien toimittaja teki jutun oileille urheilusivuille, Kokko toteaa. Iida ja Jenni ja koko maajoukkue lähti sit tänään kohti Itävaltaan. Kovasti tsemppä kaikille, työ ootte ihan huippuja!

Ollaa myö treenattukkii!

Orenius kävi meitä viime viikolla koutsaamassa Kouvolassa. Sain rakentavaa palautetta asenteestani (joka oli aluksi taas ihan hukassa). Olihan se taas mokoma oikeessa ;) Radalla, oli se sitten kisa tai treenirata, ei saa löysäillä! Pienen juoksuttamisen jälkeen alkoi sisu kasvamaan ja napakkuutta löytymään. Kepeille vienti oli jotenkin tosi vaikea. Rissanen ei ookkaan oikeesti niin hyvä teknisesti, kun luulen. Mun liikkeestä ja sijainnista on ihan liikaa kiinni se minne osuu. Kontaktit kautta linjan 100% vaikka mentiin niitäkin monen monta kertaa ja paineen alla ;) eli mitä siitä voimme päätellä...?
Pitäis päästä Juhan valmennukseen kuukausittain, että pysyy tsemppi!!

Pihalla olen taas yrittänyt jotain säälittävää täppää-treeniä pitää kontaktihärvelillä. Ei tunnu ollenkaan omalta jutulta eikä varsinkaan tunnuta etenevän (no ei kai kun ollaa kisannut koko ajan...). Nyt alkaa pakollinen kisatauko. Varsinkin tässä pitäis nyt hakea se oikea asenne ja iloita onnistumisista!

Haastemittelömme jatkuu: juoksukoulussa alkoi neljäs viikko! Into ja usko on kova, kunto ei vielä ;) http://www.pori.fi/vav/liikunnanohjaus/juoksukoulu
Yllättävän nopeasti on kunto alkanut kasvamaan. Aloituskondis oli mulla niin niin niiiiin kehno, että hävettää. Tällä viikolla pitäis jaksaa jo toi vartti!

Imatra 6.9.09

Lähettiin kuuden jälkeen Sannan ja Sarin kanssa ajamaan vesisateessa kohti Imatraa. Taas pähkäilyä tämän harrastuksen mielekkyydestä...

Eka rata (Vesalehto) näytti radan ulkopuolelta älyttömältä pyöritykseltä. Ei lopulta ollut ollenkaan paha, napakasti piti viedä loppuun asti. Meillä oli hyvä rata, vaikka tulos 15. Okeiokei, kyl mie aika kamalasti rääyin... Keinulla tein ihme painostuksen, oikein koko kropalla , Rissa hyppäsi sivusta alas, siitä yht. kymppi. Puomilla taas kamalaa käskyttämistä, tuli alas asti. Vika rima alas kun kiirehdin tuulettamaan. Tuntui vaan siltä, että koira sen ansaitsi just siinä ;)

Toka rata kans Vesalehdon, alku ja pari muuta pätkää suoraan edellisestä radasta. Uhallani otin alun eri tavalla kun eka kerralla, vaikka se ekakin oli mennyt nätisti. Nyt meni vielä nätimmin, alusta asti kunnon menoa. En stressannut mistään turhasta, en vääränpään putkista, en vesisateesta. Hyvin jaksoin keskittyä ja koira sai mennä "rauhassa kovaa". Voittonolla tuli, oli muuten viides voittonolla kuukauden sisällä, ei paha!