Lisää kuvia ;)

Rissanen löytyi ikuistettuna Irene Vinhan toimesta, hienoja kuvia!

Ilmeestä voisi melkein luulla Rissan tykkäävän lajista...

Treenisuunnnitelma/hyvin pitkä terapeuttinen vuodatus

Olen siis pysähtynyt miettimään oikein huolella, miksi vanha ongelma, kontakteilta kisoissa loikkiminen, on palannut.
Perusopetus ihan alussa oli liian hätäinen, kuitenkin, vaikka silloin luulin edenneeni johdonmukaisesti. Pöhkönä olen vaihtanut treenityyliä jokaisesta vinkistä, en ole palkannut oikein. Hidastelut johtuneet paineistamisesta, Rissa on oikeesti herkkis ;)

Alkukeväästä aloin ottamaan treeneissä läpijuoksuja saadakseni kaivattua vauhtia ja iloisuutta alastulolle. Fakta on, että niillä hitailla nykytys-kontakteilla saatettiin tuurilla pärjätä näissä pienissä paikalliskisoissa, jos paremmilla oli huono päivä ;). Ihan kuumimpaan kärkeen ei olisi ollut mitään asiaa, (no ei ole kontaktivirheilläkään, voisi joku mälsä tyyppi nyt lällättää...), sinne kuumimpaan kärkeen Rissa kuuluisi ja sinne minä haluan ;).

Samalla, kun treeneissä palkkasin parit läpijuoksut, lopetin kisoissa kontakteilla koiran "auttamisen", en oikein itsekkään ymmärrä miksi.

Ja siitähän koko soppa taas alkoi. Olin äsken varaamassa aikaa ties kenelle koutsille, Kokkosen Tuijaa jo konsultoinkin, puhelimessa oli jo Oreniuksen numero (sen isomman), piipaa-autonkin tilasin, tosin selkäkramppini takia mutta kuitenkin. Sitten istahdin alas ja epäluonteenomaisesti aloin ajattelemaan., ihan ite ja rauhassa. Vuosien varrella olen saanut tosi hyviä, hyviä, huonoja ja tosi huonoja neuvoja kontakteille. Nyt vaan muistelemaan niitä tosi hyviä ja hyviä. Olen liian ärhäkkäästi koklaillut kontakteilla sitä sun tätä, miettimättä, käykö se Rissalle ja käykö se mulle. En ole malttanut pitää kunnollista kisataukoa (!) opettaessani uutta tai yrittäessäni vahvistaa vanhaa. Olen etsinyt pikakorjauskikkoja.

Täten esittelen teitille TREENISUUNNITELMANI:

MISSIO: Ettei enää ikinä tulisi virallisissa kisoissa kontaktivirhettä, että saisin opetettua nopeat, stressittömät ja varmat suoritukset, ettei ikinä enää tarttis palata tähän syvään harmituksen tilaan mokomien kontaktien takia.

-(Pärnun jälkeen) kilpailutaukoa AINAKIN piirinmestiksiin elokuun puoliväliin, henkisesti olen asennoitunut odottamaan, kunnes olemme valmiit. Tavoitteena vuoden 08 ässämmät. Kuumin kärki ;)

-Palkkaus: Olen alkanut kuumentamaan Rissaa taas namirasialle, Ute Schneiderin ohjeilla. Mistä lie muistikätköstä sen keksinkin. Ideana siis, että koiran osatessa on-off-asento ja kohta, laitetaan palkka metrien päähän kontaktista. Koira vapautetaan lelulle/namirasialle katseesta tai kuten nyt Rissalla, siitä, että se tulee kovaa alas asti. Marian kanssa tehtiin sitä paljon Likalla ihan alussa ja toimi superisti. Tänään oli pari oikeinoikein hyvää ja nopeaa alastuloa, jatketaan tällä. Vinkupallo on ollut myös pop, sillä otin samalla tavalla viitisen toistoa aalla. Namipurkkia tuntuu enemmän himoitsevan. Palkkaukseen muutenkin huomiota, tänään kentällä hihkuin itseni hikeen (jo koukkuselkä suortuu...).

-Toistot. Tavallinen koira oppii toistoilla, voishan niitä Rissallakin kokeilla ;)
Tilasin sellaisen minikontaktiestehäkkyrän. Laitan sen Jokisen riemuksi keskelle pihaa ja alan paukuttamaan. Realistisesti ehtisin ottamaan sellaisen kolmisenkymmentä toistoa HYVÄLLÄ palkkauksella päivässä, ideaali ois kymmenen sarjoissa (?), pitää katsoa sitten. Treenikentällä otan aina vähintään 5 toistoa putkeen. Radalla (jos on ideaa mennä muutenkaan rataa palkkaamatta??) aina palkkaan kontaktiesteillä.

-Ruokinta (tähän puuttuminen oli kans Seppäskän idea). Rissa saa tällä hetkellä ainoastaan 1 1/2dl (llaadukkaita) kuivanappuloita illalla. Ei hyvä. Kamppailen itseni kanssa alanko puolibarffaajaksi vai mitä. Suunnitelmissa siirtää osa ruokamäärästä palkkaukseen, silloin ainakin keksittävä jotain muuta kuin nappuloita. Lihaa meitin rinsessalle?

-Asenne, motivaatio. Miten paljon haluan menestystä Rissan kanssa? Paljon. Eli töitäkin pitää olla valmis tekemään paljon. Hyvällä sykkeellä, tästä se lähtee!!

SM-kuvia

Löytyi netistä kuvia karsintaradalta. Kuvaaja Pirkka Liukkonen. Pituus-hyppykuva paljastaa kuinka hemmetin kaukaa Rissa oikein ponnistaa...

Iloista Jussia!

Itselläni ei niinkään iloinen Jussi tiedossa: eilen nostin Iiroa huonossa asennossa ja jo aiemmin ärtynyt lannenikamasydeemi sanoi totaalisesti poks. Lanssilla mäelle ja piikkiä kankkuun, puhuin itseni kotiin toipumaan. Sängystä en pääse ilman apua, mutta vessassa pystyy käymään jo sisulla pisulla ;).

Onneksi on sukua ja ystäviä Iippo-paksukaista kaitsemaan ja naapurin mukavat tytöt hoitaa Rissan lenkitykset. Katsotaan, miten lähtee toipumaan. Huominen saareen lähtö taitaa peruuntua, hö. Sain kyllä semmoiset mömmöt, että. Kipua eivät vie kokonaan, mutta pää on sekaisin kait siksi, että on kivaa vaikka on kipeä.

Rissasen ja Umpan AGILITY-kisat

ovat Pärnun reissun jälkeen tauolla toistaiseksi (olemme lähdössä 28.6.-1.7. lomalle Pärnuun ja kisaamaankin tietty siinä samalla ;)).

Peruin Agirodun, parit suunnitellut heinäkuun kisat ja MM-karsinnat. Mietin vielä elokuun puolen välin piirinmestaruuksia, tuskin ollaan vielä silloinkaan kisakunnossa. Pakko oli tehdä tälläinen radikaali (ja kipeäkin) päätös. Ei voida jatkaa kisaamista tällaisilla kontakteilla, ei sitten millään.

Nyt pysähdytään taas miettimään mitä ja miten treenataan ja sitten alkaa valmistautuminen vuoden 2008 SM-kisoihin!

SM 2007

Mukava reissu mukavien ihmisten seurassa. Pää kesti yllättävän hyvin, ihan oikeesti!

Tuloksia... ihan kamalaa. Kontaktiongelma on tosissaan pahentunut. Perjantain iltakisoissa puomin alastulo ja vika rima tippui, tuuletin maalissa kun edes aa onnistui hienosti. Toisella radalla päivän toka nopein aika, ei paljon lohduta, aalta vitonen. Melkein itketti, seuraavana päivänä SM-kisat, onpa mukava harrastus.

Joukkueradalta meille kymppi, puomilta hyppäsi kaukaa (!!) ja huolimattomuuskielto. Sumi sai nollan, Joselle pari sekkaa yliaikaa ja Patelle harvinainen hylky. KSSK:n minijoukkueen tulos siis aika kehno johtuen noista meidän virheistä, taas melkein itketti. Nollattiin Seppäskän kanssa siiderin äärellä, illalla isolla porukalla syömään ja analysoimaan päivän ratoja, hauska ilta ;)

Yksilökisat sunnuntaina. Olin ihan hyvässä kuosissa henkisesti, fyysiseti romu: ärhäkkä flunssa vei äänen ja juoksusta tehoja. Nukuin pari tuntia teltassa, vähän jumitti. Ennen rataa jännitti, mutta olin yllättävän toimintakykyinen. Meillä ihan hyvä hyppyrata, syli/poipäinkäännöt toimi tosi hyvin, pari turhaa kaarrosta, muuten pysyi hallinnassa. Väärän pään putki vei jatkomahdollisuudet. En osaa edes harmitella, ei ollut vielä meidän aika.

Tulostaso KSSK:laisilla kehnohko. Yksilökisassa ainoastaan Suvi ja Lapinkoira Viivi saivat tuloksen, muistakseni sijoitus oli 26.

paniikkitreenit

Tänään KAHDET paniikkitreenit, ounou. Onneksi sain iloisia kontakteja ja haltuunottoja kunnon palkalla. Eilinen seesteisyys on vaihtunut tuttuun panikoimiseen. Pää ei kestä ;)

Suklaata, silittelyä ja sylittelyä

SM-kisat on viikonloppuna Tampereella. Koska oikeastaan mitään ei ole enää tehtävissä, olen päättänyt ottaa rennosti. Katotaan maltanko olla ottamatta viime hetken paniikkitreenejä... Olen katsonut (niitä harvoja) onnistumisia videolta ja mielikuvissa tehnyt monta huippuhyvää ässäm-rataa!

Tänään työreissulla Hesassa joutui ostamaan Stokkan herkusta hemmottelusuklaata, liittyen arvatenkin tähän rennosti ottamiseen... Mopo lähti käsistä vai oisko uusi sananlasku "mopo lähti käsistä kuin Jare-pumiainen startissa". Löytyi aivan ihanoita BELGIALAISIA konvehteja, Lindtin creme brulee-suklaata, irtomyynnistä tarttui mansikka-chilisuklaata ja valkosuklaa-mangopalleroita ja enempää en kehtaa tähän laittaakkaan. (Tiialle huomiseksi luvassa kalorikooma!)
Minun on pakko sit viikonloppuna pärjätä kun on palkinnut ittensä niinku etukäteen ;)

Olis pitänyt lähteä illalla Kotkaan möllikisoihin tai ainakin kentälle. Pitäis imuroida, kitkeä, istuttaa parit amppelikukat. Ollaan vaan oltu sohvalla, sykkylinpykkylis poika ja koira, maailman parasta tässä hektisessä hetkisessä.

Omat kisat 10.6.

Mentiin sata lasissa! Tosin ohjaaminen unohtui pariin otteeseeen ja tuli tarve kokeilla ihmeellisiä juttuja "toimiskohan tää kisoissa"-tyyliin. Saldona 2 hylkyä. Varsinkin hyppiksellä oli lataus ja fiilis kohdallaan. Revitin liikaa, Rissa ei hakenutkaan hyppyä kuten oletin, tuli ohi, en korjannut vaan painettiin menemään. Loppu meni ihan kamalan hullusti huitoen, itseänikin nauratti =)

ässäm-ryhmän treenit

Keskiviikkona otettiin pätkä Jaakon koulutuksesta. En saanut tsemppifiilistä, tuttua löysäilyä taas joten suosiolla tulin pois radalta tahkoamasta. Tuumaustauon jälkeen pienellä kellotuspaineella sainkin ihan kelpo radanpätkän juostua. Olisi pitänyt vielä herkemmin palkita, miten sitä aina yrittää vaan tahkota... Ei saisi olla näin vaikeaa muistaa palkita usein ja ruhtinaallisesti, huono minä. Iiro oli mukana häiriköimässä, joten ei oltu muiden riesana ihan loppuun asti ,vaan mentiin kaikki kolme uimaan, se oli mukavata se ;).

Sunnuntaina omat kisat, 2 starttia. Aion mennä sata lasissa. Ehdittävä treenata ennen niitä vielä aata, tässätyksiä vauhdissa sekä sitä pirun pakkovalssia.

Ensi viikolla ässämmät, kääk ja iik!

Jaakko

JIG!
Rissanen on ollut pariin otteeseen Pessan tyttöjen kanssa Jaakon koulutuksessa, mulle tämä oli eka kerta. Aikas kamalaa, oma liikkuminen väärässä rytmissä ja oleminen väärässä paikassa, mulla yritti olla väärä rintamasuunta ja väärä käsi... Tämähän EI ole kenellekkään meidät radalla nähneelle uutinen. Jaakkopa se osasi kertoa, miten voisi tilannetta yrittää korjata:
-tekniikkaa varmemmaksi aina vaan > aina kirittävä etumatkaa
-kontaktit itsenäisemmiksi > etumatkaa
-kun juostaan, niin juostaan täysiä
-vaikka juostaan täysiä, on muistettava ohjata ;)

Tämä oli se tärkein: Jos meinaa pärjätä huipulla, ei koiraa saa jarrutella vain siksi, ettei OHJAAJA ehdi tilanteisiin, vaan on mietittävä, miten ohjaaja EHTII tilanteisiin.
Koulutus oli älyttömän hyvä, nyt vasta aukesi se pari viikkoa sitten ollut Janitan koulutus paremmin. (miten niin hidas sytytys?)
Pakkovalssin idean ymmärsin seurattuani puolen tusinaa muuta radalla (myö oltiin ekoja).

Okei Iitsu ja muut KSSK:n JIG-fanclubilaiset, miten sitä jäsenyyttä oikein anotaan...?

tässätys vol.6

Perjantaina pikaiset päivätreenit Nisuminnan ja Rillansarin kanssa. Nyt alkaa avautumaan, missä vaiheessa Rissa tarvii käskyn esim. haltuun otossa. Niin, nyt vasta, eikä vieläkään varmasti paineen alla. Mutta tästä on hyvä jatkaa (joo joo, iloisesti).

Otimme ihan perustässätystä randomilla, nakki / vinkukongi palkkausta, alkaa jo herkemmin karvanaama kääntymään! Sylikääntöä vauhdissa > suora putki, 3 hyppyä pitkillä väleillä ja kolmannen jälkeen putki uuna "vääräpää" suoraan linjassa. Yllätyin, miten kivasti tuli näppiin, se ajoitus on vaan niin niin tarkka. Aikas haastavaa juosta täysiä, kääntyä sivuttain ja ehtiä käskyttää oikein ajoissa... Ennakkoivana käskynä kakkoshypyn jälkeen "rissa", sitten ennen kun koira ilmassa kolmannalla hypyllä tässätystä ja rokkikättä niin avot. Kuinkahan monta hylkyä olen saanut just tollasessa tilanteessa? Nisuminna mietti haltuunottokäskyt uusiksi, kannustin ottamaan tässätyksen takaisen pelkän koiran nimen tilalle, toimi kun väärä raha. On sen Jaren reaktionopeus aivan omaa luokkaansa. Ja ääntely....

Tänään oli Tiian ylppärit, hauskat juhlat. Lähdimme ajoissa, silloin vielä Iiro oli ainoa jonka puheesta ei saanut selvää, joka pissasi housuun ja kompastui omiin jalkoihinsa ;)

Huomenna Jaakon koulutus, kuinkakohan kamalasti se meitä juoksuttaa?

KEPO

Iiro on ihan kelpo kepo. 1v ja äsken ihan oikeesti KOMENSI Rissaa väistämään! Huvittava tilanne, Rissa katto minua, että onks tota pätkää polkumopon kyydissä muka uskottava. Ja minä siihen että uskottava on, ihmislajia kun hän kuitenkin seitsemänkymmenenseitsemän sentin mittaisena edustaa. Meillä ei lapsi saa kiusata koiraa eikä koira lasta. Nyt alkaa Iiron hellyydenosoitukset olemaan turhan rajuja. Rissa tietää paikkansa, älyää poistua tilanteesta, vain pari kertaa on jäänyt murisemaan. Omassa punkassa se saa olla kepon lähentelyiltä rauhassa. Toistaiseksi mennyt yllättävän hyvin heidän yhteiselo.
Tänä aamuna unilämpöisenä köllöttelivät poika ja koira kylkikyljessä. Iiro tarjosi kohteliaasti tuttiaan, Rissa yhtä kohteliaasti siitä kieltäytyi. Jatkoivat yhteistuumin köllöttelyä. Onko tämä niitä onnen pieniä pipanoita?

Ja nyt kun on koittanut uusi iloisempi agilityaikakausi, niin totisesti sanon teille:
TOIMII!

Treeneissä munaa ja vääntöä. Koira uudelleen herkistyksessä tässätykselle, tavoitteena ekasta tässästä pään kääntö, loppu koira seuraa kyllä sitä päätä ;). Kehumista hengästymiseen asti(kyllästymiseen asti kirjoittaisi se entinen ikävä agilityumppa).

En enää manaa: ei se toimi. Mietin miksei toimi, miten saan sen toimimaan. Jos ei silti toimi niin uusia ideoita. Ei saa jäädä tuleen makaamaan.

Eilen ässäm-treeneissä ja sen jälkeen kolmosten treeneissä pätkä (umppalaisittain mukaellen, koska en ikinä opi rakentamaan rataa autenttisesti, lisäselitykseksi vielä, ettei nykyään ole kuin 1/2 kenttää ja vain 1/2 esteistä käytössä) Janitan treenistä. Sylikääntöä vai etuheittoa, samapa tuo kun toimii. Palkkaukseen erityishuomio, iloisesti hiphei.

Asenne kohdallaan!

Olen kiinnittänyt agility-harrastuksessani liikaa huomiota vääriin asioihin. Piti pysähtyä miettimään, mikä mättää. Treeneissä ei intoa eikä älyä, kisoissa ei OIKEAA latausta. Mietin jo, miksi ylipäätään satsaan tähän näin paljon aikaa ja energiaa, mikä on vinksallaan. Mulla on ollut jumaleisson ASENNEONGELMA! Attitude kohdalleen ja hitto vie, kaikki on sen jälkeen helpompaa. Kontaktit, treenaaminen yleensä, se MIKSI treenaa. Onhan se olevinaan tärkeetä, välistä-vedot ja lähetykset, ässämnollat, onoffit, treeniblogi ,oikeanlaiset pohjat treenikengissä joo, mutta kestävän kehityksen kannalta tärkeäksi jää ainoastaan:
tuo hieno pieni koira ja ILO tehdä yhdessä!

muistelua...

Naapurin tytöt ulkoiluttivat Tinttiä ihan loppuun asti, laittoivat äsken mulle tämän torstaina ottamansa kuvan Tintistä.

Salaa on olo helpottunut kun Tintti on pois. Ei tarvi jännittää, onko lattialla eritettä jostain päin mummokoiraa. Eikä tarvi potea huonoa omaa tuntoa hammaskivestä, nivelrikkolääkityksen unohtamisesta tai siitä, että kerta kaikkiaan meni hermot Tintin könötykseen monta kertaa päivässä. Minkäs mummokoira dementialleen mahtoi.

Ollaan muisteltu Tintin seikkailuja, ja niitä riittää. Legendaarisia hulluhyppyjä parvekkeilta ja yläkerran ikkunoista. Metsästysreissulla Tintti luuli olevansa joka paikassa ja aina. Saaliksi mm. hienon-naisen-turkistakin helma Kouvolan keskustassa vuonna 94, päästäisiä, myyriä, hiiriä, rottia (ällöä, hännät pyöri vielä kuin ropelit terrierin puristaessa kropasta), yksi lemmikkikani, yhden lemmikkimarsun murhayritys vuonna 95, pulun poikanen sekä siilejä ja sammakoita. Kerran se sukelsi mökillä katiskan merkkiä kunnes lähti taju. Virottuaan jatkoi talkoita.

Vuosien varrella oli ihan liian monta koiratappelua. Tintti ei ikinä jäänyt kakkoseksi, ei ainakaan omasta mielestään. Koirakavereita ei liikaa ollut, mutta niitä vähiä se rakasti intohimoisesti. Ihmisille Tintti oli alun kommunikointivaikeuksien jälkeen aina nöyrän ystävällinen sylikoira, sen sai laittaa vaikka solmuun. Agility-radalla Tintin suoritus ei jättänyt ketään kylmäksi. Vauhtia oli enemmän kuin taitoa. Aina täysillä ja jos/kun ohjaaja ei mennyt riittävän lujaa kannusti Tintti nappaamalla ohjaajan ahterista kunnon otteella. Ikinä se ei osunut kisoissa puomin kontaktilla, mutta kovaa sa meni, mokoma.

Tintti oli reissukoira. Häntä vispaten se oli mukana festareilla, mökkibileissä, kisareissuilla, usein mukana mulla töissä. Kun reissasin ulkomailla, asui Tintti vanhemmillani. Sillä sitä lellitiin, vuodessa paino melkein kaksinkertaistui. Äiskän käpylehmä.

Tintti oli ensimmäinen ikioma koirani. Dr Jekyll ja Mr Hyde, itsepäinen, tulinen, väsymätön metsästäjä ja äiskän oma täplämahakainaloinen. Tintti oli kaikessa joko tai, mikään ei ollut harmaata aluetta. Nuorena ihan umpihullu ja viimeiseen asti oma yksinkertainen itsensä, meille kuitenkin hyvin rakas.

Möllikisat

Eilen kipaisin omissa möllikisoissa oikein mukavalta tuntuneen hylyn. Palkkasin aalla saarentuija-tyyliin, ollaan nyt treenettu sitä koko viikko. Nopea aa, ihan olen tyytyväinen. Muistin ohjata melkein koko ajan, se pieni herpaantuminen irrotti koiran käsistä ja vikaputkeen. Hyvä fiilis kuitenkin ja sehän se on oikeesti tärkeintä!

Janitan opissa Pieksämäellä

Olin niin pyörällä päästäni Janitan treenien jälkeen, että vasta nyt oikeestaan pystyn jaottelemaan selkeämmin oppimaani.
Tosiasioita: koira ei ole teknisesti niin taitava kuin minä luulen > ainakaan en ole palkinnut sitä tarpeeksi esim. käteen tulo, kierrätys, kepit (JA NE KONTAKTIT!!). Eli paluu perusassioihin. Palkkaukseen huomiota, ei paineistusta. Tarkkuutta, keskittymistä, ajatuksella tehtyjä harjoituksia. Koiralta pois vastuu estevalinnoista. Liike valsseissa seuraavalle esteelle päin, liike ei saa katketa, uskalletta mennä lähemmäs estettä radalla. (Siis näitä on mulle toitotettu sm-ryhmän toimesta jo vuosia, ettei ihan uutuusjuttuja kuitenkaan...).

Olin ihan ihmeissäni eli entistä enemmän jumissa, kun harkka sisälsi mulle ihan uppo-outoja termejä: sylikääntö, tvisti, pakkovalssi... Noita ollaan yritetty harkata (eri nimellä ;)) Rissan kanssa jo aiemminkin, mutta kerta pari ilman sen ihmeempää ideaa. Just tuota idean puutetta taisi se Janitakin ohjauksessani ihmetellä...

Kontakteista: syvä huokaus. Janita, tuo agilitykansan Obivankenobi, sen älysi kysyä: mitä kannattaa tehdä, jos koira AINA treeneissä toimii hienosti, mutta EI IKINÄ kisoissa kuten treeneissä? Kisoja vartenhan treenataan, ei treenien. Rissa jää jumittamaan ylös Aalla > katsoo ohjaajaa, ponnistaa suoraan eteenpäin puolesta välistä. Koira on ihan liian paineistettu, on kuin vieteri, tästä halutaan pois. Siihen Janita suositteli kokeilemaan saarentuijan-tekniikkaa. Treeneissä heitetään selvällä käsiliikkeellä nami kontaktille, koira jahtaa namia ALASPÄIN, ja saa tulla omia , NOPEASTI, RENNOSTI, ilman onoffeja. Kisoissa sama liike, ilman namia tietenkin.Vähän tuntui hullulle, kaiken tämän pysäyttelyn jälkeen. Mutta tottahan se on, jossain vaiheessa on tapahtunut virhe (koulutus, palkkaus, paineistus?) ja kisoissa ei tule toivottua suoritusta. Puomilla ja keinulla jatkan kuten aiemminkin.

No, tästä ei ole suunta kuin ylöspäin. Uusi mottomme on "TAIDOLLA, EI TUURILLA!".

Tintti 27.4.93-24.5.07

Oli jo aika lähteä, nyt kuono kohti tähteä.

Sinne jäivät vanhat kaverukset Tintti ja Junnu yhdessä eläinlääkärin pöydälle. Hyvä, pitkä elo molemmilla takana, koiran virkaa toimittivat viimeiseen asti.

Santalahti iltakisat 18.5

Hylky tokalla hypyllä. Hävettää ja harmittaa, niin tyhmä moka. Yritin lähteä takaperin liikkumaan kutsuessani koiraa startissa (kun yleensä en saa itseäni liikkeelle ja koira päin/"syliin"), joo, vaikeeta tais olla ne pari askelta takaperin, liikahdin liian aikaisin sivulle, ohi hypyltä ja hyppäsi sen takaisin päin. Alkeiskurssimoka. Yritin räpeltää eteenpäin, mutta motivaatiovaje näkyi kamalassa ohjaamisessa jotein poistuimme hyvissä ajoin radalta. Olisi ollut hyvä koklata kontakteja mutta tämä viisaampi ratkaisu tällä kertaa...

Touho-pumiaiselle sentään Jennin kanssa nolla, sij 4. ;)

Huomenna Pieksämäelle parsonyhdistyksen järkkäämään Janita-koulutukseen ja sukulaisia tapaamaan.