Kahjot Ninjat featuring King Orenius

Viime viikonlopun Oreniuksen valmennukseen osallistuneet KN:t väänsivät sen alun treenin takaaleikkaus-kohdan. Rissan kanssa käytän paljon takaaleikkauksia valssin sijaan oman sijoittumispuolen vaihtamiseen. Kääntäviä takaaleikkauksia olen kyllä teettänyt treeneissä muilla, mutten ole juurikaan tehnyt Rissalla (kun ei se käänny, menee vain kuin juna...). Noin kymmenen toiston jälkeen äkkäsin rytmin ja että oikeesti yläkropan pitää kääntyä ja paljon! Makeesti alkoi kääntymään, ei sinkoilua, ei pyörimistä vaan napakoita ja hallittuja käännöksiä. Näitä alan vahvistamaan kunnolla. Rissa oli loisto vireessä ja vauhti sen mukainen. Kellotettin ja se tietty lisäsi omaa yrittämistä.

Jäähkälenkillä huomattiin, että Rissa ontui oikeaa etujalkaansa. Kotona putsasin ja hieroin. Kynsivallit vähän vetäytyneet ja punoittavat taas, muuta en löytänyt. Nyt aamulla en liikkeestä löytänyt sanomista, ehkä vähän varoo etupäätään, keventää laukassa? Rissalla ei ole ikinä olllut mitään vakavampaa ja "huolloissa" ihmetelty, miten voi olla tämän ikäinen aktiivinen agility-koira näin priimakunnossa (ranka, lihakset, liikkeet). Huoli kalvaa nyt koko ajan, pitää viedä näytille heti jos oireilee.

Ryynin kanssa ajattelin silpasta treeneissä saman alun. Hö, miksei se nyt mee, eiks se muka osaa...? Nöyrryin ja palasin PERUSASIOHIN. Putkeen eri kulmista, lähettämistä 2 hyppyä. Sanna palkkasi ja hyvä niin, liian helposti lähtee Ryyni kääntymään mua kohti esteillä.

Olen Ryynin kanssa odottanut ja malttanut ja ottanut vaan hyvin hallitusti lähtö-paikallanoloa, putkea ja parin hypyn pyöritystä. Paskanmarjat siitä mitään hyötyä ole ollut. Huoh, eilen EI pysynyt istu-asennossa lähdöissä (tarjosi BC-pylly-ylhäällä, maahan menoa JA seisomista), EI hakenut putkea, EI hakenut hyppyä. Mie joudun vielä lataamoon ton pennun takia!


Mut on ne rakkaita!