WAO oli kokemuksena ihan huippu! Meillä oli maailman paras kannustusjoukko ja oli kyllä oikeesti suuren urheilujuhlan tuntua! Ja ne ruuat, aah... Kisapaikka oli meren rannalla, hiekkarannalla kelpasi lämpätä. Mulla äityi se flunssa pahaksi, nosti kuumeen torstaista lauantaille. Kaikenlaisia troppeja kokeilin, ei vaan taittunut tauti, ainoastaan Umppa. Ratasuoritukset oli sen mukaisia, happi ei vaan riittäny tai ainakin tykkään vedota siihen. Perjantaina 2 kieltovitosta. Lauantaina (muistaakseni) hyl, muurivitska muuten kivalta radalta ja yks ihmeellinen radanunohdusrata jota valitettavasti ei voi laittaa flunssan piikkiin. Tuloksissa oli jotain häikkää (mun tulos 38 oli kai joku laittanut tuloksiin 30 tai jotain?, no onhan se melkein sama) ja ehdittiin juhlia Ryyniä sen radan voittajana. Kävin piipittämässä toimistossa, että virhe on teillä, ei olla voitu mennä noin kovaa, mutta vasta yöllä olivat korjanneet. Valevoittajat ei pääse oikeaan finaaliin, mutta bonus speedstakes voitettiin ilman vilppiä. Se oli kyllä meiltä
hyvä rata, ei kovin montaa koiraan mistään kokoluokasta ajassa ryynärille lucky loosers-kisassa pärjännyt.
Suomalaiset jyräsivät, upeita ratoja! Oli kutkuttavaa katsella, se on niin pienestä aina kiinni. Neon pärjäsi medihypyillä loistavasti, koko ajan palkinnoilla, Veikko ja bond voittivat ainakin yhdet radat, Niinu teki miljoona nollaa, ja Gaia loisti ja puuma ja pikkuLux jajaja...
Isot kansainväliset kisat on hieno kokea edes kerran, ja Italian kevät... Parasta reissussa oli kuitenkin rakkaat ystävät!!
Maanantai ja tiistai oltiin Venetsiassa. Ryyni on täydellinen reissukoira. Se ei stressannut mistää. nukkui kahvilan pöydän alla, se pysyi hallinnassa pululauman keskellä ja osoitti todellista turnauskestävyyttä.
Huomenna on lähtö WAO:n kisoihin Lignanoon, Italiaan! Mielialaa yrittää pilata kamala flunssa sekä hurjan pitkä todo-lista, jota ei vaan jaksa suorittaa kipeänä. Suunnilleen jos saan kamat kasaan ja hommat delegoitua niin hyvä. Niin hienoa päästä reissuun ja porukkahan on ihan hulvaton ;)!
Blogin hiljaiselon aikana olemme kisanneet, saldona 3 nollavoittoa, yks kakkostila, muutamat tahalliset (kontaktit) hylyt ja parit tahattomat hylyt (hups, lipsahti ;)). Videoita ei taas blogger suostu lataamaan, joten teiän pitää vaan luottaa sanaani: Ryyni kulkee kovaa! Mulla ohjauksessa ajoittain hätäilyä ja huolimattomuutta, ei näillä vauhdeilla ole vara tehdä" vähän sinne päin"...
Treenannut olen vähän. Muutamaan otteeseen vahvistanut tekniikoita ja kontakteja. Se vähä mitä ollaan tehty on tehty ajatuksella.
Unkarilainen Zsofi Biro kävi Kouvolassa. Meillä on niin eri tavalla
koulutetut ja reagoivat koirat, ettei ihan kaikki ohjauskuviot vaan tomineet meillä. Aina oppii kuitenkin uutta.
Nyt alan pakkaamaan. Ja etsin passin. Italiassa paistaa aurinko!
Ojangossa lauantaina hauska päivä parsonharrastajien ja muutaman normaali-ihmisen seurassa. Ekalta radalta räpellysnolla. Olin ihan väärissä paikoissa vääriin aikoihin, alun suoran putken takaaleikkauksen vein liian lähelle estettä ja kepeille tein leikkauksen jota en ollut suunnitellut ja meinas tulla kielto. KOvaa Ryyni meni, kaiken ton mun sekoilun jälkeen jäätiin voittajasta 9 sadasosaa ;). Hyppis oli kiva, siinä rytmitys ihan hukassa ja koira katosi suoraan putkeen= hyl. Vika rata oli se häpeä osio. En ymmärrä miten onnistuin sössimään kolmen hypyn ja kahden suunnitellun valssihässäkän niin totaalisesti! Mie peruutin ja peruutin ja vielä väärään suuntaan. Mut kontaktit hienot!
Hypeä oli sunnuntaina, kun pidimme Helin kanssa valmennuksia Homeetan puolella. Ihania länderikakaroita! 5 hyvin erilaista parsonia, lupaavia junnuja!
Olin möllikisoissa tuomarina, ei oo ihan mun mukavuusalueella se, onneks ei tullut keppivirheitä... Tosi makeita ratoja ja mukavan rento tunnelma. Kiitos ihanille avusta!
Huutomerki otsikossa siksi, koska ohjattu viikkotreeni on mulle harvinaista luksusta! Nissisen Sari oli laittanut haastavan pläjäyksen, jossa sai tosissaan juosta ja olla tarkkana. Miehän treenaan Sarin kanssa viikoittain, mut nyt oli jotenkin virallisempi valmentajaote, tykkäsin ;)!
Rytmitykset ei ollu ihan kohdillaan, varmistelin alussa likaa ja hätiköin niistossa. Aalta valui, soosotin ja komensin maahan, sen jälkeen puhtaat stopit. Lopuksi nollalla koko rata vaikka hapottikin, ihan kilpailunomainen suoritus.
Iltapainotteinen ja epäsäännöllinen työ ei anna mahiksia vakitreeniin ryhmässä. Toisaalta hyvin on pienellä porukalla aina päästy tekemään treeniä, milloin aamulla, milloin lounastauolla tai kympin jälkeen yöllä...
On se agility vaan hieno harrastus! Oon tutustunut niin ihaniin ihmisiin ja kokenut suuria tunteita (suuntaan ja toiseen). Ennalta-arvaamattomuus, yhteistyö, vauhti, riskillä meno. Parhaimmillaan maailman parasta huumaa, pahimmillaan sisukset ympäri kääntävää epätoivoa ja kaikkea siltä väliltä.
Mulla on aina hurjaa tasapainottelua perheen, haastavan työn ja harrastukseen käytetyn ajan kanssa. Polte kisaamaan on kova. Nurkan takana vaanii syyllisyys siitä, että kisaaminen on perheajasta pois. Tasapainotellaan nyt, pari kisaa kuussa on riitettävä addiktille. Ja täähän on vaan harrastus...?
LAU:n maaliskisat ja mulla tavoitteena onnistuneet pysäytykset kontakteilla. Tyytyväinen olen, niin on musta ittestäni kiinni onnistuminen. Ekalta radalta tippui rima, nopein aika ja fiilis hyvä.
Toka rata ja mie olin kehno, en saanut rytmistä kiinni ja tein tyhmiä ratkaisuja, hyl.
Vika rata nollalla kolmansia, vaikka loppusuoralla koira komensi mua eikä päinvastoin. Paras fiilis tuli, kun WAO-sisko Heli ja Kiho saivat tuplanollan!
Kotkassa Ekalta radalta Ryyni päätti varastaa. Saatoin olla liian rento(?) ja leikkisä, mut silti. Eli hommat seis ja koira pois. Tokalta radalta ei ole leuhkimista, Ryyni ei tullut valssiin vaan sinkoili putkiin kertaa monta. Vikalla radalla oli ihan eri latinki. Se oli hieno rata ja voitettiin! Kontaktit stopeilla, tosin tuli puomin vinoon kun en mennyt ohi. Hieno pieni!
Nollaprosentti parissa viimekisassa ollut aika kehno. Treeniä treeniä esteillä mut varsinkin oman mielen ja vireen hallintaa.
Esteillä pariin otteeseen. Papunhannan kanssa vahvistin haltuunottoja ja keinua ja ihastelin Muusa-pentua. Muusa on ihana! Eilen parsontreenit, itsenäistä puomia avustajan kanssa. Kuvia päivästä laittelen piakkoin Punaiset saappaat!
Rannikon treenissä olin ekaa kertaa, sain peruutuspaikan lennosta. Mulla oli ennakko-odotuksena turhia kikkailuja hienoilla nimillä... joten yllätyinkin positiivisesti. Timo kehoitti lähtemään liikkeelle aikaisemmin tilanteissa (nevöhööd), Ryyniä ei tarvi saattaa niin pitkälle vaan opittava hyödyntämään irtoamista. Esteväli 4-5 oli rataantutustumisessa ihan kammotus, siihen sain hyvät ohjeet ja kertaakaan ei livahtanut ptkeen! Eli mukaan neloselta "vekin kaltaisella" jalat vahvasti vitoselle. Sama oli keinun jälkeinen tilanne, ettei seuraavalta hypyltä lipsahda puomille. Ei tarttenu niin vihasesti huutaa tai pyöristää linjaa vain melkeinpä päin vastoin, tiukkuutta ja liikettä. Poispäinkäännökset on meillä ollu aina suht hyvät jotenkin ihan itsestään, joudunhan niitä kisoissa käyttämään kun en vaan ehdi välillä muuta. No ei ollu nyt hyvät poikkarit vaan kamalat, esteväli 6-7 ja 12-13. Koiralla ei useimmiten ollut hajuakaan mitä siltä halusin ja rytmitys ihan hukassa. Oli hyvä päästä pitkästä aikaa ohjattuun treeniin ja kontaktit oli hyvät pysäytykset (aa tuntui hitaalta?).
Omineni kävin pariin otteeseen tekemässä poikkareita ja sylkkäreitä ja lopulta kaikki ohjaukset oli niiden somia sekasikiöitä. Nimeksi ohjauskuviolle umppari? Huudetaan, huidotaan umpimähkään, laitetaan silmät kiinni ja toivotaan parasta. Ehdoton holy KAU-klassikko tämäkin.
Sarin kanssa pientä kontaktitreeniä kuumentaen. Jouduin lisäksi valssisulkeisiin tavoitteena saada mahd. napakka oma liike ja koira tulemaan tiukasti. Ääh...
Sunnuntaina tyttöjen kanssa treenit, joissa tavoitteena mulla iloinen tsemppifiilis no matter what, kontrolli vauhdissa ja aan stopin vahvistusta ohijuoksuissa. Voihan putkijarru sentään! Ryyni lennätti taas putkista ellen tehnyt suunnilleen puolivalssia ennen sitä, ei tullut muutenkaan haltuunottoihin toivomallani tavalla. Ja hermostua ei saanut vaan piti lirkuttaa ;). Vauhti oli kyllä kohdallaan ihan koko treenin!
Ilmoitin Ryynin Lappeenrantaan ja Kotkaan kontaktitreeneihin ;). Eiköhän kuukauden kisaamattomuus ole jo riittävä tuomio mulle mun ahneudesta :D. Ai niin, ja kyl mie hain sinne EO:iin kuitenkin, jos tulis vaik peruutuksia.
