Aluksi pitää päivitellä: "Voivoi, kamala miten nopeesti aika oikein menee!". Ryyni täytti 22.3. vuoden(!). Aika hurjaa, tasan vuosi sitten ihastelin pari viikkoisia marsuja Mannan ja Mollyn blogista ja nyt mulla on jo (iältään) aikuinen Ryyni-agilitykoira! Pitää aina varoa, mitä toivoo: mie tilasin Jaanalta sähäkän, taistelutahtoisen, pienen ja karkeakarvaisen tyttöparsonin. Totisesti sain just selllaisen kuin tilasin (melkein jopa liian sähäkän ja taistelutahtoisen, liian pienen ja liian karvaisen ;)) Ei vaan, Ryyni on oikeasti ihana, sopii mulle kuin kerma kahviin. Ryynistä tehdään vielä ihan huippu, maailman paras ;)!
Ja sitten jatketaan päivityksellä (ja päivittelyllä: "Voe tokkiisa kuitennii.."):
Karjalaisen Mariannen koulutuksessa kävin pari kertaa Ryynin kanssa. Eka kerta oli ihan karsee, olin jähmeä ja jotenkin paniikissa ja ohjaus sen mukaista. En millään saanut latausta ja koirakin alkoi turhautumaan. Toinen kerta alkoi jo tuntumaan ajoittain agilitylta, jopa parit valssit ja persjätöt oli melkein ajoissa!! Ryyni jaksaa hienosti toistoja, jos mulla asenne kohdallaan. Marianne on empaattinen ja tosi taitava valmentaja, voin suositella!
Kahjojen ninjojen kanssa parit treenit: Ryynillä vahvistettu itsenäisiä alastuloja palkkaavalla avustajalla. Verkkokepit jotenkin junnaa, tänään sain Juhalta vinkkejä niin aletaan taas treenaamaan uudella innolla. Ryyni on alkanut hiffaamaan hyppysuoria ja estehakuisuutta on tullut rutkasti(no kai nyt näillä toistoilla...). Rissan kanssa tehty hyvin maltillisesti, treeneissä ihan hyvä meininki.
Eilen oli KSSK:n kisat. Allan Mattsson tuomaroi, radat ihan suoritettavissa jos epäloogisista aluista selvisi ;). Eka rata meni hienosti, tultiin tokaksi. Alussa oli mulla arveluttava reittivalinta ja joutui kauhomaan, siinä meni sekuntteja ihan hukkaan. Viimeinen agilitynolla, SM-kisoihin siis vie tiemme! Tokalla radalla tein tyhmän arviointivirheen heti neljännellä esteellä ja koira karkasi väärään putken päähän. Lataus meni samalla ja en keskittynyt puomilla ja Rissanen reagoi sen mukaisesti eli hyppäsi. KESKITY KONTAKTEILLA!
Vika rata hyppis, no jaa, ihme säätämistä, en ollut yhtään samassa rytmissä koiran kanssa. Pahoista paikoista selvittiin, siihen tais loppua keskittyminen: melko lopussa koira jäi selän taakse ja lähti käsistä. Nolo virhe. Joka radalla oma liikkuminen tuntui irtonaiselta ja helpommalta kuin aikoihin. Hyvillä lämmittelyillä ON hurja merkitys (ja muunkin liikunnan lisäämisellä tietty ;))
Tänään oli Oreniuksen valmennus. Parhaimmillani olen ohjaajana samaan aikaan rento ja napakka ja nollaa pukkaa. Tänään oli just päinvastoin: jumissa, tukossa, taas ihme paniikki päällä. Ryyni meni hienosti, omaan suoritukseen en ole yhtään tyytyväinen. Lähtötilanteeseen nyt pakko alkaa panostamaan, mulla ei saa mennä hermot jo ENNEN rataa. Positiivinen vahviste kuulemma vois auttaa ;).
Olen tehnyt Ryynin kanssa tekniikoita (esim. niisto, niisto-persjättö, sylivekki-jaakotus..) liian matalassa vireessä, lähinnä namipalkalla (laiskuuttani, että sais helpommin toistoja lelupalkkaan verrattuna...). No, nyt Ryyni ei hiffaa ollenkaan mun ohjausta kovassa vauhdissa ja kiihkossa. Ryyni turhautuu kun ei saa suuntavinkkejä ja mie turhaudun kun koira ei mene... Ei auta muuta kun aloittaa kaikkien tekniikoiden tehotreeni kuumentaen ja täydellä teholla. Ehkä mulla on ollut kuitenkin liian kiire tekemään rataa ja en ole malttanut palkata tarpeeksi. Lisäksi mun ohjaus on ja on aina ollut aika epäloogista, pitäis aina olla ennakoinnit ym. toistot yhdenmukaisia. Ja tää on tärkeä, muistuttakaa treenikamut: este-ennakoitiin se suhina, ei tässätystä! Tähän-käskytys sitten oikeisiin haltuunottoihin.
Juha ei ole turhaan mun agilityguru, on se piru vaan aina oikeessa! Kaikki ne kohdat paljastui, missä olen lintsannut ja tai ollut huolimaton. Juha kyl yritti lohduttaa, että koira on tosi hyvällä mallilla ja ihminenkin pystyy oppimaan uutta. Työtä ja toistoja vaan. Niinpä. Maailman parhaaksi on kuitenkin vielä aika pitkä matka...
