Sveitsissä kisamatkalla

Niin siis Hyvinkään Sveitsissä... Iippomiehen ja Maisansannan kanssa lähdettiin on the road-retkelle ennen joulua, yövyttiin oikein hotellissa ja syötiin hyvin. Sunnuntaina runsaan aamiaisen jälkeen kisamaan Hyvinkäälle.

Ekat kaksi rataa oli meillä hienoja, oli kiva mennä Ryynärin kanssa. Molemmilla radoilla tuli oudot ja meille hyvin harvinaiset putkikiellot! Muistelen kyl, että viime talvena kakkosissa samaisessa hallissa kans kielsi putkia. Pannaan tilastovirheeksi nyt toistaiseksi. Vika rata menikin sit kontaktitreeninä, kolmantena esteenä oli pituus, otin liian myöhään ja liian tiukasti haltuun niin Rypäle lensi päin estettä.
Sanna jatkoi  "sijoitusnolla päivässä"-linjalla, hyvä työ!

Joulua!

Ihanaa joulun aikaa kaikille! Me ollaan vaan syöty ja retkotettu, niin on mukavata! Joulupukin aitous kyseenalaistettiin aattona erään eskarin toimesta, silti saimme lahjoja yllin kyllin:)

Ryynille toka hyppyserti :)!

Pakkasesta huolimatta fiilis katossa! Kotkassa Viitasen hyppisradalta nollavoitto! Alku oli varsin hienoa menoa, lopussa sai jo pelastella. Seuraava Siimeksen rata, hmmm, jotenkin tuntui, ettei yhteistä rytmiä vaan löydy. Mulla haltuunotot, ennakoinnit ym joko a) myöhässä tai b) puuttui kokonaan. Ei mielellään tällästä löysäilyä... Seuraava Siimeksen rata oli hieno! Ryyni meni sellasta vauhtia, ettei mitään rajaa ;). En saanut haltuun ennen putkea, Ryyni valitsi ilman ohjeita sitten Aan. Lähdöt kamalia ihan  joka radalla, ei meinaa peppu pysyä maassa. Työvoitto mulle, et lopulta ees pysyi. Pakko tehä asialle jotain..? Kontaktit hienot molemmilla radoilla, eli kontrolli pelaa kuitenkin, ihme homma.

Treenattu on.
Agilitya: Pessa-Nissinen-treeni on kyllä oikeesti laadukasta, kiitos tytöt! Ollaan otettu pariin otteeseen rataa (mm. Rannikolta, Oreniukselta ja Samilta nyysittyjä), vahvistettu haltuunottoja ja yritetty vahvistaa esteiden nimiä (ei parson kyl paljoa kuuntele!). Kontakteilla itsenäisyyttä ja sivuetäisyyttä.
Kerrankin ehdin toissa viikolla alueelliseen valmennukseen, takaakiertoa ja rytmitystä. Oma asenne alussa ihan löysä, hyihyi. Asenneremontin jälkeen nolla ja huippuhyvä mieli.
Oma fysiikkatreeni on viikoittain toteutunut suht säännöllisesti: pidempi lenkki (n. 45 min ) hölkkää (ei kulje yhtään), intervallitreenit ainakin kerran viikossa (ylämäki, lyhyet palautukset), Pumppitrimmi tai kotikahvakuula pari kertaa viikossa. Juoksutehoja on jo selvästi enemmän, jei!

Ryynille toinen agi-serti!!

Kotkassa tänään Huittinen oli viritellyt aika haastavia ratoja. Eka rata oli ehkä yksi ryynärin hienoimmista! Voittonolla ilman mitään ylimääräristä, kaikki oli kohdallaan. Hyppäri oli vaikea, mokasin ohjausvalinnassa ja hyl jo tokalla esteellä. Vika rata oli kans visainen, en älynnyt keppien jälkeen ottaa haltuun ja mulla jäi ohjaus levälleen. Ryyni haki renkaan, loppurata kontaktitreeninä, kesti härkkimisen, hieno pieni! Lähdöissä taas hiippailua, vikalla törkeää rynnimistä joten  palautin takaisin voimasanalla... Nyt sitten pienelle kisatauolle, elämän tilanne ei nyt kestä joka viikkoista kisaamista. Kyllä me ehditään vielä, Ryynissä on oikeasti potentiaalia! Mun oma fysiikka- ja mentaalitreeni jatkuu, selvää kehitystä jo molemmissa ;)

Ryynille eka agility-serti!

Eilen oli hyvä päivä! Lämpät ok, lataus ok, mukavaa seuraa... Tavattoman tyytyväinen olen pikku Ryyniin! 2/3 lähdöistä onnistui ja se 1/3 oli hiippailua ilman huutoa ;). Ryyni meni täysiä, mokat menee taas omaan piikkiin. Eka rata hyvää menoa, haltuunotto jäi vajaaks vaik yritin vekata ja Ryyster lipsahti keinulle. Näitä haltuuunottoja vaan pitää vahvistaa treeneissä PALJON. Toka agirata oli hienoa!  Nollalla oltiin kolmansia ja saatiin serti! Hyppis oli kans virtaava, kepeillä olin myöhässä ja tokaan väliin tietysti. Lisäks tippu rima. Kaikki radat tuntu hyvältä, Ryyni oli kuulolla, oma liikkuminen helpo(mma)lta, kisaaminen tuntui tosi kivalta! Onnea tuplanollasta rakkaimmalle kilpasiskolle Maisalle! Ja voittipa parson taas maailmanmestauudenkin!

säpinää

Tänään on omat kisat iltapäivällä. Kisoja ennen pitäis ehtiä tehdä ruoka., tapaamaan yks asiakas, käydä raksalla ja rautakaupassa... Treenattu on ja hyvältä tuntuu. Mareenalla vahvistettu ryynärin ennakointeja, alkaa toimimaan vielä kun omaa ajoitusta saan täsmennettyä. Kontaktit kuumentaen, ei tota hullua hirveesti tarvi kuumentaa... Keinu ei edisty ilman apuja haluamallani tavalla. Lähtöjä ei vaan voi treeneissä saada kisalähtöjen kaltaisiksi, malttaa härkkimiset ym. Kisoissa taidetaan molemmat käydä kierroksilla :). Mulla on ihan luottavainen olo silti, saan sen kyl uskomaan lähdössä tänään vaikka pitäis ottaa joka radalta hylky!
HAU:n kisoissa  viime lauantaina oli hyvä fiilis. Ekalla hyppiksellä tuli renkaan ohi ja karkasi putkeen kun en ollut hereillä. Muotkalla hauskat agilityradat. Ekalla tulos jotain 20,lähtö oli kaoottinen kun ryyni riekkui, toka rima alas ja kepeillä mie mokailin. Toka Muotkan rata oli jo lähempänä oikeaa agilitya, kielto pussilta ja huima putken ympäri pyöritys. Lähtö oli tälle radalle kamalin ikinä. Ryyni huusi ja pomppi, meinasin jo lähteä pois kokonaan. Sain sen lopulta istumaan ja vietrinä pysyi. Katsojille lähtö kuulemma oli viihdettä koko rahalla...

Tasapaino

Tasapaino, ylipaino, paino oikeilla asioilla...
 Ehkä ekaa kertaa ikinä tai ainakaan aikuisena on elämä aika hyvin tasapainossa. No okei, töitä on ehkä liiankin kanssa, mutta se on oikeesti mielekästä ja saan itse päättää koska teen ne työt ;). Eskarityypin kanssa ehtii touhuamaan ja raksallakin on rouva käynyt, ei nyt hanskahommissa, mut kuiteskii. Kotiasiat on kunnossa, vaikkei sitä omaa kotia olekkaan (ehkä tän vuoden puolella kuitenkin..?). Mie nukun (paremmin kun aiemmin), mie syön (liikaa, mut parempaa laatua kun aiemmin) ja mie treenaan (enemmän kuin ikinä!). Opiskelukin on ihan huippukivaa. Siteeraan Järjenvankia: "Elämä on ihanaa!".

Nyt on jo hinkua agilityareenoille! Olen treenannut suunnitelman mukaan lajitreeniä 3x viikossa. Treenilistalla Ryynin kanssa on ollut:
-avokulmaa kepeillä, valoa tunnelin päässä, viimeiset treenit virheettä!
-keinun oikeaa paikkaa jos sivuetäisyyttä tai jään taakse
-ennakointeja, paljon palkkaa näistä
-haltuunotot ylipäätään ja kuljetukset
-valssi, niisto, ym. tekniikka: oma rytmitys ja ajoitus

Oikea treeniasenne on alkanut löytymään ja olen alkanut rakentamaan taas henkistäkin puolta kisakuntoon. Lähden kisaamaan ainoana tavoitteena FLOW! Pakko myöntää, on ollut kolmosiin nousun jälkeen apina olkapäällä. Apinan nimi oli Liika Tuloshakuisuus. Hus, ruma apina, pois hus!

Jennin kanssa kellotettiin alueellisen valmennuksen kolmen hypyn sarja, kepit ja puomi. Ei ees huijattu eikä lintsattu, ajat oli Ryynillä yllättävän hyvät siitä huolimatta ;).

Oon nyt tehnyt lihaskuntotreeniä 3-4 x viikossa ja lenkit päälle (kävellen, vähän mummohölkkää). Uutuutena olen aloittanut intervallit. Ekalla kerralla ylämäkijuoksussa otettiin tältä emännältä luulot pois; syke treenissä käväs lukemissa 220, ihan kamala olo... Ilman personal trainer-Sannaa oisin lopettanut heti kun sattuu/oksettaa/pyörryttää. Ihan alussahan tässä kunnonkohotusprojektissa vielä ollaan, mut olo on jo jotenkin.. ööö... tasapainoisempi :).

Huomenna alueellinen valmennus, jeij!

Hinkua odotellessa...

Piirinmestaruuskisat meni samoilla surkeilla hylky-tuloksilla. Lataus oli olevinaan kohdallaan, omat taidot ei. Jumitin väärissä kohdissa, en ollut hereillä, liikkeessä ei tehoja. Sama virsi koko kesän. Nyt on pakko pitää kisatauko ja miettiä kisaamisen mielekkyyttä.

 Aika ei ole riittänyt agilityn treenaamiseen ja se näkyy. Harmittaa, nämä alkaa olla Rissan viimeisiä kisoja. Mummo täytti jo 10v 29.8.12! Meillä on Ryynin kanssa nyt  aikaa pitää taukojakin. Nyt odotan, että tulee hinku. Se hullu palo, että on pakko päästä treenaamaan ja kisaamaan. Että  laittaa kellon herättämään puol kuudelta, että ehtii hallille ennen töitä. Että unissaankin näkee huippusuorituksia, ne upeat kontaktit ja onnistuneen valssin. Että uskoo itseensä ja koiraan. Se hinku on ollut koko kesän haudattuna kaiken kiireen (ja tärkeämmän?) alle. Ei nykykolmosissa pärjää, jos treeniin ei satsaa ajatusta, aikaa, vaivaa, hikeä ja rahaa. Ja mie haluan pärjätä!

Nyt on parit huippuhyvät agilitytreenit alla. Lauantaina treeni sisälsi kuljetusta ja yhden varsin hyvän valssin (ja viiden askeleen haasteen, jonka jokainen muuten läpäisi!). Jotain, mistä nähdä mukavia unia! Kiitos Sari ja Jenni perseelle potkimisesta!

Oman kunnon kohotukseen on ollut hinkua enemmän. Asenne ratkaisee: Cooperin testin tulos oli joko huono tai sit se oli 50 metriä vaille hyvä. Sannalla se oli selkeä hyvä ;).
Kahvakuulaa ja pumppia, koko perheen pyöräretkiä.

Rissa oli pari päivää Aikku-tädin hyvässä hoidossa, kiitti <3 p="p">Ryyni on nypitty, näyttää ihan keitetyltä nyljetyltä rotalta. Alisalle kiitos tästä ;)!
Olin KSSK:n möllikisojen tuomarina torstaina. Oli ihan kivaa, vaikka sääntöjä jouduinkin varmistamaan yleisöltä :).
Ajateltiin porukalla järjestää eri teemoilla möllikisoja tahi kisan omaisia haastekilvoitteluja: kisaamista kun voi parhaiten treenata kisaamalla.

 

Ei mikään voittajaolo

Alueellisen valmennuksen teemana oli parhaat ohjausvalinnat, linjaukset ja rytmitys. Ei hyvää  päivää... Ryynihän ei juurikaan mun apukoulurytmityksista piittaa, varsinkaa
n jos on putki ym. edessä.Tätä treenattava. Tosin en ihan niellyt täysstoppia radalla mun fysiikalla liikkeelle lähtö kestää  ja jään ihan liikaa.

Kotkan iltakisoissa fiilis kohdallaan. Molemmat radat saviojan mukavia paukutusratoja. Ekana agilityrata, ryyni livahti aalle kun omasta mielestäni tein tilaa kepeille, oli kyl ohjaus auki nyt kun ajattelee. Hyppis olikin sit mun perusmokien potpuri, valssit karseita,koira lähti lähetyksissä jalkojen mukaan, niistot vajaita.Tulos jotain 15.

Tänään oli KSSK kisat, ilmoitin rissan ja rynin kaikkiin startteihin. Tuloksena 6 (kuusi) hylkyä. En nyt jaksa väkisin miettiä, mitä hyvää mahtoi radoissa hienojen terrierityttöjen lisäksi olla. Ei niin yhtään mitään hyvää, ei asenteessa, liikkumisessa, ohjauksessa, ratasuunittelussa... Jalat tuntui raskailta ja en saanut vaan tarvittavaa vauhtia irtoamaan. Ainakin suurin osa hylyistä tuli just siitä kun olin kuin täi tervassa.

Katsotaan nyt piirinmestaruudet ens viikonloppuna ja pari jo maksettua starttia ja sitten keskityn oman liikkuvuuden vahvistamiseen ja treeniin. Selkä on jo aika hyvä mut oudosti tuntuu ettei vaan kulje. Ja jos ei kulje niin on aika turha nopealla koiralla hylkyjä hakea.  Ei ole voittajaolo ei.

Jalka nousee jo ;)

Jaahas, taas on päässyt blogi unohtumaan, sori! Selän kuntouttaminen on hyvällä mallilla, jalka nousee jo! Jäykkähän mie vieläkin olen, mut taitaa tää meiän personal trainerin treenisuunnitelma nyt toimia. Peruskestävyyttä sauvakävelyllä ja vesijuoksulla. (Piilo)lihaksiin voimaa punttitreenillä ja kinesiksellä. Ja venyttelyt OIKEESTI päivittäin.
Esteille olen ehtinyt kolmasti sitten viime päivityksen. Pikaisesti lähtö-harkkaa ja kontaktien härkkiminen Marian kentällä. KSSK:n möllikisoissa pitkästä aikaa oli oikea tsemppi, hienoa menoa Ryyniltä! Tulos hyl kun härkin aalla, ei malta ei ;) mut oli kiva mennä pitkästä aikaa. Oma liikkuminen on vielä köpöttelyä, en uskalla vielä repiä yhtään. Ratiksissa testasin taas keppien avokulmaa, ekalla ei vaan onnistu! Muutenkaan ei ollut mitlään hyvän-mielen-treenit: keinua sai paikata avustajan kanssa (jäi kökkimään puoleen väliin!!), pöytä ei onnistunut radalla kuin kerran, putkijarrutuksesta tulikin pois putkesta takaisin päin (?).

Oma kömpelyys hermostuttaa ehkä eniten. Painopiste onkin nyt muualla kuin esteillä tapahtuvassa treenissä. Tavoitteena olis saada liikkuvuutta lisää, voimaa ja nopeutta. Katotaan miten motivaatio säilyy syksyn sateissa ja arjen kiireessä.

 Laitoin just ilmot Kotkan iltakisoihin (Ryynäri), Kouvolaan ja Haminaan (molemmat). Lauantaina on alueellinen valmennus Kouvolassa ja jos aamusta alkais, niin ehtisin kerrankin mukaan, jei! Olen oikeasti kiitollinen jos ei mene nilkka/selkä/pää ennen näitä koitoksia ja et koirat on ja pysyis kunnossa. Tahtotilan luulis tällä Kanki-Kokolla nyt olevan kohdillaan!

Suunnitelmat uusiksi

Aamulla heijasin perillistä huonossa asennossa. Vanha sotavamma lannerangassa uusiutui ja taas mennään hissukseen. Tänään olis ollut alueellinen valmennus.Harmittaa kun en viimeeksikään ennättänyt mukaan. Tai no, harmittaa on aika lievä ilmaisu. Mikkeliin tuskin pääsen kirmaamaan lauantaina. Toisaalta eilinen pohjanoteeraus Purinalla ei kannusta kisaamaan. Treeniä ollaan vailla! Treenistä puheen ollen, järjenvanki on hommannut meille personat trainerin! Huomenna alkaa, tosin ei mulla vielä fysiikkatreeni mut treeniasenne! Lääkäri tänään vinkkas selän jatkohoidoksi liikunnan ja venyttelyn.  Nevöhööd. Sen suuntaista suunnitelmaa siis tekemään b(ja toteuttamaan)!

Onko koolla väliä?

Eilen Purinalta 2 hylkyä ryynin kanssa. En liikkunut tehokkaasti, en luottanut koiraan enkä itseeni. Veltto kroppa veltolla asenteella... Hyvää oli pieni hullu Ryyni, se tyttö ei velttoile! Samalla tsekattiin Alisan uusi parson ;). Dome on suuren suuri, varsinkin ryysteriin verrattuna. Se leikki hyvin intensiivisesti karvalelulla vieraiden koirien keskellä ja osasi ottaa rennostikkin kisapaikalla. Pikku kurinpalautuksella siitä saanee ke kelpo agilityparsonin ;) ja ei se mene makseihin, mitattiin herra varmuuden vuoksi...

Pikakelauksella...

Kaikenlaista on ehtinyt tapahtua, koirajuttuja pikakelauksella: Alueellinen valmennus ja uusi koutsi Wessmanin Sami oli kyllä hyvät! Heti päästiin ongelman ytimeen: valssi, rytmitys ja asenne. Niitä sitten tahkottiin, Samiraukka. Hänen edukseen pakko todeta, että ihme hyvin jaksoi hän ja viimein joku sai mut edes joten kuten hiffaamaan valssin oikeaa paikkaa ja ajoitusta ja se on jo paljon se! Innolla odotan seuraava jos vaan on Ryyster jo pelikunnossa silloin. I-Hahin kisat, molemmilla 3 rataa. Olipa oikeesti kivat radat Allanilla! Rissan kanssa saatiin se vika arvokisanolla, kanki sellainen mut kuitenkin. Ryynin kanssa yksi rata oli jo ihan FLOW! Huolimattomuuttani ja jo maitohapoilla tein tyhmän virheen ihan lopussa ja hyl. Mut vautsi mikä pikkutykki mulla onkaan! Kisojen jälkeen nollat plakkarissa arpomaan ehtiikö/ kannattaako lähteä Jyväskylään. Mummokoiran tod näk vikat isot kisat ja hinku reissuun kova. Jaakopin painin jälkeen kisailmot menemään ja miettimään ehtiikö itse vai kenet pakottaa ohjaimiin. Rissa joukkueeseen ja Ryyni varalle. Lappeenrannan iltakisat. Topran radoista en saanut millään otetta, profiilit ei sopineet meille lain. Rissan kanssa maailman noloin rääkymisnolla jolla tultiin hopealle. Voi mummoa, se oli ihan villi! Ryynin radat hylyt, hyvää niissä oli hallitut ja hillityt lähdöt (ihan vaan omalla asennemuutoksella ja mielikuvaharkalla!!), supermakeet kontaktit ja pienen into edetä. Okei, treenilistalta voinen jo yliviivata estehakuisuuden vahvistamisen ja lisätä hallintaa. Kiva oli tavata tuttuja ;) Hyvillä mielin päätin lähteä sittenkin itse jo perjantaina Jyväskylään ja sen mukaan reissua sunnittelemaan. Aina ei asiat mene suunnitellusti. Koirat kahahti yhteen, ekaa kertaa ikinä. Tikkejä melkein kolmella sadalla eurolla, reikiä, turvotusta ja mulla sanoinkuvaamaton vitutus. Tsemppiä reissuun lähtijöille, me ollaan hengessä mukana! Oikeesti nyt on joka säkäluokassa meidän firmasta kovia menijöitä, mie niin uskon teihin!

kuuma kuumempi kuumin

Porvoon iltakisat ja lämpät auringon paisteessa joen rantaa pitkin. Agirata oli meille tosi haastava, tuomarina Savikon Seppo. Jouduin kaivamaan tosissani tsemppiä agiradalle, oli kyl jo valmiiksi luuseri olo... Pitkästä aikaa rissanen pääsi kisoihin! On se ihana, meni ihan täpinöihin kun tajus pääsevänsä radalle :). Mulla liike tyssäs ja jäädyin puolessa välissä rataa. Ja kun jäin pyllistelemään niin rissanen jatkoi ilman mua, hyl. Mut on sen kanssa kiva mennä! Ryyni kävi kuumana, lähdössä jo riekkui ja räksytti, ei oikein tullut ohjaukseen (olin liian veltto?) joten hylky jo alussa. Pikku ryyster hullutteli koko rahalla. Ikinä aiemmin ei ole tullut riman ali tai kepeiltä pois kesken, tuntui, ettei ole mulla mitään kontrollia niin marssin pois radalta. Olin jo lähdössä kotiin ja lopettamassa koko lajin harrastamista ja kiukutti oma löysyys. Jennin viisaat sanat tuli mieleen: "kannattaa pärjätä porvoossa niin saa suklaata!". Hyppikselle alkoi jo löytymään latausta. Ekana rissan kanssa nolla, jännitti riittikö aika kun risperdal kaarratti. Aika riitti pronssiin ;)! Oli kyl mummokoira pariin otteeseen ihan pihalla, vauhti kohdallaan mut suunta väärä :). Ryynin kanssa oli jo itseluottamus ja tahtotila kohdallaan. Kuumanakin ryynin saa kuuntelemaan kunhan olen itse tosissani ja ajoissa. Tuloksena nollavoitto, hyppyserti ja superhyvä mieli :)!

Sydämeni on villi levoton

Nyt hyvän ruuan, saunan ja ekan kaljan jälkeen ei tunnu sen vikan(kaan) radan hylky enää niin pahalta. Siinä oli jo lataus ja keskittyminen kohdallaan. Rytmitys ei, vähän kerrasssaan jos sekin alkais löytymään..? Radassa oli jo jotain hyvääkin, ainakaan en velttoillut. Miten onkin ollut pitkään hyvä kisafiilis hukassa? Onko "tauko" omassa kisapsyykkauksessa NÄIN merkittävä? Pitkään aikaan en ole saanut tehtyä virtaavaa ja napakkaa rataa, vaikka aiemmin sellainen oli jo melkein vakio! Fiilis radalla on ollut enemmänkin paniikin ja turhautumisen sekava coctail. Onko kuitenkin alkanut tulostavoitteet painamaan, kun ajatus niin harhailee epäolennaisessa? Jos mulla ei ole aikaa eikä voimia harjoitella esteillä (ja korvien välissä), ei taida olla asiaa kisakentillekkään. Torstaina tosin on Porvoon iltakisat, Rissakin pääsee mukaan piiitkän pitkän kisatauon jälkeen ;). Katsotaan sen jälkeen, onko syytä keskittyä nyt vaan treenaamiseen. Eräs sai 6-vuotissynttärilahjaksi Robinin levyn, sitä on kuunneltu (liian) paljon, siitä otsikko ;) P.S. Mitä se kertoo ihmisestä, jos aina alkaa itkettämään kun kuulee Robinin biisin Ihan helmi? Rentouttavaa lauantai-iltaa!

Nou njyys is bäd njyys?

Pahoitteluni päivityskatkoksesta, tässä on ollut kaikenlaista (muutto, liikaa töitä, venähtänyt nilkka, opiskelurästejä...). en ole ehtinyt kunnolla treenaamaan. Henkiseen valmennukseen ei oo ollut aikaa/ hermoja. Kisoista ei tekis mieli kirjottaa mitään. Lataus ja keskittyminen ollut ihan hukassa, ajoitus ja liikkeellelähdöt pielessä. Tulokset sen mukaisia: Kouvolassa Allanin radat harvinaisen loogisia. Tuloksena 2xhyl ja yks hyvä vitonen (rima alas, turhaa vedätystä). Agiradoilla ihme jäätymistä... Mikkelissä ekalta radalta eka rima alas, treenasin kontaktit= hyl. Toka rata hieno toka vikalle esteelle asti, valssi levisi, hyl. Mikkelin hyppisrata oli kamalin ikinä. Olin ihan perserkki ja kehno= hyl. Tässä välissä teloin nilkkani ja Agikotkien kisat jäi väliin. Lahden iltakisoihin iida teippas nilkan (osaa muuten asiansa!) mutta taaskaan ei ollut keskittyminen toivotunlaista. Olin veltto kuin sukallinen puuroa, ryyni sinkoili omavalintaisia 2xhyl. Nyt ollaan santiksessa, takana 2 hylkyä helpoilta radoilta, velttoilua ja huolimattomuutta. Hävisin minigolffissa 6-vuotiaalle. Vika rata jäljellä, ainoa suunta on ylöspäin!

Kotkan iltakisat 19.4.12

Olipa kiva päästä Maisansannan kanssa reissuun! fiilis korkealla ja siimeksellä jälleen kivat radat. Ekalta radalta eka rima alas eli kisat muuttuivat kontaktitreeneiksi. Tein hullun persjätön ihan myöhässä ja siitä rima alas kun koira ei mun päskilerseen takaa estettä ajoissa nähnyt... Aalla härkin ja sain valumaan liikkeen mukana. Palautus onoffiin ja pois. tällä radalla maisa oli hopealla, onnea!
Tarkkasilmäinen alueellisen koutsi väitti, että saan ottaa rimat omaan piikkiin= ohjaus myöhässä ja olin koiran linjalla. Hö, se saa lopputilin ennenkuin aloittakaan :D koska ikinähän en ole myöhässä enkä koiran linjalla...

Hyppiksen ihan lopussa oli hieno ja nopea nolla alla, joten muutin lennossa ohjaussuunnitelmaa ja päätin toistaa edellisen radan hullun persjätön, joka epäonnistui samalla tavalla. Viisaampi olis uskonut ekasta kerrasta... Vitonen siis kiellosta, aika olis ollut varsin hyvä. Ryyni oli hieno! Mulla taas kädet huiskas yläilmoissa, olin joka paikassa myöhässä ja rytmityksessä saattais olla parannettavaa. Ajatus oli kasassa (niitä yllätyspersjättöjä jos ei laske mukaan, en tajua mikä hemmetti siinä minuun iski. Ja kahdesti. )
Huomenna kouvolassa EN tee yhtään hullua persjättöä! Niin jännää päästä ryynärin kanssa ekaa kertaa kotikisoihin!

hyvän mielen treenit!

Maisansannan kanssa parsonfiilistelyä: kontaktien vahvistamista, keppien avokulmaa, rengasta, keinua... Hyvä mieli tuli omista ja treenikaverin onnistumisista, hienoista pienistä valkoisista ja kutkuttavasta huomisen kotkan reissun odotuksesta. Jee!

Vaakalukemista järkyttyneenä uhosin sannalle, että syön hiilariherkkuja seuraavan kerran vasta sit ku saadaan ryynin kanssa eka supermiinusnollavoitto. Tällä puheella...

Eilen sain suru-uutisen; koirieni vaatturi ja hovikampaaja Alisa joutui luopumaan parson Pepistä. Pikku piippaja pääsi kivuista. Hengessä mukana.

Treenattu pariinkin otteeseen eri kokoonpanoilla. Estehakuisuutta alkanut löytymään yllin kyllin, balanssia kontrollin kanssa haetaan. Haltunottoja ollaan vahvistetu oikeasti vaikeissa paikoissa, esim just putken suun eessä takaakiertohyppy kahden hypyn alkuvauhdilla(aluksi ihan tekemätön paikka, ennenkuin hiffasin tehdä haltuunoton TOSI aikaisin ja PERUUTIN hiukka ;)). Käteen tulemista, alussa paljon puretusta suoraan leluun. Kyllä Ryyni lukee ohjausta hienosti, kunhan se on ajoissa ja riittävän voimakasta varsinkin pahoissa paikoissa. Näitä on vaan tehtävä riittävän vaikeissa paikoissa, että luottamus koiran reagoimiseen ja omaan osaamiseen pysyy.

Ennakoivan valssin koulutukseen Satulinnaan en työkiireiltä ehtinyt, treenikamut ovat yrittäneet siirtää oppimaansa mullekkin (helppo homma!). Vaikea saada systeemiin syvälle se, miten hemmetin aikaisin se ennekointi pitääkään tehdä. Jonain päivänä mie sen vielä opin!

Omat fysiikkatreenit eivät ole toteutuneet ollenkaan suunnitellusti. Vasen polvi oli pahasti tulehtunut, nyt levon jälkeen parempi, mut kipeytyy hölkästä, zumbasta, pumpista, (agilitysta)... Erilaisia tukiviritelmiä kokeiltu tuloksetta. Onkohan sinne polveen taas livahtanut paha henki... ;)
Onneksi ruokahalu ei ole vähentynyt, vaikka liikunta onkin:

Ja grillikausi on vasta alkamassa...

HAU:n pääsiäsikisat

Ryypäleen ekat kolmosen kisat eilen olikin aikamoiset, melkein 60 minikolmosta! Kaikki radat saaviojan annen mukavia vauhtipläjäyksiä. Omien pään sisäisten mörköjen selätys onnistui oletettua helpommin, startissa olo oli päättäväinen ja valpas, radan edetessä aloin varmistelemaan... Piia sanoi, että torstain suklaakisoissakin mulla oli ollut parempi tsemppi :). Kankinolliksi näitä meillä päin kutsutaan, mutta nolla kuitenkin ;)! Tultiin kuudenneksi ihan hyvällä ajalla, koira toimi hienosti.

Hyppiksellä alun niistossa löysä ohjaava käsi ja haltuunotto viikon myöhässä. Ryyni valui ja mie ihan vika paikassa> linja väärälle putkelle, hyl.

Vikalla radalla tokana esteenä rengas, en merkannut sitä kutsuessani, ryyni tuli välistä, prrrkele! Pikanollaus ja loppurata täpöllä, FLOW!

Ryynin kanssa kisaaminen on ihanaa! Suunnitelmissa kotkan iltakisat ja kssk:n omat 22.4.

Ryyni kolmosiin!

ATD:n kisoissa pikkuryysterin kanssa varsin onnistunut rata! Asenne oli kohdallaan ja suunnitelmien mukaan mentiiin, jopa valssit oli melkein napakat. Puomi oli oudon hidas taas ja kädet huito mihin sattu. Hävittiin voittaja hunni-sheltille ja upeille juoksukontakteille ihan liian monta sekkaa, silti en ole luopumassa pysäytyskontakteista ;) noususerti kuiteskii ja tosi hyvä mieli!! On se hienoo!

BAT 24.3.12

Siimeksellä kivat radat, harvinaisen helpon oloiset viime aikojen pyörityksiin verattuna. Ekalla radalla eka rima alas. Teinkin sitten kontaktiharkan, nyin ja temputin ja pieni nakotti hienosti 2on-2offissa. Muutenkin olen tyytyväinen, tsemppi kohdallaa ja koira kulki. Mun valssit junnasi taas paikallaan ja himpun väärin ajoitettuja, mut tärkeintä oli hyvä fiilis!

Tokalle radalle oli kans ok lataus. Alkaa estehakuisuutta löytymään, Ryynäri lähti käsistä kahdesti! Lähti hakemaan kilsan päässä olevia kontaktiesteitä. Ekan sain pelastettua, tokassa kohdassa en. Jälkikäteen tajusin muurin syöttävän suoraan aalle löysällä ohjauksella, olis tarvinut tehdä ennen muuria napakampi haltuunotto. Myös tällä radalla kopsahti rima... Toi rimojen tiputtelu ottaa niin päähän. Rissan kanssa oli vain muutamia tilastorimoja enkä osaa varoa. Ryynillä on paska hyppytekniikka, intoa enemmän kun älyä ja 27cm säkä. Sparrausta luvassa.

Lähdöissä paikallaan pysyminen ok. Torstaina ratiksissa oli kyl ihan liian vallaton, tarvi purkin taipuakseen kuuntelemaan.

Polvessa sitkeä tulehdus tms. Ärsyttää, kun aurinko paistaa ja tiet on sulat ja akka joutuu kököttämään jääpussi polvella koneella.

Suunnitelmallista treeniä

En ole ehtinyt treenaamaan niin paljon kun oli suunnitelmissa, mutta silloin kun olen hallille päässyt, niin on tehty ihan hyviä täsmätreenejä ;).
Listalla ollut mm.

-keppien avokulmaa. Voihan Ryyni... Ekoilla taas aloitti apaut puolesta välistä/ mistä tahansa väärästä välistä, annoin aika äkäisen suullisen palautteen, viritin längen ja nollasin. Seuraavaksi Ryyni hyppeli iloisena längen yli edes takaisin(WTF?). Suullinen palaute ja nollaus. Längen kanssa toistoja hypyn kautta, lähettämällä ja vierellä juosten. Sit länki pois ja niin superhyperhienoja avokulman aloituksia sisapuolelta ja ulkopuolelta. Piruuttani viel lopuksi koitin tosi kaukaa kahen hypyn kautta lähettämistä kuumentamalla ja sinne meni kepeille oikeasta välistä kuin silakka! Mut oishan se suotavaa sillä ekalla mennä ees joskus oikein..?

-välistä vetoja. Nyt olen vihdoin ite tajunnut, että jos esim. 3 sivuttaista hyppyä välistä vedoilla, niin tärkeintä on saada siihen ekalle riittävän voimakas ennakointi, suhina ja vastakkainen käsi, jopa rintamasuunnan kääntö koiraan päin jos (kun) vauhti kova. Silloin Ryynin saa kuuntelemaan ja kasaamaan itsensä muutkin ja on mahdollisuudet saada se taipumaan välistä vetoihin vaikka viidelle hypyllä (no joo, ahneena testasin senkin ;))

-kontaktien vahvistus. No näitä nyt pitää aina vaan vahvistaa, nyt palasin pariin otteeseen palkkaamaan namilla, Ryyni alkoi visertämään kun kävelin kohti! Sis oikeesti se visersi ja vislaili siellä kontaktilla häntä vispaten kun tajus saavansa nakkia, on se hassu!

-paikallaan pysymistä, ihan pertsaa, palkkaus nakilla ja lelulle. Asento on kyllä ihan jotain muuta kuin istumista istu-käskyllä, mut mulle riittää, et se pysyy ;)

-Umppa: mielikuvaharkkaa hypnoterapeuttisella menetelmällä ja rentoutusharjoituksia (pertsa mindfullness;)), parit lihaskuntotreenit ja hölkät. Oma (agility)liikkuvuus ei kyllä näillä fysiikkatreeneillä kehity riittävästi, aika ja into ei vaan tunnu riittävän kaikkeen.

Lauantaina Ojankoon testaamaan Vuokkoset Areena, fiilis on jo nyt ihan tapissaan!

Kotka 11.3.12

Oon tosi tyytyäinen vaikkei nollia tullutkaan! Herralan radat oli hyvän tuntuisia, hyppykulmat yllätti kyl kovassa vaudissa. Eka oli agilityrata. Hieno rata meillä! Rima tuli alas alussa, vedätin ihan turhaan. Kerrankin sain pakan pidettyä kasassa virheestä huolimatta, kovaa mentiin (kovempaa kuin kukaan missään säkäluokassa, kröhöm...). Hyppikseltä kymppi, taas rima (!) ja takaakiertotyöntöön mun vauhti ei riittänyt joten koira tuli kintuille, siitä kosketus. Muuten kyllä tuntui askel kevyemmältä ja tehokkaalta. Mulla keskittyminen onnistui molemmilla radoilla. Ja voi pikku ryyster, on se vaan hieno!

Enhän mie päässytkään kisaamaan; poika alkoi aamusella oksentamaan. Noh, suostuttelin Maisanjeren ohjaksiin ;). Ilman turhaa treenaamista, pikabriiffaus Rallinsarilta esteillä ja puhelimella matkalla loput ohjeet. Kovasti Jere oli pienestä valkoisesta tykännyt ja juostakkin sai;)! Ekalta radalta vääränpäänputki-hyl ja toiselta radalta kymppi, ei vaan Ryyni osaa vielä haastavia keppikulmia. Mut hienoja ratoja ihan kylmiltään vieraalla koiralla, aaltoja Jerelle! Ota oma parson!

Kun antaa koiransa muille kisattavaksi, saa itekkin tärkeää informaatiota mm. koiran esteosaamisesta. Jos koira osaa kontaktit hyvin, se osaa sen myös vieraiden kanssa. Joskus ohjaajalle (varsinkin mulle) tulee ihmeellisiä manööverejä, joita ilman koira ei toimi kontaktilla (esim. rintakehän kääntö, oma liike aina stoppiin samalla kuin koiran liike jne). Itse olen nyt tosissani panostanut koiraa kestämään häiriöitä kontaktilla ja kivaa, että näkyy toimivan. Vieraammalla ohjaajalla myös korostuu koulutuksen puutteet, meillä akilleen kantapäänä just tuo pujottelun avokulma... Ja okei, ehkä haltuunottoja pitäis nyt vahvistaa kans.

Laitoin Kotkaan ilmon eilen. Jospa pääsisin itse radalle ;)

Torstaina Ryyni hävisi

ratiksissa Maisalle reilut kaks sekkaa, kirvelee.

Huomenna Lappeenrantaan, tosi hyvä fiilis!!

Täppää toimii!

Toimiihan ne kontaktit kisatilanteessa, kunhan maltan keskittyä! Kaikki kontaktit olivat nopeat ja täsmälliset pysäytykset, kehuin ja hengitin ja vapautus käskyllä. Niin on hyvä mieli!

Nyt vielä kun yhdistää kontaktit ja lopun radan ohjauksen niin alkaa muistuttamaan touhu agilitya... Viime sunnuntaina Hyvinkäällä keskityin suunnitellusti pelkästään kontakteihin ja muu ohjaus ei ollutkaan ihan priimaa. Tai no eka rata oli ok: kepeillä lipsui pahasti ja kielto. Seuraavana ollutta sarjaestettä en korjannut siitä hyl. Toka rata oli kyl niin täynnä ohjaajan tyhmiä ohjausvalintoja. Ryyni valui, räksytti ja ihmetteli ojauksen puutetta. Mut ne kontaktit<3!

Nyt on pakko munkin liittyä Hyvinkään hallin pohjan mollaajiin: Ryyni lipsui ja suti useammassa kohdassa, kerran veti kunnon kylkiluisua monta metriä, ei hyvä ei!

Treenikamu Leena sai nollan Aku-sheltin kanssa! Tuttu Umppa-toursin myöhästymismetodi toimi jälleen (ollaan niin paniikissa ehditäänkö koko kisoihin, ettei muisteta jännittää itse suoritusta ;))

Tällä viikolla treenattu takakiertoa, putkijarrutusta, keppien itsenäisyyttä, keppien avokulmaa (siinä alkaa huumori loppumaan, ei edistystä...), ja kontaktit härkkimällä sekä juoksuvapautuksilla.

Viime viikon liikat: 6km retkiluistelua, zumba+lihaskunto, puol tuntia hölkkää, polvi taas ärtyilee ja siitä ärtyilee koko akka.

Nyt laitan polveen tuen ja riennän rataharkkoihin (parson vs parson), miten kiva nähdä kamuja pitkästä aikaa!

Maltti on valttia?

Treeneissä Jennin ja Leenan kanssa en saanut helpolla ryyniä tulemaan luvatta kontaktilta. Ekalla kerralla meni avustajan heiluttamaan karvaleluun, olikin jo superhoukutin ;). Kestää nykimiset, taputukset, nakin ja lelun heittelyt ym. Kun sitten lopputreenistä oma keskittyminen hölleni ja treenasin muuta kuin itse kontaktia, Ryy tuli aalta tai siis teki on-offin vasta maassa... Kertonee, mitä pitää treenata ja kenen!

Mun on vaan pystyttävä keskittymään ja olemaan tosissani ihan koko ajan kun koira on radalla! Mitään ei saa pitää tässä vaiheessa itsestään selvyytenä. Kisaradat eivät kestä kamalasti yli puolta minuuttia, koko sen ajan skarppina-olo ei ole mahdotonta.

Mulla on tuloshakuisuuden ruma peikko alkanut salaa nostamaan päätään (pitää olla nopein, äkkiä kolmosiin jne)ja just sitä tää mun pakka ei vaan kestä tässä vaiheessa. Hyvin huomasin viime kisoissa, etten saanut keskityttyä radalla, painoi liikaa itse asettamani nollapaine.

Mun pitää rauhottaa oma mieli kontakteilla ja vaatia itseltäni sitä malttia ja koiralta kunnon pysäytys. Vaikkei voitettais. Vaikkei saatais sijoitusta siirtonollaa varten. Vaikka olis se supernolla alla ja pitäis ottaa hylky. Vaikka kolmosissa tarvittais nollia arvokisoihin jne, jne...

Mantra: kontrolli ja ehdottomuus lähdöissä ja kontakteilla. Mulla on varaa ottaa tarvittaessa vaikka tusina tahallisia hylkyjä oman pääkopan kunnossapitoon!

Laitoin ilmot 26.2. Hyvinkään agi-radoille ja 4.3. Lappeenrantaan. Otan kisat kontaktitreeneinä ;)!

KAT Hyvinkää 11.2.12

Huittinen oli aika haastavat radat viritellyt meille kakkosille. Ryyni voitti ekan radan nollalla! Oli kyl rumaa menoa. Ei mitään ennakointeja, ohjaus löysää, koira kaarratti ja huutamalla pelastukset. Ihan kuin rissan kanssa pahimmillaan! En saanut rytmistä kiinni, menin vaan ihan tsäkällä. Nooh, voittonolla nyt kuitenkin ja ihme hyvä aika noilla kaarroksilla. Ai niin, nyt hirrrveen, hirrrrveen kamala paljatus jajaja: puomillla eräs valkoinen pieni nyki ja lähti jo ajatuksesta. Haittaakse?
No viitsi, vitsi, haittaa!
Seuraavalla radalla osasin jo varautua ja otin puomilla tahallisen hylyn kun ryyster valui läpi kun tein varmistelematta ohijuoksun. Uusin täppäyksen puomin päässä. En jaksa huolestua, kuulunee kuuman koiran kisaamisen kehityskaareen moinen lapsus. Nyt vaan treeniä kuumentaen ja mulle paineen sietokykyä kisatilanteessa. Jatkossakin toimin näin jos tulee aalla tai puomilla liikkeen mukana läpi. Tiedän, että nää hylyt maksaa ittensä takaisin. Haetaan nyt malttia meille molemmille:)! Sitähän sä kysyit?

Seuraavaa kisaa en ole vielä lyönyt lukkoon, pitäis ehtiä kunnolla treenaamaan (ennakoinnit kun koira kilsan edellä, kontaktit kuumana). Omat jumpat tällä viikolla: tunnin spinning, lihaskunto. Nolon vähän taas on ehtinyt tekemään, parempi kuin ei mitään?

BAT Vuokkoset-areena 4.2.12

Ryyni oli ollut just niin rasittava yökyläilijä, (kun pelkäsinkin ;)), mutta kisakaverina pieni sai kiitosta!

Jennillä hurjat kaks treeniä Ryynin kanssa pohjalla ja Ryyni ei ole ihan maailman helpoin vietävä. Jenni vei ekalla radalla hienosti, kielto kepeiltä ja neljänneksi ;). Sari veti seuraavan radan, hienoa nollaa kolmanneksi vikalle esteelle, josta pari kieltoa. Sari oli treenannut tasan kerran Ryynin kanssa, aika suvereenia! Olen niin tyytyväinen, että Ryyster kulkee muillakin, ja että mulla on näin taitavia treenikavereita plakkarissa varakuskeiksi!

Viime viikon liikat: Pumppitrimmi, zumba+lihaskunto ja lauantaina 2 x 20 min Megazone elikkäs lasersota-höykytystä (hih, yllättävän hauskaa tälläiselle keski-ikikäisellekkin...)

Ryyni alueellisen valmennusryhmään!

Tosi hienoa oli päästä mukaan! Kuukausittainen, oikeasti tavoitteellinen ja tsemppaava kimppatreeni tulee enemmän kuin tarpeeseen. Vielä kun mukana on rakkaita treenikamuja ja muuten saman henkisiä ihmisiä niin avot!

Mulle selvisi kamalalla tavalla, ettei agilityurheilijaksi voi vain päättää ruveta. Sen statuksen saaminen vaatii... noh, hikeä ja kyyneleitä nyt ainakin. Esteiden ja tekniikan treenaaminen ei vaan riitä jos meinaa pärjätä kovassa porukassa. Jo oma liikkuminen on vaikeaa, et ehdi ohjauksiin ja koira joutuu radalla a) kysymään tai b) menemään omineen ilman ohjeita. Joudun ihan liikaa kisatilanteessa miettimään omaa liikkumista. Lisäksi usein olen rataantutustumisessa hieman liian optimistinen oman ehtimisen suhteen ;). Rissa vielä paikkasi lähettymällä välillä oikeillekkin esteille mun jäädessä tepikoimaan... Ei pelkällä tuurilla mestareita leivota: tavoitteena siis pumpata tähänkin ruhoon voimaa ja nopeutta!

Jotenkin on kausiluonteisia nää mun sporttispurtit, jospa tulisi ihan rutiiniksi viimein? Ihailemani AGILITYURHEILIJA Iida näkyi laittaneen blogiinsa otsikoksi: Urheiluhulluutta! Nyt kun sirkuskoulu on jäissä, niin ajattelin pakottaa Iidan jatkamaan mun omana fysiikkakoutsina, personal trainerina :D!

vko 4 zumba, lihaskunto, hölkkä 2x 30 min

P.S. edellistä blogia kirjoittaessani en ollut ihan hereillä. Tuomarina oli siis Martti Salonen, vanha hopeakettu ;)

Ryyni menee lauantaina kisoihin Vuokkoset-areenalle, ohjaksissa on Jenni tai Sari, kummalla nyt pokka pitää paremmin :D! Ryyni ei todellakaan ole helppo ohjattava tai millään lailla vieraskorea. Päin vastoin, se on röyhkeä ja kuriton pikkupiski. Toivottavasti Ryyster ei ole liian rasittava matkakaveri, ottakaa tytöt itsellenne siideriä puudukkeeksi,
ja mukaan ne korvatulpat ;)

Hereillä!

22.1.2012 Hyvinkäällä JAU:n kisat, 3 starttia meille kanimikkosille.
Jenni erehtyi Kausalan paikeilla kysäisemään henkisestä valmennuksesta ja jo Lahdessa näytti katuvan kysymäänsä ja olevan valmis heittäytymään moottoritielle ;)Vitsi, vitsi! Oli itselleni oikein hyödyllinen kertaus, mitä olen tehnyt, mulkä on toiminut ja mikä ei. Edellisenä viikonloppuna saattoi mulla olla tauon jälkeen ns. näytön paikka ja siitä yliyrittämistä (tms?). Nyt oli meidän autokunnalla ainoastaan tavoittteena olla HEREILLÄ!
Eka rata Risto Ojanperän haastava viritys. Ei tainnut tulla montaakaan nollaa missään kokoluokassa. Mie hoin itselleni, et hei kamoon, tää ei ole mahdoton, ei ole ei. Meillä ihan hyvä rata, yks rima alas (valssi saattoi olla syynä...) ja "ehkä-kielto" josta ei tuomiota. Vitskalla voitettiin tämä rata!

Toka rata... En tiedä mitä kävi, mut Ryyni ohitti putken ja livahti keinulle, hassu pieni. En kyllä ollu siinä kohtaa yhtään hereillä... Tultiin pois suorinta tietä :D

Vika rata oli helpohko hyppis, olin HEREILLÄ = nollavoitto! Ryynillä kaikista kokoluokista nopein aika, kiusasin Jenniä, että meiän Ryyni on nopeampi kuin BC:t ;). Nyt lopetan vauhdista murehtimisen, Ryyni menee niin kovaa kun pääsee ja se riittää mihin riittää.

Nyt ollaan kahta aginollaa vaille kolmosissa. Pitää katsoa, mihin kisoihin päästään seuraavaksi. Ollaan ihan intona!
Treenattavaa:
Mun kehon hallinta, suunnanvaihdot ja varsinkin kädet! Ne huitoi ihan miten sattuu ilman kontrollia, sivulle ja kohti taivasta... Juokse siinä sitten muka täysiä kun on räpylät pystyssä. Ei viisasta, varsinkin kun Ryyni on enempi juoksulinjoilla vietävä eikä todellakaan lähety jos kimitän ja kurkotan korkeuksiin.
Hyvää oli latinki, herkut ja seura ;)!

Voihan kepit!

Eilen tositosi pitkästä aikaa KSSK:n rataharkoissa. Ehdin ratiksiin, koska Iidan sirkuskoulun peruimme eiliseltä. Siellä on ollut vain pari vähän kävijää, näillä näkymin pitää nyt koko sisäkausi keskeyttää. Rataharkoissa Ryynillä tuli kepeillä monta kertaa a) rytmitysvirhe keppien puolivälissä b) aloitusvirhe. Kepit on ollut aina itsenäiset ja varmat (avokulma poislukien..). Ryyster kuumenee ja alkaa hullutella. Mie kuumenen ja alan hullutella. Otin lopuksi pelkkiä keppejä, Alisa palkkas lopussa. Nyt ei ottanut mistään häiriöstä nokkiinsa. Avokulma ei oikeasti kyllä osaa, huoh. Treeniä, treeniä... Muuten ihan ok menoa, mutkaputkilla ei ongelmaa (no ei tietenkään!). Okseria on tullut treenattua ihan liian vähän, nyt jos on tiukka kulma niin ponnistus ei kohdallaan, roiskii miten sattuu.

Aalla simputussulkeiset, hienosti Ryyni malttoi ja kuunteli vapautuskäskyä!

Sunnuntaina Jennin ja Teten kanssa meidän eka ja toivottavasti vika yhteinen kakkosten kisareissu Hyvinkäälle!

Saturday Night Fever

14.1.2012 Hyvinkää. Vuoden ekat kisat takana. Kaikki radat A. Saviojan, ei mitään perusmättöä, parilla radalla vain voittaja sai nollan, jollain radalla muistrakseni ei kukaan. Ihan tehtävissä ne ois ollu silti, ei ollut radoissa vika...

Eka rata hyppis, alku oli hyvä kahden peräkkäisen putkihässäkän tekemiseen asti. Ryyni kielsi mutkaputken! Yritin uudelleen, yhteensä varmaan kolme kertaa tuli pois sieltä samaa reittiä, olin ihan häkeltynyt ja huidoin loppuradan miten sattuu.

Seuraava rata oli profiililtaan haastava. En sitä kokonaisuudessaan päässyt testaamaan, virallinen selitys: en saanut ajatusta kasaan, en kyllä edes yrittänyt parastani, jännitti. Heti toisen hypyn jälkeen mulla liike ei ollut riittävästi sivuun, haltuunotto myöhässä ja ihme piipitystä, Ryyni tarvii napakampaa ohjausta taipuakseen. Valssi levisi, Ryyni läks käsistä ja meni väärälle hypylle. Sit heti perään livahti putken sijaan puomille. Hyödynsin kontaktitreeninä ja pois suorinta tietä. Kun katoin videota niin melkein oksetti, ohjaus oli niin ala-arvoista suoritusta multa!

Vika rata oli kyl hieno, vaikka vitonen rapsantikin, niin rakas lukijani,älä nyt jäkyty: KIELTO MUTKAPUTKELTA! Nopea nolla alla ja flow. Kolmanneks vika este mutkis, lähestyminen ihan kuin oppikirjasta, omaan silmään en tee tällä kertaa varmasti mitään outoa. Ryyni vaan tuli taas pois sieltä putkesta samasta reiästä! En edes muista koska olis palannut putkesta, nytkin meni sinne innolla ja vauhdilla ja mun liike oli saattava.
Tilastovirhe? Kokemattomuutta? Myynmamma Heidi sano, että sen koira oli kieltänyt samaista putkea treeneissä. Rallin Sari samoin sanoi Rallilla olleen probleemaa Hyvinkään putkilla. On kyllä outoa ja olis ihana laittaa syy johonkin muuhun kuin itseensä ;), mut ei kai auta, lisää treeniä vaan!

Hyvää lauantain myöhäisillassa oli:
-lähdöissä pysyi, kontaktit 2on-2off, kepit ok (vaikka kävi TOSI kuumana)
-keinu oli hieno!
-vikan radan lataus ja vauhti! Tällä radalla korjattu kielto ja silti etenemä jotain 4.30, "I am speed!" sanoo paitsi Salama McQueen, myös Ryyni!
-matkaseura, Netta-kulta vietti vapaata lauantai-iltaa, meno melkein kuin Mulligansissa ;), kotona olin klo 01.15

Treenattavaa:
-aina vaan oma mielenhallinta ja latauksen säätely
-koiran käytös kisapaikalla...
-MUTKAPUTKI!

Agilitytreeniä 2012 viikot 1+2

Viime viikolla teimme pyhiinvaellusmatkan Oreniukselle Sarin kanssa. Ralli ja Ryyni oli kyl taitavia ;). Mulla oli alkuun ihan ihme löysä asenne, sain siitä sapiskaa. Sain lopuksi radan nollana läpi, Ryyster oli jo aika puhki niin ehdin sitä ohjaamaan. No okei, oli omat jalatkin jo raskaat... Kotiläksy: treenattava esteiden itsenäistä osaamista. Nyt radalla kepeille täytyi lopussa jättää tekemään itsenäisesti ja keinulla oli otettava sivuetäisyyttä. Noh, pari ekaa kertaa meni ihan hienosti, sitten alkoi jo hajoamaan. Ryyni ei mennytkään enää keinulla suoraan päähän asti vaan tuli sivusta, kepeillä samaa..
Eli koiraa ei olekkaan opetettu ihan niin huolella kun haluaisin ajatella. Oli kyl hyvä treeni ja sain paljon ajateltavaa omasta latauksesta ja vatsinkin koiran kouluttamisesta esteillä. Osaako koira keinua, jos se ei lähety sinne ilman ohjaajan liikettä yhtä kertaa enempää? Tarviiko koiran osata pujotella itsenäisesti riippumatta ohjaajan sijainnista? Osaako koira takaakierron, jos se onnaa lähettämällä vain joka toinen kerta? Hakeeko koira yksittäisenä esteenä muurin? Kestääkö takaaleikkauksen/persjätön/valssin renkaalla tai pituudella? Jne, jne...

Pähkäiltyäni päätin aloittaa estetreenit, just niitä perusasioita... Tavoitteena se, että kisoissa voisin keskittyä ainoastaan ohjaamiseen ilman yksittäisten esteiden erillistä varmistelua.

Torstaina yllätys yllätys treenilistalla keinu. Tavoitteena siis: Ryyni tulee täysiä kontaktille kuono eteenpäin riippumatta mun sijainnista, keinu tippuu, Ryyni ei liiku (siis ei mielellään sais tarjota 2on-2offia, en ole siitä kieltänytkään, mut ultimate tavoite olis ilman sitä), vapautus. Vaihteleva palkka, välillä nakin pala kontaktilla, välillä vapautus putkeen, välillä leluun. Sivuetäisyyttä, lähettämällä, päällejuoksuna/persjättönä, takaa leikkauksella jne.

Lauantaina Sarin, Poncho-sannan ja Jennin kanssa treenaamassa rataa. Keinuun en ollut 100% tyytyväinen ja välistävedosta Ryyni ei ollut ikinä kuullutkaan. Tarpeellinen treeni...

Maanantaina MAreenalla aamuagilitya pitämässä. Tein samaa radanpätkää Ryynillä, jossa mm. niisto-persjättö ja avokulmakepit, Ryyni oli super! Avokulmaa on treenattu längellä, nyt otin eri kulmista ilman apuja ja joka kerta (5/5) meni oikein! Nisuminna palkkas lopussa, eli kaupanpäällisenä tuli vahvistettua itsenäisyyttä ja vauhtia. Minnan Kädi-parson harjoitteli verkkokeppejä ja kontaktia, se on ihana!

Tänään aamulla hallilla treenissä lähinnä välistävetoa ja eri kulmista rengasta. Renkaan Ryyryy handlaa hienosti häiriössäkin, välistävedoissa kiroilee pahana, pöljä pieni ;). Tehokkaat pikatreenit ja jäähkälenkillä niin kaunis auringonnousu pikkupakkasessa.

Lauantai-ilta menee Hyvinkäällä kisoissa, 3 starttia, ekaa kertaa kakkosissa. Kisojen arvioidaan loppuvan klo 22.40 :)! Niin hyvä fiilis päästä kisaamaan, pitäkää peukkuja!