Jari Suomalaisen koulutus 28.4.07

Parsoneiden rotuyhdistyksellä on ihan loisto agilitytoimikunta, joka jaksaa järkätä huippukoulutuksia. Eilen köröttelimme Kirkkonummelle Jari Suomalaisen oppiin. Ihan loppuun asti en voinut olla, mutta paljon tuli uutta mietintämyssyyn. Kiitos Kety-Tiialle kepo-Iiron kaitsemisesta, videolla kuuluvat pikku-kepon kommentoinnit ;)


Jari sai kaltaiseni anti-valssaajan ymmärtämään, miksi ne mun valssit on niin kömöjä. Esim. puolen vaihto valssilla kahdella hypyllä: olen yrittänyt peruuttamalla (joka on liian vaikeaa mulle!) tehdä tilaa koiralle hypätä. Liikkuessani perä menosuuntaan, olen jo valmiiksi myöhässä ja on vaikeaa hahmottaa milloin taas koiran tahdissa kiihdytetään eteenpäin. Koiralle riittää tilaksi tulla siivekkeen takaa just koiran mittainen rako. Mutkat jää pois, ohjaajan liike ei tyssää ja aikaa säästyy. Samalla helpompi suunnitella seuraavat juoksulinjat, kun on selvillä missä valssattava.(moni nyt nyökyttelee, että nii-in, kaikkihan ton nyt tietää...)

Takaaleikkauksillemme saimme (vaimeahkon) hyväksynnän. Jos valssin mentäessä on selkeästi koiraa jäljessä, on viisaampaa miettiä muita keinoja. Oikealla rytmityksellä kuulemma miekin olisin ajoissa, mutta kukas sen rytmityksen opettaisi ;).
Jari sanoi, että koiralla on enemmän intoa kun älyä, vaatii ohjaajalta tarkkuutta ja varmuutta. Silloin menee ohjaus nappiin, (ja treeneissä toistot riittää...) kun ohjaaaminen tuntuu hyvältä!!

Tintti 14v

Sen verran taisi juhlapäivä mummokoiraa piristää, että osoitti elon merkkejä sekä vanhaa kunnon tappajaterrieri-mentaliteetiaan jäykistelemällä ja ärräämällä Tiian Kitkalle. Juhlakalu pääsi viettämään jatkoja yksiöönsä. Kitkakutkis oli tilanteessa viisaasti ihan hissukseen (ja säilyi onneksi ehjänä kelpo).

Tintti asuu ihan vakkariin kodinhoitohuoneessa. Lirivahinkoja tulee silloin tällöin, ja Tintti on TOSI äreä, jos sen kesken unia herättää (pieni tai iso ihminen), saman tien tulee sormille. Parempi näin molemmille, ansaitsee mummokoira rauhallisen unipaikan ja lapsella säilyy raajat sekä (söpö) naama. Pieni ihminen Iiro tekee kävelyharjoituksia nojaten Tinttiin, yrittää samalle kupille raksuja syömään, puristaa puikulakuonosta, näissä tilanteissa koira ole moksiskaan.

En viitsi edes laittaa tähän, että tämä on varmaan Tintin viimeinen kevät, niin montaa viimeistä kevättä on jo itketty ;). Jos anopin Junnu-sheltti (myös 14v) menee oikein huonoon kuntoon, niin ajattelin laittaa Tintin sitten samalla, samaan kuoppaan.

Ulkokausi

Ihanaa, kun on päästy ulos treenaamaan!! Vaikka on älyhyvä se hallimme keinonurmipohja, niin silti en ole oikeastaan ottanut juurikaan muuta kun pientä tekniikkaharkkaa, kontakteja, keppejä ym. Niin pienessä tilassa koira on ,okei,hyvin hanskassa, antaa pikkisen valheellisen kuvan hallittavuudesta. Isommassa tilassa lähteekin sitten lapasesta.

Ulkona keskiviikon ässäm-treeneissä oli pätkä Järvenpään radasta. Kohta, jossa oli useammalle meikäläisistä tullut hylky (ite en kisoihin päässyt). koira piti saada puomille putken pään ollessa ihan siinä vieressä. Meillä onnas ekalla, lähinnä kun olemme puomia tahkonneet... Onnistui kyllä (tarkoituksella!) myöhemmin putkeenkin, kunhan suostuin Iidan ohjeilla valssaamaan noin seittemän puomille livahtamisen jälkeen... Lisäksi otimme kontakteja, ässäm-ryhmän väsymättömän tarkaavainen raati paheksui minua kovin: jostain kumman syystä vapautin Rissan hyvä-sanalla, siis kehusta annoin poistua... Enkä edes itse sitä huomannut!! Sain kotiläksyksi vahvistaa mielikuvilla koko prosedyyriä: kiipee, kiipee, alas, (kisoissa lisäksi "RISSA" ;) jos koiralla aikomus leiskauttaa), hyvä, tule. Ei luulis olevan niin vaikeeta mutta kun mokoma on.

Purina 8.4.07

Meillä ekalla radalla niiiin tyhmiä virheitä, että selkääni sietäisin saada. Ihan alussa oikeesti helppo hyppyhässäkkä, rataantutustumisessa arvoin eri vaihtoehtoja. Aa houkutti (muka) liikaa, piti saada hypyiltä putkeen aan vierestä. Varoin kai liikaa aata, enkä ottanut liikkeellä koiraa mukaan, vaan tönötin huitoen = kielto kolmannella esteellä. Mulla on aiemminkin ollut tällaisia epäonnistuneita tönötys-jähmetys-lähtöjä, joista seurannut kielto, luulis jo tyhmemmänkin oppineen, että LIIKE on se mihin Rissa lähtee mukaan. Harmitti oma tyhmä virhe siinä mittakaavassa, etten ollut kovin tarkka kepeille viennissä, kielto ja huolimattomasta paikkauksesta laskin hyppäämään muurin=hyl. Loppurata oli ihan nättiä menoa, jalat liikkui ohjaajallakin, puomi onnistui priimasti ;).

Tokan radan nolla oli pitkästä aikaa ei-räkänolla, vaan ihan kelpo ohjaamista ajoittain. Radalla oli hyvä fiilis. Puomi oli ihan huippu, Rissa meni nopeasti ja oikeaan kohtaan!! Aalla kökittiin TAAS tuhottoman kauan, sinne tais sekunnit hävitä, ei mitään jakoa kärkeen... Oltiin n. kuudenkymmenen starttaajan joukossa yhdensiätoista.
Pitäiskö Aalla alkaa palkkaamaan treeneissä taas HETI kun tassut osuu maahan? Vapauttaa namirasialle tai vinkuhiirelle? Vai pitäiskö hankkia elämä...? No, eikun treenaamaan

Kevättä kohti

Kevät on oudon aikaisessa. Äsken kylläkin jäätävä tuuli muistutti iltalenkillä, että on vasta huhtikuun alku. Tänään pikatreeneissä Nissisen kanssa onnistuimme avaamaan meitä molempia vaivaavaa ongelmaa: Treeneissä koirat ottavat AINA kontaktit kuuliaisesti pysähtyen onoffiin, odottavat patsaana ohijuoksut, ja saavat tietty onnistuneesta tempusta palkan (molemmat Rissanen ja Rilla useimmiten nakkipalkkaus kädestä, puomin päähän emme ole enää palkkaa aina vieneet). Mutta kisoissa sitten... ei tietoakaan pysähtymisestä, jos vahingossa stoppaavat niin liian ylös ja AINA varkain pois. Nykyradoilla olisi pakko koiran itsenäisesti suorittaa kontaktit (ja mielellään onoffiin koska perhana sitä tässä on pari vuotta tahkottu!).

Haastavana treeneissä on: vaikka vähän härnäisikin, niin karkaamisia ei tule, että niitä pääsisi korjaamaan kunnolla. Nyt keksimme kuumentaa koirat huolella namipurkkiin (reikiä salaattirasiaan ja lihapullia sisään). Pari kertaa usutimme paljaaltaan namipurkille, annoimme temmeltää purkin kanssa, välillä kantta raolleen ja lihapullaa poskeen. Sitten avustaja puomilla heilutteli purkkia pari metriä alatulolta koiran suorittaessa sitä. Ekoilla kerroilla molemmat koirat teki juuri sellaiset kaameat kisakaahaukset kontakteilla!!! Ei kummallakaan koiralla ollut yritystäkään pysähtymisestä, vaikka oikein tarkasti tehtiin itse ihan normikäskytykset. Onnistuimme antamaan oikea-aikaisesti palautetta, ja onnistuneet toistot (avustaja heiluttamassa namipurkkia) eli pienen paineen alla. Että osaakin tulla hyvä mieli kun oivaltaa jotain ;)!!

Sunnuntaina Purinalla 2 kisaa, onkin isot kisat tiedossa. Mielikuvaharkkoja olen tehnyt (koska oikeisiin ei ole kunnolla ehtinyt). Ollaan ässäm-ryhmän kanssa suunnitelleet viimein ulkopuolista henkistä valmentajaa, ajattelin suggetioterapeuttia (työ kautta tutustunut ja itselleni sopivaksi todennut ;)). Nyt miettimään "pää ei kestä"-tiimillemme uutta nimeä!!