Ihanaa, kun on päästy ulos treenaamaan!! Vaikka on älyhyvä se hallimme keinonurmipohja, niin silti en ole oikeastaan ottanut juurikaan muuta kun pientä tekniikkaharkkaa, kontakteja, keppejä ym. Niin pienessä tilassa koira on ,okei,hyvin hanskassa, antaa pikkisen valheellisen kuvan hallittavuudesta. Isommassa tilassa lähteekin sitten lapasesta.
Ulkona keskiviikon ässäm-treeneissä oli pätkä Järvenpään radasta. Kohta, jossa oli useammalle meikäläisistä tullut hylky (ite en kisoihin päässyt). koira piti saada puomille putken pään ollessa ihan siinä vieressä. Meillä onnas ekalla, lähinnä kun olemme puomia tahkonneet... Onnistui kyllä (tarkoituksella!) myöhemmin putkeenkin, kunhan suostuin Iidan ohjeilla valssaamaan noin seittemän puomille livahtamisen jälkeen... Lisäksi otimme kontakteja, ässäm-ryhmän väsymättömän tarkaavainen raati paheksui minua kovin: jostain kumman syystä vapautin Rissan hyvä-sanalla, siis kehusta annoin poistua... Enkä edes itse sitä huomannut!! Sain kotiläksyksi vahvistaa mielikuvilla koko prosedyyriä: kiipee, kiipee, alas, (kisoissa lisäksi "RISSA" ;) jos koiralla aikomus leiskauttaa), hyvä, tule. Ei luulis olevan niin vaikeeta mutta kun mokoma on.
No comments:
Post a Comment