Kevät on oudon aikaisessa. Äsken kylläkin jäätävä tuuli muistutti iltalenkillä, että on vasta huhtikuun alku. Tänään pikatreeneissä Nissisen kanssa onnistuimme avaamaan meitä molempia vaivaavaa ongelmaa: Treeneissä koirat ottavat AINA kontaktit kuuliaisesti pysähtyen onoffiin, odottavat patsaana ohijuoksut, ja saavat tietty onnistuneesta tempusta palkan (molemmat Rissanen ja Rilla useimmiten nakkipalkkaus kädestä, puomin päähän emme ole enää palkkaa aina vieneet). Mutta kisoissa sitten... ei tietoakaan pysähtymisestä, jos vahingossa stoppaavat niin liian ylös ja AINA varkain pois. Nykyradoilla olisi pakko koiran itsenäisesti suorittaa kontaktit (ja mielellään onoffiin koska perhana sitä tässä on pari vuotta tahkottu!).
Haastavana treeneissä on: vaikka vähän härnäisikin, niin karkaamisia ei tule, että niitä pääsisi korjaamaan kunnolla. Nyt keksimme kuumentaa koirat huolella namipurkkiin (reikiä salaattirasiaan ja lihapullia sisään). Pari kertaa usutimme paljaaltaan namipurkille, annoimme temmeltää purkin kanssa, välillä kantta raolleen ja lihapullaa poskeen. Sitten avustaja puomilla heilutteli purkkia pari metriä alatulolta koiran suorittaessa sitä. Ekoilla kerroilla molemmat koirat teki juuri sellaiset kaameat kisakaahaukset kontakteilla!!! Ei kummallakaan koiralla ollut yritystäkään pysähtymisestä, vaikka oikein tarkasti tehtiin itse ihan normikäskytykset. Onnistuimme antamaan oikea-aikaisesti palautetta, ja onnistuneet toistot (avustaja heiluttamassa namipurkkia) eli pienen paineen alla. Että osaakin tulla hyvä mieli kun oivaltaa jotain ;)!!
Sunnuntaina Purinalla 2 kisaa, onkin isot kisat tiedossa. Mielikuvaharkkoja olen tehnyt (koska oikeisiin ei ole kunnolla ehtinyt). Ollaan ässäm-ryhmän kanssa suunnitelleet viimein ulkopuolista henkistä valmentajaa, ajattelin suggetioterapeuttia (työ kautta tutustunut ja itselleni sopivaksi todennut ;)). Nyt miettimään "pää ei kestä"-tiimillemme uutta nimeä!!
No comments:
Post a Comment