Parsoneiden rotuyhdistyksellä on ihan loisto agilitytoimikunta, joka jaksaa järkätä huippukoulutuksia. Eilen köröttelimme Kirkkonummelle Jari Suomalaisen oppiin. Ihan loppuun asti en voinut olla, mutta paljon tuli uutta mietintämyssyyn. Kiitos Kety-Tiialle kepo-Iiron kaitsemisesta, videolla kuuluvat pikku-kepon kommentoinnit ;)
Jari sai kaltaiseni anti-valssaajan ymmärtämään, miksi ne mun valssit on niin kömöjä. Esim. puolen vaihto valssilla kahdella hypyllä: olen yrittänyt peruuttamalla (joka on liian vaikeaa mulle!) tehdä tilaa koiralle hypätä. Liikkuessani perä menosuuntaan, olen jo valmiiksi myöhässä ja on vaikeaa hahmottaa milloin taas koiran tahdissa kiihdytetään eteenpäin. Koiralle riittää tilaksi tulla siivekkeen takaa just koiran mittainen rako. Mutkat jää pois, ohjaajan liike ei tyssää ja aikaa säästyy. Samalla helpompi suunnitella seuraavat juoksulinjat, kun on selvillä missä valssattava.(moni nyt nyökyttelee, että nii-in, kaikkihan ton nyt tietää...)
Takaaleikkauksillemme saimme (vaimeahkon) hyväksynnän. Jos valssin mentäessä on selkeästi koiraa jäljessä, on viisaampaa miettiä muita keinoja. Oikealla rytmityksellä kuulemma miekin olisin ajoissa, mutta kukas sen rytmityksen opettaisi ;).
Jari sanoi, että koiralla on enemmän intoa kun älyä, vaatii ohjaajalta tarkkuutta ja varmuutta. Silloin menee ohjaus nappiin, (ja treeneissä toistot riittää...) kun ohjaaaminen tuntuu hyvältä!!
No comments:
Post a Comment