IRRITATION IS MOTIVATION!

Jostain ameriikkalaisesta blogista (Susan garret?) jäi mieleen tämä otsikko, joka kuvaa loistavasti mun fiiliksiä.
Tänään oli Iidan valmennus. Valsseja ja persjättöjä, kuin tilauksesta ;)
Olen vältellyt kunnon treenaamista, kun en kerta niitä osaa, niin en ole edes viittinyt yrittää kehittyä. Jepjep, ja tavoitteet Ryynin kanssa oli asetettu mihin..?
Mun valssit tänään:
-väärin ajoitettu
-väärin sijoituttu
-väärään suuntaan
-ei riittävää suullista ym informaatiota koiralle
-paikallaan pyörien
Persjätöissä samaa ajoitus-paikannusongelmaa. Ja tästä päästään suoraan ärtyneisyys-osioon. Olen niin sisuuntunut omaan kömpelyyteeni ja osaamattomuuteeni, että tosissani teen asialle jotain. Toki on oma liikkuvuus kehittynyt parissa kuukaudessa vähän (liian vähän). Omaa kehonhallintaa on vaan treenattava, että pystyy liikkumaan ja ennenkaikkea lähtemään liikkeelle tehokkaammin.

Tavoite: Pyrin kehittämään Ryynin esteosaamista varmemmaksi. Treenaan tasapuolisesti eri tekniikoita (myös niitä valsseja). Uskallan käyttää niitä kisoissa, jos rataprofiili niin vaatii. Eroan Viralliset valssien välttelijät Ry:stä, enkä ikinä enää sano, että mun valssit on surkeat!

Ja loppuun pakollinen psykologinen mamboutsambou liittyen tohon edelliseen lauseeseen: jos hoet omia puutteitasi "mie en osaa, mie en ikinä opi...", alat uskoa hokemiisi. Silloin ne PUUTTEET vahvistuvat ja saavat liikaa tilaa pääkopassa ja siten liian isot mittasuhteet. Negatiivinen tarina ottaa vallan. Kehitystä ei tapahdu, jos ei usko omiin mahdollisuuksiinsa.

Tulen vielä joskus tekemään oikein ajoitetun valssin oikeaan suuntaan!

Ryynin kanssa keppisulkeiset. Aluksi avokulman keppitreeniä, aluksi länkix3 ja sitten paljaaltaan. Pakko oli heti vaikeuttaa ja siirryttiin vauhdin kanssa avokulman hakuun ja siitä takaaleikkaukseen, toimii! Niin vaan Ryyni vinttas menemään keppejä välitämättä mun sijainnista, Jenni palkkas lopussa. Kepeillä otin vielä ohijuoksuja, kertaakaan ei tullut pois vaikka mulla alkoi jo menemään ihan älyttömäksi vedätys...

Mikään muu ei oikein toiminutkaan: lennättää ja karkailee esteille <3. Se tarvii nyt jo saman arggren ja ennakoinnit kuin Rissa pahimmillaan jos meinaan saada sen haluamilleni esteille, ihana! Nyt olen jo kaksi viikkoa päässyt 3xhikiliikkaa/viikko-tavoitteeseeni, jei! Polvi oireilee sen mukaisesti, nytkin kolmen koon hoitoa saa se. Massaa vai intoa liikaa..? Nyt oli Iidan fysiikkatreeneissä hyvin porukkaa, niin hienoa! Tänään Ellu trimmas molemmat koirat, siistiä jälkeä, Ryyni tosin ei ainakaan kaunistunut. Kuva vielä karvojen kanssa alkuviikolta

Suprerlyhyttä ja superintensiivistä treeniä

Toimii Ryynille tähän tilanteeseen otsikon resepti! Pikapiipahduksia esteille niin usein kuin vaan pääsen. Pari kertaa hetsaten lyhyttä rataa tai vaan pientä kuviota, superpalkka ja veks. Vaadin käteen ja uskallan pikkasen paineistaa. Nyt lähdöt ja kontaktit treeneissä taas 100%. Pysyy (vieterinä, mut pysyy...) härkkimällä, nykimällä ja jos osaisin, vaikka volttia heittämällä;). Oon palkannut namilla kädestä imuttaen tiukoissa paikoissa, ei toivottua tehoa. Leluun palattu siis. Alan ottamaan pidempää rataa vähitellen. Siitä se lähtee!
Viikonloppuna on Iidan valmennus, aiheena valssi ja persjättö (ai miten niin kuin tilauksesta...?)

Kontakti-putki-erottelua

Kimppatreeneissä vahvistettiin erottelua. En ite ollut yhtään vireessä: jos jalat liikkuin niin käskyt ihanmitäsattuu ja jos käskyt ajoissa niin vauhti stoppas. Alkoi kuitenkin löytymään konstit. Haltuunottoon tarvii totisesti nyt liikaa eforttia! Mun on saatava Ryyni vähemmällä reagoimaan. Nyt tarvi puolivalssin, apinakiljuntaa ja namikäden taipuakseen. Mitäs sitten, kun se tosissaan syttyy lajiin ;)?
Pikaisesti palkittiin treenikaveri Jenni ja borcol Tete kakkosiin noususta. Evoluutiohaisis!

P.S. Ryynin seuraava virallinen startti on vasta marraskuun puolella. Eikä vielä silloinkaan, jos ei treeneissä ala olla enemmän onnistumisia. Kyl myö viel ehitää...

Kaaostreeniä ja fyssarilla

Pariin otteeseen käyty Ryynin kanssa esteillä. Menee kaikki ihan överiksi: ei malta joka kerta jäädä 2on-2offiin, ei tule välistävetoihin, hakee omavalintaisia esteitä ja huutaa mennessään. Siis toi estehakuisuus on vaan makee juttu, mutta ihan uutta Ryynille.
Nyt treeneissä vaan vahvistan jo opittua, mietitään palkkaamisjuttuja (nami käteen...?) ja mie yritän säilyttää mielenrauhan ja mielenterveyden ton kanssa. Sitä saa mitä tilaa, nyt vaan haetaan balanssia kontrollin ja hullun vietin kanssa. Osasin ennakoida tän takapakin Ryynärin kanssa, kun aletaan kisaamaan ja alan tosissaan vaatimaan. Pieni tarvii vielä paaaaljon treeniä ;)
Ryyniä käytin Purhon Mirkalla. Oli vaan pieni jumi ristiselässä, joka aukes helpolla, muuten priimaa tavaraa! Oli aika yllätys, ettei ollut ihmeitä, Ryyni kun on niin etuvetonen ja heittänyt aikamoisia voltteja esteillä. Nyt jatketaan takapää-jumppaa ja ravilenkkejä.

Jos oikein sekavia tuloksia lueskelin, niin MM:ssa PARSON Twister voitti minien mestaruuden! Jei!

Aina ei voi voittaa...

...okei, okei, Ryyni onkin ihan tavallinen koira ja mie sama vanha kökköohjaaja. Paluu todellisuuteen tapahtui kipeämmän kautta; Ryynille 3 hylkyä ja lainakoira auspai Indylle vitonen ja hyl. Koskahan uskallan katsoa videot ;).
Ainaskii Ryyni kävi himskatin kuumana ja se meni niin kovaa kun pääsi. Se pysähtyi, mut karkasi puomilta onoffista x2 (näistä otin ne hylyt kun otin kerran uusiksi ja kerran kainaloon),rima tippui, komensi räksyttäen ohjeita ja jos en niitä älynnyt antaa, mentiin Ryynin omavalintaisilla. Ryyni on niin tosissaan radalla ja ei anna anteeksi sitä vähää ohjauksessa kuin Rissa! Sen kanssa pitää olla hereillä ja tehdä töitä täysillä, sitä pitää käskeä, ei pyytää.
Lähtöihin pitää saada vielä enemmän kontrollia, nyt jo vieteri ihan tapissaan. Kerran kävin korjaamassa asennon startissa. Ens kerralla pidän istumassa lähdössä vielä pidempään ja vaan hengittelen. Hienoa radoilla oli paljon, nyt haki jo linjasssa olevat esteet vaikka mie jäin kolmen neljän esteen taa jälkeen. Reagoi ohjaukseen, vaikkakin kommentoikin pahalla äänellä ;). Kepit ok, samoin Aa ja keinu x2(!).

Indy oli varsin kiva reissukaveri ja mie en ihan helposti muitten koiria kehu ;). Ekalta radalta eka rima alas ja oltiin kolmansia. Indy oli kuulolla ja tuli ohjauksiin, huisin kiva oli mennä. Tokalle radalle en saanut koiran (enkä omaa?) virettä kohdalleen, Inppis jotenkin vaisun oloinen ekat esteet. Tuntui, että lähti mun kanssa radalle ihan vaan kohteliaisuuttaan ;). En arvannut sit tarpeeksi ottaa haltuun joten meni putken väärään päähän, niin oma moka. Indy teki töitä ihan ok, vaikken ollutkaan ihan kartalla.

Nyt pieni kisatauko. Kisoista sain paljon informaatiota eri osa-aluiden suoritustasosta, taas tietää, mitä treenata ennen seuraavia startteja:
-aina vaan kuumennuksella ja vedätyksellä kisatilanteen autenttisuutta treeneihin, kontrollia lisää kontakteihin, ohijuoksuja ym
-lähdön vahvistamista samalla reseptillä
-namipalkkaus lähitekniikoihin, niihin tarvitaan tarkkuutta
-lähettämistä ei-linjassa-oleville esteille


On Ryyni mainio! Oikeesti saan olla kiitollinen koirasta, joka laittaa joka kerran kaikki löytyvät paukut peliin. Onnistuminen on kiinni ainoastaan mun taidoista kouluttaa ja ohjata.