Sunday, October 23, 2011

IRRITATION IS MOTIVATION!

Jostain ameriikkalaisesta blogista (Susan garret?) jäi mieleen tämä otsikko, joka kuvaa loistavasti mun fiiliksiä.
Tänään oli Iidan valmennus. Valsseja ja persjättöjä, kuin tilauksesta ;)
Olen vältellyt kunnon treenaamista, kun en kerta niitä osaa, niin en ole edes viittinyt yrittää kehittyä. Jepjep, ja tavoitteet Ryynin kanssa oli asetettu mihin..?
Mun valssit tänään:
-väärin ajoitettu
-väärin sijoituttu
-väärään suuntaan
-ei riittävää suullista ym informaatiota koiralle
-paikallaan pyörien
Persjätöissä samaa ajoitus-paikannusongelmaa. Ja tästä päästään suoraan ärtyneisyys-osioon. Olen niin sisuuntunut omaan kömpelyyteeni ja osaamattomuuteeni, että tosissani teen asialle jotain. Toki on oma liikkuvuus kehittynyt parissa kuukaudessa vähän (liian vähän). Omaa kehonhallintaa on vaan treenattava, että pystyy liikkumaan ja ennenkaikkea lähtemään liikkeelle tehokkaammin.

Tavoite: Pyrin kehittämään Ryynin esteosaamista varmemmaksi. Treenaan tasapuolisesti eri tekniikoita (myös niitä valsseja). Uskallan käyttää niitä kisoissa, jos rataprofiili niin vaatii. Eroan Viralliset valssien välttelijät Ry:stä, enkä ikinä enää sano, että mun valssit on surkeat!

Ja loppuun pakollinen psykologinen mamboutsambou liittyen tohon edelliseen lauseeseen: jos hoet omia puutteitasi "mie en osaa, mie en ikinä opi...", alat uskoa hokemiisi. Silloin ne PUUTTEET vahvistuvat ja saavat liikaa tilaa pääkopassa ja siten liian isot mittasuhteet. Negatiivinen tarina ottaa vallan. Kehitystä ei tapahdu, jos ei usko omiin mahdollisuuksiinsa.

Tulen vielä joskus tekemään oikein ajoitetun valssin oikeaan suuntaan!

1 comment:

jenni ja tete said...

pitäsköhän ottaa mallia ja erota kans VVV ry:stä...siellä on vaan niin mukavaa ollut tähän asti;)