Saturday, May 26, 2012

kuuma kuumempi kuumin

Porvoon iltakisat ja lämpät auringon paisteessa joen rantaa pitkin. Agirata oli meille tosi haastava, tuomarina Savikon Seppo. Jouduin kaivamaan tosissani tsemppiä agiradalle, oli kyl jo valmiiksi luuseri olo... Pitkästä aikaa rissanen pääsi kisoihin! On se ihana, meni ihan täpinöihin kun tajus pääsevänsä radalle :). Mulla liike tyssäs ja jäädyin puolessa välissä rataa. Ja kun jäin pyllistelemään niin rissanen jatkoi ilman mua, hyl. Mut on sen kanssa kiva mennä! Ryyni kävi kuumana, lähdössä jo riekkui ja räksytti, ei oikein tullut ohjaukseen (olin liian veltto?) joten hylky jo alussa. Pikku ryyster hullutteli koko rahalla. Ikinä aiemmin ei ole tullut riman ali tai kepeiltä pois kesken, tuntui, ettei ole mulla mitään kontrollia niin marssin pois radalta. Olin jo lähdössä kotiin ja lopettamassa koko lajin harrastamista ja kiukutti oma löysyys. Jennin viisaat sanat tuli mieleen: "kannattaa pärjätä porvoossa niin saa suklaata!". Hyppikselle alkoi jo löytymään latausta. Ekana rissan kanssa nolla, jännitti riittikö aika kun risperdal kaarratti. Aika riitti pronssiin ;)! Oli kyl mummokoira pariin otteeseen ihan pihalla, vauhti kohdallaan mut suunta väärä :). Ryynin kanssa oli jo itseluottamus ja tahtotila kohdallaan. Kuumanakin ryynin saa kuuntelemaan kunhan olen itse tosissani ja ajoissa. Tuloksena nollavoitto, hyppyserti ja superhyvä mieli :)!

Saturday, May 19, 2012

Sydämeni on villi levoton

Nyt hyvän ruuan, saunan ja ekan kaljan jälkeen ei tunnu sen vikan(kaan) radan hylky enää niin pahalta. Siinä oli jo lataus ja keskittyminen kohdallaan. Rytmitys ei, vähän kerrasssaan jos sekin alkais löytymään..? Radassa oli jo jotain hyvääkin, ainakaan en velttoillut. Miten onkin ollut pitkään hyvä kisafiilis hukassa? Onko "tauko" omassa kisapsyykkauksessa NÄIN merkittävä? Pitkään aikaan en ole saanut tehtyä virtaavaa ja napakkaa rataa, vaikka aiemmin sellainen oli jo melkein vakio! Fiilis radalla on ollut enemmänkin paniikin ja turhautumisen sekava coctail. Onko kuitenkin alkanut tulostavoitteet painamaan, kun ajatus niin harhailee epäolennaisessa? Jos mulla ei ole aikaa eikä voimia harjoitella esteillä (ja korvien välissä), ei taida olla asiaa kisakentillekkään. Torstaina tosin on Porvoon iltakisat, Rissakin pääsee mukaan piiitkän pitkän kisatauon jälkeen ;). Katsotaan sen jälkeen, onko syytä keskittyä nyt vaan treenaamiseen. Eräs sai 6-vuotissynttärilahjaksi Robinin levyn, sitä on kuunneltu (liian) paljon, siitä otsikko ;) P.S. Mitä se kertoo ihmisestä, jos aina alkaa itkettämään kun kuulee Robinin biisin Ihan helmi? Rentouttavaa lauantai-iltaa!

Nou njyys is bäd njyys?

Pahoitteluni päivityskatkoksesta, tässä on ollut kaikenlaista (muutto, liikaa töitä, venähtänyt nilkka, opiskelurästejä...). en ole ehtinyt kunnolla treenaamaan. Henkiseen valmennukseen ei oo ollut aikaa/ hermoja. Kisoista ei tekis mieli kirjottaa mitään. Lataus ja keskittyminen ollut ihan hukassa, ajoitus ja liikkeellelähdöt pielessä. Tulokset sen mukaisia: Kouvolassa Allanin radat harvinaisen loogisia. Tuloksena 2xhyl ja yks hyvä vitonen (rima alas, turhaa vedätystä). Agiradoilla ihme jäätymistä... Mikkelissä ekalta radalta eka rima alas, treenasin kontaktit= hyl. Toka rata hieno toka vikalle esteelle asti, valssi levisi, hyl. Mikkelin hyppisrata oli kamalin ikinä. Olin ihan perserkki ja kehno= hyl. Tässä välissä teloin nilkkani ja Agikotkien kisat jäi väliin. Lahden iltakisoihin iida teippas nilkan (osaa muuten asiansa!) mutta taaskaan ei ollut keskittyminen toivotunlaista. Olin veltto kuin sukallinen puuroa, ryyni sinkoili omavalintaisia 2xhyl. Nyt ollaan santiksessa, takana 2 hylkyä helpoilta radoilta, velttoilua ja huolimattomuutta. Hävisin minigolffissa 6-vuotiaalle. Vika rata jäljellä, ainoa suunta on ylöspäin!