Jolly Jogger

Ryynin rata ja muita kahjojen ninjojen suorituksia http://www.youtube.com/watch?v=FLptFjpipGA

Just tulin hölkältä, kulki tosi hyvin 35 min. 2 kk taukoa, lähtiessä olin ihan varma, etten jaksa yhtään ja tuuperrun hankeen joululäskeineni. Tänään oli ekaa kertaa molemmat piskitsit vapaana suurimman osan lenkkiä, ohitukset onnistui 100%, huippufiilis (calm-assertive energy or what?)! Hölkkälenkillä pyörätiellä ne kulkee oikeella sivulla tai takana, ohi ei saa mennä. Ryynillä on ollut hieman vaikeuksia hyväksyä sijainti, varsinkin jos vastaan tulee koira ym., vielä pitää pienellä paineella elikkäs ärähdyksellä Ryynäsen Topille muistuttaa sijainti.

Ryyni on alkanut vetämään hihnassa ja ja se on niiiin ärsyttävää, että mietin jo laittaisinko sen kävellessäkin taakse. En vaan halua neg. muutoksia raviin, peitsaamista ym. jumitusta. Nyt mennään perinteisellä, välillä pienin muistaa olla vetämättä, välillä ei.

Joulunaikaa!

Jostain syystä blogger ei ole suostunut viime aikoina julkaisemaan kuviani, joten imelä joulukuva jää nyt pois. Kiitos kaikista ihanista joulumuistamisista teille rakkaat!
Tämä on ollut ihanin joulu ikinä! On syöty ja laiskoteltu ja sitten laiskoteltu ja syöty. Pojan kanssa on pelattu ja rakenneltu legolinnoja hyviksille ja pahiksille. Ryyni on kuulemma pahis kun on syönyt liian monta ritaria raajarikoksi ja tulee aina pilaamaan leikit.

Meillä oli MAreenalla gambler-suklaakisa, Ryyni pääsi ekaa kertaa tosi toimiin. Esteet oli pisteytetty ja lopussa olisi ollut tarjolla lisäksi hurjat bonus-pisteet. Ryynin kanssa ei pisteitä herunut, kun livahti renkaalle ja ei sitä vielä olla valmiiksi treenattu.
Ryyni meni hienosti:
+ jäi lähtöön kuin tatti!
+ draivi on kova, etenee tehokkaasti
+ hyppytekniikka on parempi, ei enää heitä takajalkoja niin yli
+ on sisäistänyt kontakteille pysäytyksen (okei, tarvii vielä mun tuen, mut hyvällä alulla ne on)
+ Ryyni jaksaa tehdä hommia tosissaan
+ mielikuvaharkat ym valmistautuminen onnistui, pää kesti vaikka olikin suorituspaineita ;)

- mun pitää selkeemmin merkata ohjaava käsi!
- olen liian kumarassa ja töpötän
- just tälläistä pitäis mun välttää (mennä vaan miten sattuu minne koira nyt vaan haluu mennä...) jatkossa teen gambler-radallekkin tarkemman suunnitelman ja pidän siitä kiinni
-minuutti pyöritystä ilman palkkaa, nooh, välillä ok kunhan ei tuu tavaksi ;)

Rissan kanssa saatiin kelpo saalis pisteitä, ahneuksissani yritin superboonusta enkä sit ehtinyt ajoissa maaliin, jotenkin niin tyypillistä... Oli tosi hauskaa!!

Oreniuksen valmennus 15.12.2010

Varoitus: luvassa Ryynin hehkutusta ja itseinhoa ;)

Ryyni oli yllättävän taitava ja mie yllättävän surkea... Olin ihan tönkkö, reilun kuukauden liikkumattomuus tuntui. Jalat ei vaan liikkuneet tehokkaasti ja piti liikaa keskittyä omaan "juoksemiseen". Muutenkin olin ihan kuin ekaa kertaa ikinä agilitytunnilla: "ai siis mikä koiranpuoleinen käsi? Poikkari, what?". Sain alkuun tössittyä jopa pakkovalssin moneen kertaan, se sentään on mun bravuuri! Olin ihan koko ajan MYÖHÄSSÄ ja valssit oli mitä ne nyt on. Ryynille vahvistettiin lähettämistä hypylle namilätkällä, lopuksi takaaleikkaukset meni hienosti. Lopulta alkoi sujumaan, mentiin 12 esteen rata virheettömästi mm. poikkari, valssi, takaakiertoja, takaaleikkauksia, kokonainen puomi ekaa kertaa ikinä(!!!), ja Ryyni meni tarkasti ja kovaa! Siitä tuli niin hyvä mieli, oikea agilityhurmos! Soittelin matkalta treenikamuille, että nyt on valoa tunnelin päässä, treenaamaantreenaamaan!

Oreniuksen kanssa mietittiin treenisuunnitelmaa ym:
-jos agilitytavoitteena on menestys arvokisoissa, treenaaminen sen mukaisesti; ei enää puolivillaista harrastelua ja selittelyä
-oma liikkuvuus!!
-ihan hyvin voi alkaa ottamaan kontaktiesteitä radalla, vaadin Ryynin aina 2on2offiin, palautan jos varastaa ja palkkailen satunnaisesti nopeista täppäyksistä
-alan opettamaan keppejä verkoilla, tähän jo selkeä suunnitelma
-tyhmä jättää keppien, renkaan ja keinun opetuksen viimeiseksi, ei saa olla tyhmä ;)
-pitäis uskaltautua tekemään pidempää rataa, tekniikat suht ok ilman vauhtia, nyt testaamaan vauhdissa ja korkeammassa vietissä
-tarkkuutta ohjaukseen, katse koirassa, OHJAA LOPPUUN ASTI!
-Ryynin vahvuus tiukat käännökset ja pysyy näpeissä, haasteena lähettäminen, puutteellinen estehakuisuus ja itsenäisyys (eli just päinvastoin kuin Rissalla, ei varsinaisesti helpota mun hommaa...)
-estehakuisuutta vahvistettava aina vaan
-palkkaukseen luovuutta, jos lelu valmiina palkkana ei iske, tilalle namilätkä/ruokakippo, lelu välillä kädessä radalla, randompalkkausta, muutenkin tiheämpää palkkaa

Olen tosi ylpeä Ryynistä. Se oli kuulolla, jaksoi hyvin tehdä töitä vaikka treenit hiukka venähti ja roikkui narulelussa into pinkeenä. Nyt vaan treenaamaan!

Rissa oli maanataina fyssarilla. Mirka löysi niskasta pahan jumin, sai avattua ok. Kolmen viikon päähän seuraava aika. Nyt taipuu paljon paremmin muutenkin. Liikkeet vieläkin tönköt, johtunee pakkasesta? Rissan treenitauko jatkuu, ei raaski sitä kylmällä rytyyttää.

Ryynin kanssa niistoa, takaakiertoa ja lähettämistä. Lähettämiseen päätin ottaa tueksi saman tyylin kuin Rissalla eli lentävällä lelulla. Jostain syystä Ryyni ei menekkään enää hulluna valmiille palkalle. Tai siis menee kovaa luo ja saattaa nostaa suuhun, mut maassa retkottava lelu ei ole mikää yyberhoukutin. Ihme juttu, se oli jo ihan hyvällä mallilla. Muutenkin kyseenalaistaa ja koittelee hermoja, taitaa Ryyni olla vähän murkku (eräs meillä asuva mies saattais Ryyniä kuvaillessaan vaihtaa ton ärrän älläks ;))
Huomenna Oreniukselle, Ryynin debyytti!!

Ryyni osaa!

Parin viikon tauon jälkeen olen tällä viikolla tehnyt aksaa Ryynin kanssa :
Lähdössä paikallaanolo ISTUEN. Yritin luoda positiivista ja kannustavaa ilmapiiriä, riittävän tiheää palkkausta, palkka taakse, vapautus taakse jne... Täpläpeppu nousee ihan liian herkästi aina vaan. Ei ota askeltakaan, nousee vaan vaanimaan. Lisää iloisia toistoja..?

Keinu, orenius-style: keinu tuettu liikkumattomaksi, kovaa päähän asti, viitisetoista toistoa.

Puomin alastulo, n. 10 toistoa, hakee oikeaan asentoon ja odottaa, kaikki toistot ilman lätkää, ilman sivuohjureita. Mulle aploodit, että maltoin lopettaa ajoissa!

Hyppyjä lähettäen(on hiffannut tän salaa jossain vaiheessa?), hyppy takaakierrolla, tein kahdeksikkoa ym. pyöritystä. Pienet tiet ihan siivekettä nuollen ja menee kovaa just minne näytän! Turhautumispiippausta käännöksissä, oonkohan jo nyt liian myöhässä ohjeissa?

Putkea lähettäen, umpikulmasta, vääränpäänputkea. Olin ihan ihmeissäni, taas Ryynäri teki niin hienosti kaiken, mitä keksin pyytää.

Osaa se hieno pieni kuitenkin jotain! Sisäsiistikin se jo VIHDOIN alkaa olemaan eikä sitä olla enää pois antamassa. Ei ainakaan ihan joka päivä ;)

KSSK:n kisat, Motivointiseminaari, ym...

Lauantaina piipahdin katsomaan KSSK:n kisoja, itse en vielä uskaltanut startata. Kyllä hyvät on vaan niin hyviä! Tiukkojen käännösten merkitys korostui ainakin hyppärillä. Tietää taas mitä treenata. Rissan kanssa olis ollut aika haastavia kohtia radalla.
Sunnuntaina kävin Marian hallilla seuraamassa Piilonkiertäjien (?)motivointiseminaaria. Tosi paljon oppii seuraamalla muita, sain pari hyvänoloista vinkkiä Ryynin kanssa leikkimiseen (tai siis sen lelun irrottamiseen..).

Tiistain treeniryhmäläisten videot juutuupissa, löytynee sieltä hakusanalla parsonrissanen. Jatkossakin varmaan joudun laittamaan ton kautta videot, bloggerin kautta suoraan ei enää saa laitettua(?). Hö, menee liaan vaikeeks mulle ;)

Rissa tuntuu kärsivän pakkasista enemmän kuin ennen, takki päällä liikkeet epäpuhtaat, ainoastaan tarpeillaan suostuu pikaisesti käymään. Se tuntuu jotenkin vanhentuneen lyhyessä ajassa. Onhan tuo ansainnut jo lepohetkensä lämpöisten vällyjen alla. En ehkä haluaisi itselleni myöntää, että Rissa on kuitenkin jo yli 8v ja sen kanssa on aina paljon treenattu ja kisattu. Eihän nämä elukat ikuisesti jaksa, vaikka niitä miten huoltaa. Kevättä odotellessa...

Oikea talvi!

Kunpa tämä lumi nyt jäisi. Lupaus: tänä talvena aion hiihtää! Tietysti ihan vaan perinteistä, se sopii tälläselle keski-ikäiselle. Koirat ei oo päässy kunnon hikilenkille yli viikkoon, muutakaan ei ole tehty. Ei edes Ryyni ihmeemmin tekemisen puutteesta kiipeile seinille. Tytyvät vähään nämä terrierit.

Lupasin laittaa tänne koulutettavien treenivideoita. Marian hallissa ei ihan optimaalinen valo, katsotaan, ehtisinkö jotenkin videoita vaalentaman, että niistä saisi tolkkua.

KN vko 46

Mulla mennyt muutama päivä vaakatasossa, keuhkoputkentulehdus. Lämpöä oli jo keskiviikkona,treeneihin silti oli pakko päästä: pöydän täydeltä herkkuja oli tarjolla. Juhlimme evoluutio-bortsujen ekoja virallisia nollia. Jatkossakin toivon BC-tyttösille Tetelle ja Rallille ja varsinkin ohjaajille onnea kisoihin, joka nollasta suklaakakkua! Lappeenrannasta tulikin lauantaina Rallille taas nollavoito, onnea!
Älysin sentään olla treeneissä ottaa suht iisisti. Suoraa (muuri, hyp, hyp, hyp, rengas) lähettäen ja vastaanottaen. Ryyni ei vielä etene suoraviivaisesti, jos ei ole avustajalla palkkaa maalissa. Treeniä, treeniä...

Päätin, että estetreenin sijaan vahvistan pari kolme seuraavaa kertaa hallilla ainoastaan:
-paikallaanolo ISTUEN
-lelusta luopuminen
Meinas nimittäin huumori loppua ton täpläpepun kanssa.

Puomi alkaa olla jo hyvä matalassa vireessä namipalkalla. Ryyni hakee oikeaan asentoon itsenäisesti vaikka jään taakse. Vaihtelimme palkkaajaa, ettei ala kyttäämään immeisiä. Jäi hyvä mieli!

Nyt on pakko ottaa rauhallisesti; pelkät arkiset toiminnot saa keuhkot vihlomaan. Juoksemiseen tulee ainakin parin viikon tauko. (Lasketaanko agilityjuokseminen lääkärin kieltämään juoksemiseen? Lauantaina ois KSSK:n kisat...)

Sweet Like Chocolate

Mareenalla oli Homeetan järkkäämät suklaakisat lauantaina. Kaikki osallistujat laittaa suklaapatukan pottiin ja voittaja saa kaiken. Jännintä oli, että kaikki taso- ja säkäluokat on samassa potissa ja treenikavereiden kanssa taistelemassa. Jännitys ja sen myötä lataus oli kovempi kuin tavan kyläkisoissa. Rata oli helppo, ei tekninen eli hyvä mulle ;). Minit meni ensin. Eka rata meillä nopea nolla aikaan 36,28. En kai vaatinutkaan(?) kontakteilla alas asti, yks valssi valui ja toinen ei toteutunut, lopun reittivalinta ei ollut onnistunein. Toka rata oli kyl hieno. Nyt oli kontaktit nopeat ja hallitut (Rissa menee nopeammin kun vaadin vauhdissa alas asti!), oma likkuminen tuntui hyvältä. Aan jälkeen mun liike tyssäs ja jouduin rääkymään. Aika 35,69 ja lopulta Rissan aika oli päivän nopein! Loppuun asti jännitti, kovia KN-menijöitä medeissä ja makseissa, tokaksi tuli Kitka ja kolmanneksi Soppa. Aaltoja Kahjot Ninjat! Tetellä ja Rallilla harmittavat yhdet rimat alas. Harmi, etten tiedä aikoja, kovaa menivät kuitenkin. Oli kyllä mukava iltapäivä!

Rissa oli demokoirana koulutusohjaajien koulutuksessa. Iida valmensi omaan tinkimättömään tapaansa. Tärkeä muistutus mulle, millä tarkkuudella PITÄISI tekniikat rakentaa. Tahtoo privaattivalmennukseen, tahtoo!

Pikkujouluja, treeniä, ym

Mukavimmat KSSK:n pikkujoulut ikinä! Koko perheen koirapuuhailu oli kivaa, onneksi ei kilpailuhenkisiä olla, eihän ;)? Speedrace kisassa huomasi varsin eron Rissan ja Ryynin juoksutyylissä: Rissa pomputtaa, suorallakin laukan pituus vaihtelee melkoisesti. Ryynänen taas tikkaa tiukalla, matalalla laukalla. Ja mikä vietti! Vielä oli Rissa hivenen nopeampi, tuskin kauaa ;)
Tässä maksien "Kahjot Ninjat" finaalirata : Tete vs. Piuha. Kokko voitti;).


Tiia, Umppa ja pennut
Piuha ja Ryyni ovat niin hellyyttäviä, molemmat on tohkeissaan ja jotenkin niin tosissaan tekevät hommia. Otettiin rataa (hyppy, rengas plokattuna, hyppy, hyppy, mutkaputki, hyppy, hyppy) kutsumalla, lähettämällä ja mukana ohjaten. Tavoitteena saada ryyni hiffaamaan, että niin kauan mennään täysiä eteen tulevia esteitä kunnes toisin sanotaan. Rakensin muuten Rissan lähetyksen eri tavalla aikanaan, pallolla kuumentaen ja aluksi ilman esteitä. Otin Ryyniksellä myös kontakteja, Tiia palkkas alas lätkälle ja jäin itse taakse. Vikat pari ilman lätkää, ok. Imu täppäämään edelleen kova, nyt ainoastaan palkattu namilla. Pitäisköhän alkaa hetsaamaan jo lelulla, siis koira valjaissa ja avustaja kehiin? Veikkaan, ettei tajua yhtään mistään 2on2off:sta kun oikein kunnolla kiihtyy! Piuhan menoa onnistuttiin videoimaan. Toi kohta, missä piukkis lähtee harhailemaan, johtui itsetuhoisesta kamikaze-varpusesta. Se aika huoletomasti tolleen niinku pikkulinnuksi hengaili radan reunalla, oisko halunnut liittyä kahjoihin ninjoihin?


Juoksin keskiviikkona 5km kolmessa vartissa. Lapseni isä väitti jonkun juosseen vitosen reilusti alle vartin. En usko, koska miekin menin aika täysii ;)

Kahjot Ninjat vko 44

Hyvä reilun puolen tunnin lämppähölkkä. Vinkvinks: kun ajaa Jyrääntietä, eikä käännykkään hallille, vaan ajaa muutamia kilsoja(?), niin oikealla näkyy pururadan valot. Siinä on levennys, johon saa auton. Alkaa olla purkkari sateesta aikas löllöä, parempi siinä lyllertää kuitenkin kun haparoida pimeässä hallin ympäri. Siitä pääsee Paaskosken majalle, sillan yli ja rinteeseen intervallia nykimään ;)

Treeneissä viskileikkaus muurilla ei auennut Rissalle. Joko ohitti, kielsi, tai jos sattui hyppäämään niin ehti pyörähtää vika suuntaan. Aina vaan se samaperusongelma . Ens kerralla vinkupallolla koitettava vielä. Rissa oli ihan kuumana. Kynsivallin tulehduksen takia ei ollakkaan treenattu pariin viikkoon, nyt tassut ok.

Ryynillä taas vaikeaa jäädä lähdössä istumaan. Kun käyn itekseni treenaamassa, ei ongelmaa ole. Johtunee tämäkin siis korvieni välistä viasta, jännittääkö mua KN:n armoton raati..? Alan taas palkkaamaan lelulla taakse. Ärsyttää, kun nää tajuaa vasta kotona!
Ryyni meni oikein hienosti, tai siis menee niin kuin näytän, joka ei aina ole hienosti. Huoh. Varsinkin valssit oli aivan karseet, silti Ryyni yritti lukea ohjausta ja ihme kyllä ei (pahasti) turhautunut. Viskileikkausta otin hypyllä yksittäisenä lelulla heittäen, ok.

Saatoin ostaa vahingossa itelleni uusia hölkkävermeitä Kärkkäiseltä ;). Jospa motivoisi jatkamaan hölskyttelyä, tavoitteena 3xvko vähintään 40min. Viime viikolla aloin ottamaan mummohölkkään kevyttä intervallia, heti hapoilla ja mielekkyys kaukana. Jatkan spurttailua kuitenkin, pakkohan on joskus alkaa tempoa lisäämään?

Ryynin treenit

Alastuloa vahvistettu. Täppäämään on jo kova hinku, suunta alas päin ja oikeaan asentoon (useimmiten...). Hankalaa, kun se on niin pieni ja liukas, tosi vaikea valjaissa mallata oikeaa kohtaa jos alkaa valumaan peppu sivuun. Lätkää häivytetty, selkeesti kuitenkin vaatii sen muistutukseksi jos itse jään kauas taakse. Hyvin jaksaa keskittyä, oma ajoitus palkkaamisessa voisi olla täsmällisempi. Hyvällä mallilla ollaan, malttia malttia ;)Lisäksi tällä viikolla otettu takaakiertoa, sylkkäriä, putkea eri kulmista. Putkelle alkaa olla jo ihan hullu imu...
Sanna avusti rengastreenissä. Hyvin Ryynis lähettyy kaukaa ja menee kovaa (sivut blokattu siivekkeillä). Otettiin jo hypyn kautta, ok. Ryyni etenee matalalla, tiiviillä laukalla, ei samanlaista ylös-alas-pokoilua kuin Rissalla. Hyvä mieli siitäkin!

Kaikki se suunnitelmallinen leikkiminen ja hetsaaminen on tuottanut tulosta. Ryyni hinkuu jo paikallaankin olevaa lelua, leikkii paineistumatta ja haluaa törkeästi omia lelut, ihana! Nyt alan ottamaan leikkiin enemmän kontrollia (käskystä irti, samantien leikki jatkuu, pieni paikallaan olo lelulla hetsaten, luoksetuloa lelulle ym.) Kuitenkin myötään vetoleikissä Ryynin vetoon, annan voittaa, jne. Tämä "tietoinen" leikittäminen on ollut ja tietty tulee olemaan tosi mielenkiintoinen projekti, suosittelen!

Pikku-Marta!

Iidalla on nyt pieni parsonin pentu, Marta. Tiistaina kävimme sitä nuuhkimassa, aivan ihana, ihanan kamala piraija!

Nyt löi karmeen stressin päälle; kumman pentu ekana kolmosissa??!

Nukkuu sekin välillä ;) voiko mikään olla sulosempi?

Kahjot Ninjat featuring King Orenius

Viime viikonlopun Oreniuksen valmennukseen osallistuneet KN:t väänsivät sen alun treenin takaaleikkaus-kohdan. Rissan kanssa käytän paljon takaaleikkauksia valssin sijaan oman sijoittumispuolen vaihtamiseen. Kääntäviä takaaleikkauksia olen kyllä teettänyt treeneissä muilla, mutten ole juurikaan tehnyt Rissalla (kun ei se käänny, menee vain kuin juna...). Noin kymmenen toiston jälkeen äkkäsin rytmin ja että oikeesti yläkropan pitää kääntyä ja paljon! Makeesti alkoi kääntymään, ei sinkoilua, ei pyörimistä vaan napakoita ja hallittuja käännöksiä. Näitä alan vahvistamaan kunnolla. Rissa oli loisto vireessä ja vauhti sen mukainen. Kellotettin ja se tietty lisäsi omaa yrittämistä.

Jäähkälenkillä huomattiin, että Rissa ontui oikeaa etujalkaansa. Kotona putsasin ja hieroin. Kynsivallit vähän vetäytyneet ja punoittavat taas, muuta en löytänyt. Nyt aamulla en liikkeestä löytänyt sanomista, ehkä vähän varoo etupäätään, keventää laukassa? Rissalla ei ole ikinä olllut mitään vakavampaa ja "huolloissa" ihmetelty, miten voi olla tämän ikäinen aktiivinen agility-koira näin priimakunnossa (ranka, lihakset, liikkeet). Huoli kalvaa nyt koko ajan, pitää viedä näytille heti jos oireilee.

Ryynin kanssa ajattelin silpasta treeneissä saman alun. Hö, miksei se nyt mee, eiks se muka osaa...? Nöyrryin ja palasin PERUSASIOHIN. Putkeen eri kulmista, lähettämistä 2 hyppyä. Sanna palkkasi ja hyvä niin, liian helposti lähtee Ryyni kääntymään mua kohti esteillä.

Olen Ryynin kanssa odottanut ja malttanut ja ottanut vaan hyvin hallitusti lähtö-paikallanoloa, putkea ja parin hypyn pyöritystä. Paskanmarjat siitä mitään hyötyä ole ollut. Huoh, eilen EI pysynyt istu-asennossa lähdöissä (tarjosi BC-pylly-ylhäällä, maahan menoa JA seisomista), EI hakenut putkea, EI hakenut hyppyä. Mie joudun vielä lataamoon ton pennun takia!


Mut on ne rakkaita!

Rursonpasselit

Parsonit on kyllä kivoja. Kompaktin kokoisia, terriereiksi suht fiksuja ja sosiaalisia, agilityyn oikein passeleita. Ja kauneus, nooh, sehän on aina katsojan silmässä...Kuvassa Maisa, Rissanen ja Ryyni Vantaalla.


Viime viikonloppu meni vaakatasossa flunssan kourissa. Harmitti vietävästi, kun en päässyt Oreniuksen valmennukseen, olin oottanut sitä niin paljon. Lohduksi mulle toimitettiin DVD kotiovelle. Sitä on katsottu ja Ryynille tein oikean treenisuunnitelman! Siitä lisää paremmalla ajalla...

Parsoneiden erkkari 10.10.10

Ryyni lähti reissuun Kouvolan virkasisko-Martan perheen kyydissä. Manna-äipän ihmisäippä Leena esitti Ryynin, kiitosta Mikkelin suuntaan!
Arvostelu:
6 mos old. Very small bitch. I don`t think she`s ever going to make the size. Lovely temperament. Moves very well both ways. Needs more bone on the legs & body. Really happy with herself.

Jepjep. Meidän Pikkuriikkisryyniltähän tuo kuulostaa ;)

LAU 9.10. 10

Lappenrannassa oli uusi mattopohja hallissa. Tykkäsin, oli joustava ja juostava ;). (muoks;)) Minna Räsäsen radoilla taas miljoona takaakiertoa. Niihin ei meidän matka tyssännyt kuitenkaan... Eka rata oli hieno, niin siihen persjättöön asti. Niitä olen oikein harjoitellutkin, ei vain onnaa kisoissa. Jotenkin Rissa tulee niin lujaa putkesta ja mulla pitäis olla vahvempi näyttö vaihtuneessa kädessä? Vai onko sijoittuminen väärä, enemmän sivusuunnassa liikkumista? Auttakaa!


Tokalla radalla Rissa lähti käsistä (saatoin pyllistää tms...) ja hyl. Loppu rata oli ihan kamalaa, Rissa veteli minne sattuu ilman kontrollia, kontaktit kuitenkin hienot! Ilmaseksi en videoa radasta laita näytille, vaikka hyvää viihdettä se olisikin. Maisalle vitska alle ihanneajan, vaikka alun valssiin saattoi sekunteja palaa ;)


Vika rata oli profiililtaan tosi häijy. Nopealla, estehakuisella koiralla aika tekemätön paikka (varsinkin jos ohjaajalla jo hieman asenneongelmaa?). Nollia ei tainnut tulla kuin 1 minikolmosissa! Voittekin laskea monta pelastusrääkäisyä kuuluu (jos kuulette ne yleisön naurunremakan joukosta). Se viimeinen rääkäisy ei enää riittänyt joten toka vikalla esteellä jo perinteeksi muodostunut HYL. "Taistele"-huudot muuten oikeasti auttoivat tsemppaamaan, yleensä en edes kuule mitä sieltä huudellaan;)!

Hyvä meiän firma!

Perjantaina oli seuran mestikset. Voi kunpa saisin samanlaisen fiiliksen ja latauksen oikeisiin arvokisoihin niin voisi tulostakin tulla! Itsevarma olematta ylimielinen, napakka tappoasenne ja silti rentoa menoa. Rissa oli tosi hyvin kuulolla ja meni niin lujaa kuin pääsi. Tietää mihin tilaan palata mielikuvaharkoissa ;)

Vasta jälkeen päin kuulin, että eka rata oli Allanin keväinen hyppis peilikuvana. En ollut sitä ite hokannut. Silloin keväällä tuli kielto muistaakseni muurin kohilla epäonnistuneesta takaaleikkauksesta. Nyt oli hieno nolla, loppusuoran Rissa lensi!
Toka rata oli kans ihan virtaava. Kontaktit ok pikkasella painostuksella ja voitto tältäkin radalta. Oma liikkuminen tuntui paremmalta.

Meiän firman eli Kahjojen Ninjojen muutkin ainaisjäsenet teki hienoja ratoja, voitot napsittiin joka säkäryhmässä ja jokainen osallistuja tais sijoittua! Helppoo olla hyvä vai miten se nyt meni ;)

Tiistaina kulki jo kevyt puolen tunnin hölkkälenkki ihan ok. Flunssa vihdoin ohi? Keskiviikkona treenattiin Kahjojen Ninjojen kanssa. Oma vire kehno, otin molemmilla ainoastaan kontakteja ja tvistiä. Takaperin askellus oli taas "Hauskat kotivideot"-tasoa. Tvistiä en ole ohjausrepertuaariini valinnut juurikaan tuon peruuttamisen takia. Seliseli.
Torstaina Ryynärin kanssa välistä-vetoja Oreniuksen opein. Jatkossa syytä malttaa pitää vielä vietit kohtuullisella tasolla namipalkalla, ettei mene roiskimiseksi ja tarkkuus säilyis. Aika namusti nimittäin pieni jo kuumenee ;) ja unohtaa korvat. Toistojen määrä alta kymmenen molemmilta puolilta ja onneksi en ahnehtinut yhtään enempää. Odotetaan DVD:tä malttamattoimana!

Eilen juhlittiin Viiaa ja Marjoa, FI(N) TVA ;). Marjon tarjoama vetinen hedelmäsalaatti tais olla pilaantunutta, koko päivän väsy ja huono olo..?

Citybelgit 26.9.10

Viitasella kivat ja koiran kannalta loogisen oloiset radat. Ekan radan lähdöstä voisi arvata, että paikallaan oloa on treenattu viime aikoina. Radalta vitonen, puomin alastulolla EI pidä lirkuttaa iloisesti... Keinu ja puomi uudelleen tarkasti alas asti, seisotin hetken kontaktilla kehuen.

Sanna ja Maisa nollamaakari voittivat tän radan, video todisteena, niin hienoa!



Toka agirata ja Rissa kulki ja oli kuulolla. Mulla tuli keppien jälkeen ihme paniikki, etten muka ehdi tekemään vaadittavia valsseja: Takaaleikkaus ilman ennakointeja sai koiran lentämään putkeen, hyl. Niin tyhmä virhe, oikeesti olisin ehtinyt tekemään vaikka pari ylimääräistäkin valssia! Vikana oli helppo hyppis. Ekan putken jälkeen oli koira hukassa ja muutenkaan ei vauhti huimannut. Oltiin nollalla neljänsiä, sekunttikaupalla hävittiin kärjelle.


Oma olo oli karsea, kuumia aaltoja ja välillä paleli kuin horkassa. Toivottavasti oli vaan flunssan jälkijäristyksiä eikä vielä vaihdevuodet ;)

Lisää tolkkua!

Agilityakatemiasta saa nyt DVD:itä! TAHTOO! http://www.agilityakatemia.fi/?s=DVD

Jotain tolkkua!

Tänään Marian kentällä treenasin ihan itsekseni. Pitkästä aikaa tuntui olevan tolkkua ja pientä edistymistäkin mun omassa toiminnassa. Päätin saada ne sylkkärit kuosiin molemmilla valkoisilla. Ryyni oli oikein pätevä, heti kun hiffasi mitä haluan sen tekevän. Nyt jo meni hienosti vaikka olin itse ihan pystyssä ja liikkeessä. Rissa ei taivu eikä tule käteen joten haastavampi harkka sille. Tai siis mulle ;)

Kontakteja Rissalla, ensin lätkälle täppääminen, sitten viitisen toistoa ilman, nopeita ja tarkkoja. Ryyninkin kontakteja on aloiteltu. Alastulon oikeaa paikkaa vahvistettu lätkällä, häivytetty avut nopeasti pois. Lätkään voi sit aina palata jos alkaa himmaamaan. Yksinäni en arvaa ottaa kuin oikeaa alastuloasentoa (2on2offia) ja sekin hankalaa, tolkuton kolmekilonen pomppiva Ryyni valjaissa...

Yritin pidempää hölkkälenkkiä, mut en ole vieläkään kai flunssasta toipunut. Ei vaan jaksa, jalat painaa tonnin ja keuhkot pihisee. Sunnuntaina 3 starttia ,Citybelgien kisat Purinalla, parson vs parson!!

Eetu

Anopin islanninlammaskora Eetu on meillä hoidossa. Se on itsevarma ja hyvänä pidetty. Meillä se menee samalla kurilla joukon jatkona ilman mitään elvistelyjä. Ihan kiva peruskoira, kaunis ja rohkea :)


Meille ei ikinä tule uroskoiraa. Meillä ei ikinä tule asumaan kolmea koiraa, ei ikinä!

Treeniräpellystä

Pirun sitkeä räkätauti, ihmeemmin ei ole pystynyt hikiliikkaa tekemään kuin keuhkoissa tuntuu. Nyt ollaan treenattu pienesti ja usein. Rissan kanssa pieniä radan pätkiä, tiukkaa kääntymistä, iloisia kontakteja, itsenäisiä keppejä, pimeitä putkenpäitä. Heinosen Sannan koulutuksessa Rissa meni kuten ohjaaja näytti ja ohjaaja ei ollut ihan vireessä. Sieltä salkkuun pläjähti mm. alun kiva ihmisnuoli-niistohässäkkä ja kehoitus huomioida omaa vartalolinjaa ja käskyjen oikea-aikaisuutta (olen saattanut aiemminkin kuulla samaa ;)). Hyvä valmennus, kiitti Remonsanna!
Tokoa on tehty alkuinnostumisen jälkeen ihan liian vähän. Kaikki samat alkeisvirheet paistaa läpi ja edistymistä ei ole tullut. Nyt kun Rissan itsetuntoa on pönkitetty kannustavalla leikillä, niin entistä vähemmin se noteeraa esim. maahan-käskyä. Huoh.

Ryynärin kanssakin on treenattu! Tuntuu, etten olis ikinä tehnyt mitään agilitya, ihan karseeta räpiköintiä, mulla oman kehon hahmotuskin hukassa. Nyt tehty sylkkäriä (olen liian kumarassa ja jäykkä), pussia, takaa kiertoa, vauvarengasta, takaaleikkauksia putkella ja parin hypyn suoraa. Palkka pitää tulla ainoastaan avustajalta, liikaa alkaa kääntymään mua päin. Remon Sanna valmennukseen päästiin Ryynin kanssa peruutusten takia. Alotin selittelemällä, ettei me mitään olla otettu tai menty rataa. "No nyt meette!" Ja oikeesti, eka kerta ikinä rataharkkaa, eihän se osaa tietenkään esteitä hakea ja tulee ohi, mutta pätkittäin se meni kuin vanha tekijä! Koko ajan on niin liikuttavan tosissaan!

Piirinmestis Kotkassa 12.9.2010

Douppasin itseni flunssalääkkeillä ja menoksi. Flunssan piikkin en laita epäonnistumisia vaikka mieli tekisi. Yliyrittämistä ja jäykistelyä, väitti treenikaverit. Eka rata Jarmo jämsän. Ihan suoritettavissa, alussa haastava takaakierto-valssi-häkkärä. Eka rima alas, Rissä lähti nykien. Vauhti olikin melkkoinen puomille asti. En oo varma mitä siinä kävi, jotenkin kai Rissa luuli puomia keinuksi, puomin keskiosalla kyykki ja täppäili. Säikähdin jo, että meni selkä tai tms, mutta ei, se vaan yritti saada keinua kiikkaamaan ;). Kutsuin iloisesti ja iloisesti hyppäsi jo puolesta välistä alastuloa. Ehdin miettiä, etten kympillä mitään tee, otin puomin uusiksi, nyt ihan ok.

Hyppis oli kiva, kerrankin oli hyötyä siitä, että koira lähettyy ja hakee esteitä. Lopussa suoran putken jälkeen en kutsunut koiraa vaikka piti ja paketti tuntui hajoavan. No se hajoskin vasta parin esteen jälkeen; en liikkunut hakemaan ja Rissa hyppäs hypyn väärin päin. Oli kyllä hienojakin pätkiä tällä radalla, Rissa teki just saamiensa ohjeiden mukaan, hieno parsson.

Hienoa ei ollut pikkuparsson Ryynin käytös kisapaikalla, aika viserrystä. Toisaalta huvittava, toisaalta maailman raivostuttavin otus.

Joukkueradalla Iida vei Rissaa, hieno nolla! Aikaa en tiedä, mutta veikkaan, ettei monikaan mennyt nopeammin. KSSK:n mini joukkue voitti ja Kouvola pärjäsi vaikka miten hyvin muutenkin.

Räkärallia ja räkäohjausta...

Maanantaina vesijuoksua 45 min. Tiistaina lenkki hölkkä/reipas kävely 1h15min.
Keskviikkona Oreniuksella jo vähän tuntui flunssa nousevan, väsytti ja kolotti. Rata oli mielenkiintoinen. Olin jotenkin vielä tavallistakin enemmän jumissa... Roiskin ja rähjäsin, ei nättiä. Rissa meni hienosti, lähtee takaakiertoihin, kestää päällejuoksut. Rissa irtoaa esteille, liiankin hyvin. Nyt Juha opetti tosi hyvin toimivia "vähän niinku vekkejä". Vauhti pois ohjaajalta> koira kääntyy> ääh, ihan mahdotonta selittää näin ;)mutta sai Risderdaalin kääntymään jopa takaleikkauksella poikkariin (videota tulossa). Ja vippausta harjottelin kanssa. Sylkkäreitä ja poikkareita harjoiteltava, haltuunottoja muutenkin, ei vaan tule näppeihin ei. Oma liikkuminen tehotonta. Kokonaisuudessaan taas huippuvalmennus, vaikka valmennettavat olivatkin hieman ulalla...

Loppu viikko on mennytkin flunssan kourissa, kuumetta ja räkärallia. Vieläkin olo sen verran hutera, että arvon kannattaako lähteä huomenna Kotkan piiriksiin. 4v pojaltani suora siteeraus: "MUT KU MIE HALUUN!" Ehkei haluaminen riitä, Rissan kanssa kun ei voi mennä puolella teholla. Pessan tytöt on hälytyksessä varaohjaajiksi, ovat ihania (joskaan eivät ihan vapaaehtoisia ;)).

KSSK 4.9.2010

Aamusta asti hommissa omissa kisoissa ja tsemppifiilistä sai kaivamalla kaivaa iltapäivällä minien alkaessa. Sami Topralla kivan oloisia ratoja (no niinhän ne aina on kivan oloisia jos itse onnistuu ;)). Ekalla radalla yhteistyö tuntui ihan kamalalta. Ainakin kolmessa kohdassa Rissa olis halunnut mennä (ja menikin) ihan vika suuntaan. Kisapaikalla marmatin ja laitoin koiran syyksi mm. ton Aan jälkeisen kaahatuksen. Videotallenteelta voimme kuitenkin havaita, että koiran saakin irtoamaan iloinen: "VAU!"-huudahdus(?), varmaankin kehuin myöhässä onnistuneesta alastulosta? No kumminkin, sain taas kauhoa ja kauhoa... Tuurinolla ja nolosti hopealle!
Toka rata, keskittyminen ok ja ainoana tavoitteena napakkuus! Aika vihaisesti jouduin käskyttämään, että pysyi näpeissä pyörityksessä. Napakkaa menoa ja oma liikkuminen tuntui helpommalta. Nollavoitto ja samalla se himoittu TUPLA! Harva juttu saa näin hyvälle mielelle ;)
Vika rata hyppis ja oma asenne ihan liian välinpitämätön, tupla jo taskussa. Lupasin treenikamuille hienon spektaakkelimaisen, erilaisen ohjauskuvion keppien jälkeen... Ei mahtanut onnistua treenaamatta ei ja moisen uhoamisen seuraus on useimmiten (ellei aina) hylky. Alku hyvää menoa kuitenkii, ilman turhaa brassailua ;)

MAH 28.8.10

Kolme starttia ja 3 hylkyä. Ei mikään voittaja olo.

Savikon ratoja kaikki. Hyppiksellä oli pari kunnon suoraa. Eka rima alas, motivaatio lössähti, suoran putken jälkeen takaa-kierto-hyppy, YLLÄTTÄEN en ehtinyt takaa kiertoon, hyl. Loppusuoralla koira oli apaut viikon ennen mua maalissa!

Toka rata samaa sössimistä. Persjättö levis=kielto, mutkaputkelta tuli pois??? en korjannut, hyl.

Vika rata oli ehkä meille haastavin. Paukutettiin kuitenkin nopeaa nollaa melkein loppuun asti, sitten taas jäätyminen, jäin aan vika puolelle, koira haki ylimääräisen hypyn ohjauksen puuttuessa. Taas muuten tuli mutka putkesta kesken pois, ihme juttu??!

Nisuminna oli repsikkana ja lapsenlikkana ja saatettiin me herkutella ja paljon!

Pakko kai se on taas aloittaa...

Elämäntaparemontti. Ostin uuden vaa`an, joka julmasti näyttää ihan oikean painon. Piruuttani latasin kilot laskuriin, julmaa, niin julmaa:
Painoindeksisi on 25,6.
Tämä tarkoittaa, että olet ylipainoinen ja muutaman kilon kevennykseen on lääketieteellisiä syitä. Sinun tulisi tavoittaa normaalipaino eli painoindeksi 20-25. Painon pudottamiseen on monta hyvää syytä, ei ainoastaan ne mitkä liittyvät ulkonäköön.
Huvittaa toi viimeinen lause. Olen käynyt kolmisen kertaa viikossa reilun puolen tunnin hölkällä. Ikävästi hölskyttää vika paikoista ;). Sitkeästi aion jatkaa. Herkuttelua vähennän myös, sniik, rakkain harrastukseni. Siis agilityn jälkeen :D.

Jospa ne hölskyvät kehon osat tästä asettuisivat...

Faitklab! Koska alkaa? Ketkä lähtee mukaan?

Muhitettu on!

Vuorokauden muhittelin ajatusta unelmakontakteista. Varmat, nopeat ja itsenäiset. Parasta, etten yksin lähde hösäämään enkä varsinkaan muuttamaan suunnitelmia ja metodejaa sataan kertaan, kuten Rissan kanssa. Pohdin pääni puhki ja päätin lähteä Iidan ja Tiian kelkkaan! (Eli hihnassa, hihnassa, hihnassa, vauhti tulee ennen järkeä vai miten se nyt oli?)
Tänään jo puomin alastuloa, Ryyni valjaissa ja Iida remmin päässä. Käskyksi testasin ensin ALAS, päädyin täppäämiseen. Namipalkka kädestä. Lelulle vapauttaminen pitänee siirtää siihen, että totisesti Ryyni siihen ensin on syttynyt. Lisäksi otettiin pussia ja pientä ohjauskuviota. Minua kehoitettin poistamaan silakka persiistä ja OHJAAMAAN! Ryyni oli oikein tarkkana, malttoi pysyä lähdöissä 100%, jei!

Ryyni 5kk

Kesä on mennyt nopeasti, ihanin kesä ikinä! Ryyni on kasvanut, mutta ei liikaa: 100% varmuudella jää miniksi, JIPPII! Kasvattaja-Jaanaa ja Manna-mutsia näin Kouvolan näyttelyssä. Ryynille lisätään massaa ja 10.10.2010 parsoneiden erkkariin ;)Mätsärissä Kuusaalla Ryyni oli ilman treeniä neljänneksi paras pentu, pitänee opettaa seisomaan ryhdikkäästi?
Ryynin kanssa olen nyt leikkinyt hallilla ja kentällä. Leikissä keskittyy vain leikkiin, ei ota häiriötä esim. muista koirista. Kepeillä Marian opein muokattua 2 by 2, nyt oli perjantaina ekan kerran jo neljä keppiä, ihan hyvältä tuntuu/näyttää. Tänään ekaa kertaa kontaktia Tiian avustuksella. Olen ihan hukassa! Pitää miettiä tarkemmin mitä tekee ennenkuin tekee, jätän kontaktit vielä muhimaan. Ryynin TOKO: seuraamista lyhyitä pätkiä, paikallaan oloa, noutoa, sivulle tuloa.

Aina kerta vuoteen iskee treeni-into tähänkin. Nielaisin Sannan haasteen ja TOKOssakin parson vs parson-mittelö jatkuu, ilmoitimme molemmat koirat KSSK:n TOKOkisoihin :D
Rissan TOKO: Viianmarjo on joutunut mun TOKOtukihenkilöksi ;). Nyt jo leikillä iloisuutta saatu noutoon. En ole vaatinut vielä sivulle tai luovutusta. Kaukokäskyt kokonaan uusiksi, nyt paikallaan istu-maahan-istu jne. Seuraaminen ihan hakusessa, edistää ja perusasento vino. Liikkestä ei mene maahan (eikä muutenkaan mene nopeasti maahan?). Ei kai nyt voi olettaakkaan, että nää ilman treeniä toimiskaan...

Perjantaina rataharkat meni ihan kehnosti. En saanut itseäni oikeaan mielentilaan, tein radalla ihan kömövirheitä, sähläsin, reittivalinnat ihan tyhmiä, kontakteja en vaatinut alas asti. Yhtään nollaa en kolmesta yrityksestä saanut. Alun otin joka kerta eri tavalla, kiva koklailla kisanomaisessa tilanteessa eri vaihtoehtoja (sylkkärissä pyörähti taas ympäri, grrr, pyöritys suht napakka, niistopersjättö ok). Lopuksi syötiin Sannan kanssa yhdesssä lohduksi palkintosuklaat, vaikken ehkä olis niitä ansainnutkaan :D

Treeniä hyvällä sykkeellä

Treenattu on eri kokoonpanoilla, mukavia treenejä ollut! Treeneissä olen kiinnittänyt huomiota mihinkäs muuhun kuin palkkamiseen. Rissalle toistoja (maks 5/kerta) kontakteilla: ensin hetsausta pallolla, sitten kuumennusta esteelle (avustaja pitää kiinni tai pyöritän), täppäätäppää ja heti kun tassut maassa JES! ja pallo lentää ja banjo soi vai miten se nyt meni. Testasin möllikisoissa Kouvolassa ja on ne vaan makeet ne kontaktit!
Kuvat Harri Puranen




Pidempää ratatreeniä pitäis ottaa. Meinattiin mennä jossain vaiheessa porukalla (tai no parson vs parson nyt ainaskii) KSSK:n rataharkkoihin, säännöt siellä: 5 min tutustuminen, saa mennä vaan kerran kilpailunomaisesti, kellotus ja suklaapanoksella riskejä ottamaan ;)

Ryynin kanssa lelulle hetsaamista. Ihan lyhyttä, sitäkin intensiivisempää leikkiä ja pieni käy aika kuumana. Ei reagoi paikallaan olevaan leluun juurikaan, jatkamme hulluttelua.

Ryynillä odotus-harkkaa, paikallaan istumista esteiden edessä, nakkipalkalla. Maltti ois valttia... Oikeesti ei olla juurikaan esteitä otettu, pari kertaa putkea, pussia, vauvarengasta, siivekkeen välistä. On silti ehtinyt syttyä lajiin Ryynänen; kisoissa kiljuu ja pomppii, treeneissä pitää häkki peittää, silti aikamoinen viserrys ;) Eräs maailmanmestari on lupautunut koutsiksi, joten viserrys jatkunee yläduurissa!

VAU 14.8.2010

Nastolassa keli vaihteli kaatosateesta trooppiseen porotukseen. Mujunen oli tehnyt kelpo agiradan. Ennen tutustumista näytti tekemättömältä, vaikka olikin sit ihan kivan virtaava. Rissa oli ohjaajansa lailla hyvässä vireessä. Aa hidas, kun valssilla paineistin turhan edessä. Yksi rima tuli alas, liekö ohjaus puolittaista vai mitä lie, aika oli minien nopein. Hieno rata kuitenkin. Maisarapsonilla tippu sama rima, muuten nolla. Ihan kaikessa ei hei kannata sitä Rissaa seurata ;)

Toka rata olikin taas suoraa putkea... Ajattelin kyllä, että käy meille, tuo kun putkihulluna lähettyy hyvin ja nykyään jo kääntyykin putkesta aika hyvin. Jotenkin lataus kehno, alussa ei mitään ennakointeja ja koira valuu. Sitten heti perään vastapainona yliennakointia=kielto. Lakkasin ohjaamasta=hyl ja pois. Harmitti oma velttoilu ja tössiminen.

Leikki ja palkka

Mua on alkanut kiinostamaan kunnolla koirien eri viettialueet, miten niitä hyödynnetään palkkauksessa. Oikein himoan lisää tietoa ja taitoa. Kirjoja on luettu ja videoita katsottu. Jos se vanha koirakin oppii uutta niin kai se vanha mammakin?

Tavoite: Oppia palkkaamaan koira oikein. Oppia halintaa korkeassa vietissä. Ryynille tehdään käyttömalin saalisleikit!

Aloitin alkukesästä Salme Mujusen luennolla. Olin jo lukenut Saalisvietti-kirjan ja aloitellut Ryynin kanssa kahden lelun leikkiä. Jotenki leikki tuntui jo silloin ihan turhan mekaaniselta ja jäykältä. Tuntui, ettei Ryyni syty tarpeeksi leluun, vaikka toistoja oli kohtuulliusesti.

Viime viikolla Annakaisa Loirin mielenkiintoinen luento leikillä palkkaamisesta. Ryyni sai kehuja innosta ja saalisvietistä. Mulle Ansku muistutti, ettei koulutuskentällä päde sama "kuri" kuin muualla. Saa riekkua, koiran pitää haastaa ohjaajaa leikkiin ja olla röyhkeä. Pelkästään asennemuutoksessa riittänyt pureskeltavaa. Autoritäärisyys pitää jättää ja luvan kanssa hullutella! Salmen puritaaniseen leikkiin verrattuna Anskulla oli fiksuja ajatuksia kontrolloidusta leikistä. Korkeassa vietissä hallintaa!

Eilen taas käännettiin uusi sivu. Koiraharrastus-vuosia mulla takana kohta 17 ja vasta nyt alan oikeasti ymmärtämään yhtään mitään koiran palkkaamisesta. Jotenkin säälittävää? IPO-puolelta MM-tason Sari Niiranen ja Esko (?) pitivät intensiivisen ja havainnollistavan session.
Miten pentu sytytetään lelulle. Siis oikeasti sytytetään, silleen että penneli menee sekaisin ja haluutahtoo hulluna lelua. Miten pennun itseluottamusta vahvistetaan. Miten yhteistyöstä saadaan kaikki irti. Miten nostetaan viettiä ja hallitaan sitä.

Mun ja Ryynin suhde on ok. Koira tarjosi jo nyt toimintaa lelulla. Mun pitää olla rennompi ja hullumpi (no toi on helppoa :))!

Mekaaniset toistot, tekniikka matalassa vireessä ruokapalkalla (jotain oon siis tehnyt Ryynin kanssa oikeinkin). Rinnalla leikkimistä kentällä, leikit hyvin lyhyitä, intensiivisiä, hetsaavia. Leikeissä pitää tulla hiki! Kun koira kiinni lelussa, koko ajan myötäillään, koira saa vetää löysät, koira voittaa aina.

Mulla ollut ihan liian pitkäkestoisia leikkejä. Ryyni tarvii enemmän sytyttelyä ja vähemmän itse purua. Lelu vaikka ohuella kumirenksulla pinsettiotteeseen, että ohjaajalla pysyy tuntuma ja pentu saa oikeasti voittaa itse purutilanteessakin joka vedolla.

Harmittaa, että kaikesta tiedosta huolimatta olen leikillä kuitenkin kuormittanut Ryynäriä. Se leikkii ja taistelee ok, mutta ihan liian matalassa vireessä. Eilen sain neuvoja, miten edetä, ihan askel askeleelta. Sain eilen myös viisaan ohjeen: "Lue vähemmän niitä koirakirjoja ja lue enemmän omaa koiraasi!"

Voisin jatkaa loputtomiin aiheesta, mie kai oon nyt syttynyt;)

P.S. Maria järkkää marraskuussa seminaarin, johon Sari tulee luennoimaan. Lämmöllä suosittelen kaikille koiraharrastajille!!!

Hamina 7.8.10

Keli oli aika kamala, pitkälti päälle kolmenkymmenen. Rissa oli flegun oloinen kun käppäiltiin lämpät, pallo ei innostanut yhtään. Meinasin vielä, ettei kulje radalla. Kulkihan se pieni valkoinen ja hyvin kulkikin! Itse en ihan virkeä ollut... Kisa-asenne oli kuitenkin kohdallaan, jaksoin keskittyä joka radalle ja saattoipa olla voiton tahtoakin ilmassa (tavoitteena päihittää ne nopsasääriset itänaapurit;))
Mirkka videoi radat, kenties jossain vaiheessa löytävät tiensä tänne blogiin.

Saviojan Annella kivat radat. Eka agirata antoi luvan paukuttaa ilman turhia kikkailuja. Oisin ehkä ehtinyt tekemään persjätön tai valssinkin pariin paikkaan, menin varman päälle takaaleikkaukin, kun ne kerta koiran kääntää hyvin (ja olen raukkis). Kontakteilla pysähtyi (tai ainakin hidasti?), ei muistikuvaa. Tultiin nollalla kolmanneksi.

Toka agirata ja jo neljännellä esteellä kömmäsin: ennen keppejä turhan laaja kaarros, en ottanut vauhtia pois ja meni toka väliin. Saman tien nollasin ja radan tavoitteeksi vaihtui hienot kontaktit. Ja voi pojat, itku meinas tulla: niin upeat, nopeat, iloiset on-offit, varsinkin puomi! Niin paljon on töitä tehty, kyllä se vanhakin koira oppii! On se Rissanen hieno, vaikka mie aina siitä sen älyn vajeesta motkotankin ;)

Vikaksi hyppis. Rataantutustumisessa suunnittelin hienot valssit ym, jotka eivät taaskaan toteutuneet... Rissa tuntui liikkuvan vielä kovempaa kuin aiemmilla radoilla. Vedin riskillä takaaleikkauksilla. Pyöritys ennen loppusuoraa valui pahasti, kun en ehtinyt antaa ennakointeja. Kauhoin ja kiljuin ja sain koiran oikeasta hypystä, aikaa paloi ihan turhaan. Loppusuora oli hieno ja NOLLAVOITTO napsahti.

Ajoin suoraan Haminasta mökille. Saunan jälkeen istuin laiturilla, poika vielä pulikoi "hei kato äiti, mie sukellan, hei kato, tää ois niinku hai" ja koirat makailivat raatoina jaloissa. Saatoinpa ottaa sen nolla-oluen ja huokaista. Vähästä se immeinen onnensa löytää.




Tuplanolla antaa odottaa itseään, mutta ei tunnu ollenkaan mahdottomalta tämän päivän jälkeen. Mikään ei tunnu mahdottomalta! Koira liikkuu täydellä teholla, on kuulolla kunhan saa ohjeet ajoissa, tekniset asiatkin tuntuvat riippuvan eniten ohjaajan asenteesta/korvien välistä/ nopeudesta ja ulkoiset olosuhteet eivät vaikuta suorituksiin. Nyt agility tuntuu siltä miltä sen kuuluukin!

Kotka 5.8.10

Siimekseltä taas ihan kivan oloisia ratoja. Nollia tuli aika vähän, tarkkana sai olla. Meidän Tiia ja Kitka makseissa tokaksi (A-sert!!!) ja nolla hyppikseltäkin, ONNEA!

Meillä eka rata ihan kamala. Haluttiiin mennä koiran kanssa koko ajan eri suuntiin. Mie en ohjannut napakasti ja Rissa ei lähtenyt mun liikkeeseen yhtään mukaan, sinkoili sinne tänne. Kamalaa räpellystä, kävi naurattamaan kesken kaiken. Ihmeekseni vitosella selvittiin, tais tulla kiellosta? Ja se pakollinen positiivisuusosio: ööö... ai niin, kepeillä kesti hienosti, vaikka otin riskillä sivuetäisyyttä ja kontaktit, nooh, ainakin osui niille. Vauhtia oli koirassa!

Tuskastelin ja ryvin itsesäälissä ekan radan jälkeen. Vainio ja Nissinen potkivat persiille ja asennetta alkoi löytymään. Voitettiin hyppis! Tuntui koko ajan hyvältä ja paketti oli napakka. Yksi pieni hakeminen ylimääräistä putken jälkeen, muuten kovaa menoa ;)

Ryynin äippä on nyt ihan virallisesti kansainvälinen kaunotar

Trimmi

Mie taas trimmasin ite. Tuloksen kapinen kaljuperse. Seuraavaksi pitäis ottaa tuo pieni käsittelyyn...

KSSK 1.8.2010

Kolme starttia ja kolme ihan kelpo vitosta. Positiivisemman agilityajattelun puuskassa: Joka radalla onnistuivat lähdöt, kontaktit ja kepit ;). Ohjaajalla oli asenne kohdallaa ja virheen jälkeen tosissaan loppuun asti. Jei!

Ekana oli Allanin virtaava hyppis. Yks ainoa haastavampi kohta, pussin jälkeinen hyppyhässäkkä. Siihen meillä kosahti, koira tulikin pussista epätyypillisesti kintuille ja oma vauhti kadoksissa, pyörimistä ym. = kielto.

B-rata oli kans meille kiva. Taas koiralla vauhti kohdallaan. Aan jälkeen suunniteltu vekki meni pieleen. Haltuunotto ja ajoitus ok, mut lantiolla muljautin vika suuntaan ja koira luki sen takaakierroksi ja haki putkea = kielto. Kontaktit otin iloisesti alas asti ja kehuin pitkään ja hartaasti ;).

C-rata Siimeksen, kanssa meille sopiva (ei liian tekninen...). Mulla ja Rissalla vielä riitti potkua. Ennakoinnit vähän jäi puolitiehen, mut muuten ihan ok. Aalta tulikin ohi (!) vaikka sanoin ja näytin, mikä lie siinä tuli? Keskityinkin sitten kontakteihin kuten B-radalla :)

Lisään kunnon intervallispurttailut mummohölkkään. Oma liikkuminen ei ollut sunnuntaina helppoa eikä riittävän tehokasta. Selvästi kepeämpää kuitenkin kuin esim. karsinnoissa, kummasti parin viikon kuntokuurikin jo auttaa!

Torstaina Kotkan iltakisat ja lauantaina Hamina. Kivaa kisata taas kunnolla!

...ja pointtihan oli?

Edellisen kitrjoituksen pointti siis on oma ihmettelyni. On helppoa opettaa koira tavoille ja säilyttää tupakuri, mutta KOULUTTAMINEN, se se on vaikeaa! Olen nyt yrittänyt perehtyä saalisvietin hyödyntämiseen koulutuksessa, operanttiin ja ties mihin, ymmärrän niinku teoria tasolla naksutukset sun muut. Käytäntö on niin vaikeeta! Koulutustilanteessa en reagoi oikea-aikaisesti, palkka myöhässä, vaadin liikaa liian aikaisin, olen epälooginen. Pahinta on, että turhaudun itse ihan liian helposti. Täten asetan tavoitteeksi itselleni positiivisen treeniasenteen!

Koiranpidosta

Olen perheessämme ainoa koiraihminen, joten koirilla on aika tiukka tupakuri. Ne asuu yöt ja meidän poissaollessa kodinhoitohuoneessa ja sinne ne passitetaan jos meno yltyy liian villiksi. Yhdestä käskystä pitää tulla luo tai poistua ja koira väistää aina ihmistä. Ei saa räksyttää, kerjätä, vinkua, tulla sohvalle, makuuhuoneisiin, yleensäkkään olla häiriöksi.

Itsekkin olen jo niin tottunut, etten osaisi koirien kanssa toisin elää. Koirien tietäessään paikkansa, ne ovat tasapainoisia ja niiden kanssa on miellyttävä elää ja liikkua.

Ryyni on ollut/on Rissaan verrattuna aika haastava pentu. Se ääntelisi mielellään, varsinkin kiihtyessään. Hyvin rasittavaa ja hyvin vaikea kitkeä pois. Nyt hyvällä mallilla, turha ulina jäänyt kokonaan pois ja räksytyksen saa käskystä loppumaan. Ryyni jahtaa kaikkea liikkuvaa perhosista juokseviin lapsiin. Toisaalta kiva kun on niin selkeän saalisviettinen, arkeen kyllä asettaa haasteita... Ryyni on tavattoman utelias ja tunkee itseään joka paikkaan ja haluaisi moikata kaikki koirat ja ihmiset, kun elämä on niin ihanaa ;)Hyvä koira se on ja siitä vielä tulee ihan huippu, vaatii vaan pirusti töitä ja tulppaamista!

Ryyniä rokotuksiin viedessä punnitsin meidät kaikki. Ryyni 17 viikkoa, 3.1kg, Rissa 7v, 7.3kg ja Umppa 36v, 67.4kg! Voi tsiisus! Ajattelin, että jos nolona laitan julkisesti kilomääräni tiskiin niin josko alkaisin tekemään asialle jotain. Muutenkin olo on niin turpea ja kömpelö, että (jälleen) alkaa kuntokuuri.

Karsinnoissa koko viikonlopun kun seurasi huippujen liikkeitä radalla, niin itsellänin iski treenikipinä. Koko kesä onkin mennyt laiskotellessa ja ainoat juoksuaskeleet SM-kisoissa ja karsinnoissa. Ai niin, juoksin mie kerran jäätelöauton perässä, mutta sitä ei lasketa ;). Ollaan aloiteltu taas hölkkäilyä, tuskaa! Sellaisia puolen tunin hölskytyksiä olisi tarkoitus jatkaa vähintään kolmisen kertaa viikossa.

Nyt olen Rissan kanssa tehnyt muutamat napakat rataharkat, vahvistanut haltuunottoja. Kepit on taas ihan persiistä, ei hae itsenäisesti ja tulee kesken pois, jos ottaa sivuetäisyyttä. Valmiilla palkalla treenattu nyt niitä.

Pentulaisen kanssa pientä paikallaan oloa, putkea, vauvarengasta. Kahdella kepillä ollaan pari kertaa otettu pujottelun alkeita. Ryyni on hyvin innokas ja tomera. Pitää vaan malttaa tehdä ihan vähän vaan...

Kuinka voi jäätyä helteessä?

Olipa hauska karsintaviikonloppu Turussa! Majoitus oli hulppeasti Turun keskustassa melkein Aurajoen rannalla, matkakumppanit kannustavia ja ilma kuumaakin kuumempi. Lauantai-iltana joen rannassa kuppilalaivassa tuopin ääressä tuntui kuin olisi ollut etelässä!

Mulla ja Risalla oli tulostaso verrattavissa treenaamiseen ja kisakondikseen eli surkea. Ekaan rataan olen tyytyväinen. Profiililtaan virtava rata oli kiva mennä, pää kunnossa. Radalta yksi kosketus, turhaan varmistelin. Kaarrokset veeenyyyiii, kuitenkin ihanneaikaan päästiin. Ei pisteitä sunnuntaille.
Toka rata oli tekninen ja mietin ohjausvalintojani vielä karsinassa. Jotenkin oli kamalan vaikea keskittyä ja sitten tapahtuikin tuo otsikon jäätyminen. Ihan hullu homma. Otin alun varmanpäälle pyörittäen ja sitten vaan jäädyin. En tehnytkään suunnittelemaani valssia ja päässä jyskytti, että "nyt mie mokasin, nyt mie mokasin" enkä enää ohjannut ollenkaan. Tämän vuoden karsinnat päättyivät tähän osaltani.

Harmittaa niiden puolesta, jotka olivat tehneet kamalasti töitä, sijoittaneet korkeat panokset ja eivät joukkueeseen päässeet. Ensi vuonna uudelleen!

Upeat koirakot joukkueeseen päsivät. Hyvä Suomi!

Valmiina lähtöön!

Mirkan taitavat näpit löysivät pari pahaa jumia Rissan keskiselästä, sai ne auki ja vielä kunnolla hierottua lihakset auki. Rissanen on nyt ihan kunnossa, tämä viikko ollaan kuntoutettu toinen toistamme uiden ja jolkotellen. Pian starttaamme kohti Turkua(KSSK:n Dream Team: Sumi, Rissa ja Soolo)!

Treenaaminen on jäänyt liian vähälle ja se nakertaa itseluottamusta. Mulla on tavoitteena selviytyä sunnuntaille kisaamaan. Salainen tavoite on päästä osallistumaan jokaiselle radalle ja tehdä ne tavattoman hyvin ;)

Kutkuttavan jännittävä (aikuisten) viikonloppu tiedossa...

Ihana kesä!

Mökillä ollaan laiskoteltu, ihanaa! Lapsi on oppinut uimaan(!). Ryyni on oppinut metsästämään jyrsijöitä (ja valitettavasti myös linnunpoikasia, sori WWF). On pentu oppinut myös olemaan ihan hiljaa boksissa, tekemään tarpeensa useimmiten ulos ja pientä tottelevaistreeniä kans. Mie olen oppinut, että jos vaan syö grilliherkkuja ja makaa laiturilla niin täti pulskistuu. Huoh.

Ihanaan kesän viettoon pientä varjoa heittää huoli Rissan voinnista. Se ei ole oma itsensä. Välillä näyttää, että se ihan vähän ontuisi etupäätä, sitten tulee taas takapomppua. Koko selkä tuntuu oudon joustamattomalta. Rissa seuraa minua koko ajan levottomana ja on alakuloinen. Tuskin johtuu helteestä, päinvastoin, se oikein hakeutuu aina kuumimpaan paikkaan aurinkoon. Huomenna Mirkalle aika. Jos ei syy siellä selviä niin lekurille tuo on vietävä. Tyhmää stressata etukäteen, onko se vaan joku pikkujumi vai jotain vakavampaa (spondyloosi, kuten Molly-siskolla?).
Ja ens viikonloppuna on jo MM-karsinnat :(

Pentutreeniä

Ryynin kanssa haluaisin välttää turhat tekniikkaongelmat ja alusta asti ottaa tarkemmin. Varovasti olen aloittanut sylkkäreistä, kivasti kääntyy pieni. Tänään alotin täppää-treenin, hyvin Ryyni hiffasi, mitä haluan. Aluksi siis Ryynin pitää tassulla täpätä muovilätkää. Naksun sijaan käytin pelkkää jess-kehua. N. kymmenellä satunnaisella osumalla (eli lätkä maassa, mulla nami nyrkissä ja vaan venasin koska tassu osuu lätkälle) alkoi itse tarjoamaan jo tassulla täppäämistä (sitä ennen nokkimista ja tuhahtelua ja miljoonaa muuta...). Yritän saada siitä ylikylänkivaa, että sinkoaa sille lätkälle tulisella tunteella. Kun tämä toimii missä vaan on tarkoituksena siirtää tulinen täppäys maassa olevan laudan päähän. Ja tehän tiedätte miten tämä laulu jatkuu!

Mökillä ollaan otettu Marjon ohjein tunnistuskapula- ja noutokapula-treeniä pienimuotoisesti (vaikkei tästä taidakkaan toko-koira tulla...). Paikallaan olo treeni on hyvällä mallilla, kymmenisen sekkaa jaksaa jo.

Ryyni hengailee mökillä kuin kotonaan ja on ajoittain rasittavan osallistuva ihan jokaisen koiran ja ihmisen mielestä. Välillä tuntuu, että mökillä olis kymmenen ryyniä, niin tiuhaan kuuluu pitkin tonttia niin monen ihmisen suusta:"Ryyni pois! Ryyni irti! RYYYNI EII!" Useimmiten se on kyllä ihan kiltti ja ottaa relana laiturilla aurinko niinkuin kunnon parsontytön kuuluukin ;)

Mariannen opissa

Karjalaisen Marianne saapui meitä toivottomia valmentamaan Kouvolaan. Tykkäsin älyttömästi! Marianne on kärsivällinen, tarkka ja perusteellinen. Mulla on ohjauksessa ihan likaa löysyyttä "kuhan nyt suunnilleen menee oikeeseen suuntaan". Esim. sylkkärissä en vaadi koiraa ollenkaan käteen vaan mun sylkkäri on = pienestä vinkistä koira omavalintaisesti sinkoutuu minne sattuu. Sama jaakotuksessa ja poikkarissa, en vaadi koiralta napakasti ja kaikki leviää ja valuu... Eli tekniikkaa, tekniikkaa. Myös sain hyviä vinkkejä radan lukemiseen. Ei niitä nollia vaan tule jos menee riskillä ilman vaadittavaa suoritusvarmuutta ohjaten "vähän niiku sinne päin"! Iso kiitos Marianne!

Rissa sai pyllykärpäskohtauksen kesken valmennuksen ja treeni loppus siihen. Ihme juttu. Viimeeksi Tuorlassa Dammin koulutuksessa monta vuotta sitten neuroosi on vaikuttanut agilitymotivaatioon. Muutenkaan ei ole Rissa oikein oma itsensä, häntä alhaalla murjottaa. Jonottaa ulos, muttei haluaisi sittenkään lenkille. Jumittaa niin, että pitää laittaa hihnaan ja kiskoa liikkeelle. Outoa, tulee ihan Tintti-vainaa mieleen, se teki ihan samaa jumitusta... Onneksi on Purholle aika jo ens viikolle, jos onkin joku fyysinen eikä psyykkinen jumi.

Purre kii, purre!

Pästiin Ryynärin kanssa peruutuspaikalle Mujusen saalisvietti-luennolle. Tuli just hyvään aikaan, sain varmistuksen, että oikeaan suuntaan ollaan menossa. Olen leikkiessä(kin)liian autoritäärinen, ihan tiedostamatta painostan koiraa eleillä toimimaan haluamallani tavalla. Lisäksi olen liian nopealiikkeinen, varsinkin keinutuksessa tempo saa olla toooosi rauhallinen ja luovutuksessa rauhoittavampaa paijausta. Mujunen suositteli pitämään koulutuksen ja saalisleikin vielä erillään, palkkaaminen toistaiseksi ainoastaan namilla. Katotaan, miten maltan... Ryyni sai kehuja: saalisviettiä totisesti löytyy, hyvä koko suun puruuote ja pentu ei ihan pienestä hätkähdä.

Tässäkin on monta eri koulukuntaa, esim Peetsa ei sallisi terrierille mitään saalisleikkejä ennenkuin se on täydellisesti kontrollissa (voiko terrieri olla täydellisesti kontrollissa?).
Musta tuntuu loogiselta, että tarjoan koiralle hallitun ja hyväksytyn tavan purkaa luontaista viettiä. Tavoitteenahan leikissä on, että suhde vahvistuu. Ja eipä siitä haittaakaan olisi, jos saisi vihdoin saalisleikillä palkkaantuvan terrierin ;)

SM 2010

Aivan kuten se Pohjois-Korea sai lopulta pahasti takkiinsa, samoin kävi mulle kauden päätavoitteen kanssa. Tietääpä taas mitä treenata.

Joukkuerataan olen ihan tyytyväinen, rataprofiili sopi joukkuekisaan (ja meille ;)). Fiilis oli just passeli, olo itsevarma, muttei mikään yltiö. Meille vitska kiellosta. Varoin liikaa ja vastakkaisen käden ohjaus jäi liikaa päälle Aan jälkeen. Olen ylpeä itsestäni miten sain virheen jälkeen nollattua ja menin ihan tosissani loppuun asti. Meidän joukkue oli lopulta viidestoista (Sumille hienosti 0, Maisa ja Rissa molemmat vitoset kieltovirheistä ja Taimille hyl)! Hieno homma, tavoitteena oli realistisesti tulos ylipääään ;)

Minien sunnuntain karsintarata oli tyrmäävän kamala. Oli jo ennen tutustumista luuseri olo enkä saanut asennetta muuksi käännettyä. Vahvasti estehakuisen ja irtoavan koiran kanssa aika tekemätön rata. Jalat tuntui liikkuvan kuin liisterissä ja mitään oikeaa yritystä ei löytynyt. Kun tuli hylky muurilla, olin ainoastaan pienesti yllätynyt, että ai, se hylky tulikin jo nyt... En saanut enää pakettia kasaan, näytösluonteisesti Rissa sinkoili ilman ohjausta sinne tänne, poistuin vähin äänin kesken pois. Eniten harmittaa (järjettömän rataprofiilin lisäksi) oma asenne ja se, etten kaikesta psyykkauksesta huolimatta saanut omaa fiilistä positiivisen tsemppaavaksi. Ehkä ensi vuonna sit

Blogger taas hulluttelee, enkä saa videoita laitettua. Laitan ne sit kun taas pelittää.

Pohjois-Korea!

On ollut oudon ontto fiilis agilitytreenaamisessa, vaikka pitäis olla kauden kovin hööki päällä, arvokisat kolkuttaa. Treenaaminen on ollut aivan liian välinpitämätöntä ja tavoitteetonta, hyi minua. Mielikuvaharkkaa ja henkistä valmentautumista enemmänkin, tuntuu hyvältä päästä starttaamaan SM-kisoissa!!

Eilen tuli Brasilia-Pohjois-Korea matsi ja mulle selkiintyi mun SM-teema, sama kuin noilla suuren johtajansa nöyrillä palvelijoilla:
Lähden tekemään parhaani. Teen töitä loppuun asti. Varmasti ei kertoimet ole mun puolella, mutta yritystä ja vääntöä ei tule puuttumaan!

Ryyni on ihana!

On se tosi kiva pentele! Se tekee ihan tosissaan jo viiden sekan paikallaanolo-harkkaa ja on intopiukeena kun saa namia. Häkistä tai ovista ei rynni ja puntissa roikkuminen on jo melkein kokonaan loppunut. Ryyni tuntuu oppivan tosi nopeasti, mutta ei usko läheskään niin helpolla kun pehmeämpi Rissa. Mulle kyllä sopii kovempi koira paremmin. Muistuttakaa sitten siitä kun ton pienen jästipäisyyttä kentällä kiroilen!

Pulin radat KSSK 12.6.2010

Kiva oli käydä katsomassa ykkösten kisoja pitkästä aikaa. Aika haastavia ratoja on nykyään ykkosissäkin, ainakin kun vertaa millaisia oli aloittelevilla ennen vanhaan joskus ysikyt-luvulla... Ykkösissä mekin sit Ryynin kanssa startataan syyskuussa 2011 ;) Tässä pari Marian ja Pulin rataa. Toi voittonolla-hyppisrata on hallittua menoa ja hyvää pertsaa. Asenne alkaa olla kohdallaan!

Treeniä ja pennuntuoksua

Treeneistä en kehtais edes laittaa... Viime viikolla alkuviikosta oikein onnistuneet treenit. Asenne kohdellaan ja onnistumisia tuli, ennekaikkea jäi hyvä mieli. Keskiviikkona kontaktit Rissa hiipi ja multa meinas leikata kiinni. Perjantaina Kahjojen Ninjojen ylipitkä hapotusrata, just tällästä olen ollut vailla. En vaan oppinut rataa, en sitten millään, keskittyminen ihan kateissa ja varsinkin se tappoasenne. Tekemisessä ei mitään syvempää ajatusta ja alitajunnassa jysjyttää, että kohta on SM:t, ihan kohta, ei ole aikaa treenata...

Tällä viikolla avokulmakeppejä, onnistumis% 75 eli ei edistystä siinäkään. Nyt pitää vaan nollata pää ja keskittyä onnistumisten ajatteluun ja paukuttaa SM:ssa kaikki panokset pöytään.

Vein koirat just hoitopaikkoihin, lähden viikoksi Jorgoksen luo ouzoa juomaan. Ikävä tulee pentulaista! Ryyni on aika ihana. Meillä on olosuhteiden pakosta koirilla aika tiukka tupakuri ja niin Ryynikin itse marssii häkkiinsä yöpuulle. Jotenkin liikuttavaa, miten nopeasti se on omaksunut talon tavat. Rissaa tietty mallittaa, hyvässä ja pahassa. Kohta mulla on kaksi pyllykärpäsneurootikko-parsonia... Ryynäri on kyllä tosi sopivan oloinen mulle, suora, reipas ja saalisviettinen. Mujusen opein ollaan patukkaleikit jo aloitettu ja hyvältä näyttää, on 2 kiloa tiukkaa tahtoa patukan toisessa päässä!

Santalahti 2010

Nää tais olla vikat kisat enne SM-kisoja. Ei oikein jäänyt hyvä maku suuhun, oma asenne pännii. Lauantaina kolme starttia ja kolme hylkyä. Latausta ei minkäänlaista, ihan liian rento fiilis. Tulostasosta huolimatta mukava aurinkoinen päivä mukavassa seurassa, kiva oli maksejakin nähdä. Tuloksilla ei meiän porukka oikein juhlinut, Tiialla sentään hieno hylky ja Sari sai nollan ;)

Ehkä ekalla radalla oli sentään vähän yritystä. Kamalaa katsottavaa kuitenkin. Huomioikaa, että ihan oikeesti oli tollasella ohjauksella nolla aina sinne vikalle putkelle asti! Rissa ei ottanut ollenkaan mun kömöjä ennakointiräpellyksiä tosissaan. Tuntui, että koko ajan pyrki päinvastaiseen suuntaan ja pirun kovaa. Äänet pois, multa saattoi päästä ruma sana siinä putkella...


Rillan hyppis, muistaakseni kuudenneksi?


Tiia ja Kitka


Viiankin radan videoin, tai niin ainaskii luulin, ei löydy ei, sori Marjo.
Meille hyppikseltä huolimattomuushylky heti alkuun ja Rissanen paineli esteitä omavalintaisesti (no kai nyt kun kukaan ei tosissaan ohjaa). Marssin kesken kaiken radalta ja okeiokei, se näyttää niin epäurheilijamaiselta, etten laita edes videota... Vika rata Siimeksen mukavan virtaava. Alku hyvä, niisto toimi, se olikin ainut lohtu tällä radalla. Puomilta loikkasi ihan törkeesti, sen jälkeen tavoitteena ainoastaan hallitut aa ja keinu. Niissä onoffiin menemisessä meni taas viikko. Huoh. Kepeillä en korjannut kun jätti vikan välin menemättäkun valssasin liian riehakkaasti ;) Ryyni oli reipas ja sai ikäistään leikkiseuraa, Abysmal-kennelistä viikkoa vanhempi parsonneiti Nila. Onks Ryyni vähän underdog?

Pentupentupentu....

Eka trimmaus on tehty. Ryyni oli aluksi eri mieltä toimenpiteen tarpeellisuudesta, tuli sormille oikein tosissaan. Tein pelisäännöt selväksi, sen jälkeen ei ollu ongelmia, hyväksyi käsittelyn ok. Samalla kynnet ym. huolto.

Ryyni vaikuttaa näin viikon tuttavuuden perusteella varsin itsenäiseltä, itsevarmalta, periksiantamattomalta ja rohkealta, siis ihan perusterrieriltä. Enää se ei kilju kotona häkissä, on siinä töitäkin tehty, huoh...

Eilen Ryynäin oli mukana kentällä, patukkaleikeissä tuntui taistelutahtoa löytyvän.

KSSK 15.5.2010

Hellekisat kasvihuoneessa. Olosuhteet harvoin meitä häiritsee, ei nytkään tehnyt tiukkaa, vaikka pirun kuuma olikin. Eka hyppisrata Allanin ihan kiva. Videolla näkyy omituisen töpöttelevä askellus ohjaajalla... Takapäädyn ansapaikkaa en tutustumisessa älynnyt, kuten ei moni muukaan. Koiran linja vei meillä ohi putkesta, kun olin jäljessä takaaleikkauksessa muurilla, vauhti loppui kuin seinään. Rissa oli hienosti kuulolla ja meni kovaa. Radalta siis vitonen putken kiellosta.
Hyvä fiilis jatkui seuraavalle radalle. Kokkosen virtaava agirata. Avokulmakepeiltä kielto, turhaan puskin enkä malttanut antaa Rissan hakea ite. Kovaa mentiin nytkin, oma juoksu tuntui irtoavan helpolla. Epätyypillistä kannustuskiljuntaa, laittakaa äänet pois ;)
Vika rata ja lataus ihan huipussaan. Keskityin niin ehtimään juoksuvalssiin ennen aata, että unohdin kokonaan ottaa sen kisakaverin mukaan ohjaukseen! Niin nolo alkeiskurssi-moka! Rissa kävi jo ihan kuumana vaillinaisista ohjeista, aalla ei tuntunut olevan hallinnassa, otin sen sit uusiksi. !
Videointi tästä neljän sekunnin hylystä on Viianmarjon, eron huomannet verrattuna aiempiin kännykkäkamera-taltiointeihin :) Paras luonnetesti pennulle on 4-v synttärijuhlat. Siellä se Ryyni painatti joukon jatkona roikkuen päivänsankarin batman-viitassa, oli kuin kotonaan serkkutyttöjen pusuhalisylittelyssä ja siirtyi itse häkkiinsä nukkumaan aikansa riehuttuaan. Ihana!!

Rissa 7 vuotta ja Ryyni 7 viikkoa

Pakotettuna alle metrin päässä toisistaan

Ja äkkiä eri suuntiin;)

P-haun iltakisat keskiviikkona ihan päin peetä. Ekalla radalla tuli mulle muistikatkos, unohdin radan! Tokalla radalla liian tiukkaan ajoin koiran linjalle takaaleikkauksessa keinulle, Rissa tuli pois. Sitten löysäilyä diipadaapa ja väärä rata. Kontaktit hyvät molemmilla radoilla ja lähdöt hallitut ja tiukat.

Ryyni oli haistelemasa agilitytunnelmaa, oli reipas pieni.

Ryyni

Ryyni muutti meille! Lyyni on maailman leippain ja viitain palttonpentu ja huljan pieni ja kalvainen.

Se huutaa kuin hullu apina joutuessaan häkkiin!

KSSK:n hallin avajaiset 8.5.2010

Möllikisoissa, en ees muista koska viimeeksi ollaan osallistuttu. Nisuminna oli suunnitellut kivan radan. Mulla ihan kisafiilis, jännitikin snadisti. Tavoitteena mulla sujuva rata. En ole ohjaukseeni tyytyväinen:
-jäin jarruttamaan useammassa kohtaa
-paikkasin väärän etäisyyden karjumalla
-ennakointi, ai mikä ennakointi? Ei ollut mitään ennakointeja, kaaaaaaarrokset sen mukaiset
-en keskittynyt puomin alastulossa (en taaskaan edes muista siitä mitään, Rissa hyppäsi, tosin matalaa loikkaa...) Hyvää oli nopeat kepit ja tietty ne takaaleikkaukset. Olisin kyllä pahassa liemessä, jos Rissa ei osais niin hyvin hakea esteitä.
!
Hauska päivä kaiken kaikkiaan. Pikku-kepo oli lapsi-koira-kisassa Rissan kanssa kolmas! Olisi hänen mielestään kuulemma ollut kivempi päivä ilman turhia koiria räksyttämässä eli ei vieläkään ole onnistunut käännytys kunnon koiraihmiseksi, edes karkkilahjuksilla. Tyttis Tessa voitti kisan <3 Salkkarujulkkis Olga Temonen oli tuomaroimassa, oikein sympaattisen oloinen oli hän.

Saattoi kilpailuhenkisyys nostaa päätään hieman: lisäohjelmana oli kellotettua hyppysikermää ja pujottelua. Pahasti jäi kaivelemaan evoluutiomalli-Teten parempi aika hypyillä, okei, olen mie nyt jo toipunut ;). Kirpparilta taas ostin enemmän rojua kun sain myytyä, ounou.

Enää 3 yötä siihen, että jyynouhuu, kotiutuu!

Teten ihan ekat möllikisat ikinä

Miselin Moon Sparkle

Kuva: Leena Mäkelä

Onko söpö, onko?

Ihme äijä!

Ihme äijä on hieroja Lampilan Jukka, joka on saanut mut entistä ehompaan kondikseen! Ei vaivaa kireydet perslihoissa, ei äkäile polvi. Multa saa livenä lisää ylistyslaulua ja yhteystiedot, suosittelen!

perjantaina Oreniuksella

Olipa jälleen tehokas treeni! Radalla aikamoinen takaakiertojen sarjatuli, hyvin Rissa lähtee niihin jos kuski vaan ajoissa. Niistoja pitää nyt ihan oikeesti vahvistaa. Onnistumisia tuli ja hyvä mieli, kyl myö jotain osataan! Bortsuipanat olivat taas päheitä molemmat, intopiukeat ;)

Kävimme treenien jälkeen Jennin ja Sarin kanssa herkuttelemassa ja shoppailemassa Jumbossa, hauska reissu!

Kahjot Ninjat 19.4.10

Vedin pikatreenit Marian puolella ja mutkan kautta KN-treeneihin. Flunssa oli tällä kertaa tekosyynä ½-tehoon... Kontaktikarusellia ajanotolla (hyppy-aa-putki-keinu-hyppy-puomi-hyppy-hyppy ja sama uudelleen). Ryhmämme kilpailuhenkisyys oikein komiasta taas korostui: aika riskillä vedettiin kontaktit. Oikein hyvä, kilpailunomainen treeni! Pakko tälläistäkin tehdä ainaisen kontrollin lisäksi, pakko alkaa saamaan nopeutta, toivottavsti löytyy tasapaino kontrollin ja vauhdin välillä.

Rissa oli treenien toiseksi nopein parson!

Mikkeli 18.4.10

Aamulla Suminmaaritin kanssa sohjossa kohti Mikkeliä. Lataus oli olevinaan hyvä. Itse suoritus, no jaa... Ekalta radalta eka rima alas. Radan tavoitteeksi muuttui hallitut on-offit, jotka onnistuivat joka kontaktilla! Ohjaaminen muuten oli kaukana sulavasta, hyl.

Hyppiksellä sain säkällä huidottua puhtaasti puoleen väliin, sitten sylkkärin sijaan perinteinen rääkymis-persepystyssä-jähmetys (?) je hyppy vika suuntaan. Kaikenlaisen nolon sähläämisen lisäksi otin Rissan pois kepeiltä, vaikka se oli hakenut oikein ja työnsin perin hämmästyneen koiran väkisin väärään väliin. En edes muista koska viimeeksi on näin kamalaa rataa tehty!

Vika agirata samalla epäohjauksella. Nolla tuli rääkymällä, sij. 5. Pariinkin otteeseen koira ei tiennyt hypyn jälkeen suuntaa ja meinasi ohjauksen puutteessa huidella omavalintaisesti. Pakka ei kunnolla kasassa tälläkään radalla. Hallitut kontaktit. Rissa räksytti lisäinformaatiota pitkin rataa, hienosti paikkasi ohjaajan mokia pieni!
Sumi ja Maarit saivat 2 nollaa, enää 1 ja ässämmät kutsuu!

Paluumatkalla käytiin kanssa katsomassa pikkuisia neliviikoisia Miseliinejä. Maaritin kanssa kikateltiin ja nuuhkittiin pentuloisia. Isäkoira ja äitikoira todettiin hienoiksi, tittelirivi molemmilla melkoinen... Kiva oli nähdä pitkästä aikaa Jaanaa, Leenaa ja Molly-siskoakin ;)

Kumipallona luokses pompin...

Eilen vedin Marian hallilla agilityvalmennusta, varsin mukavaa puuhaa, kun on motivoituneita oppilaita ;)

Otin Rissan kanssa sitten samaa treeniä. Vekkiharkka tuntui onnistuvan tosi hienosti (olis tarvittu arvioiva silmäpari paikalle?). Rissan saa oikeastaan ainoastaan vekillä taipumaan ansapaikoissa; esim. hyppysuoran jälkeen onkin vääränpäänpään putki tai ei putkea ollenkaan. Nää on aiemmin ollu ihan tekemätön paikka... Meiän, ei ihan tyylipuhdas vekkki siis: koiran nimellä huomio, voimakkaasti rikottava koiran juoksulinjaa omalla juoksulla ja vastakkaisella kädellä haltuun. Toimii!

Otin lisäksi kaikki kontaktit yksittäisinä esteinä n. 10X. Palkkaus koko treenien ajan KUMIPALLLOLLA! Rissa kävi ihan kuumana ja jaksoi leikkiä! Varsinkin vekkitreenissä oli oikeesti tiukkaa mutkaa, kun oli näkyvä palkka kädessä. Hihii, leikkitreeni tuottaa tulosta!

hölkkää ja hyvää mieltä

Kevät tuntuu nyt tulevan vauhdilla, ihanaa! Olen nyt käynyt kolmisen kertaa viikossa 30-40 minuutin hölkkälenkillä. Jotenkin tuntuu, ettei minkäänlaista kunnon kohenemista ole tullut aikoihin, aina vaan tuntuu yhtä rankalta. Intervallitreeniä on tullut pakostakin, meiän kohta 4vee pyöräilee ja yritän pinkoa mukana yrittäen estää kamalimmat ilmalennot...

Tänään tosi pikaisesti Sarin kanssa Marian hallilla. Aata ensin täppä-targetilla, jäin ite taakse ja tai kauemmas sivusuunnassa ja Sari palkkas nopeista alastuloista. Muutaman toiston jälkeen target pois, loput ihan yhtä priimaa, jäi hyvä mieli ;)

Mikkelin kisoihin 18.4. aattelin ilmottautua. Meillä tuli Kotkassa SM- ja karsintanollat täyteen, nyt vaan nautiskellaan ja haetaan oikeaa asennetta!

28.3.2010 Kotka

Ruonalan kuplahallissa oli taas huippu olosuhteet: lämmintä ja pohja piti ja oli joustava. Kaikki kolme rataa oli Lummerannan jouhevia ratoja. Eka agirat oli oikein hyvä, mentiin tosi pienillä teillä takaaleikkauksilla ja fiilis oli hyvä VAIKKA eräs ei osunutkaan puomin kontaktille... En oikein tiedä miksi jättäydyin jälkeen, en ainakaan katonut koiraa kun ei ole mielikuvaa moisesta. Toiseksi nopein aika vitskalla.

Hyvin sain nollattua pään siitä kontaktivirheestä seuraavalle agiradalle. Perusohjauksella ilman turhia hienosteluja nolla ja oltiin kolmansia. Oli kiva mennä, joskin ajatus harhaili hyvin oudosti kesken suorituksen(!?). Mietin mm. Viianmarjon balance-juttua, muffinssireseptiä ja omaa polvitukea ja ties mitä kaikkea asiaankuulumatonta ehti reilussa kolmessakymmenessä sekuntissa miettiä, outo juttu!

Hyppikselle päätin viedä vaan täysiä pertsalla. Rata vaati paikoin napakkaa haltuunottoa ja kuplahalli raikasi tässänäin ja tännepäin... Ohjaus jäi yhtä haltuunottoa vajaaksi: Rissa haki keppejä mun mielestä itsestään selvän putken sijaan, siitä kielto, kaarratusta ja räksytystä, mutta sain pelastettua. Maltoin vielä loppuun asti ohjata, hyvä mie ;).

Maisa sai kans yhden nollan, ettei tarvinut Sannan kävellä kotiin ;)

Täppää

Täppää-treeniä pariin otteeseen tällä viikolla. Torstaina Pessan tyttöjen kanssa, paljon onnistumisia, jäi hyvä mieli ;). Tänään lumen alta kavetulla kontaktihärvelillä yritin aloitella, ihan sitä samaa töksöttelyä jos ei ollut targettia...? En nyt jaksa stressata. Huomenna Kotkaan ja siellä otetaan nopeat ja hallitut kontaktit!

Viikolla pari kertaa reilun puolen tunnin hölkkä. Polvi kestää nipin napin, ei se ihan kunnossa vielä ole. Vauhti aina vaan mummot-ohi-vauhtia, mutta kai sitä ehtii vauhtia kirraamaan vielä, antakaa nyt armoa! Nyt tuntuu vielä aika epärealistiselta se keväinen naisten kymppi.

Varsinkaan kun ei ehdi lenkkipolulle, kun pitää kytätä vauvauutisia... Tuo Mollyhan on Rissan täyssisko ja Manna muuten vaan ihana, juuri kuusi parsonvauvaa itsestään ulos puristi. Mielenkiintoinen yhdistelmä ja taattua Miselin-laatua!

Liha liikkeelle!

Tarkoittaa, että jälleen maanantain kunniaksi viikonlopun mässäilyn uuvuttamana olen aloittanut uuden, terveellisemmän elämän. Veikkaan, että motivoisi laitella näytille omia treenejä ja kaverit vois sitten vinoilla, jos niitä ei tule näytille?

Tänään 1h vesijuoksua ja vähän hulluja ninjoja. Tän päivän agitreenejä ei voitane pitää fyysisenä harjoitteena. Hiki tuli ainoastaan auringon lämmittättämästä kasvihuoneesta... Otin vain parit haltuun otot ja puomia täppää-treenillä Sarin avustuksella. Ilman avustajaa ei kande kontakteja tässä jamassa harkatakkaan, ihan liikaa tukeutuu Rissa minuun. Sunnuntaina on Kotkassa 3 rataa, tsemppitreenit aloitettu ;)

Ärsyttää olla plösö ja kömpelö kun sielu on siro ja sievä.

20.3.2010 KSSK

Omat kisat kasvihuoneella. Sanna oli töissä ja mun piti aliuksi viedä Maisaparsonia, mutta eihän mulla jalat liiku tarpeeksi tiuhaan joten äänestimme Iidan sen ohjaajaksi. Meillä olikin Iidan kanssa The Ultimate Challenge: Parson vs. Parson. Miten niin ollaan kilpailuhenkisiä?

Eka rata oli hyppis, rataprofiili oli virtaava. Mulla oli hyvä lataus ja nollavoitto irtosi. Mikään huippurata se ei ollut, parissakin kohtaa Rissa valui käännöksissä kun jäin niin pahasti jälkeen suorilla. Omaa asenteeseen olen tyytyväinen, jalkatyöskentelyyn en. Iidalle ja Maisalle hieno hylky, ajassa oltais oltu helisemässä, kääk!

Toka rata oli edellisen kaltainen, juosta sai ja kovaa. Maisa ja Iida olivat paukuttaneet just ennen meidän starttia ihan hullun nopean nollan ja sitä lähdin tappamaan, asenne sen mukainen ;). Kepeillä takaaleikkaus ja tyhmä hihkasin kehun, jonka Rissa taisi ottaa vapautuksena(?), tuli puolesta välistä keppejä pois ja yksi rima tuli alas, taisin vedättää liikaa. Vein loppuun asti tosissani, puomilla sitten hiukka painostin kun keinu oli tultu liian iloisella pompulla... Hyvä fiilis tästäkin radasta!

Maisalle tuli eka nollavoitto kolmosissa!! The Ultimate Challenge päättyi tasapeliin 1-1!(Iida voitti Sopan kanssa tän radan medeissäkin, mutta mun ultimatechallenge-sääntökirjan mukaan siitä ei pidetä tai minen ala)

Eräs pieni mustavalkoinen mitattiin mediksi! Meni tosin kiertoon, mutta olis kyllä niin siistiä jos Railipien jäis mediksi <3

Treeniä

13.3.10 KSSK:n rataharkka. Treeninä Mujusen Lappeenrannan kolmosten agirata edelliseltä viikonlopulta. En oikein välittänyt rataprofiilista, näkyikö se asenteessa=ohjauksessa? Jälkikäteen taas harmittelin omaa lehmäilyä. Jos haluaa tulosta kisoissa, pitää tehdä tulosta treeneissä.

Maanataina Oreniuksella Vantalla. Lehmäily vaivasi taas aluksi, unohdin jopa radan! Ei kyl täs vaiheessa sais olla aina treenien aluksi näin huono tsemppi.
Taas osasi Juha kaivaa kunnon tsempin ja ihan kelpo rataa alkoi tulemaan. Kun tosissani vein ihan perusohjauksella niin tulihan se nolla sieltä ennen noutajaa;).Nykyään Rissa kääntyy paljon paremmin ja mie turhaan teen vielä voimakkaat ennakoinntit, jotka taas on pois tehokkaasta liikkumisesta ja se taas saa minut olemaan aina vaan myöhässä. Vaikeaa!

Videoita tulossa, kunhan puhelin palautuu huollosta.

Lauantaina KSSK:n omat kisat. Itsevarma ja hyvä olo, kiva päästä pitkästä aikaa kisaamaan!

Terapian tarpeessa

Tarkennus: KOIRA oli terapiassa.
Fysioterapeutti Mirkka Purholla kävin Rissaa näyttämässä maanataina. Rissan ravi oli pakkasten aikana lyhentynyt ja välipompun kautta vaihtoi liian aikaisin laukalle. Mirkka on kyllä valtavan taitava. Pientä jumia oli keskiselässä ja oikeassa reidessä. Ei mitään vakavampaa ja yhdellä käsittelyllä tuli koira kuntoon. Jatkossa käytän koiraa sillä parin kuukauden välein, ihan vaan ylläpitävää huoltoa.

Elämä on joskus niin mustavalkoista...

Viime aikoina on tosi moni terrieriharrastaja ja moni muukin tuttu laittanut itelleen bordercollien. "Helppoohan se on kun on BC"-vitsiä ollaan väännetty jo vuodet (aina se vaan se jaksaa naurattaa, varsinkin evoluutio-tiimin ohjaajia? Naurattaako Jenni ja Sari,naurattaako..?). Pakko se on munkin vaan myöntää, nyt kun on moisiin paremmin joutunut tutustumaan, että onhan ne aika menopelejä! Veikkaan teidän blogin lukijoiden tietävän mustavalkoisten edut agilityssa ilman ylistysluetteloa. Mulle oli yllätys, miten kivoja koiria ne on, tarkoittaen ihan arkieloa. Ja en ole sellaista itelleni laittamassa, pidättäydyn näissä itteäni tyhmemmissä terriereissä. Vaikka toisaalta kyllä polttelis...

Pientä treenivideon tynkää viime viikolta. Sain viedä evoluutio-tiimin pienempää mustavalkoista kun sen omistajat on grillaamassa itteään jossain liian kuumassa.
Mie ja Ralli (on se ihana pieni, aina niin tosissaan menossa!)



Jenni ja Tete, menoa kun katsoo niin ei mölleiksi uskoisi! Noi kontaktit, aaaah...



Mie ja Rissa

2009 KSSK Agilitykoira

Rissanen oli KSSK:n vuoden agilitykoira. Nyt on viimein vietävä kiertoplakaatti kaiverrukseen, on nimittäin oikeesti kovia haastajia tullut tälle vuodelle ;)

Marian hallilla maanantaina treenaamassa Sarin kanssa. Siellä oli viikonlopulta jäänyt Rannikon (?) rata, tosi jännä, haastava meille. Ei hajuakaan, miten se olis pitänyt viisaasti mennä. Myö mentiin omalla tyylillä ;) Mukaan ujutettiin parit hienosti toteutuneet pakkovalssit ja niistot (maltoin niistoista palkatakkin). Takaaleikkaukset oikein pienellä tiellä. Taas helpommissa kohdissa herpaantumista, mutta kokonaisuudessa oikein hyvää vääntöä. Vaikeaa jaksaa keskittyä koko rataan. Kunto ei vielä riittävä, ei vaan ole tehoja toistoissa tehdä kunnolla loppuun asti.

Juoksuttaa vanhaa koiraa pakkasessa...

Lumihanki kutsuu
perhettä talvisin.

Juoksuttaa vanhaa akkaa pakkasessa...

Marian hallilla valmensi eilen se vanhempi Orenius. Laittoi joo vähän akan juoksemaan... Radalla onnistuin ajoittain ihan ok, sitten aloin löysäämään tai laiskuuksissani yritin oikoa. Virheitä tulee ns. helpoissa paikoissa ihan omaa huolimattomuuttani. Juha sparrasi ja alkoihan sitä napakkuutta löytymään. Oikeasti veren maku suussa ja jalat hapoilla ei naurattanut se vanha tuttu: "Ja saitten taas alusta, nyt otat tosissasi!"
Pakkovalssit alkaa olemaan jo hyviä ja vaikka ohjausuunnitelmani on aina vaan oudohko, niin useimmat omat jutut jopa toimii.

Olin lopussa ihan puhki. Pitäis omissakin treeneissä vetää koomaan asti edes silloin tällöin, kuulemma kasvattaa kisakondista ;)
Rissa oli kuulolla ja liikkui tehokkaasti. Kontaktit hidastuivat loppua kohden (en malttanut palkata kertaakaan....), otti kuitenkin ne 100%. Jäi upea fiilis treeneistä!

Orenius kuin Orenius ;)

Viime perjantaina Juhan sijaan meitä valmensikin Jouni. Taas mun oma ratasuunnitelma oli kuin peilikuva järkevästä ratasuunnittelusta, ou nou! Tekniikkaan tukiopetusta sain saksalaiseen ja niistoon. Tästä on hyvä jatkaa kun tietää mitä pitää tehdä ;)

Agility-tavoitteita 2010

Tvoitteena on:

-kilpailla hyvällä menestyksellä, myös arvokisoissa
-oppia parempi treeni-asenne, löysät pois!
-suunnitelmallisuutta treeneihin
-jatkaa henkisen valmennuksen kivikkoisella tiellä, suunta on oikea ;)

Agility treenisuunnitelma 2010:
-ulkopuolinen valmennus n. 1xkk, oppeja treenataan oikeesti jälkikäteenkin...
-palkkaukseen (aina vaan) huomiota, palkitsemistiheys, laatu, ym., tunnetta mukaan!
-tekniikkaa (poikkari, niisto, jne...)
-täppää-treeniä avustajan kanssa kontakteilla
-ratatreeneissä kilpailunomainen suoritus, kellotus, haastemittelöt ;)

Umpan kunnonkohotus-suunnitelma 2010:
-jatkaa juoksukoulua, jos paikat kestää. Tavoitteena kymppi keväällä 2010
-sulis ym. liikkuvuutta lisäävä harjoite väh. 2xkk

Nyt tuntuu virtaa olevan, kohti uutta kevättä!!

Ihana Piuha!

Pikku-Piuha kävi kylässä. Kattokaa nyt noita korvia :)

Aina vaan pakkasta...

Agilitya ei ole oikein tarennut treenaamaan, intoa olisi jo! Pulkkailtu, metsäretkeilty ja potkukelkkailtu on kyllä ;). Ulkona on niiin kaunista, nyt on ollut aikaa pysähtyä kunnolla luontoa ihailemaan. Tänään tarkeni jo kevyelle hölkälle, ihan hyvin kulki reilu puol tuntia. Mun rollaattori-hölkkävauhti on Rissalle just sopiva, pitkää matkaravia vetää, ei muuta laukalle. Se on melkein aina vapaana, hyvin pysyy tien reunassa. Koirien ohituksissa hakee automaattisesti ihan mun viereen ilman eri käskyä. On mulla eri kiva kirittäjä ;)