Hyvinkää 25.1.09

Matkaseuraksi lähti Sartsu ja Sissi-russeli, onneksi, olis ollut ihan hälsä reissu muuten yksinään ajella. Sissin eka rata oli hieno, 0 ja sijoitus kymmenensakkiin (osallistujia 55!). Toka rata meni nuuskutteluksi, hyl.

No entäs meillä sitten? Agi-radalla oli haastava aloitus. vedin sen alun riskillä sisäkautta, toisin kuin useimmat. Toimi hienosti. Envaan ollut miettinyt askelmerkkejä sen pahan paikan jälkeen, joten kartastrofi seurasi toistaa. Huutamalla estin lukuisia vääriä ratoja, mutten vahingossakaan ohjannut oikealla. Puoleen väliin pääsin ihan tuurilla virheittä, haltuunotto ilman suuntaehdotusta seuraavast > kielto. lönköttelin ilman latinkia maaliin. tulos 10

Toka rata olis näyttänyt ihan meiän tyyliseltä.. Onnistuin kuitenkin sössimään heti alussapyöritykseen ei koira tullutkaan mukaan(no kun vauhti meni minimiin) vaan vanhavaivamme ohjaajasta opoispäin haahattelu jatkuu. Tarvin apuja ennakointii ja oikea.aikaiseen liikkumiseen, ttulos hyl,

Oma ohjaamiseni tänään perustui voimakkaaseen äänenkäyttöön ja tuuriin,
. Niin kamalaa oli, että hävetti.

"Emmie kyl nyt yhtää tajuu..."

..on Rissasella asenne, kun sitä kehoittaa:
a) pysymään omalla pihalla
b) poistumaan keittiöstä, jaloista tuijottamasta...
c) odottamaan ruokaansa hiljaa paikallaan

Vanhat nartut ovat rasittavia. Kaikki toiminnot viiveellä ja mulkoilulla: "pienelle koiralle huudetaan syyttä" , ja jo ihan satavarmat (esim.paikallaanolo) on ihan sinnepäin. Lenkilläkään en arvaa enää pitää niin paljoa vapaana, kun ei kerta ekalla tottele. Tukkijoentiellä alkaa kurileiri!

Kivat parsonit kehnolla ohjaajalla...

Niinpä. Maneesitreenit ihan päin pyllyä. Aiemmin päivällä kirjaamani ylväät tavoitteet järkitreeneistä ja palkkauksesta eivät oikein toteutuneet... Ei hajuakaan, mitä oikein treenasin/ olin treenaavinani, en ainakaan agilitya (paitsi olisi pitänyt taas treenata kiukunhallintaa). Ihan tyhmä olo, harmittaa vieläkin kun roiskin vaan raivopäänä ilman sen ihmeempää ideaa. Ei näin jatkossa. Tulkaa siskot kantamaan minut pois radalta, jos tälläinen toistuu!

Rissa oli ihan vireessä. Jopa niin, että karkasi (!) paikallaanolosta lähdössä, kun olin viemässä kontakti-palkkoja ja Mooses-russeli vielä suorittamassa! Kiroilua K-18. Radalla en saanut muka millään ilveellä Rissaa kääntymään hypyiltä haluamaani suuntaan, aina pyörähti vähintään itsensä ympäri tai hypyn takaisin. Kiroilua siinä vaiheessa kun olisi pitänyt palkata koira. Lisää kiroilua, kun kävi harmittamaan oma mokailu. Verenpaineet koholla mietin, miten mukava harrastus. Lopuksi Karppa ohjasi Rissaa, ihan kelpo menoa noin niinku ekaks kerraks ;)

Pessan Sanna uskaltautui antamaan mulle (Tuplatäplän) Maisan ohjattavaksi. Ou nou, olin ihan jähmeä. En ohjannut pientä vaan mennä touhotin koirasta välittämättä, vaikka olin tietoinen, ettei Maikki vielä hae esteitä kuten Rissa. Käskytys kukkahattutäti-tyyliin, voin kertoa, ei sovi palsonille. Samat virheet onnistuin kuitenkin toistamaan ohjauksessa kuin Rissankin kanssa. Suunnittelu JA toteutus ihan kamalaa. Toivottavasti Maisa eikä Sanna saaneet traumoja ;). Hyvin se mokoma kulkee, kun vaan näyttää, että minne matka. Napakka pikkupalsoni!

Suunitelmia vuodelle 2009

Pikaisesti on hyvä laittaa itselleen(kin) ylös tavoitteet, tässäpä vuoden 2009 agility-sellaiset:

Ohjaajalle liikkuvuutta lisää! Monipuolisempaa ja säännöllisempää liikuntaa (sitä aerobistakin, kääk!). Omaan (ja koirankin) lihashuoltoon huomiota (lämpät, venyttelyt, ym.).
Tekniikkaan varmuutta, esim. sylkkäri-treeni aloitettava alusta... Johdonmukaisuutta (ja munaa;)) treeniin. Palkkaus ajatuksella.
Kisoihin mennään tosissaan (pitämään hauskaa), keskitytään perusohjaukseen, ei löysäillä!!

Koira on jo reilu 6v ja ohjaajakaan ei tästä enää nuorru. Omat rajoitteet on vain hyväksyttävä. Tavoitteeksi en edes laita arvokisa-menestystä, ainoastaan lupaan tehdä parhaani ;)