Marian hallilla valmensi eilen se vanhempi Orenius. Laittoi joo vähän akan juoksemaan... Radalla onnistuin ajoittain ihan ok, sitten aloin löysäämään tai laiskuuksissani yritin oikoa. Virheitä tulee ns. helpoissa paikoissa ihan omaa huolimattomuuttani. Juha sparrasi ja alkoihan sitä napakkuutta löytymään. Oikeasti veren maku suussa ja jalat hapoilla ei naurattanut se vanha tuttu: "Ja saitten taas alusta, nyt otat tosissasi!"
Pakkovalssit alkaa olemaan jo hyviä ja vaikka ohjausuunnitelmani on aina vaan oudohko, niin useimmat omat jutut jopa toimii.
Olin lopussa ihan puhki. Pitäis omissakin treeneissä vetää koomaan asti edes silloin tällöin, kuulemma kasvattaa kisakondista ;)
Rissa oli kuulolla ja liikkui tehokkaasti. Kontaktit hidastuivat loppua kohden (en malttanut palkata kertaakaan....), otti kuitenkin ne 100%. Jäi upea fiilis treeneistä!
2 comments:
Meidän pitäisi selkeesti olla ensi kerralla samassa ryhmässä, parson vs. parson -kisa tuo aina lisämotivaatiota;)
t. Sanna & Maisa
Mitenköhän pahasti sit juoksis ittensä piippuun...? Taitaa Maisa jo päihittää keski-ikäisen rotusiskonsa. Mielellämme kyllä teille kruunu siirretään ;)
Post a Comment