Aivan kuten se Pohjois-Korea sai lopulta pahasti takkiinsa, samoin kävi mulle kauden päätavoitteen kanssa. Tietääpä taas mitä treenata.
Joukkuerataan olen ihan tyytyväinen, rataprofiili sopi joukkuekisaan (ja meille ;)). Fiilis oli just passeli, olo itsevarma, muttei mikään yltiö. Meille vitska kiellosta. Varoin liikaa ja vastakkaisen käden ohjaus jäi liikaa päälle Aan jälkeen. Olen ylpeä itsestäni miten sain virheen jälkeen nollattua ja menin ihan tosissani loppuun asti. Meidän joukkue oli lopulta viidestoista (Sumille hienosti 0, Maisa ja Rissa molemmat vitoset kieltovirheistä ja Taimille hyl)! Hieno homma, tavoitteena oli realistisesti tulos ylipääään ;)
Minien sunnuntain karsintarata oli tyrmäävän kamala. Oli jo ennen tutustumista luuseri olo enkä saanut asennetta muuksi käännettyä. Vahvasti estehakuisen ja irtoavan koiran kanssa aika tekemätön rata. Jalat tuntui liikkuvan kuin liisterissä ja mitään oikeaa yritystä ei löytynyt. Kun tuli hylky muurilla, olin ainoastaan pienesti yllätynyt, että ai, se hylky tulikin jo nyt... En saanut enää pakettia kasaan, näytösluonteisesti Rissa sinkoili ilman ohjausta sinne tänne, poistuin vähin äänin kesken pois. Eniten harmittaa (järjettömän rataprofiilin lisäksi) oma asenne ja se, etten kaikesta psyykkauksesta huolimatta saanut omaa fiilistä positiivisen tsemppaavaksi. Ehkä ensi vuonna sit
Blogger taas hulluttelee, enkä saa videoita laitettua. Laitan ne sit kun taas pelittää.
No comments:
Post a Comment