Pästiin Ryynärin kanssa peruutuspaikalle Mujusen saalisvietti-luennolle. Tuli just hyvään aikaan, sain varmistuksen, että oikeaan suuntaan ollaan menossa. Olen leikkiessä(kin)liian autoritäärinen, ihan tiedostamatta painostan koiraa eleillä toimimaan haluamallani tavalla. Lisäksi olen liian nopealiikkeinen, varsinkin keinutuksessa tempo saa olla toooosi rauhallinen ja luovutuksessa rauhoittavampaa paijausta. Mujunen suositteli pitämään koulutuksen ja saalisleikin vielä erillään, palkkaaminen toistaiseksi ainoastaan namilla. Katotaan, miten maltan... Ryyni sai kehuja: saalisviettiä totisesti löytyy, hyvä koko suun puruuote ja pentu ei ihan pienestä hätkähdä.
Tässäkin on monta eri koulukuntaa, esim Peetsa ei sallisi terrierille mitään saalisleikkejä ennenkuin se on täydellisesti kontrollissa (voiko terrieri olla täydellisesti kontrollissa?).
Musta tuntuu loogiselta, että tarjoan koiralle hallitun ja hyväksytyn tavan purkaa luontaista viettiä. Tavoitteenahan leikissä on, että suhde vahvistuu. Ja eipä siitä haittaakaan olisi, jos saisi vihdoin saalisleikillä palkkaantuvan terrierin ;)
No comments:
Post a Comment