Karjalaisen Marianne saapui meitä toivottomia valmentamaan Kouvolaan. Tykkäsin älyttömästi! Marianne on kärsivällinen, tarkka ja perusteellinen. Mulla on ohjauksessa ihan likaa löysyyttä "kuhan nyt suunnilleen menee oikeeseen suuntaan". Esim. sylkkärissä en vaadi koiraa ollenkaan käteen vaan mun sylkkäri on = pienestä vinkistä koira omavalintaisesti sinkoutuu minne sattuu. Sama jaakotuksessa ja poikkarissa, en vaadi koiralta napakasti ja kaikki leviää ja valuu... Eli tekniikkaa, tekniikkaa. Myös sain hyviä vinkkejä radan lukemiseen. Ei niitä nollia vaan tule jos menee riskillä ilman vaadittavaa suoritusvarmuutta ohjaten "vähän niiku sinne päin"! Iso kiitos Marianne!
Rissa sai pyllykärpäskohtauksen kesken valmennuksen ja treeni loppus siihen. Ihme juttu. Viimeeksi Tuorlassa Dammin koulutuksessa monta vuotta sitten neuroosi on vaikuttanut agilitymotivaatioon. Muutenkaan ei ole Rissa oikein oma itsensä, häntä alhaalla murjottaa. Jonottaa ulos, muttei haluaisi sittenkään lenkille. Jumittaa niin, että pitää laittaa hihnaan ja kiskoa liikkeelle. Outoa, tulee ihan Tintti-vainaa mieleen, se teki ihan samaa jumitusta... Onneksi on Purholle aika jo ens viikolle, jos onkin joku fyysinen eikä psyykkinen jumi.
2 comments:
Voi Rissaa, kuulostaa "liian" tutulta (ks. meidän postaus 13.6.). Tsemppiä!
Muista sitten treenata sylkkäreitä:-) Parson vs. Bc ultimate suklaasylkkärikisa odottaa!!
Post a Comment