Pirun sitkeä räkätauti, ihmeemmin ei ole pystynyt hikiliikkaa tekemään kuin keuhkoissa tuntuu. Nyt ollaan treenattu pienesti ja usein. Rissan kanssa pieniä radan pätkiä, tiukkaa kääntymistä, iloisia kontakteja, itsenäisiä keppejä, pimeitä putkenpäitä. Heinosen Sannan koulutuksessa Rissa meni kuten ohjaaja näytti ja ohjaaja ei ollut ihan vireessä. Sieltä salkkuun pläjähti mm. alun kiva ihmisnuoli-niistohässäkkä ja kehoitus huomioida omaa vartalolinjaa ja käskyjen oikea-aikaisuutta (olen saattanut aiemminkin kuulla samaa ;)). Hyvä valmennus, kiitti Remonsanna!
Tokoa on tehty alkuinnostumisen jälkeen ihan liian vähän. Kaikki samat alkeisvirheet paistaa läpi ja edistymistä ei ole tullut. Nyt kun Rissan itsetuntoa on pönkitetty kannustavalla leikillä, niin entistä vähemmin se noteeraa esim. maahan-käskyä. Huoh.
Ryynärin kanssakin on treenattu! Tuntuu, etten olis ikinä tehnyt mitään agilitya, ihan karseeta räpiköintiä, mulla oman kehon hahmotuskin hukassa. Nyt tehty sylkkäriä (olen liian kumarassa ja jäykkä), pussia, takaa kiertoa, vauvarengasta, takaaleikkauksia putkella ja parin hypyn suoraa. Palkka pitää tulla ainoastaan avustajalta, liikaa alkaa kääntymään mua päin. Remon Sanna valmennukseen päästiin Ryynin kanssa peruutusten takia. Alotin selittelemällä, ettei me mitään olla otettu tai menty rataa. "No nyt meette!" Ja oikeesti, eka kerta ikinä rataharkkaa, eihän se osaa tietenkään esteitä hakea ja tulee ohi, mutta pätkittäin se meni kuin vanha tekijä! Koko ajan on niin liikuttavan tosissaan!
No comments:
Post a Comment