Hamina 7.8.10

Keli oli aika kamala, pitkälti päälle kolmenkymmenen. Rissa oli flegun oloinen kun käppäiltiin lämpät, pallo ei innostanut yhtään. Meinasin vielä, ettei kulje radalla. Kulkihan se pieni valkoinen ja hyvin kulkikin! Itse en ihan virkeä ollut... Kisa-asenne oli kuitenkin kohdallaan, jaksoin keskittyä joka radalle ja saattoipa olla voiton tahtoakin ilmassa (tavoitteena päihittää ne nopsasääriset itänaapurit;))
Mirkka videoi radat, kenties jossain vaiheessa löytävät tiensä tänne blogiin.

Saviojan Annella kivat radat. Eka agirata antoi luvan paukuttaa ilman turhia kikkailuja. Oisin ehkä ehtinyt tekemään persjätön tai valssinkin pariin paikkaan, menin varman päälle takaaleikkaukin, kun ne kerta koiran kääntää hyvin (ja olen raukkis). Kontakteilla pysähtyi (tai ainakin hidasti?), ei muistikuvaa. Tultiin nollalla kolmanneksi.

Toka agirata ja jo neljännellä esteellä kömmäsin: ennen keppejä turhan laaja kaarros, en ottanut vauhtia pois ja meni toka väliin. Saman tien nollasin ja radan tavoitteeksi vaihtui hienot kontaktit. Ja voi pojat, itku meinas tulla: niin upeat, nopeat, iloiset on-offit, varsinkin puomi! Niin paljon on töitä tehty, kyllä se vanhakin koira oppii! On se Rissanen hieno, vaikka mie aina siitä sen älyn vajeesta motkotankin ;)

Vikaksi hyppis. Rataantutustumisessa suunnittelin hienot valssit ym, jotka eivät taaskaan toteutuneet... Rissa tuntui liikkuvan vielä kovempaa kuin aiemmilla radoilla. Vedin riskillä takaaleikkauksilla. Pyöritys ennen loppusuoraa valui pahasti, kun en ehtinyt antaa ennakointeja. Kauhoin ja kiljuin ja sain koiran oikeasta hypystä, aikaa paloi ihan turhaan. Loppusuora oli hieno ja NOLLAVOITTO napsahti.

Ajoin suoraan Haminasta mökille. Saunan jälkeen istuin laiturilla, poika vielä pulikoi "hei kato äiti, mie sukellan, hei kato, tää ois niinku hai" ja koirat makailivat raatoina jaloissa. Saatoinpa ottaa sen nolla-oluen ja huokaista. Vähästä se immeinen onnensa löytää.




Tuplanolla antaa odottaa itseään, mutta ei tunnu ollenkaan mahdottomalta tämän päivän jälkeen. Mikään ei tunnu mahdottomalta! Koira liikkuu täydellä teholla, on kuulolla kunhan saa ohjeet ajoissa, tekniset asiatkin tuntuvat riippuvan eniten ohjaajan asenteesta/korvien välistä/ nopeudesta ja ulkoiset olosuhteet eivät vaikuta suorituksiin. Nyt agility tuntuu siltä miltä sen kuuluukin!