Sydämeni on villi levoton

Nyt hyvän ruuan, saunan ja ekan kaljan jälkeen ei tunnu sen vikan(kaan) radan hylky enää niin pahalta. Siinä oli jo lataus ja keskittyminen kohdallaan. Rytmitys ei, vähän kerrasssaan jos sekin alkais löytymään..? Radassa oli jo jotain hyvääkin, ainakaan en velttoillut. Miten onkin ollut pitkään hyvä kisafiilis hukassa? Onko "tauko" omassa kisapsyykkauksessa NÄIN merkittävä? Pitkään aikaan en ole saanut tehtyä virtaavaa ja napakkaa rataa, vaikka aiemmin sellainen oli jo melkein vakio! Fiilis radalla on ollut enemmänkin paniikin ja turhautumisen sekava coctail. Onko kuitenkin alkanut tulostavoitteet painamaan, kun ajatus niin harhailee epäolennaisessa? Jos mulla ei ole aikaa eikä voimia harjoitella esteillä (ja korvien välissä), ei taida olla asiaa kisakentillekkään. Torstaina tosin on Porvoon iltakisat, Rissakin pääsee mukaan piiitkän pitkän kisatauon jälkeen ;). Katsotaan sen jälkeen, onko syytä keskittyä nyt vaan treenaamiseen. Eräs sai 6-vuotissynttärilahjaksi Robinin levyn, sitä on kuunneltu (liian) paljon, siitä otsikko ;) P.S. Mitä se kertoo ihmisestä, jos aina alkaa itkettämään kun kuulee Robinin biisin Ihan helmi? Rentouttavaa lauantai-iltaa!