Enhän mie päässytkään kisaamaan; poika alkoi aamusella oksentamaan. Noh, suostuttelin Maisanjeren ohjaksiin ;). Ilman turhaa treenaamista, pikabriiffaus Rallinsarilta esteillä ja puhelimella matkalla loput ohjeet. Kovasti Jere oli pienestä valkoisesta tykännyt ja juostakkin sai;)! Ekalta radalta vääränpäänputki-hyl ja toiselta radalta kymppi, ei vaan Ryyni osaa vielä haastavia keppikulmia. Mut hienoja ratoja ihan kylmiltään vieraalla koiralla, aaltoja Jerelle! Ota oma parson!
Kun antaa koiransa muille kisattavaksi, saa itekkin tärkeää informaatiota mm. koiran esteosaamisesta. Jos koira osaa kontaktit hyvin, se osaa sen myös vieraiden kanssa. Joskus ohjaajalle (varsinkin mulle) tulee ihmeellisiä manööverejä, joita ilman koira ei toimi kontaktilla (esim. rintakehän kääntö, oma liike aina stoppiin samalla kuin koiran liike jne). Itse olen nyt tosissani panostanut koiraa kestämään häiriöitä kontaktilla ja kivaa, että näkyy toimivan. Vieraammalla ohjaajalla myös korostuu koulutuksen puutteet, meillä akilleen kantapäänä just tuo pujottelun avokulma... Ja okei, ehkä haltuunottoja pitäis nyt vahvistaa kans.
Laitoin Kotkaan ilmon eilen. Jospa pääsisin itse radalle ;)
No comments:
Post a Comment