Joulua!

Ihanaa joulun aikaa kaikille! Me ollaan vaan syöty ja retkotettu, niin on mukavata! Joulupukin aitous kyseenalaistettiin aattona erään eskarin toimesta, silti saimme lahjoja yllin kyllin:)

Ryynille toka hyppyserti :)!

Pakkasesta huolimatta fiilis katossa! Kotkassa Viitasen hyppisradalta nollavoitto! Alku oli varsin hienoa menoa, lopussa sai jo pelastella. Seuraava Siimeksen rata, hmmm, jotenkin tuntui, ettei yhteistä rytmiä vaan löydy. Mulla haltuunotot, ennakoinnit ym joko a) myöhässä tai b) puuttui kokonaan. Ei mielellään tällästä löysäilyä... Seuraava Siimeksen rata oli hieno! Ryyni meni sellasta vauhtia, ettei mitään rajaa ;). En saanut haltuun ennen putkea, Ryyni valitsi ilman ohjeita sitten Aan. Lähdöt kamalia ihan  joka radalla, ei meinaa peppu pysyä maassa. Työvoitto mulle, et lopulta ees pysyi. Pakko tehä asialle jotain..? Kontaktit hienot molemmilla radoilla, eli kontrolli pelaa kuitenkin, ihme homma.

Treenattu on.
Agilitya: Pessa-Nissinen-treeni on kyllä oikeesti laadukasta, kiitos tytöt! Ollaan otettu pariin otteeseen rataa (mm. Rannikolta, Oreniukselta ja Samilta nyysittyjä), vahvistettu haltuunottoja ja yritetty vahvistaa esteiden nimiä (ei parson kyl paljoa kuuntele!). Kontakteilla itsenäisyyttä ja sivuetäisyyttä.
Kerrankin ehdin toissa viikolla alueelliseen valmennukseen, takaakiertoa ja rytmitystä. Oma asenne alussa ihan löysä, hyihyi. Asenneremontin jälkeen nolla ja huippuhyvä mieli.
Oma fysiikkatreeni on viikoittain toteutunut suht säännöllisesti: pidempi lenkki (n. 45 min ) hölkkää (ei kulje yhtään), intervallitreenit ainakin kerran viikossa (ylämäki, lyhyet palautukset), Pumppitrimmi tai kotikahvakuula pari kertaa viikossa. Juoksutehoja on jo selvästi enemmän, jei!

Ryynille toinen agi-serti!!

Kotkassa tänään Huittinen oli viritellyt aika haastavia ratoja. Eka rata oli ehkä yksi ryynärin hienoimmista! Voittonolla ilman mitään ylimääräristä, kaikki oli kohdallaan. Hyppäri oli vaikea, mokasin ohjausvalinnassa ja hyl jo tokalla esteellä. Vika rata oli kans visainen, en älynnyt keppien jälkeen ottaa haltuun ja mulla jäi ohjaus levälleen. Ryyni haki renkaan, loppurata kontaktitreeninä, kesti härkkimisen, hieno pieni! Lähdöissä taas hiippailua, vikalla törkeää rynnimistä joten  palautin takaisin voimasanalla... Nyt sitten pienelle kisatauolle, elämän tilanne ei nyt kestä joka viikkoista kisaamista. Kyllä me ehditään vielä, Ryynissä on oikeasti potentiaalia! Mun oma fysiikka- ja mentaalitreeni jatkuu, selvää kehitystä jo molemmissa ;)

Ryynille eka agility-serti!

Eilen oli hyvä päivä! Lämpät ok, lataus ok, mukavaa seuraa... Tavattoman tyytyväinen olen pikku Ryyniin! 2/3 lähdöistä onnistui ja se 1/3 oli hiippailua ilman huutoa ;). Ryyni meni täysiä, mokat menee taas omaan piikkiin. Eka rata hyvää menoa, haltuunotto jäi vajaaks vaik yritin vekata ja Ryyster lipsahti keinulle. Näitä haltuuunottoja vaan pitää vahvistaa treeneissä PALJON. Toka agirata oli hienoa!  Nollalla oltiin kolmansia ja saatiin serti! Hyppis oli kans virtaava, kepeillä olin myöhässä ja tokaan väliin tietysti. Lisäks tippu rima. Kaikki radat tuntu hyvältä, Ryyni oli kuulolla, oma liikkuminen helpo(mma)lta, kisaaminen tuntui tosi kivalta! Onnea tuplanollasta rakkaimmalle kilpasiskolle Maisalle! Ja voittipa parson taas maailmanmestauudenkin!

säpinää

Tänään on omat kisat iltapäivällä. Kisoja ennen pitäis ehtiä tehdä ruoka., tapaamaan yks asiakas, käydä raksalla ja rautakaupassa... Treenattu on ja hyvältä tuntuu. Mareenalla vahvistettu ryynärin ennakointeja, alkaa toimimaan vielä kun omaa ajoitusta saan täsmennettyä. Kontaktit kuumentaen, ei tota hullua hirveesti tarvi kuumentaa... Keinu ei edisty ilman apuja haluamallani tavalla. Lähtöjä ei vaan voi treeneissä saada kisalähtöjen kaltaisiksi, malttaa härkkimiset ym. Kisoissa taidetaan molemmat käydä kierroksilla :). Mulla on ihan luottavainen olo silti, saan sen kyl uskomaan lähdössä tänään vaikka pitäis ottaa joka radalta hylky!
HAU:n kisoissa  viime lauantaina oli hyvä fiilis. Ekalla hyppiksellä tuli renkaan ohi ja karkasi putkeen kun en ollut hereillä. Muotkalla hauskat agilityradat. Ekalla tulos jotain 20,lähtö oli kaoottinen kun ryyni riekkui, toka rima alas ja kepeillä mie mokailin. Toka Muotkan rata oli jo lähempänä oikeaa agilitya, kielto pussilta ja huima putken ympäri pyöritys. Lähtö oli tälle radalle kamalin ikinä. Ryyni huusi ja pomppi, meinasin jo lähteä pois kokonaan. Sain sen lopulta istumaan ja vietrinä pysyi. Katsojille lähtö kuulemma oli viihdettä koko rahalla...

Tasapaino

Tasapaino, ylipaino, paino oikeilla asioilla...
 Ehkä ekaa kertaa ikinä tai ainakaan aikuisena on elämä aika hyvin tasapainossa. No okei, töitä on ehkä liiankin kanssa, mutta se on oikeesti mielekästä ja saan itse päättää koska teen ne työt ;). Eskarityypin kanssa ehtii touhuamaan ja raksallakin on rouva käynyt, ei nyt hanskahommissa, mut kuiteskii. Kotiasiat on kunnossa, vaikkei sitä omaa kotia olekkaan (ehkä tän vuoden puolella kuitenkin..?). Mie nukun (paremmin kun aiemmin), mie syön (liikaa, mut parempaa laatua kun aiemmin) ja mie treenaan (enemmän kuin ikinä!). Opiskelukin on ihan huippukivaa. Siteeraan Järjenvankia: "Elämä on ihanaa!".

Nyt on jo hinkua agilityareenoille! Olen treenannut suunnitelman mukaan lajitreeniä 3x viikossa. Treenilistalla Ryynin kanssa on ollut:
-avokulmaa kepeillä, valoa tunnelin päässä, viimeiset treenit virheettä!
-keinun oikeaa paikkaa jos sivuetäisyyttä tai jään taakse
-ennakointeja, paljon palkkaa näistä
-haltuunotot ylipäätään ja kuljetukset
-valssi, niisto, ym. tekniikka: oma rytmitys ja ajoitus

Oikea treeniasenne on alkanut löytymään ja olen alkanut rakentamaan taas henkistäkin puolta kisakuntoon. Lähden kisaamaan ainoana tavoitteena FLOW! Pakko myöntää, on ollut kolmosiin nousun jälkeen apina olkapäällä. Apinan nimi oli Liika Tuloshakuisuus. Hus, ruma apina, pois hus!

Jennin kanssa kellotettiin alueellisen valmennuksen kolmen hypyn sarja, kepit ja puomi. Ei ees huijattu eikä lintsattu, ajat oli Ryynillä yllättävän hyvät siitä huolimatta ;).

Oon nyt tehnyt lihaskuntotreeniä 3-4 x viikossa ja lenkit päälle (kävellen, vähän mummohölkkää). Uutuutena olen aloittanut intervallit. Ekalla kerralla ylämäkijuoksussa otettiin tältä emännältä luulot pois; syke treenissä käväs lukemissa 220, ihan kamala olo... Ilman personal trainer-Sannaa oisin lopettanut heti kun sattuu/oksettaa/pyörryttää. Ihan alussahan tässä kunnonkohotusprojektissa vielä ollaan, mut olo on jo jotenkin.. ööö... tasapainoisempi :).

Huomenna alueellinen valmennus, jeij!

Hinkua odotellessa...

Piirinmestaruuskisat meni samoilla surkeilla hylky-tuloksilla. Lataus oli olevinaan kohdallaan, omat taidot ei. Jumitin väärissä kohdissa, en ollut hereillä, liikkeessä ei tehoja. Sama virsi koko kesän. Nyt on pakko pitää kisatauko ja miettiä kisaamisen mielekkyyttä.

 Aika ei ole riittänyt agilityn treenaamiseen ja se näkyy. Harmittaa, nämä alkaa olla Rissan viimeisiä kisoja. Mummo täytti jo 10v 29.8.12! Meillä on Ryynin kanssa nyt  aikaa pitää taukojakin. Nyt odotan, että tulee hinku. Se hullu palo, että on pakko päästä treenaamaan ja kisaamaan. Että  laittaa kellon herättämään puol kuudelta, että ehtii hallille ennen töitä. Että unissaankin näkee huippusuorituksia, ne upeat kontaktit ja onnistuneen valssin. Että uskoo itseensä ja koiraan. Se hinku on ollut koko kesän haudattuna kaiken kiireen (ja tärkeämmän?) alle. Ei nykykolmosissa pärjää, jos treeniin ei satsaa ajatusta, aikaa, vaivaa, hikeä ja rahaa. Ja mie haluan pärjätä!

Nyt on parit huippuhyvät agilitytreenit alla. Lauantaina treeni sisälsi kuljetusta ja yhden varsin hyvän valssin (ja viiden askeleen haasteen, jonka jokainen muuten läpäisi!). Jotain, mistä nähdä mukavia unia! Kiitos Sari ja Jenni perseelle potkimisesta!

Oman kunnon kohotukseen on ollut hinkua enemmän. Asenne ratkaisee: Cooperin testin tulos oli joko huono tai sit se oli 50 metriä vaille hyvä. Sannalla se oli selkeä hyvä ;).
Kahvakuulaa ja pumppia, koko perheen pyöräretkiä.

Rissa oli pari päivää Aikku-tädin hyvässä hoidossa, kiitti <3 p="p">Ryyni on nypitty, näyttää ihan keitetyltä nyljetyltä rotalta. Alisalle kiitos tästä ;)!
Olin KSSK:n möllikisojen tuomarina torstaina. Oli ihan kivaa, vaikka sääntöjä jouduinkin varmistamaan yleisöltä :).
Ajateltiin porukalla järjestää eri teemoilla möllikisoja tahi kisan omaisia haastekilvoitteluja: kisaamista kun voi parhaiten treenata kisaamalla.

 

Ei mikään voittajaolo

Alueellisen valmennuksen teemana oli parhaat ohjausvalinnat, linjaukset ja rytmitys. Ei hyvää  päivää... Ryynihän ei juurikaan mun apukoulurytmityksista piittaa, varsinkaa
n jos on putki ym. edessä.Tätä treenattava. Tosin en ihan niellyt täysstoppia radalla mun fysiikalla liikkeelle lähtö kestää  ja jään ihan liikaa.

Kotkan iltakisoissa fiilis kohdallaan. Molemmat radat saviojan mukavia paukutusratoja. Ekana agilityrata, ryyni livahti aalle kun omasta mielestäni tein tilaa kepeille, oli kyl ohjaus auki nyt kun ajattelee. Hyppis olikin sit mun perusmokien potpuri, valssit karseita,koira lähti lähetyksissä jalkojen mukaan, niistot vajaita.Tulos jotain 15.

Tänään oli KSSK kisat, ilmoitin rissan ja rynin kaikkiin startteihin. Tuloksena 6 (kuusi) hylkyä. En nyt jaksa väkisin miettiä, mitä hyvää mahtoi radoissa hienojen terrierityttöjen lisäksi olla. Ei niin yhtään mitään hyvää, ei asenteessa, liikkumisessa, ohjauksessa, ratasuunittelussa... Jalat tuntui raskailta ja en saanut vaan tarvittavaa vauhtia irtoamaan. Ainakin suurin osa hylyistä tuli just siitä kun olin kuin täi tervassa.

Katsotaan nyt piirinmestaruudet ens viikonloppuna ja pari jo maksettua starttia ja sitten keskityn oman liikkuvuuden vahvistamiseen ja treeniin. Selkä on jo aika hyvä mut oudosti tuntuu ettei vaan kulje. Ja jos ei kulje niin on aika turha nopealla koiralla hylkyjä hakea.  Ei ole voittajaolo ei.

Jalka nousee jo ;)

Jaahas, taas on päässyt blogi unohtumaan, sori! Selän kuntouttaminen on hyvällä mallilla, jalka nousee jo! Jäykkähän mie vieläkin olen, mut taitaa tää meiän personal trainerin treenisuunnitelma nyt toimia. Peruskestävyyttä sauvakävelyllä ja vesijuoksulla. (Piilo)lihaksiin voimaa punttitreenillä ja kinesiksellä. Ja venyttelyt OIKEESTI päivittäin.
Esteille olen ehtinyt kolmasti sitten viime päivityksen. Pikaisesti lähtö-harkkaa ja kontaktien härkkiminen Marian kentällä. KSSK:n möllikisoissa pitkästä aikaa oli oikea tsemppi, hienoa menoa Ryyniltä! Tulos hyl kun härkin aalla, ei malta ei ;) mut oli kiva mennä pitkästä aikaa. Oma liikkuminen on vielä köpöttelyä, en uskalla vielä repiä yhtään. Ratiksissa testasin taas keppien avokulmaa, ekalla ei vaan onnistu! Muutenkaan ei ollut mitlään hyvän-mielen-treenit: keinua sai paikata avustajan kanssa (jäi kökkimään puoleen väliin!!), pöytä ei onnistunut radalla kuin kerran, putkijarrutuksesta tulikin pois putkesta takaisin päin (?).

Oma kömpelyys hermostuttaa ehkä eniten. Painopiste onkin nyt muualla kuin esteillä tapahtuvassa treenissä. Tavoitteena olis saada liikkuvuutta lisää, voimaa ja nopeutta. Katotaan miten motivaatio säilyy syksyn sateissa ja arjen kiireessä.

 Laitoin just ilmot Kotkan iltakisoihin (Ryynäri), Kouvolaan ja Haminaan (molemmat). Lauantaina on alueellinen valmennus Kouvolassa ja jos aamusta alkais, niin ehtisin kerrankin mukaan, jei! Olen oikeasti kiitollinen jos ei mene nilkka/selkä/pää ennen näitä koitoksia ja et koirat on ja pysyis kunnossa. Tahtotilan luulis tällä Kanki-Kokolla nyt olevan kohdillaan!

Suunnitelmat uusiksi

Aamulla heijasin perillistä huonossa asennossa. Vanha sotavamma lannerangassa uusiutui ja taas mennään hissukseen. Tänään olis ollut alueellinen valmennus.Harmittaa kun en viimeeksikään ennättänyt mukaan. Tai no, harmittaa on aika lievä ilmaisu. Mikkeliin tuskin pääsen kirmaamaan lauantaina. Toisaalta eilinen pohjanoteeraus Purinalla ei kannusta kisaamaan. Treeniä ollaan vailla! Treenistä puheen ollen, järjenvanki on hommannut meille personat trainerin! Huomenna alkaa, tosin ei mulla vielä fysiikkatreeni mut treeniasenne! Lääkäri tänään vinkkas selän jatkohoidoksi liikunnan ja venyttelyn.  Nevöhööd. Sen suuntaista suunnitelmaa siis tekemään b(ja toteuttamaan)!

Onko koolla väliä?

Eilen Purinalta 2 hylkyä ryynin kanssa. En liikkunut tehokkaasti, en luottanut koiraan enkä itseeni. Veltto kroppa veltolla asenteella... Hyvää oli pieni hullu Ryyni, se tyttö ei velttoile! Samalla tsekattiin Alisan uusi parson ;). Dome on suuren suuri, varsinkin ryysteriin verrattuna. Se leikki hyvin intensiivisesti karvalelulla vieraiden koirien keskellä ja osasi ottaa rennostikkin kisapaikalla. Pikku kurinpalautuksella siitä saanee ke kelpo agilityparsonin ;) ja ei se mene makseihin, mitattiin herra varmuuden vuoksi...

Pikakelauksella...

Kaikenlaista on ehtinyt tapahtua, koirajuttuja pikakelauksella: Alueellinen valmennus ja uusi koutsi Wessmanin Sami oli kyllä hyvät! Heti päästiin ongelman ytimeen: valssi, rytmitys ja asenne. Niitä sitten tahkottiin, Samiraukka. Hänen edukseen pakko todeta, että ihme hyvin jaksoi hän ja viimein joku sai mut edes joten kuten hiffaamaan valssin oikeaa paikkaa ja ajoitusta ja se on jo paljon se! Innolla odotan seuraava jos vaan on Ryyster jo pelikunnossa silloin. I-Hahin kisat, molemmilla 3 rataa. Olipa oikeesti kivat radat Allanilla! Rissan kanssa saatiin se vika arvokisanolla, kanki sellainen mut kuitenkin. Ryynin kanssa yksi rata oli jo ihan FLOW! Huolimattomuuttani ja jo maitohapoilla tein tyhmän virheen ihan lopussa ja hyl. Mut vautsi mikä pikkutykki mulla onkaan! Kisojen jälkeen nollat plakkarissa arpomaan ehtiikö/ kannattaako lähteä Jyväskylään. Mummokoiran tod näk vikat isot kisat ja hinku reissuun kova. Jaakopin painin jälkeen kisailmot menemään ja miettimään ehtiikö itse vai kenet pakottaa ohjaimiin. Rissa joukkueeseen ja Ryyni varalle. Lappeenrannan iltakisat. Topran radoista en saanut millään otetta, profiilit ei sopineet meille lain. Rissan kanssa maailman noloin rääkymisnolla jolla tultiin hopealle. Voi mummoa, se oli ihan villi! Ryynin radat hylyt, hyvää niissä oli hallitut ja hillityt lähdöt (ihan vaan omalla asennemuutoksella ja mielikuvaharkalla!!), supermakeet kontaktit ja pienen into edetä. Okei, treenilistalta voinen jo yliviivata estehakuisuuden vahvistamisen ja lisätä hallintaa. Kiva oli tavata tuttuja ;) Hyvillä mielin päätin lähteä sittenkin itse jo perjantaina Jyväskylään ja sen mukaan reissua sunnittelemaan. Aina ei asiat mene suunnitellusti. Koirat kahahti yhteen, ekaa kertaa ikinä. Tikkejä melkein kolmella sadalla eurolla, reikiä, turvotusta ja mulla sanoinkuvaamaton vitutus. Tsemppiä reissuun lähtijöille, me ollaan hengessä mukana! Oikeesti nyt on joka säkäluokassa meidän firmasta kovia menijöitä, mie niin uskon teihin!

kuuma kuumempi kuumin

Porvoon iltakisat ja lämpät auringon paisteessa joen rantaa pitkin. Agirata oli meille tosi haastava, tuomarina Savikon Seppo. Jouduin kaivamaan tosissani tsemppiä agiradalle, oli kyl jo valmiiksi luuseri olo... Pitkästä aikaa rissanen pääsi kisoihin! On se ihana, meni ihan täpinöihin kun tajus pääsevänsä radalle :). Mulla liike tyssäs ja jäädyin puolessa välissä rataa. Ja kun jäin pyllistelemään niin rissanen jatkoi ilman mua, hyl. Mut on sen kanssa kiva mennä! Ryyni kävi kuumana, lähdössä jo riekkui ja räksytti, ei oikein tullut ohjaukseen (olin liian veltto?) joten hylky jo alussa. Pikku ryyster hullutteli koko rahalla. Ikinä aiemmin ei ole tullut riman ali tai kepeiltä pois kesken, tuntui, ettei ole mulla mitään kontrollia niin marssin pois radalta. Olin jo lähdössä kotiin ja lopettamassa koko lajin harrastamista ja kiukutti oma löysyys. Jennin viisaat sanat tuli mieleen: "kannattaa pärjätä porvoossa niin saa suklaata!". Hyppikselle alkoi jo löytymään latausta. Ekana rissan kanssa nolla, jännitti riittikö aika kun risperdal kaarratti. Aika riitti pronssiin ;)! Oli kyl mummokoira pariin otteeseen ihan pihalla, vauhti kohdallaan mut suunta väärä :). Ryynin kanssa oli jo itseluottamus ja tahtotila kohdallaan. Kuumanakin ryynin saa kuuntelemaan kunhan olen itse tosissani ja ajoissa. Tuloksena nollavoitto, hyppyserti ja superhyvä mieli :)!

Sydämeni on villi levoton

Nyt hyvän ruuan, saunan ja ekan kaljan jälkeen ei tunnu sen vikan(kaan) radan hylky enää niin pahalta. Siinä oli jo lataus ja keskittyminen kohdallaan. Rytmitys ei, vähän kerrasssaan jos sekin alkais löytymään..? Radassa oli jo jotain hyvääkin, ainakaan en velttoillut. Miten onkin ollut pitkään hyvä kisafiilis hukassa? Onko "tauko" omassa kisapsyykkauksessa NÄIN merkittävä? Pitkään aikaan en ole saanut tehtyä virtaavaa ja napakkaa rataa, vaikka aiemmin sellainen oli jo melkein vakio! Fiilis radalla on ollut enemmänkin paniikin ja turhautumisen sekava coctail. Onko kuitenkin alkanut tulostavoitteet painamaan, kun ajatus niin harhailee epäolennaisessa? Jos mulla ei ole aikaa eikä voimia harjoitella esteillä (ja korvien välissä), ei taida olla asiaa kisakentillekkään. Torstaina tosin on Porvoon iltakisat, Rissakin pääsee mukaan piiitkän pitkän kisatauon jälkeen ;). Katsotaan sen jälkeen, onko syytä keskittyä nyt vaan treenaamiseen. Eräs sai 6-vuotissynttärilahjaksi Robinin levyn, sitä on kuunneltu (liian) paljon, siitä otsikko ;) P.S. Mitä se kertoo ihmisestä, jos aina alkaa itkettämään kun kuulee Robinin biisin Ihan helmi? Rentouttavaa lauantai-iltaa!

Nou njyys is bäd njyys?

Pahoitteluni päivityskatkoksesta, tässä on ollut kaikenlaista (muutto, liikaa töitä, venähtänyt nilkka, opiskelurästejä...). en ole ehtinyt kunnolla treenaamaan. Henkiseen valmennukseen ei oo ollut aikaa/ hermoja. Kisoista ei tekis mieli kirjottaa mitään. Lataus ja keskittyminen ollut ihan hukassa, ajoitus ja liikkeellelähdöt pielessä. Tulokset sen mukaisia: Kouvolassa Allanin radat harvinaisen loogisia. Tuloksena 2xhyl ja yks hyvä vitonen (rima alas, turhaa vedätystä). Agiradoilla ihme jäätymistä... Mikkelissä ekalta radalta eka rima alas, treenasin kontaktit= hyl. Toka rata hieno toka vikalle esteelle asti, valssi levisi, hyl. Mikkelin hyppisrata oli kamalin ikinä. Olin ihan perserkki ja kehno= hyl. Tässä välissä teloin nilkkani ja Agikotkien kisat jäi väliin. Lahden iltakisoihin iida teippas nilkan (osaa muuten asiansa!) mutta taaskaan ei ollut keskittyminen toivotunlaista. Olin veltto kuin sukallinen puuroa, ryyni sinkoili omavalintaisia 2xhyl. Nyt ollaan santiksessa, takana 2 hylkyä helpoilta radoilta, velttoilua ja huolimattomuutta. Hävisin minigolffissa 6-vuotiaalle. Vika rata jäljellä, ainoa suunta on ylöspäin!

Kotkan iltakisat 19.4.12

Olipa kiva päästä Maisansannan kanssa reissuun! fiilis korkealla ja siimeksellä jälleen kivat radat. Ekalta radalta eka rima alas eli kisat muuttuivat kontaktitreeneiksi. Tein hullun persjätön ihan myöhässä ja siitä rima alas kun koira ei mun päskilerseen takaa estettä ajoissa nähnyt... Aalla härkin ja sain valumaan liikkeen mukana. Palautus onoffiin ja pois. tällä radalla maisa oli hopealla, onnea!
Tarkkasilmäinen alueellisen koutsi väitti, että saan ottaa rimat omaan piikkiin= ohjaus myöhässä ja olin koiran linjalla. Hö, se saa lopputilin ennenkuin aloittakaan :D koska ikinähän en ole myöhässä enkä koiran linjalla...

Hyppiksen ihan lopussa oli hieno ja nopea nolla alla, joten muutin lennossa ohjaussuunnitelmaa ja päätin toistaa edellisen radan hullun persjätön, joka epäonnistui samalla tavalla. Viisaampi olis uskonut ekasta kerrasta... Vitonen siis kiellosta, aika olis ollut varsin hyvä. Ryyni oli hieno! Mulla taas kädet huiskas yläilmoissa, olin joka paikassa myöhässä ja rytmityksessä saattais olla parannettavaa. Ajatus oli kasassa (niitä yllätyspersjättöjä jos ei laske mukaan, en tajua mikä hemmetti siinä minuun iski. Ja kahdesti. )
Huomenna kouvolassa EN tee yhtään hullua persjättöä! Niin jännää päästä ryynärin kanssa ekaa kertaa kotikisoihin!

hyvän mielen treenit!

Maisansannan kanssa parsonfiilistelyä: kontaktien vahvistamista, keppien avokulmaa, rengasta, keinua... Hyvä mieli tuli omista ja treenikaverin onnistumisista, hienoista pienistä valkoisista ja kutkuttavasta huomisen kotkan reissun odotuksesta. Jee!

Vaakalukemista järkyttyneenä uhosin sannalle, että syön hiilariherkkuja seuraavan kerran vasta sit ku saadaan ryynin kanssa eka supermiinusnollavoitto. Tällä puheella...

Eilen sain suru-uutisen; koirieni vaatturi ja hovikampaaja Alisa joutui luopumaan parson Pepistä. Pikku piippaja pääsi kivuista. Hengessä mukana.

Treenattu pariinkin otteeseen eri kokoonpanoilla. Estehakuisuutta alkanut löytymään yllin kyllin, balanssia kontrollin kanssa haetaan. Haltunottoja ollaan vahvistetu oikeasti vaikeissa paikoissa, esim just putken suun eessä takaakiertohyppy kahden hypyn alkuvauhdilla(aluksi ihan tekemätön paikka, ennenkuin hiffasin tehdä haltuunoton TOSI aikaisin ja PERUUTIN hiukka ;)). Käteen tulemista, alussa paljon puretusta suoraan leluun. Kyllä Ryyni lukee ohjausta hienosti, kunhan se on ajoissa ja riittävän voimakasta varsinkin pahoissa paikoissa. Näitä on vaan tehtävä riittävän vaikeissa paikoissa, että luottamus koiran reagoimiseen ja omaan osaamiseen pysyy.

Ennakoivan valssin koulutukseen Satulinnaan en työkiireiltä ehtinyt, treenikamut ovat yrittäneet siirtää oppimaansa mullekkin (helppo homma!). Vaikea saada systeemiin syvälle se, miten hemmetin aikaisin se ennekointi pitääkään tehdä. Jonain päivänä mie sen vielä opin!

Omat fysiikkatreenit eivät ole toteutuneet ollenkaan suunnitellusti. Vasen polvi oli pahasti tulehtunut, nyt levon jälkeen parempi, mut kipeytyy hölkästä, zumbasta, pumpista, (agilitysta)... Erilaisia tukiviritelmiä kokeiltu tuloksetta. Onkohan sinne polveen taas livahtanut paha henki... ;)
Onneksi ruokahalu ei ole vähentynyt, vaikka liikunta onkin:

Ja grillikausi on vasta alkamassa...

HAU:n pääsiäsikisat

Ryypäleen ekat kolmosen kisat eilen olikin aikamoiset, melkein 60 minikolmosta! Kaikki radat saaviojan annen mukavia vauhtipläjäyksiä. Omien pään sisäisten mörköjen selätys onnistui oletettua helpommin, startissa olo oli päättäväinen ja valpas, radan edetessä aloin varmistelemaan... Piia sanoi, että torstain suklaakisoissakin mulla oli ollut parempi tsemppi :). Kankinolliksi näitä meillä päin kutsutaan, mutta nolla kuitenkin ;)! Tultiin kuudenneksi ihan hyvällä ajalla, koira toimi hienosti.

Hyppiksellä alun niistossa löysä ohjaava käsi ja haltuunotto viikon myöhässä. Ryyni valui ja mie ihan vika paikassa> linja väärälle putkelle, hyl.

Vikalla radalla tokana esteenä rengas, en merkannut sitä kutsuessani, ryyni tuli välistä, prrrkele! Pikanollaus ja loppurata täpöllä, FLOW!

Ryynin kanssa kisaaminen on ihanaa! Suunnitelmissa kotkan iltakisat ja kssk:n omat 22.4.

Ryyni kolmosiin!

ATD:n kisoissa pikkuryysterin kanssa varsin onnistunut rata! Asenne oli kohdallaan ja suunnitelmien mukaan mentiiin, jopa valssit oli melkein napakat. Puomi oli oudon hidas taas ja kädet huito mihin sattu. Hävittiin voittaja hunni-sheltille ja upeille juoksukontakteille ihan liian monta sekkaa, silti en ole luopumassa pysäytyskontakteista ;) noususerti kuiteskii ja tosi hyvä mieli!! On se hienoo!

BAT 24.3.12

Siimeksellä kivat radat, harvinaisen helpon oloiset viime aikojen pyörityksiin verattuna. Ekalla radalla eka rima alas. Teinkin sitten kontaktiharkan, nyin ja temputin ja pieni nakotti hienosti 2on-2offissa. Muutenkin olen tyytyväinen, tsemppi kohdallaa ja koira kulki. Mun valssit junnasi taas paikallaan ja himpun väärin ajoitettuja, mut tärkeintä oli hyvä fiilis!

Tokalle radalle oli kans ok lataus. Alkaa estehakuisuutta löytymään, Ryynäri lähti käsistä kahdesti! Lähti hakemaan kilsan päässä olevia kontaktiesteitä. Ekan sain pelastettua, tokassa kohdassa en. Jälkikäteen tajusin muurin syöttävän suoraan aalle löysällä ohjauksella, olis tarvinut tehdä ennen muuria napakampi haltuunotto. Myös tällä radalla kopsahti rima... Toi rimojen tiputtelu ottaa niin päähän. Rissan kanssa oli vain muutamia tilastorimoja enkä osaa varoa. Ryynillä on paska hyppytekniikka, intoa enemmän kun älyä ja 27cm säkä. Sparrausta luvassa.

Lähdöissä paikallaan pysyminen ok. Torstaina ratiksissa oli kyl ihan liian vallaton, tarvi purkin taipuakseen kuuntelemaan.

Polvessa sitkeä tulehdus tms. Ärsyttää, kun aurinko paistaa ja tiet on sulat ja akka joutuu kököttämään jääpussi polvella koneella.

Suunnitelmallista treeniä

En ole ehtinyt treenaamaan niin paljon kun oli suunnitelmissa, mutta silloin kun olen hallille päässyt, niin on tehty ihan hyviä täsmätreenejä ;).
Listalla ollut mm.

-keppien avokulmaa. Voihan Ryyni... Ekoilla taas aloitti apaut puolesta välistä/ mistä tahansa väärästä välistä, annoin aika äkäisen suullisen palautteen, viritin längen ja nollasin. Seuraavaksi Ryyni hyppeli iloisena längen yli edes takaisin(WTF?). Suullinen palaute ja nollaus. Längen kanssa toistoja hypyn kautta, lähettämällä ja vierellä juosten. Sit länki pois ja niin superhyperhienoja avokulman aloituksia sisapuolelta ja ulkopuolelta. Piruuttani viel lopuksi koitin tosi kaukaa kahen hypyn kautta lähettämistä kuumentamalla ja sinne meni kepeille oikeasta välistä kuin silakka! Mut oishan se suotavaa sillä ekalla mennä ees joskus oikein..?

-välistä vetoja. Nyt olen vihdoin ite tajunnut, että jos esim. 3 sivuttaista hyppyä välistä vedoilla, niin tärkeintä on saada siihen ekalle riittävän voimakas ennakointi, suhina ja vastakkainen käsi, jopa rintamasuunnan kääntö koiraan päin jos (kun) vauhti kova. Silloin Ryynin saa kuuntelemaan ja kasaamaan itsensä muutkin ja on mahdollisuudet saada se taipumaan välistä vetoihin vaikka viidelle hypyllä (no joo, ahneena testasin senkin ;))

-kontaktien vahvistus. No näitä nyt pitää aina vaan vahvistaa, nyt palasin pariin otteeseen palkkaamaan namilla, Ryyni alkoi visertämään kun kävelin kohti! Sis oikeesti se visersi ja vislaili siellä kontaktilla häntä vispaten kun tajus saavansa nakkia, on se hassu!

-paikallaan pysymistä, ihan pertsaa, palkkaus nakilla ja lelulle. Asento on kyllä ihan jotain muuta kuin istumista istu-käskyllä, mut mulle riittää, et se pysyy ;)

-Umppa: mielikuvaharkkaa hypnoterapeuttisella menetelmällä ja rentoutusharjoituksia (pertsa mindfullness;)), parit lihaskuntotreenit ja hölkät. Oma (agility)liikkuvuus ei kyllä näillä fysiikkatreeneillä kehity riittävästi, aika ja into ei vaan tunnu riittävän kaikkeen.

Lauantaina Ojankoon testaamaan Vuokkoset Areena, fiilis on jo nyt ihan tapissaan!

Kotka 11.3.12

Oon tosi tyytyäinen vaikkei nollia tullutkaan! Herralan radat oli hyvän tuntuisia, hyppykulmat yllätti kyl kovassa vaudissa. Eka oli agilityrata. Hieno rata meillä! Rima tuli alas alussa, vedätin ihan turhaan. Kerrankin sain pakan pidettyä kasassa virheestä huolimatta, kovaa mentiin (kovempaa kuin kukaan missään säkäluokassa, kröhöm...). Hyppikseltä kymppi, taas rima (!) ja takaakiertotyöntöön mun vauhti ei riittänyt joten koira tuli kintuille, siitä kosketus. Muuten kyllä tuntui askel kevyemmältä ja tehokkaalta. Mulla keskittyminen onnistui molemmilla radoilla. Ja voi pikku ryyster, on se vaan hieno!

Enhän mie päässytkään kisaamaan; poika alkoi aamusella oksentamaan. Noh, suostuttelin Maisanjeren ohjaksiin ;). Ilman turhaa treenaamista, pikabriiffaus Rallinsarilta esteillä ja puhelimella matkalla loput ohjeet. Kovasti Jere oli pienestä valkoisesta tykännyt ja juostakkin sai;)! Ekalta radalta vääränpäänputki-hyl ja toiselta radalta kymppi, ei vaan Ryyni osaa vielä haastavia keppikulmia. Mut hienoja ratoja ihan kylmiltään vieraalla koiralla, aaltoja Jerelle! Ota oma parson!

Kun antaa koiransa muille kisattavaksi, saa itekkin tärkeää informaatiota mm. koiran esteosaamisesta. Jos koira osaa kontaktit hyvin, se osaa sen myös vieraiden kanssa. Joskus ohjaajalle (varsinkin mulle) tulee ihmeellisiä manööverejä, joita ilman koira ei toimi kontaktilla (esim. rintakehän kääntö, oma liike aina stoppiin samalla kuin koiran liike jne). Itse olen nyt tosissani panostanut koiraa kestämään häiriöitä kontaktilla ja kivaa, että näkyy toimivan. Vieraammalla ohjaajalla myös korostuu koulutuksen puutteet, meillä akilleen kantapäänä just tuo pujottelun avokulma... Ja okei, ehkä haltuunottoja pitäis nyt vahvistaa kans.

Laitoin Kotkaan ilmon eilen. Jospa pääsisin itse radalle ;)

Torstaina Ryyni hävisi

ratiksissa Maisalle reilut kaks sekkaa, kirvelee.

Huomenna Lappeenrantaan, tosi hyvä fiilis!!

Täppää toimii!

Toimiihan ne kontaktit kisatilanteessa, kunhan maltan keskittyä! Kaikki kontaktit olivat nopeat ja täsmälliset pysäytykset, kehuin ja hengitin ja vapautus käskyllä. Niin on hyvä mieli!

Nyt vielä kun yhdistää kontaktit ja lopun radan ohjauksen niin alkaa muistuttamaan touhu agilitya... Viime sunnuntaina Hyvinkäällä keskityin suunnitellusti pelkästään kontakteihin ja muu ohjaus ei ollutkaan ihan priimaa. Tai no eka rata oli ok: kepeillä lipsui pahasti ja kielto. Seuraavana ollutta sarjaestettä en korjannut siitä hyl. Toka rata oli kyl niin täynnä ohjaajan tyhmiä ohjausvalintoja. Ryyni valui, räksytti ja ihmetteli ojauksen puutetta. Mut ne kontaktit<3!

Nyt on pakko munkin liittyä Hyvinkään hallin pohjan mollaajiin: Ryyni lipsui ja suti useammassa kohdassa, kerran veti kunnon kylkiluisua monta metriä, ei hyvä ei!

Treenikamu Leena sai nollan Aku-sheltin kanssa! Tuttu Umppa-toursin myöhästymismetodi toimi jälleen (ollaan niin paniikissa ehditäänkö koko kisoihin, ettei muisteta jännittää itse suoritusta ;))

Tällä viikolla treenattu takakiertoa, putkijarrutusta, keppien itsenäisyyttä, keppien avokulmaa (siinä alkaa huumori loppumaan, ei edistystä...), ja kontaktit härkkimällä sekä juoksuvapautuksilla.

Viime viikon liikat: 6km retkiluistelua, zumba+lihaskunto, puol tuntia hölkkää, polvi taas ärtyilee ja siitä ärtyilee koko akka.

Nyt laitan polveen tuen ja riennän rataharkkoihin (parson vs parson), miten kiva nähdä kamuja pitkästä aikaa!

Maltti on valttia?

Treeneissä Jennin ja Leenan kanssa en saanut helpolla ryyniä tulemaan luvatta kontaktilta. Ekalla kerralla meni avustajan heiluttamaan karvaleluun, olikin jo superhoukutin ;). Kestää nykimiset, taputukset, nakin ja lelun heittelyt ym. Kun sitten lopputreenistä oma keskittyminen hölleni ja treenasin muuta kuin itse kontaktia, Ryy tuli aalta tai siis teki on-offin vasta maassa... Kertonee, mitä pitää treenata ja kenen!

Mun on vaan pystyttävä keskittymään ja olemaan tosissani ihan koko ajan kun koira on radalla! Mitään ei saa pitää tässä vaiheessa itsestään selvyytenä. Kisaradat eivät kestä kamalasti yli puolta minuuttia, koko sen ajan skarppina-olo ei ole mahdotonta.

Mulla on tuloshakuisuuden ruma peikko alkanut salaa nostamaan päätään (pitää olla nopein, äkkiä kolmosiin jne)ja just sitä tää mun pakka ei vaan kestä tässä vaiheessa. Hyvin huomasin viime kisoissa, etten saanut keskityttyä radalla, painoi liikaa itse asettamani nollapaine.

Mun pitää rauhottaa oma mieli kontakteilla ja vaatia itseltäni sitä malttia ja koiralta kunnon pysäytys. Vaikkei voitettais. Vaikkei saatais sijoitusta siirtonollaa varten. Vaikka olis se supernolla alla ja pitäis ottaa hylky. Vaikka kolmosissa tarvittais nollia arvokisoihin jne, jne...

Mantra: kontrolli ja ehdottomuus lähdöissä ja kontakteilla. Mulla on varaa ottaa tarvittaessa vaikka tusina tahallisia hylkyjä oman pääkopan kunnossapitoon!

Laitoin ilmot 26.2. Hyvinkään agi-radoille ja 4.3. Lappeenrantaan. Otan kisat kontaktitreeneinä ;)!

KAT Hyvinkää 11.2.12

Huittinen oli aika haastavat radat viritellyt meille kakkosille. Ryyni voitti ekan radan nollalla! Oli kyl rumaa menoa. Ei mitään ennakointeja, ohjaus löysää, koira kaarratti ja huutamalla pelastukset. Ihan kuin rissan kanssa pahimmillaan! En saanut rytmistä kiinni, menin vaan ihan tsäkällä. Nooh, voittonolla nyt kuitenkin ja ihme hyvä aika noilla kaarroksilla. Ai niin, nyt hirrrveen, hirrrrveen kamala paljatus jajaja: puomillla eräs valkoinen pieni nyki ja lähti jo ajatuksesta. Haittaakse?
No viitsi, vitsi, haittaa!
Seuraavalla radalla osasin jo varautua ja otin puomilla tahallisen hylyn kun ryyster valui läpi kun tein varmistelematta ohijuoksun. Uusin täppäyksen puomin päässä. En jaksa huolestua, kuulunee kuuman koiran kisaamisen kehityskaareen moinen lapsus. Nyt vaan treeniä kuumentaen ja mulle paineen sietokykyä kisatilanteessa. Jatkossakin toimin näin jos tulee aalla tai puomilla liikkeen mukana läpi. Tiedän, että nää hylyt maksaa ittensä takaisin. Haetaan nyt malttia meille molemmille:)! Sitähän sä kysyit?

Seuraavaa kisaa en ole vielä lyönyt lukkoon, pitäis ehtiä kunnolla treenaamaan (ennakoinnit kun koira kilsan edellä, kontaktit kuumana). Omat jumpat tällä viikolla: tunnin spinning, lihaskunto. Nolon vähän taas on ehtinyt tekemään, parempi kuin ei mitään?

BAT Vuokkoset-areena 4.2.12

Ryyni oli ollut just niin rasittava yökyläilijä, (kun pelkäsinkin ;)), mutta kisakaverina pieni sai kiitosta!

Jennillä hurjat kaks treeniä Ryynin kanssa pohjalla ja Ryyni ei ole ihan maailman helpoin vietävä. Jenni vei ekalla radalla hienosti, kielto kepeiltä ja neljänneksi ;). Sari veti seuraavan radan, hienoa nollaa kolmanneksi vikalle esteelle, josta pari kieltoa. Sari oli treenannut tasan kerran Ryynin kanssa, aika suvereenia! Olen niin tyytyväinen, että Ryyster kulkee muillakin, ja että mulla on näin taitavia treenikavereita plakkarissa varakuskeiksi!

Viime viikon liikat: Pumppitrimmi, zumba+lihaskunto ja lauantaina 2 x 20 min Megazone elikkäs lasersota-höykytystä (hih, yllättävän hauskaa tälläiselle keski-ikikäisellekkin...)

Ryyni alueellisen valmennusryhmään!

Tosi hienoa oli päästä mukaan! Kuukausittainen, oikeasti tavoitteellinen ja tsemppaava kimppatreeni tulee enemmän kuin tarpeeseen. Vielä kun mukana on rakkaita treenikamuja ja muuten saman henkisiä ihmisiä niin avot!

Mulle selvisi kamalalla tavalla, ettei agilityurheilijaksi voi vain päättää ruveta. Sen statuksen saaminen vaatii... noh, hikeä ja kyyneleitä nyt ainakin. Esteiden ja tekniikan treenaaminen ei vaan riitä jos meinaa pärjätä kovassa porukassa. Jo oma liikkuminen on vaikeaa, et ehdi ohjauksiin ja koira joutuu radalla a) kysymään tai b) menemään omineen ilman ohjeita. Joudun ihan liikaa kisatilanteessa miettimään omaa liikkumista. Lisäksi usein olen rataantutustumisessa hieman liian optimistinen oman ehtimisen suhteen ;). Rissa vielä paikkasi lähettymällä välillä oikeillekkin esteille mun jäädessä tepikoimaan... Ei pelkällä tuurilla mestareita leivota: tavoitteena siis pumpata tähänkin ruhoon voimaa ja nopeutta!

Jotenkin on kausiluonteisia nää mun sporttispurtit, jospa tulisi ihan rutiiniksi viimein? Ihailemani AGILITYURHEILIJA Iida näkyi laittaneen blogiinsa otsikoksi: Urheiluhulluutta! Nyt kun sirkuskoulu on jäissä, niin ajattelin pakottaa Iidan jatkamaan mun omana fysiikkakoutsina, personal trainerina :D!

vko 4 zumba, lihaskunto, hölkkä 2x 30 min

P.S. edellistä blogia kirjoittaessani en ollut ihan hereillä. Tuomarina oli siis Martti Salonen, vanha hopeakettu ;)

Ryyni menee lauantaina kisoihin Vuokkoset-areenalle, ohjaksissa on Jenni tai Sari, kummalla nyt pokka pitää paremmin :D! Ryyni ei todellakaan ole helppo ohjattava tai millään lailla vieraskorea. Päin vastoin, se on röyhkeä ja kuriton pikkupiski. Toivottavasti Ryyster ei ole liian rasittava matkakaveri, ottakaa tytöt itsellenne siideriä puudukkeeksi,
ja mukaan ne korvatulpat ;)

Hereillä!

22.1.2012 Hyvinkäällä JAU:n kisat, 3 starttia meille kanimikkosille.
Jenni erehtyi Kausalan paikeilla kysäisemään henkisestä valmennuksesta ja jo Lahdessa näytti katuvan kysymäänsä ja olevan valmis heittäytymään moottoritielle ;)Vitsi, vitsi! Oli itselleni oikein hyödyllinen kertaus, mitä olen tehnyt, mulkä on toiminut ja mikä ei. Edellisenä viikonloppuna saattoi mulla olla tauon jälkeen ns. näytön paikka ja siitä yliyrittämistä (tms?). Nyt oli meidän autokunnalla ainoastaan tavoittteena olla HEREILLÄ!
Eka rata Risto Ojanperän haastava viritys. Ei tainnut tulla montaakaan nollaa missään kokoluokassa. Mie hoin itselleni, et hei kamoon, tää ei ole mahdoton, ei ole ei. Meillä ihan hyvä rata, yks rima alas (valssi saattoi olla syynä...) ja "ehkä-kielto" josta ei tuomiota. Vitskalla voitettiin tämä rata!

Toka rata... En tiedä mitä kävi, mut Ryyni ohitti putken ja livahti keinulle, hassu pieni. En kyllä ollu siinä kohtaa yhtään hereillä... Tultiin pois suorinta tietä :D

Vika rata oli helpohko hyppis, olin HEREILLÄ = nollavoitto! Ryynillä kaikista kokoluokista nopein aika, kiusasin Jenniä, että meiän Ryyni on nopeampi kuin BC:t ;). Nyt lopetan vauhdista murehtimisen, Ryyni menee niin kovaa kun pääsee ja se riittää mihin riittää.

Nyt ollaan kahta aginollaa vaille kolmosissa. Pitää katsoa, mihin kisoihin päästään seuraavaksi. Ollaan ihan intona!
Treenattavaa:
Mun kehon hallinta, suunnanvaihdot ja varsinkin kädet! Ne huitoi ihan miten sattuu ilman kontrollia, sivulle ja kohti taivasta... Juokse siinä sitten muka täysiä kun on räpylät pystyssä. Ei viisasta, varsinkin kun Ryyni on enempi juoksulinjoilla vietävä eikä todellakaan lähety jos kimitän ja kurkotan korkeuksiin.
Hyvää oli latinki, herkut ja seura ;)!

Voihan kepit!

Eilen tositosi pitkästä aikaa KSSK:n rataharkoissa. Ehdin ratiksiin, koska Iidan sirkuskoulun peruimme eiliseltä. Siellä on ollut vain pari vähän kävijää, näillä näkymin pitää nyt koko sisäkausi keskeyttää. Rataharkoissa Ryynillä tuli kepeillä monta kertaa a) rytmitysvirhe keppien puolivälissä b) aloitusvirhe. Kepit on ollut aina itsenäiset ja varmat (avokulma poislukien..). Ryyster kuumenee ja alkaa hullutella. Mie kuumenen ja alan hullutella. Otin lopuksi pelkkiä keppejä, Alisa palkkas lopussa. Nyt ei ottanut mistään häiriöstä nokkiinsa. Avokulma ei oikeasti kyllä osaa, huoh. Treeniä, treeniä... Muuten ihan ok menoa, mutkaputkilla ei ongelmaa (no ei tietenkään!). Okseria on tullut treenattua ihan liian vähän, nyt jos on tiukka kulma niin ponnistus ei kohdallaan, roiskii miten sattuu.

Aalla simputussulkeiset, hienosti Ryyni malttoi ja kuunteli vapautuskäskyä!

Sunnuntaina Jennin ja Teten kanssa meidän eka ja toivottavasti vika yhteinen kakkosten kisareissu Hyvinkäälle!

Saturday Night Fever

14.1.2012 Hyvinkää. Vuoden ekat kisat takana. Kaikki radat A. Saviojan, ei mitään perusmättöä, parilla radalla vain voittaja sai nollan, jollain radalla muistrakseni ei kukaan. Ihan tehtävissä ne ois ollu silti, ei ollut radoissa vika...

Eka rata hyppis, alku oli hyvä kahden peräkkäisen putkihässäkän tekemiseen asti. Ryyni kielsi mutkaputken! Yritin uudelleen, yhteensä varmaan kolme kertaa tuli pois sieltä samaa reittiä, olin ihan häkeltynyt ja huidoin loppuradan miten sattuu.

Seuraava rata oli profiililtaan haastava. En sitä kokonaisuudessaan päässyt testaamaan, virallinen selitys: en saanut ajatusta kasaan, en kyllä edes yrittänyt parastani, jännitti. Heti toisen hypyn jälkeen mulla liike ei ollut riittävästi sivuun, haltuunotto myöhässä ja ihme piipitystä, Ryyni tarvii napakampaa ohjausta taipuakseen. Valssi levisi, Ryyni läks käsistä ja meni väärälle hypylle. Sit heti perään livahti putken sijaan puomille. Hyödynsin kontaktitreeninä ja pois suorinta tietä. Kun katoin videota niin melkein oksetti, ohjaus oli niin ala-arvoista suoritusta multa!

Vika rata oli kyl hieno, vaikka vitonen rapsantikin, niin rakas lukijani,älä nyt jäkyty: KIELTO MUTKAPUTKELTA! Nopea nolla alla ja flow. Kolmanneks vika este mutkis, lähestyminen ihan kuin oppikirjasta, omaan silmään en tee tällä kertaa varmasti mitään outoa. Ryyni vaan tuli taas pois sieltä putkesta samasta reiästä! En edes muista koska olis palannut putkesta, nytkin meni sinne innolla ja vauhdilla ja mun liike oli saattava.
Tilastovirhe? Kokemattomuutta? Myynmamma Heidi sano, että sen koira oli kieltänyt samaista putkea treeneissä. Rallin Sari samoin sanoi Rallilla olleen probleemaa Hyvinkään putkilla. On kyllä outoa ja olis ihana laittaa syy johonkin muuhun kuin itseensä ;), mut ei kai auta, lisää treeniä vaan!

Hyvää lauantain myöhäisillassa oli:
-lähdöissä pysyi, kontaktit 2on-2off, kepit ok (vaikka kävi TOSI kuumana)
-keinu oli hieno!
-vikan radan lataus ja vauhti! Tällä radalla korjattu kielto ja silti etenemä jotain 4.30, "I am speed!" sanoo paitsi Salama McQueen, myös Ryyni!
-matkaseura, Netta-kulta vietti vapaata lauantai-iltaa, meno melkein kuin Mulligansissa ;), kotona olin klo 01.15

Treenattavaa:
-aina vaan oma mielenhallinta ja latauksen säätely
-koiran käytös kisapaikalla...
-MUTKAPUTKI!

Agilitytreeniä 2012 viikot 1+2

Viime viikolla teimme pyhiinvaellusmatkan Oreniukselle Sarin kanssa. Ralli ja Ryyni oli kyl taitavia ;). Mulla oli alkuun ihan ihme löysä asenne, sain siitä sapiskaa. Sain lopuksi radan nollana läpi, Ryyster oli jo aika puhki niin ehdin sitä ohjaamaan. No okei, oli omat jalatkin jo raskaat... Kotiläksy: treenattava esteiden itsenäistä osaamista. Nyt radalla kepeille täytyi lopussa jättää tekemään itsenäisesti ja keinulla oli otettava sivuetäisyyttä. Noh, pari ekaa kertaa meni ihan hienosti, sitten alkoi jo hajoamaan. Ryyni ei mennytkään enää keinulla suoraan päähän asti vaan tuli sivusta, kepeillä samaa..
Eli koiraa ei olekkaan opetettu ihan niin huolella kun haluaisin ajatella. Oli kyl hyvä treeni ja sain paljon ajateltavaa omasta latauksesta ja vatsinkin koiran kouluttamisesta esteillä. Osaako koira keinua, jos se ei lähety sinne ilman ohjaajan liikettä yhtä kertaa enempää? Tarviiko koiran osata pujotella itsenäisesti riippumatta ohjaajan sijainnista? Osaako koira takaakierron, jos se onnaa lähettämällä vain joka toinen kerta? Hakeeko koira yksittäisenä esteenä muurin? Kestääkö takaaleikkauksen/persjätön/valssin renkaalla tai pituudella? Jne, jne...

Pähkäiltyäni päätin aloittaa estetreenit, just niitä perusasioita... Tavoitteena se, että kisoissa voisin keskittyä ainoastaan ohjaamiseen ilman yksittäisten esteiden erillistä varmistelua.

Torstaina yllätys yllätys treenilistalla keinu. Tavoitteena siis: Ryyni tulee täysiä kontaktille kuono eteenpäin riippumatta mun sijainnista, keinu tippuu, Ryyni ei liiku (siis ei mielellään sais tarjota 2on-2offia, en ole siitä kieltänytkään, mut ultimate tavoite olis ilman sitä), vapautus. Vaihteleva palkka, välillä nakin pala kontaktilla, välillä vapautus putkeen, välillä leluun. Sivuetäisyyttä, lähettämällä, päällejuoksuna/persjättönä, takaa leikkauksella jne.

Lauantaina Sarin, Poncho-sannan ja Jennin kanssa treenaamassa rataa. Keinuun en ollut 100% tyytyväinen ja välistävedosta Ryyni ei ollut ikinä kuullutkaan. Tarpeellinen treeni...

Maanantaina MAreenalla aamuagilitya pitämässä. Tein samaa radanpätkää Ryynillä, jossa mm. niisto-persjättö ja avokulmakepit, Ryyni oli super! Avokulmaa on treenattu längellä, nyt otin eri kulmista ilman apuja ja joka kerta (5/5) meni oikein! Nisuminna palkkas lopussa, eli kaupanpäällisenä tuli vahvistettua itsenäisyyttä ja vauhtia. Minnan Kädi-parson harjoitteli verkkokeppejä ja kontaktia, se on ihana!

Tänään aamulla hallilla treenissä lähinnä välistävetoa ja eri kulmista rengasta. Renkaan Ryyryy handlaa hienosti häiriössäkin, välistävedoissa kiroilee pahana, pöljä pieni ;). Tehokkaat pikatreenit ja jäähkälenkillä niin kaunis auringonnousu pikkupakkasessa.

Lauantai-ilta menee Hyvinkäällä kisoissa, 3 starttia, ekaa kertaa kakkosissa. Kisojen arvioidaan loppuvan klo 22.40 :)! Niin hyvä fiilis päästä kisaamaan, pitäkää peukkuja!

Joulua!

Siteeraan meiän viisivuotiasta:"Paras joulu ikinä!"
Oli kyllä ihana joulu. Tauotonta herkuttelua rakkaiden seurassa. Kiirettömyyttä.

Ja agilitya! Aaton aattona Sarin kanssa valmiiksi rakennettu Topteam-rata (se Juhan treeni agi.fi-lehdessä s.14, valkoiset numerot numeroon 20 asti). Väännettiin varsinkin tilannetta ennen ja jälkeen pussin, ei ihan ollut kakun pala. Vihdoin ja viimein kun sain radan nollalla läpi niin oli kyllä hyvä fiilis, vaikka jo pahasti hapottikin!
Joulupäivänä Sarin ja Jennin kanssa aksaa ja suklaakakkua ;). Päänvaivaa kahdesta perättäisestä putkesta... Onkin näköjään unohtunut putkijarrutuksen treenaus. Suhinalla jo voimakas viesti ennakoinneissa: yritin sillä saada tiukkaa käännöstä putkesta niin tuli jopa pari kieltoa. Siis aika ihme noinkin putkihullulla elukalla! Takaakiero-päällejuoksu x 3 toimi ihan superhienosti! Ja se radan ainoa valssi valui ja tai oli koiran optimaalisella linjalla ja tai oli myöhässä... Kolmen askeleen radan suuntainen valssi olis siis treenilistalla aina vaan.

Tavoitteet 2012

Tähän aikaan vuodesta on aika tarkastella toteutuneita tavoitteita ja asettaa uusia seuraavalle vuodelle.
Ajan käytön suhteen on aina tasapainottelua. Itse olen pähkäillyt, että olen paljon parempi äiti, vaimo, työntekijä ja opiskelija, kun saan ajoittain sopivan annoksen agilitya!!

Olen yrittänyt treenata omaa liikkuvuutta: Iidan sirkuskoulussa olen käynyt aina kun olen töiltäni ennättänyt, lisäksi lenkkeilyä, jumppaa, uutuutena spinning;). Tässä iässä alkaa liikunnan lisäys tuntua ainoastaa erilaisina kolotuksina: milloin prakaa polvi, milloin jumittaa alaselkää. Periksi ei anneta, lyllerrys jatkuu!
Henkinen valmennus on tähän asti ollut oikeilla raiteilla. Mun täytyy nyt tiedostaa, että silläkin sektorilla harjoitteet täytyy mätsätä tavoitteisiin!

Rissan kanssa on jo jäähdytelty. Arvokisat jäi väliin, ei kyllä oltu enää treenattukaan arvokisat tavoitteena, oikeestaan ei olla juurikaan edes treenattu. Rissa on hyvässä kunnossa ja kisoissa sijoitusnollia on tullut ihan kivasti. Vuoden kohokohta Rissan kanssa Lappeenrannan piirinmestaruuskisojen ekan radan nollavoitto, joka oli se odotettu kolmaskymmes nollavoitto kolmosissa! Sitä juhlittiin runsaalla alkoholilla narttujen yöjuoksuissa ;) Kiitos rakkaat!
Tavoite Rissan kanssa vuodelle 2012 on nauttia yhdessä tekemisestä, oli se sitten kisaamista tai sohvalla pötköttelyä. Yhtä nollaa vaille on tulokset arvokisoja varten plakkarissa. Kisaan parit kisat Rissankin kanssa sitten kun Ryyni on kolmosissa, siihen asti keskityn pääasiassa tohon kakaraan. Katsotaan kesällä, mikä on Rissan kunto ja sen mukaan arvokisoihin..? Niin ja poika saa halutessaan mennä sen kanssa jatkossakin möllikisoissa!

Ryyni on yllättänyt positiivisesti! Kisaamiseen on jo nyt tullut rutiinia ja tasa-paino vauhdin ja tarkkuuden kanssa toistaiseksi on ollut ok. Kahdeksalla startilla kakkosiin, se oli kyllä mulle iloinen yllätys! Tavoitteet 2012 Ryynin kanssa ovat selvät. Kimppatreenejä edes pari kertaa kuussa. Valmennuksia Oreniuksella ja Satulinnassa. Esteosaamista ja tekniikan hiomista omineen. Kisataan kohtuudella nyt talvella, pyritään nostamaan nolla%. Maltetaan panostaa kisatilanteissa tarkkuuteen, koko ajan tiedostaen miksi tehdään mitä tehdään, niin treeneissä kuin kisoissakin. Näillä eväillä pitäis olla kolmosissa keväällä ja sit vaan katsotaan mihin meiän paukut riittää!

We're getting Faster, Harder, Ryyster!

Oreniuksen valmennuksessa: Mun niistoihin tuli viimein tolkkua. Niissä ollut mulla ajoituksessa ongelmaa, nyt toimii hienosti. Ryyni on alkanut jo vähän lukemaan rataa, joskin on herkkä ohjaukselle (ja sen puutteelle?). Liikkeelle lähtöjä mun treenattava ja kestävyyttä myös. Ryysterin paikallaan istumiset lähdöissä oli loppua kohden ihan kamalaa vääntöä. Kiitos Passonessille videoinnista! Oli kyl taas niin huipputreeniä! Mulla on taas vahva usko meidän tekemiseen. ja siitä kömpelö aasinsilta bloggauksen otsikkoon ;)

Monelle on musiikki tärkeä osa kisalatinkia. Mulle se nyt on ollut aina ihan sama mitä humppaa autoradiosta tulee ja en ole kokenut tarvetta nostattaa tai tasata fiilistä kisoissa musiikilla. Mun piti omaan koulutukseeni liittyvänä tehtävänä miettiä musiikkia mielialojen luojana, valita tsemppiräyhää, kutumusiikkia jne. Ja vaikka toi skuutteri ei ole vieläkään kolahtanut tälle vanhalle runotytölle, niin nostaattaahan tän sanoma!!


"FasterHarderScooter"
Yeah, request
I want everybody as close to the stage as possible!
Get that speed!
We're going back to the heavyweight jam!

Let's go out for a walk to the other side
Get the sound, join the crew and you feel alright
No more fiction - go back to reality
It's the message so listen and you will see
No illusion - the spirit is what you feel
Get the volume tonight you can make it real
I explain once again we won't let you down
We can't stop going on that's what I pronounce

Faster, harder, Scooter - we're getting
Faster, harder, Scooter - we're getting
Faster, harder, Scooter - we're getting
Faster, harder, Scooter
Yeah!

Alright crew, enjoy this track! Yes! Aah!

Treeniä ja epikset

Nonnii, taas on treenattu. Varsinkin keppien avokulmaa: yksittäisenä esteenä onnistumiset on 90% tosi haastavistakin kulmista. Varsinkin lähettämällä, Ryyster alkanut ottamaan häiriötä mun(sulavasta)liikkeestä. Muovilänki aina ekalla, kun kulma vaikeutuu. Muttamutta... Kun ottaa eteen esteitä niin koira kuumenee ja ei vaan malta hakea oikeaa väliä, lujahtaa vaan mistä nopeiten pääsee. Viime viikolla Helin treeneissä oli ihan ulalla keppien avokulman aloituksesta, olis tarvinnut ihan hullun työnnön (mihin en tietenkään ehtiny). Niin meni hermot. Huoh, kepit oli olevinaan jo niin hyvällä mallilla. Nyt vaan vaadin tarkkuutta korkeassa vietissä. Ryyni tekee kyllä kurinalaiseti töitä kuumanakin, kunhan sen saa ymmärtämään mitä vaaditaan.

MAreenan epiksissä sama avokulmaprobleema taas. No, pahin probleema lienee mun superkömö ohjaus. Sama rata kahdella hyvin eri tyylisellä ja eri tasoisella parsonilla ja onnistuin tekemään molempien kanssa presiis samat ohjausvirheet täsmälleen sanoissa paikoissa. Huimaa tarkkuutta! En edes halua tän tarkemmin analysoida, mitä se kertoo mun agilitytulevaisuudestani... Virallien selitys tänään on, etten vaan saa omaa asennetta oikeaksi treeneissä tai epiksissä. Seuraavaksi kai tarvin henkistä valmennusta päästäkseni treenimoodiin..?

Oli kyl oikeasti hauskat epikset! Pikkuparson Marta suoriutui debyyttistartista juuri kuten pikkuparsonin kuuluukin. Se on niin ihanan pieni, hullu ja tosissaan! Ihan kuin omistajansakkin ;)

Sunnuntaina Orenius tulee KSSK:n puolelle valmentamaan, mahtia!

Ens vuodelle suunnittelin tammikuulle pari Hyvinkään keikkaa (14.1. ja 22.1.).
Kakkosten ratoja olen vähän käynyt kurkkimassa, suurin osa aika teknisiä. Uskon, että nopeus riittää. Esteosaamisen vahvistamista, ohjaustekniikkaa ja asenne kohdalleen. Mantra kaikille teille lienee tuttu: Hyvällä sykkeellä omaa suoritusta tekemään!

Ryyni on nyt Kani Mikkonen!

Elikkäs minikakkonen, tänään Hyvinkäällä nollavoitto! Rata oli virtaava ja helppo. Ryyni meni just sinne minne näytin ja teki kaiken niinkuin ollaan treenattu ja ihan täpöllä.
Tuskin tän vuoden puolella ennätetään kisaamaan, mutta 2012 taitaa alkaa agilitylla ;)

20.11.11 Kotka

Agilityradalta nollavoitto! Ryyni oli oikein pätevä ja mulla asenne kohdallaan(kiitti Marjo, kun muistutit!). Alan olemaan kohta sellainen rasittava käännyttäjä tai maallikkosaarnaaja, kun paasaan kanssakilpailijoille henkisen valmennuksen tärkeyttä. Nyt alkaa mulla(ainakin näissä alempien luokkien kyläkisoissa...) olemaan kisajännitys lähempänä positiivista latausta kun lamaannuttavaa, vatsan nurin kääntävää paniikkia. Edistystä!

Kontaktit 2on2offiin ja uloshengitys, vapautus tule-käskyllä kuten kuuluukin. Keinun meni suoraan päähän asti ja malttoi nakottaa häntä heiluen. Sain valssin ennen keppejä levähtämään, vanhaa kunnon S-lenkitystä... Ihan lopussa vielä rääkäisypelastus ja Ryyni kääntyi, vaikka oli jo lukinnut putken (!). Maailman kaunein rata se ei ollut, mut on se aina vaan huikea tunne kun onnistuu!

Hyppiksellä alku hieno, alun ihmisnuoli onnistui, vaikka lähdin pikkasen liian myöhään liikkeelle (syvät lihakset?). Eka virhe tuli, kun huiskaisin takaakiertoon ja oma liike vetäisi koiran ohi esteen linjasta. Ai mikä koiran puoleinen käsi ja koiran puoleinen jalka? Lataus laski, ohjasin keppien aloituksen väärin ja sain vielä lopussa epäohjattua Ryynin väärälle esteelle.

Lähdöissä tarvi Ryyster kyllä triplakäskyt pysyäkseen paikallaan, vartalopainostuksen ja saattoi olla mun äänessä jo aikas uhkaava sävy. Pysyi kuitenkin (nykien) ja lähti käskyllä, mun pieni! Näitä siis treenattava nyt kisanomaisesti, suklaakisat?? Tyytööt, suklaataaa!

Minna ja länderi Aida mun ex-treeniryhmästä sai nollan hyppikseltä,Jenni ja Tete kakkosissa 2 (kaksi!) sijoitusnollaa, aivan upeeta!

Sunnuntaina Hyvinkäälle. Jaiks!

Iidan valmennus jäi väiin, kun oli turha kiire ja hermot kireellä: raksaa, auto ojassa jne...
Taaskaan torstaina en ehtinyt illalla fysiikkatreeneihin, töitä töitä... En kyllä valita, hienoa et on töitä ja vielä näinkin mielekästä ;)

Keskiviikkona aamusta hallilla Jennin ja Teten kanssa. Ryyni oli hieno! Joka kerta hyppäs päällejuoksun takas. Välistävetoa en sit edes ottanutkaan, että jäis hyvä mieli onnistumisesta ;)
Aalta varasti kerran, kun härkin, loput priimaa. Keinu onnistui kans joka kerta. Ajoituksen kanssa oltava huolellinen: en halua, että Ryyryy hakeutuu 2on2offiin keinulla, joten pyrin vaputtamaan treeneissäkin aika pian kolahduksesta. Paljon on palkattu oikeaa kohtaa avustajalla, tainnut pieni viimein älytä oikean paikan?
Kerrankin hyvän mielen treenit!

Kotka kutsuu, kuuntelen... Sunnuntaina tositoimiin, over and out!

Keskity!

Eilen pidin treeniryhmälleni ja vauhtitassuille pienet suklaamöllikisat. Pessan Sanna oli tuomarina, tänks muru! Olin samanaikaisesti (tosi surkea) tuomarinsihteeri, ajanottaja ja kokoonkutsuja. Tyhmä ajattelin nopeasti siinä välissä kipaista radan Ryynin kanssa, meille kun on tarpeen päästä testaamaan kaikki mahdolliset kisanomaiset tilanteet. VIRHE! Ryynin kanssa mulla pitää olla ajatus niin täpöllä siinä koirassa ja yhdessä tekemisessä. En yhtään saanut keskittymistä/ohjausta pysymään kasassa ja Ryyni otti mun löysyydestä kyllä kaiken irti. Koiralla oli kivaa! Se lähti kyllä niin käsistä joka mutkassa... Treenilistalle irtoamisen jälkeinen käännös, äääh, en jaksa alkaa selittämään, mutta ennekointeja tulen tahkoamaaan lähitulevaisuudessa. Väänsin radalle juoksuvalssin, joka ei ollut kaunis. Kepit oli hienot, vaikka kulma haastava. Ryyryy kestää kepeillä aggressiiviset ohijuoksut 100%, seuraavan kerran kun on treeneissä avustaja niin pitää palkata kunnolla niistä.

Koira-arpajaiset oli tosi hauskat! Mulle tuli vehnis Hilma. Tosi lupaava elukka, vauhtia löytyy. Mie en vaan osannut sitä ohjata yhtään, olin taas niin tökstöks, että saisin hävetä. Vein myös kesvil Carlosta, vautsivau mikä pakkaus! Sulon Riitalle osui arvalla Ryyni. Kovaa ne meni, Ryyni jätti pari estettä välistä ja puri Riittaa puntista vain kerran. Oli hauskaa seurata miten Ryyni menee vieraalla, sitä kun ei kukaan treenikavereista suostu viemään (miksköhän ei ;)).

Jäi hampaankoloon eilinen fiasko ja aamulla kävin paikkaamassa. Nyt kunnon yön yli muhitettu tsemppi ja hieno nolla ekalla yrityksellä! Okei, pari piruettia ennen muuria suoran putken jälkeen, mut fiilis oli kyllä niin katossa! Asenne oli mulla muutenkin kohdallaan, pidin treenit suunnitelmallisina ja lyhyinä. Olen aloittanut Ryynin kanssa vahvistamaan haltuunottoja ja ohjaavaa kättä. Estehakuisuus kun on ollut viime aikoina lukujärjestyksessä niin kontrollin treenaus hiukka unohtunut...

Välistävetoja. Tulee leluun, muuten ei reagoi kovin vähällä ilman lelua. Giljotiini?
Tänään haasteottelussa mun ohjaava käsi vs. himoeste. Tänään ykköshypyltä kutsuin putken ohi käteen, sama puomilla. Osaa se Ryyni välillä ihan hyperkyper-hienosti, ohjaava käsi voitti 7-1!

IRRITATION IS MOTIVATION!

Jostain ameriikkalaisesta blogista (Susan garret?) jäi mieleen tämä otsikko, joka kuvaa loistavasti mun fiiliksiä.
Tänään oli Iidan valmennus. Valsseja ja persjättöjä, kuin tilauksesta ;)
Olen vältellyt kunnon treenaamista, kun en kerta niitä osaa, niin en ole edes viittinyt yrittää kehittyä. Jepjep, ja tavoitteet Ryynin kanssa oli asetettu mihin..?
Mun valssit tänään:
-väärin ajoitettu
-väärin sijoituttu
-väärään suuntaan
-ei riittävää suullista ym informaatiota koiralle
-paikallaan pyörien
Persjätöissä samaa ajoitus-paikannusongelmaa. Ja tästä päästään suoraan ärtyneisyys-osioon. Olen niin sisuuntunut omaan kömpelyyteeni ja osaamattomuuteeni, että tosissani teen asialle jotain. Toki on oma liikkuvuus kehittynyt parissa kuukaudessa vähän (liian vähän). Omaa kehonhallintaa on vaan treenattava, että pystyy liikkumaan ja ennenkaikkea lähtemään liikkeelle tehokkaammin.

Tavoite: Pyrin kehittämään Ryynin esteosaamista varmemmaksi. Treenaan tasapuolisesti eri tekniikoita (myös niitä valsseja). Uskallan käyttää niitä kisoissa, jos rataprofiili niin vaatii. Eroan Viralliset valssien välttelijät Ry:stä, enkä ikinä enää sano, että mun valssit on surkeat!

Ja loppuun pakollinen psykologinen mamboutsambou liittyen tohon edelliseen lauseeseen: jos hoet omia puutteitasi "mie en osaa, mie en ikinä opi...", alat uskoa hokemiisi. Silloin ne PUUTTEET vahvistuvat ja saavat liikaa tilaa pääkopassa ja siten liian isot mittasuhteet. Negatiivinen tarina ottaa vallan. Kehitystä ei tapahdu, jos ei usko omiin mahdollisuuksiinsa.

Tulen vielä joskus tekemään oikein ajoitetun valssin oikeaan suuntaan!

Ryynin kanssa keppisulkeiset. Aluksi avokulman keppitreeniä, aluksi länkix3 ja sitten paljaaltaan. Pakko oli heti vaikeuttaa ja siirryttiin vauhdin kanssa avokulman hakuun ja siitä takaaleikkaukseen, toimii! Niin vaan Ryyni vinttas menemään keppejä välitämättä mun sijainnista, Jenni palkkas lopussa. Kepeillä otin vielä ohijuoksuja, kertaakaan ei tullut pois vaikka mulla alkoi jo menemään ihan älyttömäksi vedätys...

Mikään muu ei oikein toiminutkaan: lennättää ja karkailee esteille <3. Se tarvii nyt jo saman arggren ja ennakoinnit kuin Rissa pahimmillaan jos meinaan saada sen haluamilleni esteille, ihana! Nyt olen jo kaksi viikkoa päässyt 3xhikiliikkaa/viikko-tavoitteeseeni, jei! Polvi oireilee sen mukaisesti, nytkin kolmen koon hoitoa saa se. Massaa vai intoa liikaa..? Nyt oli Iidan fysiikkatreeneissä hyvin porukkaa, niin hienoa! Tänään Ellu trimmas molemmat koirat, siistiä jälkeä, Ryyni tosin ei ainakaan kaunistunut. Kuva vielä karvojen kanssa alkuviikolta

Suprerlyhyttä ja superintensiivistä treeniä

Toimii Ryynille tähän tilanteeseen otsikon resepti! Pikapiipahduksia esteille niin usein kuin vaan pääsen. Pari kertaa hetsaten lyhyttä rataa tai vaan pientä kuviota, superpalkka ja veks. Vaadin käteen ja uskallan pikkasen paineistaa. Nyt lähdöt ja kontaktit treeneissä taas 100%. Pysyy (vieterinä, mut pysyy...) härkkimällä, nykimällä ja jos osaisin, vaikka volttia heittämällä;). Oon palkannut namilla kädestä imuttaen tiukoissa paikoissa, ei toivottua tehoa. Leluun palattu siis. Alan ottamaan pidempää rataa vähitellen. Siitä se lähtee!
Viikonloppuna on Iidan valmennus, aiheena valssi ja persjättö (ai miten niin kuin tilauksesta...?)

Kontakti-putki-erottelua

Kimppatreeneissä vahvistettiin erottelua. En ite ollut yhtään vireessä: jos jalat liikkuin niin käskyt ihanmitäsattuu ja jos käskyt ajoissa niin vauhti stoppas. Alkoi kuitenkin löytymään konstit. Haltuunottoon tarvii totisesti nyt liikaa eforttia! Mun on saatava Ryyni vähemmällä reagoimaan. Nyt tarvi puolivalssin, apinakiljuntaa ja namikäden taipuakseen. Mitäs sitten, kun se tosissaan syttyy lajiin ;)?
Pikaisesti palkittiin treenikaveri Jenni ja borcol Tete kakkosiin noususta. Evoluutiohaisis!

P.S. Ryynin seuraava virallinen startti on vasta marraskuun puolella. Eikä vielä silloinkaan, jos ei treeneissä ala olla enemmän onnistumisia. Kyl myö viel ehitää...

Kaaostreeniä ja fyssarilla

Pariin otteeseen käyty Ryynin kanssa esteillä. Menee kaikki ihan överiksi: ei malta joka kerta jäädä 2on-2offiin, ei tule välistävetoihin, hakee omavalintaisia esteitä ja huutaa mennessään. Siis toi estehakuisuus on vaan makee juttu, mutta ihan uutta Ryynille.
Nyt treeneissä vaan vahvistan jo opittua, mietitään palkkaamisjuttuja (nami käteen...?) ja mie yritän säilyttää mielenrauhan ja mielenterveyden ton kanssa. Sitä saa mitä tilaa, nyt vaan haetaan balanssia kontrollin ja hullun vietin kanssa. Osasin ennakoida tän takapakin Ryynärin kanssa, kun aletaan kisaamaan ja alan tosissaan vaatimaan. Pieni tarvii vielä paaaaljon treeniä ;)
Ryyniä käytin Purhon Mirkalla. Oli vaan pieni jumi ristiselässä, joka aukes helpolla, muuten priimaa tavaraa! Oli aika yllätys, ettei ollut ihmeitä, Ryyni kun on niin etuvetonen ja heittänyt aikamoisia voltteja esteillä. Nyt jatketaan takapää-jumppaa ja ravilenkkejä.

Jos oikein sekavia tuloksia lueskelin, niin MM:ssa PARSON Twister voitti minien mestaruuden! Jei!

Aina ei voi voittaa...

...okei, okei, Ryyni onkin ihan tavallinen koira ja mie sama vanha kökköohjaaja. Paluu todellisuuteen tapahtui kipeämmän kautta; Ryynille 3 hylkyä ja lainakoira auspai Indylle vitonen ja hyl. Koskahan uskallan katsoa videot ;).
Ainaskii Ryyni kävi himskatin kuumana ja se meni niin kovaa kun pääsi. Se pysähtyi, mut karkasi puomilta onoffista x2 (näistä otin ne hylyt kun otin kerran uusiksi ja kerran kainaloon),rima tippui, komensi räksyttäen ohjeita ja jos en niitä älynnyt antaa, mentiin Ryynin omavalintaisilla. Ryyni on niin tosissaan radalla ja ei anna anteeksi sitä vähää ohjauksessa kuin Rissa! Sen kanssa pitää olla hereillä ja tehdä töitä täysillä, sitä pitää käskeä, ei pyytää.
Lähtöihin pitää saada vielä enemmän kontrollia, nyt jo vieteri ihan tapissaan. Kerran kävin korjaamassa asennon startissa. Ens kerralla pidän istumassa lähdössä vielä pidempään ja vaan hengittelen. Hienoa radoilla oli paljon, nyt haki jo linjasssa olevat esteet vaikka mie jäin kolmen neljän esteen taa jälkeen. Reagoi ohjaukseen, vaikkakin kommentoikin pahalla äänellä ;). Kepit ok, samoin Aa ja keinu x2(!).

Indy oli varsin kiva reissukaveri ja mie en ihan helposti muitten koiria kehu ;). Ekalta radalta eka rima alas ja oltiin kolmansia. Indy oli kuulolla ja tuli ohjauksiin, huisin kiva oli mennä. Tokalle radalle en saanut koiran (enkä omaa?) virettä kohdalleen, Inppis jotenkin vaisun oloinen ekat esteet. Tuntui, että lähti mun kanssa radalle ihan vaan kohteliaisuuttaan ;). En arvannut sit tarpeeksi ottaa haltuun joten meni putken väärään päähän, niin oma moka. Indy teki töitä ihan ok, vaikken ollutkaan ihan kartalla.

Nyt pieni kisatauko. Kisoista sain paljon informaatiota eri osa-aluiden suoritustasosta, taas tietää, mitä treenata ennen seuraavia startteja:
-aina vaan kuumennuksella ja vedätyksellä kisatilanteen autenttisuutta treeneihin, kontrollia lisää kontakteihin, ohijuoksuja ym
-lähdön vahvistamista samalla reseptillä
-namipalkkaus lähitekniikoihin, niihin tarvitaan tarkkuutta
-lähettämistä ei-linjassa-oleville esteille


On Ryyni mainio! Oikeesti saan olla kiitollinen koirasta, joka laittaa joka kerran kaikki löytyvät paukut peliin. Onnistuminen on kiinni ainoastaan mun taidoista kouluttaa ja ohjata.

Eka nollavoitto Ryynille!!

Tänään Purinalla Esa Muotkalla varsin mukavat radat. Hyppiksellä Ryynillä minien ja medien nopein aika. Renkaan välistä lujahti, kun en tajunnut linjata oikein = hyl. Ihan mahtava fiilis hylystä huolimatta, yhteistyö tuntui hyvältä nja koira kulki!
Agirata kiva profiililtaan. Kontaktit maltoin suunnitellusti "pysäytys ja hengitys", kepeille ampui umpikulmaan tosi kaukaa ja kovaa. Voitto oli kyl kiva boonus (ja tuomarin kehut;))!

Oma jännitys antoi(vihdoinkin) suoritukseen pelkkää positiivista latausta. Olen nyt suunnitelmallisesti henkistä valmentautumista treenannut. Se, että se toimii näinkin hyvin oli ehkä päivän paras juttu ;)

Ai niin, Nisuminnalle tarttui yllättäen mukaan kisoista parson. PARSON! Cachet tuli koeajoon pariksi viikoksi, kivan oloinen elukka. "Miks kaikki hyvät ottaa parsonin?"

Rissa oli pari päivää Pessan Jennillä ja pääsi tekemään kaikkia perusterrierin lempiharrasteita (jyrsijäjahti+agility). Saaliiksi rotanpoikasia sekä 2 nollaa, joilla sijoituttiin KSSK:n seuranmestiksissä hienosti hopealle. Kiitti Jenni, Rissa pääsi unelmalomalle!

Ja koska eräs epäili, ettei mulla ole muuta kuin koiramaista vapaa-ajanviettoa, ihan pakko laittaa: kohta lähdemme hyvien ystävien luo syömään ja saatta joutua Ryynin kunniaksi maljaakin nostamaan ;)

Ens sunnuntaina Mikkeliin!

Murkku?

Vaihda otsikon ärrä ällään niin siinäpä mun tämänhetkiset tunnot Ryyniä kohtaan...

Eilen Ryyni kävi uhittelemaan Käpälämäen hallissa sellaselle amstaffin näköselle lihaskimpulle. Lähti ihan käsistä,ei onneksi ehtinyt hampaita käyttää. Mie menin epätyypillisesti niin erroriin, etten osannut heti reagoida riittävällä volyymillä. Niin kiukutta ja hävettää, sori Marika!

Naapurin suskoirille piti käydä vielä räkyttämässä aidan takaa, saakelin piski.
Nyt alkoikin sitten Ryynillä kurinpalautus.

Eilen taas superhyvät fysiikkatreenit! Toivottavsti ihmiset sinne löytäisivät, että saadaan treenit jatkumaan...

Aamukampa harvenee!

Ryyni: Välistä vetoja ja kuljetuksia vinkuhäntäpallolla, muistutusta, että siihen vispikäteen ois syytä reagoida niinku heti. Kahden lelun leikkiä hallissa tavoitteena lelun palautus (jepjep...). Keppien avokulmaa länkien kanssa.

Se kirkui ja riehui kyllä Lappeenrannassa autossa taas siihen malliin, ettei sitä kehtaa minnekkään ihmisten ilmoille viedä. Ihan hullu se on.

Piirimestaruuskisat Lappeenrannassa 2011

Hurjasti onnea meidän Sari ja Ralli maksien hopeasta ja Iida ja Soolo medien voitosta! Huippuhienoa!
Rissan kanssa perinteisesti voitettiin eka rata ja mokattiin toinen, eihän nää ollu ku viidennet piirinmestikset samoilla askelmerkeillä... Ekalla radalla Rissa varasti (!), käskytin sit aika painostaen kontaktit, et pysyis edes joku tolkku. Lopussa ohjaus valui ja valui ja valui ja aidolla räkänollalla tuli Rissan kolmaskymmenes nollavoitto kolmosissa! Jee, bileet luvassa!
Tokan radan alku oli ihan tekemätön paikka meille, tietääpä taas mitä treenata. Lähdin kyllä ihan itsevarmana tekemään täydellä teholla ja pienellä riskillä, ei ihan onnannu ;).
Joukkuekultaakin saatiin<3! Oli kyl kiva päivä, vaikka flunssa ei ota laantuakseen, pahenee vaan. Kuvassa väsynyt kolmekymppinen ;)

Treenipäivitystä

Torstaina oli Iidan fysiikkatreenit ekaa kertaa sisätiloissa. Tehtiin Agilityliiton kuntotesti pikku muutoksin. Olin oikeasti järkyttynyt, miten karsean huono kunto mulla on! Sain huonoimmat pisteet joka osa-alueelta, on mulla pitkä matka agilityurheilijaksi. No, matka on nyt ainakin aloitettu, ihan varmasti on keväällä paremmat tulokset.

Sunnuntaina pitkästä aikaa isommalla porukalla tehtiin pidempää rataa. Rata oli PM-kisojen finaalirata. Meillä oli Ryynin kanssa hyviäkin pätkiä. Olis pitänyt heti alussa jaksottaa rata palkkaamisineen, nyt ahnehdin liikaa. Eihän Ryynin vielä tarvikkaan heti osata veikeita kuvioita, eiks treenit ole siksi että treenataan? Asenne, se asenne, Ryyni ei ole Rissa, EI SAA TURHAUTUA! Pariin otteeseen Ryynis valui kontakteja kuumentuessaan...

...joten niitä vahvistettiin mainiolla kontaktikarusellilla parsonsisko-sannan kanssa tiistaina. Aa, hyppy, hyppy, keinu, pussi ja sama uudelleen. Olimme kerrankin huolellisen suunnitelmallisia. Vaihdeltiin palkkaustapaa kontakteilla: mie palkkasin kädestä ja eteen, sanna palkkas valmiilla ja viiveellä, välillä ilman palkkaa. Sama vapautuksen kanssa, randomia, randomi... Vapautus nopeasti /viiveellä käskyllä, liikkeestä /paikoiltaan käskyllä, omalla liikkellä ensin häiriötä, jne. Ryyni kestää jo aikamoisia häiriöitä JOS ei kuumene yli. Keinulla alkaa olla jo rutiinia, vaatii mun liikkeen eteen vielä, vahvistettava itsenäisyyttä.

Flunssaa pukkaa. Viime vuonna oli sama juttu piirinmestaruuksien aikaan, höh.
Aamukammassa enää 10 piikkiä, on se hyvä, että on jotain mitä odottaa ;)

Pikku-kepo tahtoo kilpailla!

Viikko sitten meiän pikku-kepo 5v päätti aloittaa kisauransa! Ensin piti vielä varmistaa juutuupin videotallenteista, että pojat ja miehet voi mennä agilitya, se kun on kepon mielestä ihan tyttöjen laji. Pariin otteeseen vei Rissaa treeneissä, opetteli käskyt (täppää, täppää...) oikea asenne (ihan helppoo), numeroiden kertaus kahteenkymmeneen asti ja eihän sitä muuta tarvita ;). Kotkan möllisoissa oli kiva tunnelma ja pikkumies paineli menemään minkä pääsi. Miten liikkistä <3! Rissa valitsi suunnan ja vauhdin, hauskaa taisi olla molemmilla. Maalissa kysyi asianmukaisesti: "Olikse nolla?" Nyt pitäis kuulemma saada valmentajaksi joku parempi kuin oma äiti... Videon laitan kun ehdin töihin tehokkaamman yhteyden päähän latailemaan.

Lappeenrannassa on oletettavasti Rissan viimeiset piirinmestikset sunnuntaina, joutaa sitten pojalle harrastuskaveriksi. Pojalla on luontainen auktoriteetti koiriin, perushuomioimattomuus kotona ja napakat komennot. Ruokkinutkin se on koirat ihan pienestä asti. Koirat eivät poikaa ole missään vaiheessa ihmeemmin kiinnostaneet, nyt välillä käskee Rissaa halittavaksi pikkukakkosen ajaksi, aina vaan liikkiksempää;)

Agikotkien möllikisat 2.9.11 ja psyykkauspaasausta...

Ryynin kanssa tavoitteena siis hakea omia, toimivia kisarutiineja. Tyypilliseen tapaan olin himpun verran myöhässä saapuessani kispaikalle, se jo mulle rutiiniksi laskettakoon. Molemmilla radoilla oli hyvää lähtö, kontaktit ja kepit, kovaakin tais Ryyni keskimäärin edetä. Kieltoja tuli molemmilta radoilta ihan perushypyiltä. Ryyni ei hae linjasta poikkeavia hyppyjä (eikä kisatilanteessa hyppyjä muutenkaan..?) ja mie en niitä älyä tarpeeksi näyttää. Treeneissä ei ole ongelma näyttäytynyt yhtä pahana, ongelma siis minun selvitettävä pääni sisällä. Perusohjaukseen huomiota, Ryynille pitää näyttää joka este (vielä). Muutenkin ohajus oli haparoivaa, multa puuttui tarvittava draivi. Jännä juttu muuten, nyt kun olen systemaattisesti tehnyt mielikuvaharkkaa "haastavista" osioista(lähtö, kontaktit, kepit) niin ne toimii tällä hetkellä tosi hyvin molemilla elukoilla kisoissa. Ihan pertsaperusohjaus ei ole juurikaan tavoitekuvaksi piirtynyt, jotenkin haastavaa saada jäsenneltyä edes mitä käydä työstämään.

Olen jonkin verran testannut omassa henkisessä valmentautumisessa teorioita alkaneista terapiaopinnoista. Meillä oli aiheena sosiaalisen oppimisen teorioissa pystyvyyden tunteen vahvistaminen. Siinä kehitetään taitoja vaikuttaa omaan käyttäytymiseen. Kasvatetaan hallinnan tunnetta; tunnetta, että oikeasti pystyy vaikuttamaan omaan toimintaansa. Tekemäni harjoitteet on tosi simppeleitä, mutta tuntuvat toimivan (ja jo pelkkä tunne muutoksesta parempaan suuntaan saa aikaan positiivisen sysäyksen kehityksessä..!).

Ihan pähkinänkuoressa PYSTYVYYDEN TUNTEEN VAHVISTAMINEN:

OMAKOHTAISUUS- Kysymysten kautta tehdään näkyväksi aikaisemmat omat kokemukset ja suoritukset

Sijaiskokemuksien kartoittaminen käy varsinkin agilityyn! Tässä tavoitteena siis MALLI/VERTAISOPPIMINEN "act as if".

Sanallinen vaikuttaminen,kannustaminen, TSEMPPAUS (ja tässä hurjan tärkeää se muiden ihmisten pos. tai neg. vaikutus varsinkin kisatilanteessa!)

Ja sitten siitä vaan tulkitsemaan fysiologista tilaa ja omia tunnereaktioita ja niiden vaikutusta toisiinsa...

Mainos ;)

Suosittelen Iidan fysiikkatreeniä ihan jokaiselle agilityurheilijalle tai sellaiseksi haluavalle! Taas oli tosi hyvä treeni; vauhtikestävyyttä, räjähtävyyttä, lihaskuntoa... Jokainen voi tehdä oman kunnon ja taitojen mukaan (paitsi mie, joka olen niin kilpailuhenkinen, että väännän pahasti yli oman kunnon ja taidon ;)). Ensi viikosta lähtien olemme Kouvolan keskustassa Kankaan koulun jumppasalissa torstaisin klo 19.15-20.15. Multa saa lisätietoja.

Kun kelaa meidänkin lukuisia kisahylkyjä Rissan kanssa, miinustaa listalta tahalliset kontaktitreenit ja kymmenet vääränpäänputket ;), niin loput mieleen tulevat mokat ovat johtuneet vain ja ainoastaan mun hitaudesta / väärästä rytmityksestä/ kömpelöistä liikkeelle lähdöistä. Siis olen aina MYÖHÄSSÄ ja pahasti. Valssit ei vaan onnistu ilman kehon hallintaa. Juoksunopeus mulla ei ole ihan huono, kunhan pääsen vauhtiin. En vaan pääse riittävän nopeasti ja tiukasti liikkeelle. Sivuaskeleet, peruutus ja varsinkin pyöritys ovat vaikeita. Jos pitäis ohjata, en juokse tehokkaasti. Jos juoksen tehokkaasti, en pysty enää ohjaamaan. Ole siinä sitten olevinaan agilityurheilija!

Koska aion on tulla vihdoin oikeaksi AGILTYURHEILIJAKSI, olen alkanut tekemään tosissani töitä sen eteen. Ei riitä, että koiralle tekee vauhtia jos on itse ihan löysä ja kömö... Ryyni on niin erilainen etenijä radalla verrattuna Rissaan, sen kanssa on itse pakko pystyä liikkumaan tehokkaamin saavuttaksemme asettamani (korkeat) tavoitteet.

LUOVUTTAJA EI KOSKAAN VOITA JA VOITTAJA EI KOSKAAN LUOVUTA!
Tällä puheella...

Treenit Ryynin kanssa:
-Aalle ei malttais jäädä, jos seisotan "liian kauan". Ryynin sisäinen lähtölaskenta kestää 3 sekuntia. Tätä treenattava porukalla!
-keppien aloituksia länkien kanssa. Aiemmin satavarma umpikulma kusee
-Hyppysparraus auttanut hurjasti

Nykyään Ryynistä on tullut aiempaa vaativampi treenattava. Jos Ryynin kanssa tekee useampia toistoja palkkauksen ollessa vähän sinne päin (eli en anna sen voittaa lelua), se kuumenee (liikaa?) ja se ei enää
a. lähety esteille vaan jää rääkymämään ja pomppimaan (ja puremaan)
b. pysy kontakteilla satavarmasti (just se 3, 2, 1 -mene...)
c. tee mitään muutakaan viisasta.
Siispä mun on kiinnitettävä enemmän huomiota palkkaustiheyteen ja treenin jaksottamiseen. Ton kuumenemisen pystyy vielä hienosti hyödyntämään radalle, nyt vaan mun on oltava tosi paljon huolellisempi palkkaamisen kanssa. Kahjot Ninjat, silmä tarkkana siis!

Illalla olis Kotkassa Möllikisat ja mulla muutenkin työasiaa samalla suunnalla... Ryynin kanssa olis mun hyvä saada parit möllit alle ennen oikeita koitoksia. Aamukammassa enää 23 piikkiä!

27.8.11 KSSK

Joka radalla oli lataus kohdallaan ja ajatus pysyi kasassa.
Eka rata Saviojan virtaava agi-rata. Alku oli tosi napakkaa vääntöä ja sitten pakka levähti(tekis mieli sanoo, et levis kuin jokisen eväät ;)). No siinä taas koiraa kauhoin haltuun oikein kaksin käsin, mie nauroin, tuomari nauroi, saattoipa joku yleisöstäkin nauraa, AGILITY IS FUN! Sain pelasteltua lopulta nollan (?!), sij.4. Se kertonee jotain Rissan etenemästä, jos noilla kaarratuksilla ollaan vielä ihanneajassa. Rissa mun silmään näytti pompottavan, johtui kuulemma vaillinaisesta ohjauksesta, joutui ikäänkuin kysymään. Muutenkin taas perisyntini oikein kukki:JÄHMETTYMINEN! Pahassa paikassa kun koira lähtee käsistä mulla liike tyssää ja ääni kohoaa. Ihan pakko alkaa nyt henkistä valmentautumista/mielikuvaharkkaa lisätä ihan perusohjaukseen, kontaktit kun alkavat olla kasassa. Tai no, puomi ainakin, kun olen lähinnä siihen keskittynyt ;).

Toka rata Saviojan. Kiva rata, tää oli ojauksellisesti päivän paras! Pari rimaa kolahti, mutta pysyi, kolmanneksi viimeinen rima sitten alas. Tilastorima vai alkaako mummon pomppu hiipumaan? Toka nopein aika mineissä, vaikka puomille pysäytin 2on2off.

Vika rata Allanin hyppis. Valssia valssin perään, ei todellakaan mikään meiän rata! Valssit oli
-myöhässä, karseet S-lenkit
- mulla ihme töpötystä, ei todellakaan mitään 3 askelta radan suuntaisesti...
-jäin koiran optimaaliselle estelinjalle
Muuten ihan kelpo tykitystä, varsinkin alkuun ja ihmisnuoleen olen tosi tytyyväinen. Ja loppusuora oli hieno, ei tarvi paljon miettiä, hakeeko koira esteitä :D
Tultiin nollalla hopealle. Oli muuten neljä parasta parsoneita tällä radalla, Raisu eka, sitten Rissanen, Pihla ja Maisa!

Tuli ihan kuvottava olo, kun tajusin, miten pieni Ryyni on ja miten hyvän kokosia nämä mineissä pärjäävät, oikeasti nopeat parsonit ovatkaan. 5-8cm on paljon, miten helkutissa Ryyni voi oikeesti pärjätä kolmosissa?

Tasan kuukausi!

Palttiarallaa tasan kuukausi Ryynin viralliseen kisaikään! Odotan kovasti, että pääsemme testailemaan yhteistyötämme tositilanteessa. Alustava kisakalenteri Ryynille: Purina 24.9. ja 2.10. Mikkeliin. Otan nämä ekat kisat testiratoina: miten oma pää kestää, miten saan pidettyä pakan kasassa. Alkuun menee oma aikansa, kun haetaan omia, ryynärille sopivia kisarutiineja. Kisaamalla taas tietää, mitä pitää treenata ;)

Jotkut on vähän kautta rantain arvostelleet, että mulla on turhan kiire kisaamaan raakileen koiran kanssa jne. En kai nyt lähtis riskeeraamaan kontakteja ym. ihan keskeneräisen koiran kanssa! Tsiisus, kai se on selvää kun tietää mun tavoitteet. Ryyniä on treenattu suunnitellusti ja tavoitteellisesti, se on tuottanut tulosta. Loppujen lopuksi ollaan treenattu aika säästellen. Laatu korvaa määrän?

Järkeähän tolla ei ole, tosin veikkaan, ettei tolle höyrypäälle tulisi yhtään enempää tolkkua, vaikka odottaisin vuoden tai kaksi. Lähtötilanteet on vihdoin hallitut treeneissä, kisatilanteessa on vain luotettava, että pysyy. Esteosaaminen on ok, vielä tarvitaan vahvistusta keinulle, avokulmakeppeihin ja yleiseen esteiden itsenäiseen suorittamiseen. Hyppytreeniin tarvisin apuja, takapää lennättää varsinkin jos vedätän liikaa (no pitääks sitten vedättää liikaa..?).

Ohjaukseen reagoi ok, alkaa olla teknisesti parempi kuin se vanhempi valkoinen. Ohjauksiin lähtee mukaan jos mie olen ajoissa ja tosissaan (!), enemmän onnistuminen on kiinni mun taidoista, fysiikasta ja ennenkaikkea tahtotilasta. Ohjaustreeniä: vahvistettava käteentuloa> välistävedot(!!) ja ei-suorassa-linjassa-olevien esteiden hakemista = estehakuisuutta aina vaan.

Ja se iänikuinen oma liikkuvuus... no nyt sentään yritän tehdä asialle jotain. Äsken tein kyykkyä, punnerrusta ym. Koska tämä muuttuu mukavaksi? Kysyy nimimerkki Pakarat tulessa

Lauantaina KSSK:n omat kisat Rissan kanssa. On se kyl hienoa, että vielä on Rissamuori huipputerässä!

Agikotkat 21.8.11

TUPLA! Eka rata oli virtaava ja helpohko. Seisotin puomilla hetken, tein kävellen eteen valssin. Ihan ok menoa, Rissa vaan on alkanut entisestään pompottamaan(liike ylöspäin, ikään kuin odottaisi lentävää tennispalloa palkaksi kesken kaiken..?) ja ei etene enää niin itsenäisesti, ei hae esteitä kuten aiemmin. Helpompi ohjata tietty, mutta kyllä se on nopeudesta pois. Nolla, sij. 4.

Toka rata ei niin virtaavaa ohjausta (koira pyörähteli vika suuntaan, kysyi ohjausta...), väänsin loppuun asti, nolla tuli ihan puolväkisin, sij. 3. Nyt olis siis jo nollavoitto ja tuplanolla plakkarissa ensi vuoden arvokisoja ajatellen...
Vika rata hyppis. Rissa ei lukenut pyörityksen ennakointia, siitä kielto. Samoin kepeiltä outo virhe, ei pujotellut loppuun asti, kymppi siis tulokseksi. Vikalla radalla oma ote oli jo aika lepsu, hyi minua!

Kuluneen viikon liikkumiset:
Iidan fysiikkatreeni maanantaina oli kyllä huippu täsmäisku kaltaiselleni wannabe-agilityurheilijalle. Syksymmällä alkaa viikottainen fysiikkatreeni agilityharrastajille sisähallissa, tervetuloa mukaan! Kamala kuinka ketteriä ollaankaan sitten keväällä ;)

Muuten ehdin/jaksoin vain 2 x 20 min hölkkää ja yhden kunnon lihaskuntotreenin (45min) kuminauhalla. Parempi se kuin ei mitään?

12.8. KSSK:n möllikisat ja muuta...

Möllikisat meni Ryynillä hienosti! Mölliradalla hallitut on-offit joka kontaktilla, vielä oma liike myös stoppiin (okei, olen mamis). Putkelta kielto, mulla jäi haltuunotto liikaa päälle. Ryyni meni kovaa, itse olin jotenkin jähmeä. Kisaavien rata... nooh, vähän lähti lapasesta Ryynäri, tarvii paljon äkäsemmät haltuunotot, kun edessä ansaeste. Karkasi puomille kun itse olin toisella puolella kenttää. Sivuetäisyyttä oli aikalailla, silti säpäkkä on-off! Näitä sivuirtoamisia ei olla ehdity paljoa edes treenaamaan. Vapautin käskyllä liikkeestä, ihan super! Erään pienen valkoisen käytös kisapaikalla omaa vuoroa odotellessa alkaa olla jo kyseenalaisen huonoa, puutun, jos menee vielä hullummaksi...

Rissa oli vireessä. Aa ei ollenkaan toivotunlainen, puomilla x2 oli sit mun asenne kohdallaan ja koira toimi.

Menin Tete-BC:n kanssa mölliradan nollakoirana, rimat roiskui kun huidoin ja mekastin, soosoo... Kilparadalla vauhtia löytyi (koirasta), ite jäin kuin täi tervaan. Harvinaisen haastava vietävä tämä Tete <3. Nyt pidän peukkuja, että Jenni pääsis itse la Kotkaan sitä ohjaamaan... Mulla sunnuntaina 3 starttia Kotkassa Rissan kanssa. Tryynitreeniä: Jennin ja Sarin avuilla alkoi Ryynin keinu toimimaan. Nami keinulle korkeimpaan päähän > Ryyni on niin sika-ahne, että se riittää vetämään ylös asti, mutta ei mene överiksi(kuten ehkä saattoi mennä karvalelulla). Alkuun kuumennusta kiinnipidolla. Näitä namihommia voin nyt treenata ittekseenkin ja ottaa keinun huoletta radalla, iso edistyminen siis! Ainoa huono puoli namihommissa, että leikkimisen intensiteeti katoaa (tai ainakin puolittuu)! Suuote löysä ja hälläväliä-asenne liikkumattomaan palkkaan. Kaikkea ei voi saada, vai voiko..?

Kepeillä aloitettu sivuirtoamis-treenit, avustaja palkkaa lopussa. Hyvin kestää toistaiseksi. Lukujärjestyksessä seuraavana avokulma-treeniä, plääh, sitä olen taas lykännyt ja lykännyt...
Hyppy-rytmitystä olen ottanut, takapää lennättää vauhdin noustessa aina vaan. Olen jopa säännöllisesti jumpannut pikkuärrän takalistoa, minkäs teet, kun on etuvetonen niin on etuvetonen!

Omat takapään ym jumpat viime viikolla: hölkkää kolmena aamuna n 30 min, parit agility-treenit

treenii

Mulla on ollut tapana tehdä tiistain valmennusryhmien ennen/jälkeen Ryynin kanssa samat treenit. Aivan valtavasti oppii aina itsekkin uutta muita treenatessa, mulla on vielä niin ihanat ja motivoituneet valmennettavat <3.

Eilen olin lennossa aamusta asti ja aika puhki puol kymmeneltä illalla (aa eli putki siis puomi...?). Tein viel jumpat hallissa ennen treenejä. Onneksi vääntäydyin liikkeelle, Ryyni oli ihan super! Alkaa kontakti/putkierottelu toimimaan. Ryyni ei hae käskyllä juurikaan, tarvii voimakkaat haltuunotot/viennit ja linjauksen (ei helppoa kaltaiselleni liikkujalle, treeniä, treeniä...).

Vahvistin valmiilla palkalla irtoamista, putki-hyppy-keinu (aivan oikein luit, ekaa kerta keinu radalla ilman avustajaa, karvalelu alastulolla ja sinne ampui!) ja hyppy-putki- kaarella hyppy-hyppy-putki. Ei paljoa kysellyt pieni kun pinkoi ;). Lähettämistä ja estehakuisuutta varsinkin hypyille pitää tehdä vielä paljon, nyt ei esim. putkesta tullessa hae heti edessä olevaa estettä vaan kysyy.

Otin vielä puomilla aika aggressiivisia ohijuoksuja, en varmistellut yhtään. Taisin lisätä liikaa vaikeusastetta, karvalelu oli kädessä osassa toistoja, Ryyryy kuumenee siitä aika lailla. Onnistuneet (ja nopeat!) täppäysstopit 8/10, eli ihan super!! Ne kaks ns. hyviä epäonnistumisia: stoppas kyllä, muttei malttanut jäädä. Nyt pitää testata ohijuoksua kontakteilla katsojien kanssa, saisinko kriittisen ja armottoman kädet-puuskassa-ryhmän paikalle kiitos!

viikko 31

Päätin laittaa tänne aina muistaessani yhteenvedot viikon urheiluyritelmistä, en viitti heiaheiaa näköjään käyttää.

Hölkän aloittelua, varpilla ei ainakaan liian räväkkää heti alkuun ;)

ma 7min kävely, 7 min hölkkä, 7 min kävely, 7 min hölkkä, 7 min kävel.
ti sama + parit minuutin spurtit sekaan. Illalla agilitytreenit, 30 min, lähinnä tekniikkaa
to 2x agilitykisat, lämpät hyvinhyvin kevyttä hölköttelyä
su reipas kävelylenkki + lihaskunto

Surkean huonoon kuntoon taas olen itseni päästänyt. Tavoittena viikolla 40 taas täys tunti mummohölkkää. Kuka lähtee messiin?

Still going strong!

Rissan kanssa eilen Kotkan iltakisat, molemmat radat Siimeksen. Asenne ja keskittyminen kohdallaan. Hyppiksellä sai juosta. Päätin mennä niin kovaa kun lähtee suoralla putkella, päkiäjuoksu, kiintopiste jne. No ihmeen hyvin sainkin itseni suoralla liikkeelle, en vain ollut miettinyt pysähtymistä... Kanttasin ja huidoin käsillä etten lentänyt suoran päässä olevaa estettä päin, kyllä nauratti kun ruho meinasi vaan jatkaa matkaansa ;). Nollavoitto napsahti! Tosi hyvä fiilis, hieno Rissanen! Rissa täyttää 29.8.11 9 vuotta. Ajattelin jo jättää kisaamisen, mut arvatkaa maltanko nyt ;). Koira on kyllä ihan huippukunnossa ja hyvin huollettu. Katotaan nyt, päivä kerrallaan...

Toka rata kans ihan virtaava. Kepeillä jämähdin, askel olisi riittänyt lähettämään hypylle, oma ajoitus ihan pielessä. Rissa karkasi putkeen->hyl. Jatkoin rataa, aalla puuttui napakkuus ja Rissa loikkasi liian ylhäältä. Otin uudestaan Aan ja nyt taipui täppäämään. Niukka treeni kostautuu just kontakteilla, yllätyshän se ei lie, kun on Rissasta kyse ;)

27.7.11 Agi-Kotkien möllikisoissa

Ryyni oli hieno! Mie en ollut. Molempien pitäisi olla, että tulokset olisivat hienoja. Möllirata helppo,onnistuneen Aa:n jälkeen lopetin ohjaamisen, josta pari kieltoa. Kilparata kans hyvä, tössin kepeillä ihan turhaan.Muuten sujuvaa menoa. Jäi hyvä mieli. Meidän firman koirat pärjäsivät hyvin. Mitaleilla Sanna&Maisa ja Sari&Ralli.

Ajattelin alkaa sittenkin agilityurheilijaksi. Katsotaan miten lunastan tämänkin uhoamisen.:)

Orenius 21.7.11

Uuvuttava keli ja rata aika haastava. Ryyni oli kyllä hieno möllikoiranen! Otettiin hyppysparrausta kun ei malttanut taas kunnolla ponnistaa. Sparraus oli tuttua puuhaa eräiden mustavalkoisten ansiosta ;). Ryynillä en ole itse tehnyt (vaikka olis pitäny), onneksi nyt teki ammattilainen, kahdella toistolla toimi heti. Ryynänen kunnioitti rimaa ihan eri tavalla.
Plussaa treenissä:
+ Ryynillä motivaatio ok vaikka olikin kauhean kuuma, jaksoi repiä ja riekkua
+ takaaleikkaukset ok (kunhan muistin vahvistaa hyppy-käskyllä), poikkarit toimi joka kerta!! (vrt. Rissa joka ei vaan taivu poikkariin vaan aina hakee sen hypyn)
+ yhteistyö sujui kun mulla asenne vihdoin kohdallaan
+ pätkittäin tuntui tosi hyvältä!

Miinusta:
- no se mun asenne ei ollut alussa ihan kohdallaan...
- valssit valui ja persjätöt myöhässä (miten voi olla..?)
- kontakteilla alkoi vapauttamaan itseään mun liikkeestä, malttia vahvistettava! Molempien malttia!!
- oma kunto petti ihan totaalisesti; oksetti, ahdisti, jalat ei vaan pelannu enää yhtään lopussa, ei hyvä...

Oli kyllä kunnon hurmos kun saatiin tehtyä lopulta keinulle asti alkurata. On se Juha hemmetin taitava, sai piiskattua kyllä kaikki tehot irti, sopivassa suhteessa kannustusta ja kettuilua ;).

Keskiviikkona olis Kotkassa möllikisat ja hirveästi hotsittais lähteä Ryynin kanssa vahvistamaan kontakteja ja tekemään vierailla esteillä pitkää rataa. Juha sanoi, että mun pitää viedä Ryyniä samalla asenteella kuin Rissaa. Vaikeampia treeniratoja ja otettava käyttöön täydessä vauhdissa se mitä osataan. On mulla vielä paljon työsarkaa oman asenteen päivittämisessä, lähinnä oikean tsempin löytymisessä Ryynimakkaran kanssa.

AGIROTU 2011

Oli kuuma, mutta taas hervottoman hauskaa! OSTA SAMMAKKO!

Lauantaina avoin-SM karsintarata by Allan Mattsson. Profiililtaan ihan ok. Alku rata meni ok, kepeillä kosashti, olin jo kattovinani, että olis lukinnut oikean välin ja lähdin rynnimään. Kepeiltä liikkeelle lähdössä tein komean telemark-niiauksen; polvi ruvella. No, aika ketterästi kimposin ylös. Se hylky tuli ihan lopussa kun olin huolimaton.

KV-rata oli illemmalla ja olin jo aika puhki helteestä. Rima tuli alas kun olin koiran edessä pyörityksessä. Puomin jälkeen olisin tehdä persjätön mut ei, taas kömöillä takaaleikkauksilla, koira lennätti ilman ohjausta, tuurilla osui oikeille esteille...

Lauantaina Ryyni aloitti OC-radalla. Eka kerta vierailla esteille vieraalla kentällä, hellettä jo aamusta rapiat 28C. Radan alku näytti helpommalta, ajattelin ottaa riskillä kutsumalla. Eihän pieni hiffannut, mitä haluan, ja hyl heti alussa. Mutta miten hienosti Ryyni meni! Jäi lähtöön (ei ihan itsestään selvyys sekään), kontaktit hallitut, kepit ok, loppusuoralla vähän jäi kysymään. Pahoitteluni kaikille, jotka joutuivat koko päivän kuuntelemaan, miten hieno, ihmeellinen ja maailman paras Ryyni on ;)


Rissa oli kolmas OC-radalla. Jotenkin noloa, että onnistuu vain radalla, jota on saanut viikon harjoitella... Mummokoira oli kyllä vedossa, siihen ei kuumuus iske pahemin.

Joukkuekisassa joukkueemme "saletisti natsaa" voitti kilpailevat minit! Ekana Ryynin kanssa kelpo nolla! Taaskaan ei lähettynyt maaliin, pitää alkaa treeneissä ja möllikisoissa jättämään lelua maaliin, että irtoais.
Peppi ja Alisa teki nollan ja Maisa ja Sanna nopeimman nollan. Lähdin Rissan kanssa tekemään kovaa nollaa, heti ennen puomia meinas karata putkeen kun en ehtinyt tekemään enakointia, ääntä sai käyttää ;). Linjat ei ollenkaan optimaaliset mut nollalla maaliin kuitenkin. Olipa hieno fiilis! Ryynillä oli kovempi aika kuin Rissalla! No okei, Rissa lennätti, mut silti. Nyt olis hirveä hinku päästä Ryynin kanssa kisaamaan, vielä kolme kuukautta odoteltava, höh.

Videoita tulossa, hermot menee kun en saa niitä juutuuppiin helposti, herjaa vaan, että yhden puolen sekan radan lataus kestää tunti nelkyt ja sit ne van häviää, auttakaa...

Kesäkuulumisia

Ihanaa kesää rakkaat!
Me ollaan otettu iisisti pojan kanssa, nautittu kiireettömyydestä ja mökkeilty. Raksalla sen verran kun on ollut pakko.

SM-kisoissa olimme Maaritin kanssa turisteina lauantaina. Kyllä kirveli, kun ei oltu itse mukana! Näillä näkymin jää ensi vuonnakin arvokisat väliin (Rissa ens kesänä melkein 10V ja Ryyni, no, satavarmasti se ei ole kolmosissa karsintanollien kanssa :D). On ne hyvät vaan aina tasasen hyviä, ihan puistattaa se osaamisen ja hallinnan taso. Aina isojen kisojen jälkeen on hirveä treenihinku. Tiedostanhan mie omat rajoitteeni agility"urheilijana", mutta aina sitä salaa miettii ja uneksii menstyksestä ;)

Nuorivuoren Helin valmennuksessa Ryynin kanssa:
Oma tsemppi tärkeää, pitää olla tosissaan!
Ryyni ottaa itseensä jos turhaudun, ei lähety, tulee jalkoihin huutamaan...
Oman liikkeen sujuvuuteen ja rytmitykseen huomiota, menin taas kuin kiimanen sarvikuono savannilla tasasella rytinällä

Oreniuksella Ryynin kanssa:
Mun liikkeelle lähdöt esim valssin jälkeen ihan kamalia, en vaan saa ruhoa heti liikkeelle. Muutenkin jäin ihailemaan, enkä hyödyntänyt etumatka-paikkoja.
Ryyni ei hiuffaakkaan takaakiertoa jos en vie ihan loppuun asti. No taas uus juttu treenattavaksi...
Kontaktit hienot!
Sain hyviä vinkejä putki-kontakti-erotteluun,tuntuu toimivan.
Mukava pyhiinvaellusmatka Sarin ja Jennin kanssa;)

Treeniä omalla porukalla Ryynin kanssa:
Keinu ei tunnu edistyvän. Mun silmään alkanut himmaamaan, haukkuvat vainoharhaiseksi, mut kyl se vaan himmaa. Jos koira painaa pikkasen yli 4 kiloa, niin ei ole varaa yhtään antaa sen käydä itse etsimään keinahduskohtaa.

Kellotettiin treeneissä 12 esteen rataa. Rallille jäi nelisen sekkaa, Maisalle pari. Ryyni menee kyllä niin kovaa kun pääsee, mut onhan se naurettavan pieni.

Voi tsiisus. Nyt kun olen saanut takaakierto-päällejuoksun pelittämään, niin nyt sit välistävetoon reagoiminen on kadonnut. Ja niitä on sentään tehty! Ei reagoi ääneen/vastakkaiseen käteen ollenkaan (vaikka olis lelu kädessä!!), puolvalssiinkin nihkeästi, räksyttää vaan ja menee hulluna. Giljotiini taas käyttöön?

Kepeille pikkuryyryy ampuu jo aika kaukaa, jos kulma helppo. Avokulmaa olen vahvistanut ohjurilla, kun jotenkin on Ryyni sen(kin) unohtanut täysin. Avustaja palkannut lopussa, että saisin sivuetäisyyttä, näitä toistoja tarvii vielä paljon.

Ens viikonloppuna AGIROTU 2011!
Rissan kanssa lauantaina ja molempien kanssa sunnuntaina. Meillä on Kouvolan parsoneiden oma joukkue "Saletisti natsaa". Natsaapa hyvinkin, mukana siis Alisa ja Peppi, Sanna ja Maisa ja mie Rissan ja Ryynin kanssa! Aina kohteessa!

No hei, tää nyt on vaan agilitya...

Rissalta meni kynsi vinksinvonksin, mokoma pikku vaiva, meni viel tulehtumaan. Kynsi piti käydä lekurissa katkasemassa, polttamassa ja päälle antibioottikuuri. Mikä tarkoittaa, ettei tarvi lähteä SM-kisoihin viikonloppuna.

Harmittaa totta kai, mut ihmeen hyvin olen asiaa pystynyt käsittelemään. Minkäs tälle mahtaa, tuleehan noita kisoja. Pisti miettimään, miten olen näinkin ok asian kanssa, vaikka ässämmät oli oikeasti meidän vuoden päätavoite ja nämä todnäk Rissan vikat arvokisat. Muistan pari vuotta sitten ennen Varkauden kisoja, kun en saanut sitä vikaa aksanollaa, en sitten millään. Silloin olin satsannut lajiin ihan älyttömästi ja halusin päästä SM-kisoihin niinniin paljon. Itku ja parku pääsi kun vikalta mahdolliselta radalta tuli virhe ja portti Varkauteen meni kiinni.

Tänä keväänä on ollut kaikenlaista ylimääräistä oikeassa elämässä, koiraharrastuksen ulkopuolella. Antanee sekin perspektiiviä siihen, että koiralla on kynsi lohjennut.

Ollaan me tietty treenattu, himmaten, kuten kohta 9 vuotiaan kanssa kuuluukin. Olen keskittynyt oikea-aikaiseen ja -oppiseen palkkaamiseen ja Rissamokoma jo repii narupalloa! Olen tehnyt hommia henkisen valmennuksen saralla (tavoitteet ja niiden mukainen toiminta ;)). Tällä kaudella on ollut hienoja kisaratoja Rissan kanssa (ja kamalia tottakai, eihän muuten niistä hienoista osais muuten iloita!). Vauhti riittää viel kyläkisojen kärkeen, mutta onhan s paras terä jo mennyt. Valmennuksiin olen mennyt lähinnä Ryynin kanssa ja pääpaino muutenkin ollut sen kanssa treenaamisessa. Kai sitä on luopumista tehnyt jo jonkin aikaa tiedostamatta, siksi nytkin helppo hokea: "No hei, tää nyt on vaan agilitya...".