Tänään mummokoira täyttää jo 13-v, aika sissi tuo on ollut. Nykyään se on umpikuuro, oksentelee päivittäin, ei ihan aina muista käydä ulkovessassa... Pienenä murtunut reisiluunpää on kiertänyt vasemman lonkkamaljan ihan sököksi jo 7-vuotta sitten. Löytyy pahaa nivelrikkoa, outoja tärinäkohtauksia, jotka johtuvat kuvien perusteella jonkinlaisesta sumentumasta (?) aivoissa. Lisäksi reppanalla ollut krooninen järjenvähyys riesana ihan pienestä pitäen. Silti (tai juurikin siitä järjenvähyyden johtuen?) se on säälittävän hyväntuulinen. Nukkuu koko päivän mutta sen pari tuntia hereillä ollessaan se on jaloissa, tärisee ja tuijottelee ja heiluttaa häntäänsä tauotta. Vielä se jaksaa yrittää kissajahtiin, kerjää herkkuja ja tuntee omat rakkaat ihmiset.
Hiekkahoitoonhan tuo jo pitäisi laittaa, järjellä jos ajattelee. On jo itkut itketty, heti kun on enemmän huonoja kun hyviä hetkiä, niin mummokoira lähtee.
Tänään kuitenkin vielä juhlitaan!! On tuo leppoisat eläkepäivänsä ansainnut, mokoma.
No comments:
Post a Comment