Viime lauantaina oli Eskolan Kaisa meitä kouvolalaissia kouluttamassa. Ekaa kertaa ikinä, kun koutsi ei tyrmännyt mun takaaleikkausviritlmiä. Kaisa sanoi, että mikä vaan saa koiran etenemään nopeiten, knnattaa eri variaatioita treenata. Kehui Rissan kykyä paikata ohjaajan virheet ;).
Tosi asia on, että meillä niitä parjattuja takaaleikkauksia ja takaaohjauksia on treenattu, koska mun valssit on niiiin kömöjä. Ja kisoissa paniikissa ei suunniteltuihin valsseihin aina ehdi ja on pakko säveltää koiran takaa. (Seliseli, herjaisi kuorossa nyt yltiökriittinen ässäm-ryhmä, he kärsivällisesti kannustavat meikäläistä treenaamaan juoksuvalsseja ;)).
Koska saavutimme moninkertaisesti vuoden agilitytavoitteemme, oli aloitettava tahkoamaan tokoa. Rissanen keksi osoittaa loppukesästä totaalista halveksuntaa noutokapulaa kohtaan. Mitä enemmän se kapulaa ylenkatsoi, sitä ärsyyntyneempi minä olin. Ja ärtyneenä kehonkieleni viestitti koiralle, että piru vie, totisesti tossa kapulassa on jotain toooosi kamalaa, jota on syytä karttaa. Toistoilla positiivisella nakkivahvistamisella nyt kantaa sitä jo suussaan! Yhtään jos paineistaa, esim. katsoo silmiin, niin kaaressa sylkäisee suustaan. Haastavaa on yrittää itse olla viilipytty, kun piski imrovisoi mm. PERUUTTELEE pitkin pihaa kapula suussaan. Lällättäisi varmaan jos osaisi.
No comments:
Post a Comment