Rissalta meni kynsi vinksinvonksin, mokoma pikku vaiva, meni viel tulehtumaan. Kynsi piti käydä lekurissa katkasemassa, polttamassa ja päälle antibioottikuuri. Mikä tarkoittaa, ettei tarvi lähteä SM-kisoihin viikonloppuna.
Harmittaa totta kai, mut ihmeen hyvin olen asiaa pystynyt käsittelemään. Minkäs tälle mahtaa, tuleehan noita kisoja. Pisti miettimään, miten olen näinkin ok asian kanssa, vaikka ässämmät oli oikeasti meidän vuoden päätavoite ja nämä todnäk Rissan vikat arvokisat. Muistan pari vuotta sitten ennen Varkauden kisoja, kun en saanut sitä vikaa aksanollaa, en sitten millään. Silloin olin satsannut lajiin ihan älyttömästi ja halusin päästä SM-kisoihin niinniin paljon. Itku ja parku pääsi kun vikalta mahdolliselta radalta tuli virhe ja portti Varkauteen meni kiinni.
Tänä keväänä on ollut kaikenlaista ylimääräistä oikeassa elämässä, koiraharrastuksen ulkopuolella. Antanee sekin perspektiiviä siihen, että koiralla on kynsi lohjennut.
Ollaan me tietty treenattu, himmaten, kuten kohta 9 vuotiaan kanssa kuuluukin. Olen keskittynyt oikea-aikaiseen ja -oppiseen palkkaamiseen ja Rissamokoma jo repii narupalloa! Olen tehnyt hommia henkisen valmennuksen saralla (tavoitteet ja niiden mukainen toiminta ;)). Tällä kaudella on ollut hienoja kisaratoja Rissan kanssa (ja kamalia tottakai, eihän muuten niistä hienoista osais muuten iloita!). Vauhti riittää viel kyläkisojen kärkeen, mutta onhan s paras terä jo mennyt. Valmennuksiin olen mennyt lähinnä Ryynin kanssa ja pääpaino muutenkin ollut sen kanssa treenaamisessa. Kai sitä on luopumista tehnyt jo jonkin aikaa tiedostamatta, siksi nytkin helppo hokea: "No hei, tää nyt on vaan agilitya...".
3 comments:
Pikaista paranemista Rissaskalle <3 Se on kuitenkin VAIN kynsi. Valitettava tosiasiahan se on, etteivät nämä mussukat tästä nuorru. Onneksi on tuo nuorempi sukupolvi ;)
ps. ja äiskä-koira kiittää onnitteluista ja muistuttaa auringon vaaroista!
Tsemppiä rissan kynnen paranemiseen (; Ei tunnu Pepilläkään olevan tähän vuodenaikaan mikään kunnossa... aina syö tassuja allergian vuoksi ja saa olla jatkuvasti lamppu päässä... ei kiva. Just semmosia pikkuvikoja, nämä nyt sentään selviävät kotihoidolla, mutta just kun saadaan yksi koipi kuntoon alkaa toisen jyystäminen...estävät tosiaan sen kisaamisen ja treenaamisen kumminkin... ):
Harmittavaa kun ässämmit jäi nyt väliin mutta onhan se kisaeväiden syöminenkin melkein yhtä mukavaa;-)
Ja miniläppäri pelaa muuten hyvin, kiitoksia lainasta:-)
Post a Comment