Hoppua!

Taas on vähän jäänyt blogin päivitys. Kaikenlaista mukavaa hoppua ollut: perhe-elämää, opiskelua, töitä, raksaa, treeniä...

30.12.12 käytiin Hannan ja Papun kanssa Ojangossa vuoden vikoissa kisoissa. Eka rata Saviojan hyppis. Lähtöön jäämistä taas ryynin kanssa sai vääntää tosissaan. Radalta nolla, katoin kyl ettei mennyt täysiä. Radalta juostessamme Heli huuteli perään, et Ryyni ontuu. Maallikkoraati veikkasi heti jumia lavoissa. Otin loput startit sitten vain varsin tehokkaina lähtötreeneinä. Papulle upeasti tuplanolla! Me pidettiin kunnon lepotauko, ontuminen loppui jo tiistaina.  Ryyni pääsi Purhon Mirkalle, lapa siellä juurikin jumitti, nyt elukka kunnossa.

Toissa viikonlopuna kävimme Sannan kanssa katsomassa Sannalle uutta parsonpentua, maailman söpöon Jack! Samalla kisattiin Saviojan radoilla. Ekalla radalla selvittiin alun dementiaputkihässäkästä hienosti ja matka tyssäs kepeille. Ryyni lopetti kolme kertaa pujottelun kesken, koira kainaloon ja poistuttiin nileskelemään kiukkua.
Toka rata oli kiva ja nollalla oltiin tokia. Voiton vei hieno parson Fly. Mulle tuli lopussa
mieleen sinne kuulumattomia ajatuksia esim. pakko tehdä nolla, kunpa en nyt mokais... Voi morjens!Harmitti, kun olen niin paljon tehny töitä sen eteen, ettei ajatus kisaradalla harhailisi. Vika rata oli hyl, aivan outo sellainen. Tokana esteenä mutkaputki. Ryyni ampui sinne ok ja kun etsin koiraa putken toisesta päästä niin löysinkin Ryynin puomilta! Vahvistelin sit kontaktiosaamista kisatilanteessa. Lähdöt onnistuivat, olivat hillityt ja hallitut, jee!
Parasta reissussa oli Sannan pikkujaska, se on oikeesti ihana! Olis se poika meillekkin voinu tulla :). 

Olen treenannut lihaskuntoa kolmisen kertaa viikossa. Juokseminen on vähän jääny, pitäis nyt ryhdistäytyä. Kolmen viikon nuhan kruunasi poskiontelotulehdus, alueellinen valmennus jäi taas väliin. Kunhan tästä toipuu niin alkaa kunnon treeni!!

 Ryyni ei osaa hakea esteitä nimeltä. Oikeesti tuntuu, ettei yhen yhtä estettä hae käskyllä satavarmasti. Jos mie paikoillani seisten käskyllä lähetän, niin nappaa kuuntelematta lähimmän mahdollisen esteen. Kepit-käskyllä hyppää. Hyppää-käskyllä hakee putken hallin toisesta päästä. Tässäpä meille työmaata lopputalveksi. Vai tarviiko pienen parsonin osata esteitä nimeltä? Hä?