Nyt pikakelauksella kuulumisia:
Ryynillä kaikki arvokisanollat kasassa! Ojangossa reilu kuukausi sitten Allanin radalta räpellysnolla si.3, koira oli hukassa ja nauratti. Kouvolan omissa kisoissa Ryynille nollavoitto ja Rissanen pääsi radalle: nollavoitto mummokoirallekin! Kotkassa saimme pari viikkoa sitten sen himoitun tuplan sioituksilla 1. ja 2. Tänään kirsikkana kakun päällä Ryynille nollavoitto Agikotkien kisoista! Muutenkaan ihan hulluja sinkoiluhylkyjä ei oo tullut enää niin usein, pieniä mun tekemiä huolimattomuusvirheitä (ohituskieltoja, rimoja ym).
Ryynin kanssa on vaan ihana kisata! Se on niin tosissaan ja käy kuumana. Nyt alkaa balanssi hallinnan ja ylikuumenemisen kanssa olemaan kohdallaan. Ryyni pysyy (useimmiten ;)) lähdöt ja kontaktit toimii. Ne alkoi valumaan, kun en ollut tarkkana, soosoo Umppa. Itsestään selvyytenä ei voi mitään pitää Ryynin kanssa, on oltava ihan 100% hereillä ja tehtävä töitä. Nollaprosentti ei vielä ole vakuuttava kesän arvokisoja ajatellen, tästä on hyvä petrata.
Nyt ollaan treenattu säännöllisemmin. Listalla ollut putkikontaktierottelua (ei toimikkaan niin hyvin kuin luulin). Estehakuisuutta aina vaan, sivuhypyt ja tyhjään hyppäämistä. Hermot meinas mennä, kun suulisilla käskyillä ei edelleenkään hae esteitä (siis oikeita esteitä...). En jaksa nyt stressata, vois pahoissa paikoissa helpottaa ohjaamista, mut kuka sanoo, et agilityn tarvis muka olla helppoa!!? Lisäksi vahvistettu itsenäisyyttä kontakteilla ja kepeillä, putkijarrua, merkkausta.
Orenius kävi Kouvolassa valmentamassa, tietää taas mitä treenata... Turnajaiskestävyyttä ei mulla ole, hapotti jalat lopussa.
Omat fysiikkatreenit on ollu pari kertaa viikossa pumppitrimmi, sauvakävelyä, satunnaisesti sulista tai uintia. Varovasti olen aloitellut intervallivetoja, ihan kamalaa! Tarvin siihen kaverin, yksin jätän kesken heti kun mennään mukavuusalueen ulkopuolelle.
Kisoissa oma liikkuminen on tuntunut tehokkaalta. Lahjomaton videotallenne kertonee totuuden, että tömistelen, köpötän, junnaan valssit paikoillaan ympäri, huidon käsillä yli hartialinjan jnejne. Vanhat maneerit (varsinkin noi kädet, ja se, etten muista Ryynin lähtevän jalkojen mukaan!) vaivaa aina vaan kisatilanteessa. Kai mie joskus opin?
Lisäilin vanhoja vidoita koneelta juutuuppiin ja laitan uusia kunhan löydän kameran siirtokaapelin. Vielä on osa tavaroista muuton jäljiltä paikallistamatta...
1 comment:
Kyllä täällä ainakin yksi lukija roikkuu mukana :) Äiti-koira lähettää kovasti onnea Ryynärille nollatuloksista ja sisko-koira onnittelee Rissaskaa nollavoitosta. Antoisaa kesää koko popppoolle!
Post a Comment