Viime vuosina on ollut koira varikolla just arvokisojen alla. Voi sitä v#####ksen määrää! Nyt on koira(t) huollettu ja kunnossa. Olen kiitollinen, että mulle on osunut 2 hienoa agilityparsonia. Mieletöntä, et Rissasen jälkeen mulla on viel Ryyni kisakaverina, on se ihan super niin hyvässä kuin pahassa!
Rissan ollessa parhaimmillaan vuosia sitten arvokisat saivat mut jännityksestä henkiseseen umpisolmuun jo kuukausia aiemmin. En osannut käsitellä jännittämistä oikein ja se vaikutti suorituskykyä heikentävästi aina isoissa kisoissa. Väitän, etten ole juurikaan kehittynyt niistä ajoista ohjaajana (älkää naurako siellä, Ninjat!), ainoastaan kilpailijana.
Nähdään Kirkkonummella! Kiitollisena, nöyränä, varmana, iloisena. Tää on niin hieno laji!!
Ja koska (koira)elämässä on niin paljon muutakin ihanaa agilityn lisäksi, vähän mökkitunnelmia viime viikolta:
No comments:
Post a Comment