Avokulmakeppejä ollaan treenattu sitkeästi. Yhdessä vaiheessa jo arvelutti, teenkö sittenkään oikein, mutta päätin jatkaa ihan omin neuvoin. Arvelutti, koska jos yhtään yritin kauempaa lähettää siten, että itse jäin paikalleen, ei ollut riittävä onnistumisvarmuus, toinen väli kutsui liian helposti.
Sitä sitten tuumimaan (ihan ite!). Kutsuessani Rissan kauempaa seisoen itse n. kahden metrin päässä paikallaan toka kepin jäädessä näkyviin ahterin takaa, koira meni aina ihan oikein kepeille. Jos tein saman lisäten omaa etäisyyttäni kepeille, rissa hidasteli ja useimmiten meni väärästä. Tovi meni pähkäillessä.
Tänään sitten hallilla tein samaa vauhdin kanssa, eli lähetinkin Rissan itseni ohi liikkeestä, en paikallaan olosta kuten useimmiten yksin treenatessani. Pyöritin kovalla tempolla eri kulmista, palkkasin suunnilleen joka kolmannesta, otin viitisentoista kertaa, vain kerran meni väärin! Itekkin olin ihan äimänä, kyllä se piru vie alkaa hahkottamaan ne avokulmatkin! Maltoin jättää treenit lyhyeen vaikka mieli olis tehnyt heti jäädä höyläämään ;) Oltiin molemmat ihan täpinöissämme, jäi parempi mieli kuin viime keskiviikon ässämtreeneistä. Silloin väsyneenä ja kireenä taas äksyilin Rissalle omia virheitäni. Ihme, että se suostuu mun kanssa yleensä mitään tekemään.
No comments:
Post a Comment