Rissanen oli vireessä, ohjaaja (kerrankin) keskittyi ja vei raivolla: NOLLAVOITTO! Olo oli ennen rataa jännittynyt, mutta itsevarma. Radalla en miettinyt muuta kun rataa ja koiraa. Päätin lähtiessä, etten prässää kontakteilla. Kuitenkin vähän piti näköjään äkäsesti sanoa: Aalla junnasi, en vaatinut ihan alas asti ja keinu oli aika karsea. Lopussa meinasi menna paniikin puolelle, seisoin itse puomin edessä koiran linjalla ja ei ihan lepposaa käskytystä ollut loppusuoralla. Kuitenkin koko ajan oli hyvä syke (kyl työ tiiätte mitä mie tarkotan...)
Muutama(kin) kanssakilpailija tuli radan jälkeen sanomaan, että oli kamalaa katella, kun koko ajan näytti, että koira A. lähtee käsistä, B. ohjaaja on myöhässä C. ettei ohjaajan valitsemat linjat VOI toimia. Kerroinkin kehittäneeni uuden "veitsenterällä"-ohjaustyylin, kun laji on muuttumassa niin tylsäksi. Ei ollut alkeiskurssille tulijoita.
Remonsannan kinttu on kipeä ja lupaili mulle kunniatehtävää Kouvolan lauantain kisoihin: käävil Remon kanssa painellaan siis veitsenterällä!
No comments:
Post a Comment