Olen nähnyt valoa pimeän agility-tunnelini päässä!
Tosi hyvin toimii meillä aggressiivinen, napakka ohjaustyyli, aiemmin olen pelkällä äänellä rääkynyt, nyt oikea-aikaiset molemman käden tättäräät, ja avot! Kaarroksista sain pois löysyyttä ja ne löysästä ohjauksesta johtuneet kaahailut väärille esteille varmasti saa vähenemään. Niin siis kun muistais koko ajan ohjata... Kontakteille Juha neuvoi nopeampaa vapautusta, rentoutta, kuulemma ei kaada maailmaa, jos joskus tulee läpijuoksu, kunhan nopes kasvaa. Vielä pitää tota pureskella, vaikka tottahan se on, ei näillä junnaamisilla ole kärkeen asiaa. Olen tehnyt itselleni ihan liian ison asian kontakteista, tyhmä mie!
Paras anti oli menttaali-puolen vinkit, jossa onkin suurimmat ongelmat mulla ;). Miten välttää jäätyminen kisatilanteessa:
Ei saisi ajatella missään vaiheessa nollan tekemistä, voittamista, sijoitusta, muiden suorituksia, TR-pisteitä, EI MITÄÄN paitsi ratasuoritusta. Napakkaa, rohkeaa, loppuun asti vietyä, hyvää perusohjausta, se riittää.
Vielä kun suorituskykyä heikentävä jännitys kääntyisi suorituskykyä nostavaksi jännitykseksi...
Kaiken kaikkiaan oli yksi parhaista koulutuksista, missä mie olen ollut! Oli kyllä reidet maitohapoilla ja kesti tovin varsinkin vikan prässäys-radan jälkeen, että henki kulki. Juha lupasi tulla syksyn aikana uudelleen Kouvolaan meitä neuvomaan.
Tänään illalla Kotkassa on kolmosten iltakisat. Vähän ristiriitainen olo, kun en ole vielä ihan omaksunut eilen oppimaani, tuli niin paljon pureskeltavaa. Yritän nyt keskittyä siihen napakkaan perusohjaukseen ilman kikkailuja ja lupaan ohjata radan loppuun asti ;). Pitäkäähän peukkuja!
No comments:
Post a Comment