Lauantaina agilityrata (Väyrynen) oli meille haastava, koiraa täytyi pitää näpeissä koko ajan. Tässänäintännepäin-ynnämuuta älämölöä pidin, tulos nolla, sij. 3. Muurille lähettäminen ihan säkällä meni oikein, jäin pahasti jälkeen, muuten hyvää ohjaamista. Kontaktit oli ihan kamalat! Aa mentiin 2 kertaa. Rissa jäi molemmilla kerroilla himmaamaan ja pysähtyi kökkimään (!) jo ennen kontaktialuetta! Pitää vielä katsoa videolta, painostinko tietämättäni. Tein valssit alastuloille ja joskus siinä mulla liike pysähtyy liian nopeasti. Tämä on turhan tylyä tyttökoiran mielestä, paineistuu pieni.
Hyppiksellekkin riitti latinkia (Siimes)! Ihan hyvää menoa, tosin turha hosuminen sai Rissan hyppäämään hypyn väärän suuntaan, tulos hyl. Vein loppuun asti täysiä, viipotin loppusuoran "kuin pieni elukka", kuten treenikaverini menoa kuvasi ;)
Sunnuntaina menin vain hyppiksen (Väyrynen). Into radalle oli meillä molemmilla kova! Putkea putken perään... Renkaalle Rissa ponnisti älyttömän kaukaa, kolautti vähän (jäiköhän vatsastaan kiinni..?). Valssit valui, karseet ässä-kiemurat, ehdinpä ne nyt kuitenkin sinne vääntämään. Ihan kelpo rata, tulos 0, sij.2. Remo voitti, Sanna veti paljon rohkeammin. Jos on pakko jollekkin hävitä niin niille ;)
Rataantutustumisten jälkeen oli vähän epätodellinen olo. Tuntui, että rataantutustumisaika ei riittänyt. Mulla on nyt kokeilussa, että jo tutustumisessa otan mielikuvat käyttöön, ei oikein vielä riitä aika. Nyt joutui tosissaan tekemään töitä pään sisällä, että sai radat hanskaan. Onneksi lähdin joka radalle vikana, että ehdin ratoja päässä kerrata. Tyytyväinen olen omaan keskittymiseeni ja tietty Rissaseen, Allania lainaten: "se on timantti!".
No comments:
Post a Comment